Toissavuonna
Ostin marketista kaksiosaisen heitto- ja uisteluvavan. Mutta en kelaa. Toin vavan autotalliin ja onnistuin katkomaan sen päästä pois siimasinkilän tapaturmaisesti ovenrakoon kun tuuli painoi ovet yllättäen kiinni. Vapa lyheni noin 15 millimetriä.
Toissavuonna myös
Saavutin iän jonka jälkeen ei tarvitse lupia eikä kalastuksenhoitomaksun suorittamista. Vai mitä ne nyt ovatkaan. Koskee yleisiä vesistöjä mutta ei koskikalastusalueita eikä kalanistutusalueita. Pääasiassa kalastan Tampereen ja Ylöjärven kaupunkien alueella ja mökkikunnassa Enonkoskella Hanhijärvellä ja joskus Ylä-Enonvedellä.
Kerran on kysytty
Vain yhden kerran on tivattu kalastuksenvalvojan toimesta kalastuslupaa. Sekin juuri Hanhijärvellä Enonkoskella. Sellainen löytyi. Valvoja oli tyytyväinen. Vai olisiko ollut vielä tyytyväisempi jos lupaa ei olisi löytynytkään? Mihinkähän ne sakkorahat tilitetään?
Tänään
Nyt ostin kelankin. Halvimman, noin 30 euroa, mitä Motonetistä löysin. Siimaa oli hyllyssä vanhastaan jota kelaan sijoitin. Samalla reissulla ostin myös uuden nokkasinkilän (Noin 3 euroa.) vapaan sekä pikkuannoksen pikaepoksiliimaa. (Noin 6€.) Myös kolme kuuden kilon peruketta joista yksi pitänee solmia siiman päähän. Nykyperukkeet ovat todella keveitä ja hoikkia. Liki huomaamattomia. Leikari on hyvin jäykkä käsitellä. Sormenpäät lujilla. Pitää ostaa pienet kärkipihdit. Muutoin kyseinen pikku leikari on varman oloinen vieheenlukitsin.
Varsinainen ykkös-kalastussettini odottaa Mökillä noin 450 kilometrin päässä syyskauden kalastusta. Halvemmaksi, kuin nouto, tulee laittaa uusi kalavehje pyyntikuntoon. Mökillä on myös muita kalastusvälineitä. Dynaamisia ja staattisia. Niistä joskus toiste. Pari katiskaa pitänee hankkia. Kela ja vapa sekä siima jäivät yhteishinnaltaan alle viiteenkymppiin. Syksyllä, kun Enonkosken Mökki laitetaan talvikuntoon, otan siellä olevia kalavehkeitä mukaan Tampereelle. Moottoripyöränkin mukana kulkee kätevästi lyhyeksi aseteltava teleskooppivapa eivätkä vieheet juuri vie tilaa. Teleskooppivavan heitto-ominaisuudet ovat vain heikommat kuin yksi- tai kaksiosaisen vavan. Huono heitto-ominaisuus ei haittaa jos kalastaa veneestä käsin. Lähinnä uistelemalla. Rantakalastus on rentouttavampaa kuin se että on vene, moottori, käyttövoimaa, pelastusliivit, mela ja airot, ynnä muuta tarpeellista ja osin pakollistakin.
Katkenneen vavan korjaus
Karhensin hieman liitoskohtaa vavassa. Siihen epoksia, sinkilä oikeaan asentoon ja kovettumaan. Ei ongelmia. Kovettui nopeasti. Kuten lupauskin oli. Muutama kalareissu takana: homma toimii eli vapa on ookoo. Siima pyrkii kiertymään itsensä kanssa jos antaa liikaa löysää. Vasta kerran on käynyt niin. Syntyy helposti vaikeasti avattava solmu.
Kaksoistuubeissa oli toisessa ilmaa enemmän kuin toisessa. Tuli siis hieman hukkaa koska puristin ilman pois samalla kun täydemmästä putkilosta tuli yli jo runsaasti. Kun sain molemmat tuubit ilmattua ja "tasan" niin saatoin puristaa sekoitusalustalle saman määrän molempia aineita. Sekoitin ja liimaus alkoi levittämisellä karhennettuun vavan kärkeen ja pieni tippa myös sinkilän "putkeen".
Daiwan kela ja jonkin muun merkkinen vapa, jossa lukee "Finnish design" kaksinkerroin teipattuna kuljetusta varten. Vapa on kevyt viskoa yhden käden otteella. Mahdollisuus myös kahdelle kouralle. Pitää kehittää jokin pikakiinnitteinen kuljetusviritys pitämään vavan puoliskot yhdessä joka pysyisi aina mukana eikä haittaisi päätointa.
Testing
Huomenna on kalastuspäivä. Ilmatieteenlaitos lupaa alueelle poutaa, 24 - 26 astetta lämmintä ja 2 - 4 metriä per sekunnissa tuulta eli pikku liplatusta Näsiselän rantoossa pikkuveljen residenssin rannassa. Kalaa tulee ja Rouva perkaa...
Katkenneen vavan ominaisuudet
Ne selviävät jo huomenissa mutta selvitys tulee loppuviikosta. En ota tietojenkäsittelylaitetta mukaan. Kameran otan jos vaikka kalastuspuolelta tulisi jotain leuhkittavaa. Kamera saa olla odottamassa saalista rannalla. Yhdelle vesitiiviille pocket-kameralle kävi tapaturmainen katoaminen syvyyksiin. Olisi luullut että kelluisi.
Sähköperämoottorin akku on ollut yön yli ylläpitolaturin hoteissa. Perämoottori tulee mukaan niin ei tarvitse venettä soutaa kuin, korkeintaan, paluumatkalla. Akku on jo hieman ikääntynyt. Ankkuria ei itsellä ole mutta eiköhän sellainen jostain löydy. Ei ole toki välttämätön jos on tyyni lahdenpoukama. Antaa veneen vain virran mukana ajautua kaislikon laitaa.
Sama järvi, eri osoite. Siellä tuli kalastettua noin 15 vuotta nuoruudessa. Jopa päivittäin. Sitten työt veivät mukanaan ympäri Suomea ja Eurooppaa ja asuminen oli tilapäistä hotelleissa tai kaikenmaailman vuokra-majoituksissa. Kyrönlahdessa, siinä missä lahti liittyy Koljonselkään, enimmäkseen mato-ongintaa kölvi-ikäisenä. Pääasiassa mato-ongella tuli särkiä, salakoita ja ahvenia. Joskus lahnoja ja pikku haukia. Heitto-ongella eli virvelillä myöhemmin ahvenia ja joskus haukia. Katiska oli tehokkaampi. Toisaalta, se kalasti pidempään. Eihän pikkupoika jaksanut syömättä olla korkeintaan kuin kolme tuntia onkimassa. Eväillä vähän pidempään. Sadesäällä isojen rantaleppien alla onkiessa oli jotenkin rauhoittava ja alakuloinen tunnelma. Syntymäosoitteen kotipihasta lähinpään rantaan on noin 400 metriä. Myös lampia ja pikkujärviä oli lähistöllä.
Tuore kokemus Näsiselän rannasta
Eilen ehtoolla (23.7.) nuorimman veljeni kanssa vedettiin uistimia selällä Pallosaaren lähistöllä. Ensin tuli omalla ongella isohko ahven ja kohta veli veti kuhan veneeseen. Siinä kaikki. Maailmaa ei saastutettu kun ajeltiin sähkömoottorin voimin. Keskimäärin kala per tunti. Ei siis leuhkimista aiheesta.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti