California 1400 GTS 60000 km perushuolto aloitettu

 

Vähäisiä hommia
Huollot vain katsovat että kirjallinen puoli ohjekirjasta tehdään läpi eli uudet öljyt, suodattimet ja säädöt. Siitä palkkansa saavat. Itse katson, omissa pyörissäni, hieman syvemmälle. Nyt ei tarvitse kaikkea vaihdettavaa vaihtaa eikä edes kaikkia säädettäviä säätää edellistalvisen 50000 kilometrin ison huollon jälkeen. Pyörä toimii, käy nätisti eikä muuallakaan ole vielä kiirusta koska tuli tehtyä jo ennakolta pois joitakin tähän huoltoon kuuluvia juttuja. Kymmenetuhatta kilometriä kun on kovin lyhyt huoltoväli niin niitä saattaa sattua yhdelle kaudelle kaksikin huoltoa. Kaikkia kohtia ei edes tarvitse kuin vain tarkistaa. Jos vain mahdollista niin öljynvaihtohuolto kannattaa tehdä ennen talvisäilytystä.

Työvälineet
Suuntaisnostin jolla nostetaan rungon etuosan alta kokolailla astinlautojen kohdilta pyörä pystyasentoon. Suppilo ja pätkä letkua. Vaihteiston öljyn määrän tarkistukseen tarvitaan kiintoavain. Peräöljyn määrää ei voi tarkistaa ilman takapyörän irroitusta. Se tapahtuu vasta talvikaudella tai myöhemmin keväällä. Vanhoja räsyjä tai muuta pyyhettä sekä liuotinsprayta mahdollisten roiskeiden siivoamiseen.

Kun itse tekee
Niin on takuu töilleen. Se mitä se kattaa riippuu varmaan persoonasta. Mutta yksi ylivoimainen seikka on: joutessaan voi tehdä koko huollon heti tai osina ajelujen välillä. Tärkeitä ovat öljynvaihdot mutta nekin voi jaoitella eri päiville tai viikoille. Moottoriöljynvaihto pidetään, yleensä välttämättömänä. Mutta kyllä senkin voi ajoittaa: tekee vaikka hiukan aikaisemmin. Ei mittarissa tarvitse olla 0000-lukuja huoltoon ryhtyessä. Kevät ja syksy ovat raskaimpia öljyille. Keskikesällä, kun on lämmintä ja kuivaa niin moottori rasittuu vähiten. Kylmyys ja kosteus ovat haitallisia. Riippumatta kovasti ajomatkasta voi ajokauden päätyttyä laittaa uudet öljyt talvisäilytystä ennen. Rengasvaihtojakin voi ennakoida. Silloin ei tarvitse miettiä onko renkaassa pintaa vai onko sakkokumi alla kun pidemmälle on ajeltu? Yksi sakko saattaa maksaa enemmän kuin uusi rengas.

Öljynvaihtoa ja venttiilien säätöä
Tietenkin kaikkien neljän sytytystulpan tarkastus tai vaihto jos ovat kuluneet. Keskitulpat kuluvat vilkkaammin. Venttiileitä en ole säätänyt kymmeniin tuhansiin kilometreihin ja nytkin, kuten arvelen, ei säätämistarvetta juurikaan ole. Kätevästi ovat ruuvisäätöisiä. Kuuntelen stetoskooppilla miltä venttiilivälykset kuulostavat. Yleistä tarkastelua. Kaasuvaijereiden uusimista olen miettinyt ettei jää, yllättäin, tien päälle. Vaijerit ovat hankittuina. Uusi eturengas on tilattu vaan ei saatu. Pitkät toimitusajat.

Kaasuvaijerien vaihto
On varsin helppo homma mekaaniselta kannalta. Polttoainetankki nostetaan pois paikoiltaan ja koko setti on näkyvissä. Ensin irrotetaan vaijerit jotka ensin löysätään yläpäistään, alapäästä ensin suojakumi pois ja vaijerit kierretään irti kaasunasentopotentiometreistä. Osien asento ja sijainti kannattaa vaikka kuvata ennen purkamista että uusien vaijereiden lähtösuunta on oikea, ja oikeassa järjestyksessä kaasukahvan suhteen ja vaijerien asento etteivät hierrä tankkiin tai muualle sen ympäristössä. Toinen vaijereista on merkitty punaisella pannalla em. syystä. Uudet vaijerit asennetaan ja säädetään niin että tyhjää kiertovälystä on vain ihan vähän. Ylikireys tekee kaasusta raskaan. Osat paikoilleen ja ohjelmointihommiin eli keskusyksikölle kerrotaan, tietokoneen välityksellä, kaasukahvan liike ja sen jälkeen potentiometrin liikerata samaan kohteeseen. Vaijerien vaihtoon menee ehkä puoli tuntia jos ei ole tottunut. Vaijerien toimintojen ohjelmoitiin pyörän ohjausyksikköön menee muutama sekunti. Muu aika suttaantuu siihen että täytyy käynnistää tietokone, valita sieltä oikea ohjelma, asentaa välikaapelit pyörän ohjausyksikön liittymään ja akkuun ja tehdä em. toimenpiteet. Ohjelmisto ei maksa mitään. Oletan että liki kaikki minua nuoremmat amiksen käyneet osaavat tämän homman. Jos ei niin sitten merkkihuollossa mutta siitä joutuu maksamaan aikalailla... Ja vielä mahdollinen pyörän kuljetus hoitopaikkaan.

Kaasuvaijerit voivat löystyä
Kaksi syytä: hetikohta uutena vaijerit "sopeutuivat" ja niihin tuli keskinäistä löysyyttä hieman eli kaasukahvassa oli kiertosuuntaista "klappia". Pyörän keskusyksikkö siitä ryhtyi herjaamaan ja, jopa, liioitteli asian vakavuutta esittämällä URGENT SERVICE-tekstiä mittaristossa ja siirtyi tavallisesta ajomoodista vikasietotilaan jolloin ajonopeus ja teho ovat alhaiset. Jo aiemmin, edellisen pyörän aikana (Breva 1100), olin hankkinut ilmaisohjelman ja kaapelit joilla tätäkin pyörää voi "komentaa". Näin toimin ja parin pikku suorituksen jälkeen kaikki toimii jälleen. Käytäntö: kiristetään vaijerit sopivaan tiukkuuteen kaasukahvan likellä olevista säädöistä, tankki sekä "päreet" paikoilleen ja kytkeydytään pyörän käyttöjärjestelmään, opetetaan keskusyksikölle vaijerien ja kaasunasentopotentiometrien toiminta kahdessa vaiheessa. Vaijereita ei tarvitse rasvata koska vaijerien johteena on liukas teflonputki.

Kaikkea ei tarvinnut vaihtaa
Ei vielä. Vaihdoin vain moottoriöljyn osittain sillä en vaihtanut suodatinta. Motul 10W-60 esteriöljy. (Käytän tuplakokoista suodatinta Käynnistinmoottorikoska sellainen mahtuu ihan hyvin. Ison suodattimen virtausvastus on pieni ja suodatuskyky suuri.) Vasta talvella 2025 - 2026 on aikaa puuhata vaihteisto- ja peräöljyn vaihtojen kanssa koska, nyt syksyn mittaan, ei montaa kilometriä ole syntymässä koska on muuta puuhaa kuten mökkihommia ja Verstaallakin pitäisi duunata "pari hommaa" ennen talvea. Rospuuttokeleille haen Kerholta California Adamantin alleni joka hoitaa rupukeliajot. Akku latinkiin ja tuleva kesä ei tarvitse muuta huoltoa lainkaan. Ajoa vain. On sinänsä mukava tunne että talvisäilytyksen aikana moottoriöljy on liki uudenveroista. Pyörä säilyy talven yli +18C lämmössä Kerhoni pyörävarastossa.

Öljynsuodattimen valinnasta
Alkuperäissuodatin on, tietenkin varma ja helppo valinta, vaan muitakin suodattimia on samalla mitoituksella, kiinnityskierteellä ja pohjaventtiilillä mutta isompia. Guzzissa tarvitaan sellainen suodatin joka, moottorin sammuttua, pitää öljykierron mahdollisimman täynnä eli öljy ei pääsee palaamaan öljytilaan itsekseen. Tarkoittaa sitä että käynnistettäessä öljyä on heti kierrossa eli käyttökohteissa pidemmänkin seisomisen jälkeen.

Öljyntaso alarajassa. Öljy pysynyt puhtaana. Ei siis ohipuhallusta sylintereissä.

 

Öljytikussa ylimääräinen vino ura

Tein sen itse paksumpaan kohtaan. Syy siihen on se että aina ei ole mahdollista, kuten reissun päällä, että saisi pyörän pystyasentoon että voisi tarkistaa onko öljytaso merkkien välissä. Lisäura on juurikin sen vuoksi tarpeen että voi koska tahansa vilkaista öljyn määrän sivutuen varassa kun pyörä on kallellaan ja tehdä päätelmän tarvitseeko lisätä öljyä. Lisäuran kohdalla öljytaso on silloin kun öljyä on maksimimäärä ja pyörä sivutuella tasamaalla. Tikku ruuvataan ensin pois, sitten kuivataan rievulla ja työnnetään reikäänsä mutta ei kierretä. Sitten vedetään ulos ja katsotaan missä kohtaa öljyn pinta on. Tämä on uutta käytäntöä Guzzilta. Ennen piti aina ruuvata kierteen pohjaan saakka.

RVS-käsittely
Koska kesä oli kuuma, ja tätä kirjoitettaessa jopa jatkuu, pidin öljytason mahdollisimman alhaalla ilman että vaurioasioita tarvitsisi pelätä mutta maksimoin RVS:n ominaisuudet. Toisaalta: ajo on ollut leppoista eikä ns. täydellä kuormituksella tätä pyörää lie ajettu koskaan. Huippunopeus on yli 200km/h. Mutta lämpimänä: maksimi öljynlämpö on ollut hieman alle 140 astetta. Tällöin jäähdytyspuhallin ei vielä käynnisty. Normi moottoriöljyn ajolämpö on ollut 90 - 120C vaiheilla. Eli kokolailla ihanteellinen. RVS, toimiakseen, vaatii korkeahkoa lämpötilaa. Kitkapinnat siliävät ja muuttuvat liukkaiksi lähinnä eri rautametallien keskinäisten kosketuspintojen osalta. Jäähdytinkennon etupuolella on tekemäni säädettävä kaihdin minkä avulla moottori lämpenee nopeammin käyntilämpötilaan.

Välillä etanolilla
Kun on hellesää niin tankkaan Re85:sta eli etanolia. Se pesee moottoria sisäpuolelta eli venttiilit, männät ja sylinterikannet pääsevät mahdollisista noki- ja karstakerroksista eroon. Myös tehoa tulee etanolista enemmän kuin bensiinistä. Vaan sitä myös kuluu enemmän. Hinta kompensoi eli ei rahallista voittoa tule. Myös kaikissa bensiinilaaduissa on hieman etanolia joukossa. Etanoli palaa paljon kylmempänä kuin bensiiniKäynnistinmoottori. Ilmajäähdytteiseen koneeseen se sopii vain hellesäällä. Re85:n puhdistuskyky johtuu siitä että etanoli eli alkoholi ei esiinny kuin veden kanssa. Vesi on moottoripesuaine. Sitä käytettiin, muunmuassa, kulahtaneen bensa- tai dieselmoottorin kunnon kohottamiseen, nuoruudessani. Karstat veks. Liika veden käyttö voi rikkoa moottorin. En suosittele vesimetodia korkeapuristeisiin nykymoottoreihin.

Uuden öljyn valutus moottoriin.

 

Öljyntäyttöreikä moottoriöljylle

Hieman hankalassa paikassa mutta ei tarvitse kumarella kun on välineet. Kuten rautalankakoukku pitämään suppiloa ohjaustangossa.

 

Käy leppoisasti

Ohuehko, synteettinen, korkean pintapaineen kestävä, esteriöljy valuu melko rivakkaan öljytilaan. Tällä kertaa mittatikun osoittamaan ylärajaan asti. Käyntiäänessä en havainnut muutosta mutta moottorin käyntilämpötila vaikutti alhaisemmalta kun yli litraa pienemmällä määrällä RVS-käsittelyn aikana kun ajelin moottoritietä Ylöjärveltä Tampereen eteläiseen kaupunginosaan ja sieltä moottoritietä Lempäälän puolelle ja sieltä muutama kilometri takaisinpäin paikallistietä. Ulkolämpötila 23 astetta Celsiusta iltasella. Jäähdytysöljyn lämpötila noin 130 astetta.

 

 

Moottoriöljy. Alusta asti tällä. Lisäksi kevyt RVS-käsittely joka neljäs öljynvaihto.

 

RVS muualla mekaniikassa

Sitä on ollut myös vaihteistossa, keulassa ja perävaihteessa moottorin ohella. Tämän pyörän ongelma, kuten monen muunkin moottoripyörämerkin kanssa on se että on siirrytty suorahampaisiin vaihteistoihin. Ajomelu on melkoinen verrattuna vanhaan kuuskytluvun lopussa käyttöönoteun viisivaihteiseen vinohampaiseen. Mutta syynä lienee vinoista hampaista luopumisessa se että suorahampainen vaihteisto on kovasti halvempi valmistaa ja on lyhyempi. Vähemmän laakereita ja muita osia.

Jokin Eni
Kaipa sekin on kelpoinen öljy mutta lähikaupoissa sitä ei ollut kun kyselin niin siirryin muutaman sadan kilometrin sisäänajon jälkeen tähän Motuliin. Vinkin sain innokkaammilta motoristeilta kuin itse. Kilpaporukkaa. Turhia aineita tämäkin sisältää: tähän on kätketty vaihteistolisäainetta ja kytkinlisäainetta moottoriöljyn lisäaineiden ohella. Maksan siis osin turhasta hoivasta. Pyörän voimansiirto toimii erillisillä omilla öljyillään. Kardaani tarvitsee vaseliininsa, perävaihde erikoisöljynsä, keula vaimenninöljynsä ja moottori öljynsä. Tulevana talvena olisi tarkoitus ottaa kardaani kouraan ja voidella sen ristinivelet. Mikäli eivät, vielä, ole vaihtokunnossa. Ties kuinka pitkään tällä laitteella vielä ajetaan.

Talvella
Koska perävaihteen öljynvaihto edellyttää takapyörän irrotusta on parempi tehdä se hiljoksiin ajokauden ulkopuolella. Tosin öljy on varsin tuore sillä se vaihtui jo edellisen, 50000km:n eli pyörän ensimmäisen ison huollon yhteydessä. Samalla tulee pestyä melko kompleksinen takapyörä, korjattua kiveniskemät ja vahaus myöhemmin. Joutaa seisoa ilman takapyörää pitkänkin rupeaman loka- ja maaliskuun välisenä joutoaikana. Vaihteistoöljyn vaihto on helpompi: vanha ulos ja uutta sisään. Nyt tarkistin vain että oliota oli tarpeeksi. Pitää ostaa varastoon ko. öljylaatua yksi pänikkä. Motulia myy muunmuassa, Motonet. Sen sijaan: vanhempien pyörieni kampikammioissa hölskyy Valvoline. Sitä noudan tästä osoitteesta. Sanokaa motomatilta terveiset että suositteli juuri tätä myymälää.

Ei öljyvuotoja
Sellaisia ei ole tullut vastaan. Ei myöskään huohotusjärjestelmän osalta. Taannoisessa 50000 km:n huollossa oli hieman öljylimaa imukotelossa mutta johtunee silloisista kosteista ja viileistä ajosäistä. Ilmansuodattimen kotelon mahdollinen öljy ja vesi on vuodatettavissa letkua myöden pois avaamalla sen tulppa joka on vuodatusletkun alapäässä. Öljy oli säilyttänyt punaisen värinsä. Jos väri muuttuu nopeasti tummaksi, jopa mustaksi, se tietää että moottori ei ole aivan kunnossa.

Lisää työkaluja

Suuntaisnostin pitää käydä ostamassa IKH:sta että voin irrottaa takapyörän ja samalla muuta tarviketta. Suuntaisnostin pyörän alla myös säästää tilaa kun Kerholla on pyörät talvisäilössä kuin sillit suolassa.

Jos intoa piisaa...
Tähän tulee uutta juttua vanhasta aiheesta. Kaikki vimpaimet ja toiminnot toimivat mutta puhdistus ja voitelu on tehtävä talven aikana muutamaan kohteeseen. Sivuseisontatukeen tein jo koska sen liike piti ääntä eli likaa oli päässyt akseliin. Purku, pesu, puhdistus, voitelu ja kokoonpano. Muutaman minuutin homma. Samalla tuli vilkaistua kuinka sivutuen asentokytkimen mekaniikka toimii. Sille puhdistus. Otan asentokytkimen irti myöhemmin kun teen syynin muihin alustan sähkökomponentteihin. Aiemmin olen vaihtanut alustan sinkityt ruuvit ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin. Pikku homma joka helpottanee vanhenevan pyörän huoltoa. Myös jarruvalon mekaanisen kytkimen vaihdoin vastaavaan hydrauliseen. Mitä vähemmän liikkuvia osia sitä varmenpaa toimintaa.

Sivutuen mekanismissa oli likaa. Purin, puhdistin ja voitelin. Kaikki hyvässä kunnossa. Alustassa ei näy ruostetta. Kivenhakkautumia on hieman.

Kuluu herkästi
Mekanismiä ei ole kovin hyvin suojattu. Siksi pikainen purku, pesu, voitelu ja asennus takaisin. Samalla tarkistin sivutuen asentokytkimen toiminnan. (Jos sivutuen asentokytkin ei toimi pyörä lähtee liikkeelle kun vaihde kytketään vaikka sivutuki on alhaalla.) Talvella on pyörälle enemmän aikaa. Runsaasti. Onneksi Kerholla on hyvin tilaa ennen kuin pyörien talvisäilytys tosissaan alkaa. Sivutuen nivelen eteen olen ajatellut pientä kumiläppää roiskesuojaksi itse sivujalan mekanismille sekä asentokytkimelle. Likainen paikka on se.

Yllä kuvassa huomattavaa

Oikealle pyörä kallistelee varsin syvään. Mutta, kuten kuvassa näkyy pari kulumakohtaa, toinen sivujalan päässä ja toinen siinä mihin jousi tulee. Sivutuki raapii, harmillisesti, asfalttia kun vasemmalle kallistaa.  Kiertoliittymien ripeä ajaminen johtaa siihen mutta myös maaseututeiden mutkat vasemmalle, joissa voi olla hieman, varsinkin keväisin, "lainetta", ovat yllättäviä ja pyörän alta lähtee kipinäsuihku. Harmittaa tuollainen koska oikealle kaartaminen ei samalaista "efektiä" luo. Vasemmalle ajaessa jyrkkää mutkaa pitää ajaa kun rr-kuskit takapuoli sisäkaarteen puolella. Monessa kiertoliittymässä on myös voimakas kallistus ulospäin.

Ilmansuodatin

Vilkaisin parituhatta kilometriä sitten ja oli siisti. Menee vielä tulevankin suven mikäli ei kummia tapahdu, kuten kosteuden aiheuttama putsarin homehtuminen, joka on, yleensä, kevätaikainen vaiva moottoripyörissä kun on paljon orgaanista pölyä ilmassa kosteassa säässä. Uusi filtteri on hankittuna. Keskikesällä pölyä on vähemmän. Syksymmällä teillä on usein likaa maatalouden jäljiltä kuten savea ja muuta elinkeinotoiminnasta johtuvaa ryönää.

 

Hieman enemmän kuin hankalaa

Vain kaksi asiaa: jos haluaa vilkaista ilmansuodatinta joutuu nostamaan akun pois. Sen kyllä kärsii. Asetukset menevät perustilaan. 

Toinen on laturin hihna. Sen vaihtoväli on, kirjan mukaan, viisikymmentätuhatta kilometriä. Vaihdoin sen. Vanha hihna kelpaisi seuraavaankin vaihtoon. Ei pienintäkään vauriota eikä kummoisia kulumajälkiä. Olkoon malliksi. Ostin kaksi hihnaa ja toisen paketoin muoviin ja alumiinifolioon ja toiseen muoviin ja laitoin hyllylle odottamaan. Näin sen kuminpehmentimet pysyvät tallessa. Hihna on varsin edullinen ostos.

Laturin remmin vaihto

Vain vaihto on työläs ja tarvitsee faciliteettejä että sen, ylipäätään, saa vaihdetuksi. Tankin nosto pois on vain pikkujuttu mutta eturungon purkaminen ei kun tarvitsee tunkin koneen alle sen lisäksi että jokin muu voima pitää pyörää vakioasennossa. Tai sitten en tiedä miten pitäisi. Ilmankos merkkihuollot eivät sitä vaihda koska se on tuntien homma. "Asiakas säästää". Tokihan kaikki meistä olemme valmiita maksamaan vaikka mistä että saa ajaa varmalla pyörällä. Laturin hihnan katkeaminen ei heti katkaise menoa mutta ei kauhean pitkällekään pääse ja kun akku on jo tyhjä, josta akku ei tykkää, on valitettavasti tien varressa. Vaarallistahan se ei ole mutta saattaa harmittaa. Tätä pyörää ei työnnetä. Ehkä ladatulla akulla voi yrittää jatkaa. Onneksi pyörässä on yksi yleisimmistä akkumarkkinoiden akuista. Tosin tässä pyörässä on litiumakku jo toista kesää. Moitteettomasti.

Jarrut

Alla on pyörän toiset etujarrulevyt. Niissä on vielä vahvuutta. Paloissa myös. Jarrunesteet olen vaihtanut parin - kolmen vuoden välein. Dot4. Takajarrun tarkastelun vuoksi pitää vielä irrottaa vasen sivulaukku. Huoltokustannuksia ei juuri ole. Yksi uusi etulevy on hyllyssä varalla. Ajan mittaan kelluvissa levyissä voi olla kolme vikaa: kuluvat ohuiksi jos hyvin käy. Mutta kaksi muuta vaivaa ovat kieroutuminen joka tuntuu nypytyksenä jarruttaessa ja kelluvan levyn tyyppivaiva joka ilmenee väljyytenä kiinnityksessään. Pitää silloin sirinää tai kilkatusta jarruttaessa.

Voitelukohteet

Kytkin- ja vaihdepolkimen mekanismit. Ne kävin läpi eli purin, puhdistin ja voitelin alkukesästä eli ei niihin tarvitse puuttua nyt. Kahvakytkimet, kytkin ja etujarru,, jotka ovat yllättävän monimutkaiset, ajokauden päätyttyä, irrottelen, puran ja voitelen. Kaasukahvan myös. Kaasukahvan takaisin asennus vaatii tietokoneella tehdyn kalibroinnin. Peräöljy on vaihdettu 50000 km:n huollossa menneenä talvena. Sillä menee monta kautta. Vaihteistoöljy on myös uutta menneeltä talvelta.

 

Herkät sähkökomponentit

Niistä moniurakiilahihnavetoinen laturi on jo tarkistettu. Ohjaustangon kahvakytkimet tarkistan talvikaudella. Niistä voi löytyä hapettumia tai vain likaa joka kerää kosteutta ja aiheuttaa kosketusongelmia eli sähkö ei kulje tai kulkee huonosti jolloin tapahtuu syöpymistä. Paineilmaa puhdistukseen, hapettumien poisto sähköosista ja hyvin kevyt voitelu. Osat ovat ulkoisesti hyvässä kunnossa. asentokytkimet olen jo kerran katsastanut ja osan niistä vaihtanut uusiin. Ovat kuluvaa tavaraa. Muutaman euron pikku kytkin voi pysäyttää matkanteon. Pahimmassa tapauksessa onnettomuuden: esimerkiksi sivutuen asentokytkin antaa keskusyksikölle tiedon nolla ykkösen sijasta niin sivutuki onkin jäänyt alas. Siinä sentään on jämäkähkö komponentti mutta voi sekin vikaantua.

 

Käynnistinmoottori

Se on saanut olla rauhassa huolloilta toistaiseksi. Talven aikana otan sen irti ja puran ja pesen. Katson hiiliharjat, kommutaattorin ja bendixin sekä solenoidin toiminnat. Voitelen laakerit ja puhdistan sähköliittimet. Leppoista ja selkeää hommaa. Jos on kuluneita osia niin vaihdan uusiin. Jos kyseiseen laitteeseen sellaisia on. Nykyään ei huolleta vaan laitetaan uutta kun intialainen ja kiinalainen tekee niin halvalla.

 

Moottorinohjaus

Sitä olen jo säätänyt mieleisekseni. Moottori käy sekä etanolilla että kaikilla bensiinilaaduilla ja säätyy niille automaattisesti. Toki aina jotain uutta voisi keksiä. Voisi yrittää tehdä viitosvaihteelle kolmen ja puolentuhannen kierroksen tietämiin laihaseosalueen. Silloin voisi lasketella reilua satasen vauhtia ja katsella kulutusmittarista että näyttää 3,5 litraa sadalle. Kuutosvaihde ei ole varsinainen "loikkari" mutta näille rajoituksille harvemmin tarvittu. Tehokierroksille ei laihaseosta pidä laittaa.

 

Satula

Siinä on ilmennyt ulkoisia pikku vaurioita jotka eivät vauhtia hidasta. Osan voi korjata piiloon hommaan tarkoitetulla korjausvärillä. Muutoin satula on jämäkkä istua ja sopii selälleni.

Renkaat

Pyörä saa eteen, kevättä odottamaan, uuden kumin. Hieman sporttisemman kuin nyt on. Takarengas on 205 leveä auton rengas viime vuoden lopulta ja sillä menee, kulutuspinnan puolesta, myös tuleva suvi. Eturenkaita kuluu 1 -  2 kesässä. Takarengas, autonkumi, kestää, vähintään, kaksi kesää. Olen sen testauttanut katsastuttanut viralliseksi vaihtoehtorenkaaksi. Voi myös laillisesti käyttää ristikudosrenkaita.

Keula

Vain tarkistuksia. Vasta yhden kesän ollut uudet öljyt. Keula toimii oikein hyvin. Ohjauslaakeri säädetty alkukesästä huollon ulkopuolella ilmetessään välyksen. 

 

Valot

Kaikki pelaa. Uutuutena arvelen, talven aikana, laittavani takakaatumaraudan ulkokulmien alapintaan liimaamalla ledlisävilkut. Alunperin takalokasuojassa lähekkäin olevat alkuperäisvilkut ovat turhan kapealla. Pitäisi löytää taipuisat tarravilkkunauhat tai sitten jotain muuta sopivaa. Jos laitan vilkut takalaukun taa pitää väliin pitää laittaa liitin jos haluaa irrottaa laukun pyörästä.

Korjattavaa

Pieniä maalivaurioita. Yhden relekytkennän lisään eräitä lisävarusteita varten sekä siihen oheen sulakkeen. Satulan lukkomekanismin pesu ja voitelu. Lisäksi tarkastelua. Joitain pikku hiertymiä johdinsarjoissa pitää tarkastella. Myös suojana olevat "kromilistat" ovat, vuosien mittaan, kärsineet. Eli vaihtoaika olisi. Voisi vaikka hieman vaihtaa tyyliä!

Lisättävää

Lisävarusteita toki on jo melkoisesti. Katsotaan tuleeko hinkua johonkin lisämittariin. Itse asiassa kaksirivinen lambdanäyttö on alkanut hieman renata. Sen voisi uusia. Ei ole alkuperäisvaruste. Lambdanäyttö antaa selvyyden siitä millainen on seossuhde milläkin tehoasetuksella ja kierrosluvulla. Sen mukaan voi säätää sytytystä ja ruiskutusta. Matka-ajossa pyörä on suhteellisen nuuka kokoonsa nähden: 5,0 - 5,7 litraa sadalle jos ajaa ysiviitosella. Ysiysillä hieman pienempi lukema sen paremman hyötytilavuuden vuoksi. Etanolia menee reilusti yli 6 litraa sadalle.

Ajomatka

Vanhemmiten, eläkeläisenä, kun seuraavat tasakymppisynttärit ovat kohtapuoliin, ovat kilometrit kaudessa käyneet näin vähiin ensimmäisen kerran. Tällä kaudella olen ajanut, pääosin, vain kahdella eri pyörällä ja tällä isommalla vain hieman yli kymmenentuhatta kilometriä. Sillä toisella kolmipyörämopetilla tuskin ajomatkaa kolmea tuhatta. Kun ennen ajoin yli kolmekymmentätuhatta kilometriä vuoteen. Ajatus hiipii siihen suuntaan että onko enää intoa ajella vai ryhdynkö polttamaan kynttilääni kahdesta päästä? Kuten monet ystäväni ovat tehneet kun ovat moottoripyöränsä heivanneet ja baarien kantayksilöiksi siirtyneet. Tai pyörä lepää reliikkinä autotallin perällä tulevan perikunnan vaivaksi. Jos se olisi minunkin tähtäimessäni olisiko syytä päätellä että ajaakin vaan mutta unohtaa ikääntymisensä. Kumpikaan edellä kuvattu "harrastus" lie edistä mitenkään elämää joka minulle ennustettiin jo varhaisteininä: henki lähtee jos prätkän ostat. Niin kävi aika monelle tuttavalleni. Kolmisiipikawa ei kaikille sopinut. Jotkut asiat voivat tapahtua viiveellä...

Tämmöisiä kirjoittelen tässä kun vaimoni tuomaa kolmen litran valkoviinipänikkää tyhjäilen hiljalleen. 

Jutun otsikko vie harhaan

Voisi sanoa että nyt, tämän pyörän, kuudenkymmentuhannen km:n jälkeen on edelleen teitä edessä. Toisaalta edessä olevat tiet, maassamme ja osin Euroopassa ja Pohjoismassakin on jo ajettu ainakin kertaalleen. Toki keski- ja eteläiset osat Norjasta on ihan neitseellistä minulle. Taitaa jäädäkin. Harvoin sitä neitseeltä mitään on saanut. Pitäköön vehkeensä!

 

Korjaamokirja