Ohjauslaakeriomituisuus

 

Ilmeisesti omaa syytä
Muutama vuosi sitten vaihdoin alkuperäiset ja ruostuneet kuulalaakerit kartiorullalaakereiksi California 1400 GTS:ään. Hyvin on niiden kanssa mennyt kymmeniätuhansia kilometrejä. 50000 kilometrin huollossa avasin sen verran että laitoin uutta rasvaa laakereihin ja tarkistin ettei ruostepeikko ole yllättänyt.

Tehtaan laittamat laakerit
Ei sinänsä mitään isompaa ole kuulalaakereita vastaan vaan kovin heikosti oli rasvaa laitettu alunperien eikä edes vedenkestävää. Siksi ruostuivat. Syy laakerien vaihtoon toisen tyyppisiksi oli siinä. Rullajuttuihin mahtuu vaseliinia enemmän ja kantavaa pintaa on enemmän. Toki voi saivarrella herkkyysasioilla vaan tämmöinen "puolitonnari" ei juuri herkisty muutenkaan.

 

Ohjauksen alalaakerin ulkokehä oli tämän näköinen vuonna 2017. Ei jatkoon.

Reissun alku
Ajelin aamukahville Viljakkalan Bistroon ja keskustelin henkevästi muiden kahvittelijoiden ja lounaan odottelijoiden kanssa. Mukavia eläkeikäisiä, kuten itsekin, herroja ja rouvia. Kuten paikan henkilökunta myös mutta ovat paljon nuorempia useimpiin asiakkaisiin nähden. Varsinkin vaalea, katseenvangitseva tytär joka on yleensä kassalla. (Valitettavasti tytär, myöhemmin, on muuttanut muualle katsetta tyydyttämään,)

Suuntasin Kuruun
Viljakkalasta Kyrönlahden kautta Kuruun Country Caféeseen (Taisi olla ent. Neste.) josta ostin pari pikkupulloa vissyä ettei jano yllätä. Kuru, maanantaina puoliltapäivin, oli hyvin rauhallinen: ei elävän sielua näkyvissä vaikka kiersin keskustan läpi. Vain em. kahvilan tätyli.

Muroleessa
Kanavakahvila oli auki ja Muroleenkoskessa vettä. Kuten kanavassakin. En toppuuttanut. Voi kun saisi kuskin itselleni ja la. illan viettää heinäkuun alussa siellä.

Ruoveden suuntaan
Ajelin Muroleen kanavalta Kekkoskylälle ja sieltä Kekkoskyläntietä Jäminkipohjaan. Jälkimmäisellä välillä ajoin routamonttuun kun en ollut tarkkana vaan ihailin maisemia. Tapauksesta on tallenne videolla. Näytti siinä vähäiseltä töyssyltä eikä äänikään kummoinen ole. Ehkä kameran kuvanvakain "nieli" töyssäyksen.

Vieterit eivät riittäneet
Kävi ensimmäistä kertaa pyörän historiassa niin että keulan jousitus pohjasi. Kunnolla. Takapääkin pomppasi sen verran että takapuoli oli hetken irti satulasta. Kunnon heitto tiessä. Keulan pohjaus kuulosti tosi kovalta metalliselta jysäykseltä kouriin asti. Sen jälkeen huomasin että etupää kolahteli pienissäkin töyssyissä ja jarrutusta aloittaessa. Ihmettelin. Koska lounasta en ollut vielä syönyt niin ajelin Ruoveden satamaan. Siinä parkissa heiluttelin pyörää ja totesin että ohjauksessa, eli sen laakereissa, on klappia. Klonk, klonk.

Mietiskelyä
Siinä syödessä ja mietoa olutta särpiessä oli aikaa miettiä mikä juttu on menossa. Toki jututin paikallisia eläkeläisiä jotka viereisessä pöydässä kahvittelivat. Aluksi vierastivat, ehkäpä juuri kerholiiviäni, ja toinen rouvista oli jopa ärtyneen näköinen mutta hoidin homman kysymällä häneltä että mistä oli hankkinut kauniin käsilaukkunsa että tietäisin ostaa vaimolle samanlaisen.

Ohjaus toimi muutoin
Mitään paniikkia en kokenut lounasseuran enkä ohjauksen suhteen. Koska en ohjauksessa ole huomannut aiemmin ongelmia eikä nytkään, kolahdusten lisäksi, tapahtunut hankaluutta. Mutta selvästi oli klappia. (Jos on klappia eli välystä niin laakeri alkaa kulua vauhdilla jatkuvien iskujen vaikutuksesta.

Melkein paras ajatus
Sain idean että teenpä katsauksen keulaan niin että käytän, kokeeksi, vain niitä työkaluja joita on pyörässä mukana. Ajoin kotitalliin ja suunnittelin homman niin että se tehdään sivutuen varassa. Muuta mahdollisuutta ei olisikaan sillä talli on matala siten että tavallinen kaupunkimaasturi olisi siihen liian korkea. Jos koko keula pitäisi irrottaa niin silloin täytyy laittaa eturungon oikean puolen alaetuputken alle tueksi muutama tiili joita löytyy lähistöltä grillipaikalta. 

 

Oma arvioni syystä
Silloin kun laitoin uudet laakerit, linkki on tuolla alussa, niin puristin ne tasalle putken päihin kuten muissakin malleissa. Mutta ilmeisesti ei niin olekaan vaan nyt, kun tuli kunnon töyssy, alalaakerin ulkokehä painuikin emäputken sisään vielä hieman lisää. Eli oma oletukseni olikin väärin. Silti siihen töyssyyn asti oli tiukka asennus. Laakerin ulkokehä oli, kuitenkin, monta vuotta ystävällisesti ilmoittamatta ettei asennus ollut oikein. Nyt lienee varsin pohjassa saakka. Lujasti.

Seuraavaksi tiedän
Kannattaa tehdä siten, kun laakereita vaihtaa, että ohjausakselin laakereita kun asennuksen jälkeen kiristää, vetää säätömutterin ensin ylitiukkaan ja löysätään hieman ja vasta sen jälkeen normaalitiukkuuteen. Silloin laakerien osilla on mahdollisuus asettua oikein. Myös ylemmän laakerin osalta. 

 

Jos jää löysälle

Se ei ole kuin hetki eli muutama tuhannen kilometriä niin löysälle jääneet laakerivälykset kasvavat lisää ja laakerit vioittuvat. Erityisen kalliita em. laakerit eivät ole. Ihan laakeriliikkeen bulkkikamaa. Mutta työmäärä, varsinkin tässä pyörässä, on merkittävä. Pitää purkaa paljon etupään rakenteita ennenkuin pääsee itse asiaan ja sama toisinpäin.

Lämmin iltapäivä
Istuskelin pihakeinussa naapureiden kanssa odottaen että ilta hieman viilenisi. Muisteluksi se meni. Ilta viileni hiukan ja tallin ovet olivat levällään joten ei ollut enää tappokuuma. Julkisivu on itään päin. Leppoisaa eikä hikistä.

Keulan osittainen purkaminen
Pleksi irti. Sen puhdistan samalla sekä sen kiinnikkeet. Toimin sen suhteen vasta huomenna. Ajovalo irti kiinnikkeistään paitsi en alakiinnikettä irrottanut joka on terästä. (Alkuperäinen oli muovia ja särkyi jostain syystä tietämättäni. IKH-toimitti uuden metallivaluisen ja messinkilaakerilla varustetun alakiinnikkeen. Pysyy varmasti ehyenä.) Myös vilkkujen kannakkeet piti ottaa irti mutta mittaristoa ei tarvitse irrottaa. Ohjaustanko ja sen vaijerit ja johtimet kiersin teleskooppien taitse niin että sain ohjaustangon kauemmas irti ja tankin päälle lojumaan. Tankin suojaksi laitoin vanhat ajohousuni.

 

Työtuki eli sivujalka. Kestänee koko pyörän painon.

Piti kiertää kauan ja hartaasti että sain laakerivälyksen nollaksi.

Apuvälineet

Käytin ylämutteria ja takaiskunvaimentimien melkein sopivaa säätöavainta että sain pyöriteltyä helpommin laakerivälykset alhaisiksi. Alamutterissa kun ei ole kun neljä lovea niin avain ei yllä sillä kiertomatka on liian lyhyt kun teleskoopit ovat paikoillaan. Haka-avaimia tuli peräti kaksi pyörän mukana. Tarkoitettu takajoustintukien jousipaineen säätöön. Sielläkin on tuplamutterit kyseessä.

Ohjaustanko nurinperin tankin päällä. Johtimia tai vaijereita ei tarvinnut irrottaa.

Kun yläkolmio on irti niin pyörän paino taivuttaa hieman alakolmiota.

 

Rengasraudalla

Mukana pyörässä on kaksi rengasrautaa. Pieni ja isompi. Onnistuu rengasremontti tien laidassakin. Sekä etu että takakumi ovat sisärenkaattomia. Nyt pidemmällä raudalla pakotin ohjausakselin samansuuntaiseksi yläkolmion kanssa ja kolmio sujahti kivuitta paikoilleen. Rautaa ei saa käyttää ohjausakselin sisäpuolen hienokierteen alueella.

 

Kokoonpano liki valmis. 

 

Kokoonpano kokolailla valmis. Helteisellä säällä meni kaksi ja puoli tuntia hommaan. Sekä toista litraa vissyä.

Jutun jatke riippuu säistä

Jos on ikävää säätä saatan saada pleksin ja muut osat kuntoon jo kohtapuoleen. Helteellä ehkä käyn lähteellä. Peruskokoonpano on jo tehty. Ruuvilukitusta pitää hankkia. Pleksin kiinnitysruuvit ovat kärkkäitä katoilemaan. Pitäisi olla hienokierteellisiä vaan ei ole.

 

Muutama puhelukin oli tullut

En joutanut vastaamaan tai en ollut kuullut takin taskuun jääneen puhelimen kutsua. Koitan parantaa tapani. Pahoitteluni.

Koeajo

Se on tehtävä oman Verstaan suuntaan Ylöjärvelle. Siellä on paremmat fasiliteetit isompaankin remonttiin. Nosturi ja muut vermeet.

 

Onnistumistaso mukana olleilla työkaluilla

Melkoisen hyvä. Onneksi pääsin tallin hämärään duunaamaan eikä maantien laitaan sinisen taivaan ja keltaisen mollukan alle. No, ehkä järvenranta olisi kelvannut... 

Autotallissa ei juuri työvälineitä ole. Lumilapio, rautakanki, lehtiharava, kirves ja muita senkaltaisia toisiin hommiin käteviä työkaluja on. Taloyhtiön säännöissä sanotaan että autotallissa ei saa tehdä korjaustöitä ajoneuvoihin. Tällä kertaa vain säädin yhden laakerin välyksen. Sehän ei ole korjaus. Juttu saattaa jatkua...

 

Mitä oppia

Edellinen suoritus meni hyvin. Teettää reissun Biltemaan. Noin puoli kilometriä on sinne matkaa tallin ovelta. Pari havaintoa ilmeni: ainakin 10 millimetrin lenkkiavain tarvitaan huoltopussukkaan. Kympin lisäksi 13 ja 17 milliset avaimet myös. Kumi- tai muovivasarakin olisi hyvä olla mutta vie liikaa tilaa sellaiset. Nyt niitä ei tarvittu mutta ei koskaan tiedä... Kyseiset kalut hankittu ja saatettu matkaan mukaan.

Tiistaiaamuna pleksin laittoon

Leppoisasti noin kolme varttia kun tuli katsotuksi että tarpeelliset asiat on tehty eikä ole ajoa uhkaavia puutteita. Laitoin tipat mietoa ruuvilukitetta pleksin ruuveihin. Ruuveilla sinänsä ei ole merkitystä mutta jos aukevat niin pleksin muutkin kiinnitysosat, siltä osin, lentävät ajoviiman ansiosta ties minne.

Olisikohan Guzzeja koolla

Siuronkosken tuntumassa käymässä kahvilla. Olisi tarinaa toilailusta.

Siuro jäi väliin

Tuli  T3-osien ostaja ja tyhjensi pöytää ja vähän hyllyäkin. Aikaa kului turistessa. Ajelin kotitalliin. Myymättömiä osia on vielä. Osa uusia, pääosa käytettyjä mutta ehyitä.

Edellisten tapahtumien välillä

Ehdin ajelemaan jonkinmoisen taipaleen kokematta ongelmia. Moottoritie- ja kaupunkiajoa. Ohjaus pelaa ja pyörä liikkuu nätisti. Ei mitään eroa "ennen kolausta" -tilanteeseen. Ehkä homma tuli kuntoon. Asiaa seurataan.

Pakko uskoa

Kai se niin on että laakeri ei ollut kunnolla pesässään. Jälkeenpäin on huono arvioida varsinaista, todellista, syytä mutta nykyinen hyvä toiminta kertonee paljon puolesta. 

Päivän ajelu

Kierros, noin 200km, Pirkanmaalla oli vaivaton. Kaikki pelasi. Luotto pyörään on hyvä ja itseenikin, säätöasioissa, vielä, kohtuullinen. Sittemmin on kertynyt lisää kilometrejä. Ei murheita. Moottoriöljyn lämpö lähes helteisellä säällä hyvä 120C ja käyntiääni nätti.

 

Moottoriöljyn lämpöanturin sijainti.

Öljynlämpömittari kytkinnestesäiliön kyljessä Velcrotarralla. Jäähdytysnesteen lämpötila optimaalinen.

 

Torstai 06.6.-24

Sataa puoliltapäivin. Olisi kerhoilta tänään. Mahtaako pilvikerros sen verran raottua että sinne pääsisi... Rouva otti tänään, varmaan sateen vuoksi, talouden ainoan auton alleen. Voi olla että tulee rokulipäivä.

Ei rokulia

Iltapäivällä pilvet kaikkosivat ja otin pyörän alleni. Ajelin Kerholle kunnostamaan erästä projektia myyntikuntoon. Samalla osallistuin Kerhoiltaan ja kahvinkeittoon.

Kotimatka kaupungin kautta

Ei aina viitsi ajaa moottoritietä eestaas. Siksi valitsin toisen reitin, hitaamman, joka vie ensin Pispalan valtatielle josta on näköala Näsiselälle ja Tampereen kaupungin keskustan ohitse Hämeenpuiston ja Ratinan sillan kautta Kolmosmoottoritien alkuun. Siitä ei ole majoitukseen kun muutaman minuutin päräytys. Eräs autoilija ryhtyi peippailemaan vaihtamalla kaistaa eteeni aina samalle kaistalle. Hiljensin vauhtini liki mateluksi niin intonsa laantui. Varmaan joku teini jolla oli pätemistarvetta. Tällaista ilmenee varsin usein.