California 1400 GTS Pesuhommissa Kerholla vikoja etsien ja tarkastellen järjestelmiä

Huoltoon liittyvää
Lähinnä syvällisempää tarkastelua. Joitain kohteista löytyi joihin piti puuttua eli syynääminen tuotti tulosta.

Ennen Kerhoiltaa
Otin pesuhommaan puolentoista tunnin ennakon ennen kuin muut jäsenet saapuivat kahvittelemaan. Samalla voi syynätä toimintojen toimintaa, joista joitain alla mainittuina, myös komponenttien kuntoa. Matkassa on myös, tällä kertaa, miniläppäri jolla voin tehdä pyörän digiosastolla tarkastelua ja säätöjä.

Elokuun viimeinen päivä ja ikkunasta näkee sen myös.

Pesu
Pesuainetta kului noin neljä desilitraa ohennettuna vedellä noin viidellätoista litralla. Painepesuria en käyttänyt. Pesin pesuharjalla ja hankalimmat paikat tiskiharjalla. Takapyörää en ryhtynyt pesemään sillä se olisi pitänyt tehdä makuultaan. Etuvanne sen sijaan tuli pestyksi ylimalkaisesti kokolailla välttävästi. Talvikaudella irrotan molemmat pyörät niin saan ne pestyä helposti ja vahattua myös. Vaha peittää joksikin aikaa pikkuvauriot. Mahdolliset maalivauriot korjaan ennen vahaamista. Käyttämäni pesuaine ei pese pois vahaa. Vain likaa.

Pesu on tehty
Pari päivää ennen elokuun loppua. Pyörä ajettu asuinpaikan talliin. Pölyt pyyhitty hellävaraisesti. Vahaa laitettu maalipinnoille ja ulkonäkö ei uutta paljoa häpeä. Tuolla alempana lisää sen jälkeisistä toimista. Mattapintaiset muovit vaativat omat aineensa. Nekin näyttävät lähes uusilta. Kaikenlaisia kemikaaleja on tarjolla.

Seuraavat toimenpiteet
Tapahtuvat autotallissa. Pitänee käydä ostamassa vahaa jolla saa kohtuullisen paksun kerroksen maalipinnan päälle. Seuraava pesu lienee talvisäilytykseen laitettaessa.

Vahaus ja lisää tarkastelua samalla
Aloitin vahauksen 30.8 klo. 9.30 aikoihin autotallissa. Alku meni hyvin mutta aurinko alkoi kiusaamaan kun paistoi pariovista sisään ja lämminkin tuli. Reilun tunnin hieroin vahaa: etulokarista tuli siisti. Samoin tankin etuosan päreistä ja tankin mustasta alueesta. Pitää käydä hankkimassa sellaista vahaa joka sopii valkoiselle pinnalle. Nykyään kun ovat keksineet että eri väreille pitää olla eri vaha.

"Valkoista" vahaa
Sellaistakin löytyi. Tankin sivupanelit ja takalaukun kansi tuli pinnoitettua. Muualla on joko harmaata tai mustaa.

Maalipinnan kunto
Siinä on sanomista: sivukotelojen yläpuolen pinnat ovat kärsineet sillä ajoasun lahkeet koskevat niihin ajettaessa koko ajan. Lievää naarmuisuutta löytyy myös tankin mustasta helmiäismaalista sen takaosasta. Mikä lie siihenkin hangannut? Vaikea mieltää sellaista. Ehkä siihen tulee koskettua ajohanskalla kun nousee pois pyörän päältä. Muualla maalipinta on varsin kiitettävässä kunnossa. Sivulaukuissa ja satulan vasemmalla sivulla on joitakin ajosaappaan jättämiä "kevyitä" naarmuja.

Muu maalipinnan suojaus
Suojalistat, niitä on kahta tyyppiä: tasopinnalle liimatut puolipyöreät ja reunalistat joissa on myös liimaa. Nyt menossa pyörän toiset koriste-, ja samalla, maalipinnan suojalistat. Ovat jotain muovipintaa joka näyttää kromille. Sisällä valkoista muovia. Hoitavat hommansa eikä maksa paljoa uusiminenkaan.

Mitä hyötyä listoituksesta?
Erityisesti sivulaukkujen kansissa olisi saappaanjälkiä varsin runsaasti. Takalaukun alumiinisessa kannessa on myös suojalistoja: niiden tarkoitus on mahdollistaa kannen päälle kiinnitettävien matkatavaroiden mukana kulkeminen haitattomasti. Kannen alumiinilevyssä on lieviä hankaumia. Myös lokasuojan reunoja koristaa listat. Niihinkin on tullut pikku osumia. Parempi listassa kuin lokarissa.

Kahvoja ja vedikkeitä
Takalaukun (Jälkiasennettu Shad jonka kiinnitysmekanismi sopii Guzzin tavaratelineeseen ja sen kopioihin suoraan. Hankittu Stormilta.) kannen kulmissa on mustat, alumiiniset, vetolaatikon vedikkeet. Muutaman euron arvoiset paikallisessa rakennustarvikealan marketissa. Vastaavanlaisia on sivulaukkujen etu- ja takaosassa mutta kromattuja. Siten kansiin voi kiinnittää niihin sopivia tavaroita kuten leirintävälineitä.

Sivulaukkujen kahvojen paras puoli
Huollon tai muun toimen, kuten takaiskunvaimentimien, säädön yhteydessä tarvitsee laukut ottaa pois. Neljä ruuvia puolellaan kiinnittää laukkuja. Kahvoista ne on helppo nostaa pois sijoiltaan kolhimatta ja naarmuttamatta.

Tankin sivupaneelit
Polvet osuvat niihin varsinkin jos ajaa mutkatietä nopeasti. Maali on silti kestänyt. Myös "pulut" ovat pysyneet kaksipuolisilla tarroilla hyvin kiinni. Kotkien takana ovat paneelien kiinnitysruuvit.

Tankki "lankattuna". Varsin hyvin ovat markkettiostosteipit pysyneet monet vuodet.

Pleksi eli tuulisuoja
Alkuperäislisävaruste. Maksoi silloin, yli kahdeksan vuotta sitten, satasen verran. Nyttemmin pelkkä pleksilasi, ilman kiinnikkeitä ja koristelevyjä, maksaa yli 150€. Olen suojannut sitä vahaamalla. Mutta ei se naarmuja ja kiveniskemiä estä. Tullee vaihdettavaksi jollain aikavälillä. Vaiva ei ihmeemmin haitannut kun tänään ajelin Kaukajärvelle tapaamaan Smoton pressaa, Kerholle, Verstaalle ja kotitalliin. (Tapaaminen jäikin vain puhelinpuheluksi mutta toimittamani tavaran sain perille. Melko hikinen päivä vuodenaikaan nähden.)

Lämpökahvat
Tarvikkeet. Sain lahjaksi oululaiselta rouvalta jonka pyörään ne eivät sopineet. Pyörässä on säädettävä kahvalämmitys vakiona. Siitä olisi pitänyt maksaa useamman kympin merkkikahvakumien vuoksi. Joten laitoin lahjakahvat ja ovat nekin pelanneet. Sain säätöpotentiometrin kätketyksi varsin hyvin näkymättömiin ja helpoksi säätää. Tankin etureunan alla piilossa ovat alkuperäiset liittimet lämpökahvoille. Voisi keksiä että laitan sen avulla lämpösatulan tai vain satulaan lämpöpäällisen.

Alumiinosat
Ne laadut, eli useimmat, jotka ovat paljasta tai oksidoitunutta alumiiniä eivät kestä happamia tai emäksisiä pesuaineita. Vaikka niin kävisikin, jos tilanne huomataan, nopea toimi on liottaa osa neutraalissa makeassa vedessä ja sen jälkeen kiillottaa ja antaa sen oksidoitua lievästi ilmanalassa. Jos ei ole aikaa moiseen niin öljyäminen, useimmiten, pysäyttää haitalliset ilmiöt. Alumiinilaatuja on satoja ja niillä omat ominaisuutensa. Japanialainen alumiini mustuu herkästi ja monet idän halpatuotteet syöpyvät. Varsinkin ulkoparkkeerauksessa. Siksi paljaita alumiinipintoja pitää puhdistaa ja vahata siihen tarkoitetulla aineella.

Muut lisävarusteet
Liittyvät erityisesti valaisimiin. Taivuttelin, pyörän ollessa uusi, teräsputkesta telineen jossa on paikat neljälle Biltemasta ostetulle kromipintaiselle valaisimelle. Kaksi niistä olivat jo edellisessä pyörässäni (T3 Injection) muutaman vuoden ja huomasin että korkealaatuisia ovat. Ruostetta ei esiintynyt silloin eikä ole sittemminkään. Ylempi lisävalaisinpari toimittaa halogeenilisäpitkien avulla tiennäyttöä pitkän matkan päähän. Alempi pari, joihin laitoin sumuvalolasit, toimittavat sekä sumuvalojen tehtävää että alennetulla teholla huomiovaloina muina aikoina. Kytkimiä lisävaloille piti asennella hieman sinne ja tänne kun valmiita paikkoja oli vähemmän kuin kytkimiä.

Kolmetoista valaisinta jos ledit lasketaan yhdeksi. Takavalo lisäjarruvaloineen on yksi ja vilkut yksi. Taakse on suunnitteilla led-vilkut kaatumarautojen kulmiin. Miksei eteenkin.

Etukaatumarautojen kateosat

Kuten näkyy niin kaatumaraudoissa on ruuveja. Niihin voi kiinnittää erilaisia ilmaa ohjaavia ja jalkoja suojaavia lasikuituosia. Kesä -24 on ollut niin poutainen ja että otin kaatumaraudat paljaiksi. Saavat saappaat tuuletusta. Sumuvalot voisi laittaa myös alemmas kaatumarautoihin. Ehkä tulevan talven hommia...

 

Sumuvaloissa on sininen sävy.

 

Pitää tutkia lainsäädäntöä
En ole perehtynyt nykyiseen lainsäädäntöön paljonko saa valaisimia olla ja missä tarkoituksissa. Josko siirtäisin sumuvalot alemmas kaatumarautojen alamutkaan jossa ne olisivat tehokkaimmillaan heijastusvaikutusten elimoimiseksi ja näiden tilalle ns. huomiovalot. Ehkä joku liikennettä valvova konsta sitten kertoisi että menikö oikein valojen suhteen. Pyrkivät, valitettavan usein, nojaamaan autojen säädöksiin. Moottoripyörille ovat omansa. Sähkön puutteesta ei tule olemaan kysymystäkään sillä valaisimet olisivat led-toimisia.

Kaatumaraudat
Edessä California 3:sen takakaatumaraudat ylösalaisin ja takana koko pyörän takaosan ja sivulaukut kiertävä hydrauliikkaputkesta taivuttelemani luomus. Toki etukaatumaraudat tarvitsivat kiinnityskohdat ja ne löytyivät helposti. Takarautojen kanssa oli hieman enemmän puuhasteltavaa.

Takalokasuoja ja rekisteriteline
Jatkoin takalokasuojaa lasikuidusta valmistamallani muotolevyllä. Se kiinnittyy lokasuojaan ja takakaatumarautaan. Rekisterikilven teline kiinnittyy samoin takakaatumarautaan.

Astinlaudat ja polkimet
Eivät olleet sopivilla kohdilla. Siirsin niitä eteenpäin ja käänsin astinlautojen etupäitä sekä ylöspäin että poispäin rungosta. Vaati metallitöitä sekin. Ergonomia parani.

Satula
Tarvikkeena myytävä kahden hengen geelisatula. Sopeutuu ahterini muotoon ja tukee vammautunutta alaselkääni koska siinä on korkea ero takaosaan. Pyörä on varsin matala. Kun laskee molemmat jalkansa maahan jäävät polvet koukkuun.

Ohjaustanko
"Mustakrominen" tarviketanko. Hankin pidemmän rinnakkaismallin johtosarjan mutta huomasin että uudelleen reitittäen alkuperäisetkin riittivät nippanappa. Hyllyssäni on merkittävä määrä pyörään sopivia käyttämättömiä varaosia. Huolto-osat saa, esimerkiksi, Motonetistä.

Moottorinohjaus
Pääosin tyydyttävä mutta tein muutamia muutoksia moottorinhallintajärjestelmään. Pyörä on avoin säätämiselle myös siltä osin. Itse käytän GuzziDiagia. Pyörä ei ole käynyt merkkihuollossa kuin luovutuksen jälkeisen ilmaisen huollon. Teen itse ne hommat. Perusteellisesti.

Rengastus
Edessä, yleensä, pehmeäseoksinen kumi, takana 205-leveä auton rengas. Matka sujuu ja sadekelilläkin tuntuu pitoa olevan. Auton rengas on pehmeämpää seosta kuin prätkän rengas. Maksaa vain murto-osan siitä mitä alkuperäiskumi. Lisäksi kulutuspintaa on enemmän.

Jarrut
Etujarrulevyt kuluivat loppuun ensimmäisenä ajokesänä. Syynä hyvin tehokkaat sintteripalat etujarruissa. Sain uudet levyt takuuseen. Laitoin pehmeämmät palat ja kohta niillä ja samoilla levyillä pärjännyt kuusi suvea ja viisikymmentätuhatta kilometriä. Jarru- ja kytkinnesteet olen vaihtanut joka toinen vuosi. Niiden vaihtaminen on tehty helpoksi.

Viat ja häiriöt
Vikoja ei ole juuri ilmennyt. Edellämainitut ovat korjatut. Olen ennaltaehkäissyt vaihtamalla herkempiä (halpoja) komponentteja paremmiksi. Moottorinohjaus on esittänyt joitakin häiriökoodeja vuosien mittaan. Niitä olen tutkinut, huoltanut pois ja eliminoinut GuzziDiagin avulla. Matka ei ole katkennut vaikka joskus on pitänyt pysähtyä syynäämään. Takajarrun mikrokytkimen korvaus painekytkimellä on, suurella todennäköisyydellä, parantanut toimintavarmuutta.

Erikoinen ratkaisu
Kaasunasentopotentiometrit (Kaksi kaksoispotentiometriä.) ovat vaijerikäyttöiset ja sijaitsevat tankin etuosan alla suhteellisen helposti tavoitettavissa. (Uudemmissa malleissa potikat ovat ohjaustangon ympärillä.) Kun vaijerit hieman kuluvat pitää säätää asetuksia uudelleen. 60.000 km:n matkalla olen tehnyt näin kahdesti. Kulku on vakaata ja miellyttävää. Uudelleenasetus on helppo juttu G:D:llä: Ensin kalibroidaan vaijerien liikematka keskusyksikön muistiin ja sen jälkeen potentiometrien liikematka samaan kohteeseen. Homma ottaa aikaa muutaman sekunnin ja neuvoo suomenkielellä.

 

Vuorokautta myöhemmin
Tallissa vahailin pyörää pesun jälkeen. Vuosien myötä on tullut pikku vaurioita. Ei mitään sellaista joka olisi rahapussia ihmeemmin vajuttanut saati pankkitiliä vaivannut. Alla kuvia aiheesta.

Ajoneuvon kulunein kohta. Housun sisäreisi hiertää tähän. Hyvä vaha tekee hyvää. 

Venttiilikoppien koristekannet
Vaativat erityistä huolenpitoa mutta palkitsevat. Kerran vuoteen riittää. Kiillotetaan alumiinin kiillotukseen tarkoitetulla pastalla. Pyyhitään hyvin puhtaaksi ja jätetään lämpimään sisätilaan hapettumaan muutamaksi viikoksi. Talvisäilytysaika riittää hyvin. Säilytän pyörää Kerholla jossa on lattialämmitys ja +18 astetta vuoden ympäri.

Tankin sivupaneelit ovat siistit. Olisivat olleet ilman vahaustakin.

Takalaukun siisteys
Tarvikelaukku jonka ostin edullisesti kun oli viallinen. Kansi on alumiiniä ja siinä pieni klommo. Muualta tavallista muovia. Alumiinikansi on oksidoitu eli ei vaadi kuin vahaamisen. Muu, paljas muovi, sekä tahriutuu karheutensa vuoksi että hapettuu. Kumpikin asia on muoville tyypillinen eikä aiheuta muita toimenpiteitä kuin, saada alkuperäinen mustuus näkyviin. Siihen on kaupan hyllyllä aineet.

 

Sivulaukutkin kiiltävät jälleen.

Alumiiniosat

Ne missä alumiini on paljaana. Vaativat huolta ja puuhaa että pysyvät oikealla tavalla oksidoituneina että ulkonäkö on haluttu.

 

Kuvassa näkyy että astinlaudan akselin linjaa on poikkeutettu erillisellä pikkuosalla ja pidemmällä akselilla. Sijainti entinen, asento toinen. 

Yhdessä paketissa

Astinlautoja (Ruostumatonta terästä.) ei ole suunniteltu säädettäviksi. Siksi tein muutostyön. Kuvassa näkyy kaksi putkea joiden varassa astinlauta on kiinni rungossa. Jos haluaa säätää pelkkää kulmaa (Astinlaudan etupäätä ylemmäksi.) niin silloin voi viilata rakenteen kiinnitysreikiä soikeiksi. Tosin tällöin astinlauta siirtyy myös hieman taapäin. Molemmilla puolilla polkimet kiinnittyvät liukulaakereilla samaan rakenteeseen eli polkimen ja astinlaudan keskinäinen sijainti ei muutu mutta vaihdepolkimen välitankoa pitää säätää.

Astinlaudan dynamiikka

Kuten jalkatapitkin ovat astinlaudat tärkeitä moottorinpyörän ohjaamisessa ja painonsiirrossa. Astinlaudat antavat rennon meiningin matkantekoon ja jalkojen asentoa voi muuttaa hieman enemmän kuin jalkatappien kanssa.

 

Astinlautojen siirto ja kääntö uuteen kohtaan. Ylemmässä kuvassa näkyy muutosrakenne jonka suunnittelin ja valmistin.

 

Ruostumatonta terästä

Monissa paikoin, kuten astinlaudoissa. Amerikkalaisille prätkäpoliiseille tehty pyörämalli ilmeisesti oli hyvä bisnes. Vaihdepoljin ja toisella puolen jarrupoljin omaavat samoja mekanismeja. Ne kannatta purkaa, puhdistaa ja voidella. Säästyy vaivoilta reissun päällä. Tiedän kokemuksesta että liukulaakerointi on ahtaahko ja jos sinne pääsee likaa tai vettä ruostuttamaan on hyvä saada ne pois ja laittaa vedenkestävää vaseliiniä voiteeksi.

 

Tankista tuli hyvin siisti vahaamalla. Tankin muut osat ovat ruostumatonta terästä.

Tankin muuta suojausta

Satulan etupää lepää tankin maalauksen päällä. Laitoin sopivankokoisiksi leikkaamani kiveniskuteipin palat tankin ja sivupanelien suojaksi. Ei hetikään ruoste pesi. Tarkempi huomaa että sivupanelin yläreunassa kulkee "kromilista" joka tilkkii tankin ja panelin raon. Sinne pyrkivät pikkukivet ja lika väliin. Nyt vähemmän ja pienempiä.

 

Takapää on kulunein mutta vielä siitä sai siistin.

 

Takana on valoja

Vasemmalla alhaalla leditoiminen sumuvalo. (Kaupasta tätä ei saa. Tein Talmun koteloon hieman paremman sumuvalon... 18 kirkasta lediä hehkulampun sijaan.) Lokasuojassa on alkuperäiset, parkki- jarru- ja takavalot sekä suuntavilkut. Yläpuolella on lisäjarruvalo. Vielä olisi tarve laittaa kaatumarautojen ulkokulmiin lisävilkut. Alimpana Talmun heijastin joka sekin on pakollinen.

 

Lokasuojan jatke

Takapää, mielestäni, näytti typerältä. Tein jatkeen lokasuojaan. Jos jousitus pohjaa niin vielä heijastimella on viisi milliä matkaa asfalttiin. Rekisterikilpitelineen valmistin myös. Teräsrunkoinen ja kiinni kaatumaraudassa. Se kannattelee myös takalokasuojan jatketta jonka tein lasikuitukankaasta. Samoin rekisterikilven levy. Alkuperäisen, suureellisen, rekisterikilven valon sisältä löytyi kuvassa näkyvä valaisin. Sirompi ja täyttää lain kirjaimen.

Oikean puolen takaiskunvaimentimen painesäiliö. Vahattuna.

Painesäiliöt

Vaikka iskunvaimentimissa on jouset osa massasta lepää myös paineellisen kaasun varassa. Se vaikuttaa myös, jouston ohella, vaimennustehoon. Kadesti on tarvinnut säätää itse jousta vaimennuksen ohella. Painesäiliöön ei ole, toistaiseksi, tarvinnut kajota. Kaikissa 1400-malleissa ei ole tämän kaltaisia jousituksia.

Ohjaustangon "mustakromisen" pinnan vahasin näkyvältä osaltaan.

 

Tangossa on toimintoja

Alkuperäisten toimintojen ja varusteiden lisäksi on kytkinnestesäiliön kannessa tekemäni "yläkansi" johon kiinnittyy kamera. Keskellä tangon kiinnikeiden välissä on sähkölähde jossa kaksi usb-liitintä ja nk. tupakinsytytinliitin. Oikealla puolen jarrunestesäiliön kupeessa on kaksirivinen, pieni lambdanäyttö josta näkee kulloisenkin tilanteen polttoainesoksen laadusta molempien sylinterien osalta.

Keulan jousitus

Mielestäni hieman herkkä pohjaamaan. Tapahtunut harvoin eli töyssy on ollut erityisen iso. Oletukseni ja kokemus muista ikääntyvistä pyöristä puoltaa teoriaa että keulan jouset ovat antaneet hieman periksi. Tulevan talven aikana pyrin laittamaan keulan jousien jatkoksi noin 20 millimetriä pitkät holkit. Keula nousee saman verran pystympään ja jousituksen vaimenninmatka pitenee. Ohjauskulmakin hieman loivenee mutta tuskin niin paljoa että ajossa huomaa. Mutta kovasta jarrutuksesta tulee tukevampi.

Satula käsitelty suoja-aineella. Satula on "kerninnahkainen" eli ei ole oikeaa nahkaa nähnytkään.

Sivulinja kuvattuna yläviistosta. Valitettavasti satulan valkoinen ei ole enää aivan valkoista.

Moottorin oikea sivu on aina hieman likainen. Pitänee kehittää pesumenetelmää.

 

Painepesuria en käytä

Se on erittäin nopea lianpoistaja mutta voi poistaa myös vahan ja maalin jos käyttää väärin. Laakerit eivät tykkää painepesusta. Sopiva pesuaine ja moneen suuntaan liikuteltava tiskiharja ehkä hoitaa pinnan mustaksi jälleen. Vasemmalla näkyvä musta muoviosa saa pintaansa käsittelyn sille sopivalla aineella pesun ja kuivumisen jälkeen.

Tälle "röpömaalatulle" alumiiniosalle löysin sopivan vahan. Silti hieman työläs.

Vasemmalla startin muovinen "suojakotelo" joka tarvitsee, sekin, oman pesuaineensa ja jälkikäsittelyn.

Startin huolto

Kotelo pois, akusta kaapeli irti niin startin johtimet voi irrottaa. Nyt kun on yli 60000 kilometriä on takana niin katsastan mitä käynnistinmoottori on syönyt. Onko kulumia kuten hiilharjat ja kommutaattori. Myös käynnistysmekanismi ja solenoidi tulee tarkasteluun. Jos ei ilmene osavaihtoja niin läjään vain ja seuraavaa huoltoaan odottamaan. Samalla saa vaihdepolkimen mekanismit puhdistuksen ja voitelun.

 

Yllättävä öljyvuoto
Varsin vähäinen mutta vaihdelaatikon kylkeen oli ilmestynyt helteisen ajon aikana kostea kohta. Vaihteisto ei vuoda mutta, ilmeisesti, öljy on lähtöisin alla olevan kuvan kohdasta, jossa on moottorista tulevan öljyletkun liitos, joka johtaa jäähdyttimeen. Liitoksessa oli kiristysvaraa.

Vuotokohdan kiristys. Kiristyi. Anturi on lisävaruste ohjaustangossa olevalle öljynlämpömittarille.

 

Nitkahti hieman kireämmälle

Avain on on vajaan vaaksan mittainen. Silti banjoruuvi kiertyi hieman. Tiivisteet ovat kuparia. Lämpölaajeneminen on syynä sillä moottoriöljyn lämpötila on vaihdellut ajokauden aikana liki nollasta asteesta 140 asteen tietämille. Lämpölaajeneminen lienee niukan vuodon syynä. Taitaa mennä ensi suveen ennenkuin tulee seuraava tippa öljyä. Öljy on Motul 10W60 esteriöljyä +rvs.

 

Voiteluletkut

50000 km:n huollon yhteydessä otin ne irti koska ilmeni kulumia metallipunoksissa. Letkut olivat hinkanneet rakenteisiin. Puhdistin letkut ulkoa ja kiersin niihin kangasteippiä ja sen päälle liimakutistesukkaa. Tuli siistit. Letkujen reitit saivat hieman muutosta etteivät ota kiinni muihin rakenteisiin.

Helppotoimisempi öljynlämpömittari

Hankitaan sellainen ja sillä korvataan öljytikku. Helppo asentaa eikä maksa kovasti. Se kertoo öljypohjassa olevan öljyn lämmön. Oma viritykseni näkyy yllä olevassa kuvassa jossa banjopultin päässä on lämpömittarin anturi. Näyttö on kytkinnestesäiliön kyljessä. Lämpötila mitataan matalapaineöljypumpun painepuolelta jäähdyttimeen mennessään.

Jakoavain

Ihan kelvollinen laite. Vaan harva osaa käyttää. Oppitunti yksi: kumpaan suuntaan pitää kääntää että vakiotyyppinen ruuvi kiristyy? Entä mutteri? Tietenkin myötäpäivään. (Jos ei ole "vasenkätinen" kierre.) Käännetään mihin hyvänsä suuntaan on jakoavain aseteltava siten että kiertosuuntaan osuva voima osuu siirtoleuan tyveen. Paljon olen nähnyt "jakareita" joissa siirtoleuka on vääntynyt väärän käyttötavan vuoksi. Tietää bisnestä osaavalle asentajalle vaihtaa nuljaantuneita ruuveja ja muttereita uusiin.

Öljysumu vuodosta teki postimerkin kokokoisen läikän tähän vaihteiston ulokkeeseen. Vaiva esiintyi ensimmäistä kertaa. Viikonvaihteen reissulla Etelä-Pohjanmaalle ja takaisin oli hyvin lämmin sää. Kuva on otettu pesun jälkeen.

 

Kumitulppa kytkinkotelossa

Sen tarkoitus on hieman hämärtynyt koska dgitaalisen moottorinohjauksen suhteen ei tarvitse sytytystä ajoittaa vauhtipyörän merkintöjen mukaan vaan tieto tulee säätämistä varten digitaalisena. Mutta onpi tulppa ja tulpanreikä siinä varalla. Samassa tilassa oleva kytkin on yksilevyinen. Melko saman tyyppinen millaisia käytetään manuaalivaihteisissa henkilöautoissa. Tarvitsee hyvin vähän huoltoa.

Asiaa seurataan, mielenkiinnolla

Olisi tämän pyörän ensimmäinen öljyvuoto joka saattaisi uusia. Tämän mallin tekniikkaa voi verrata vain osittain aiempiin isolohko-Guzzeihin sillä sekä moottori ja voimansiirto poikkeavat varsin paljon esimerkiksi 1100-mallisista Californioista.

Koneen alle/taakse vilkaistessa huomasin että ilmanpuhdistimen huohotusöljyn poistokanavan suun tulppa oli kadonnut. Siksi letku ja ympäristö on öljyn ja pölyn peittämä. Laitoin, ensihätään, ruuvista tulpan letkun päähän. 

Sittemmin siistin. Pitänee puhdistaa myös alustaa roiskeista. Peräpää vasemmalla.

 

Huohotukseen palaan

Kunhan ajokausi on ohi. Pyörä on kuskannut kuluvana suvena kiltisti. Muut matkat muilla pyörillä. Kiintymykseni 1400 GTS:ään on vankka. Helppo ajaa ja kulkee köykäisesti. Ruokahalua "isolla tytöllä" on mutta ajotapa ratkaisee paljon.

 

Miksi huohotuksessa on öljyä

Moottori kun käy niin siellä on meininki päällä. Siksi öljy hajoaa osin öljysumuksi ja kulkee ilmavirran mukana minne vain koneen rakenteissa. Ilmiö tehostaa myös voitelua mutta jos sitä ei rajoiteta niin öljyä kuluu kovasti. Öljy pyritään, pääosin, erottelemaan huohotusjärjestelmän toimesta ja palauttamaan jäähtyneenä takaisin voitelukäyttöön. Painavin osa siitä saattaa muuttua suht helposti takaisin öljyksi. Huollon yhteydessä kyseinen letkullinen  säiliö tyhjennetään johon hienompi öljyjae ja mahdollinen vesi ja vedensekainen öljy joutuu. Mutta kaikki ei erotu. Siksi moottorin imupuolella on myös mahdollisuus siihen että hienoin öljysumu poltetaan moottorin palotilassa pois. Sitä ei saa, nykyään, päästää ulkoilmaan kuin vielä kolmekymmentä vuotta sitten tehtiin.

Yleensä ottaen

On mukavaa tehdä, eläkkeellä, näitä juttuja moottoripyörien parissa. Ongelmat ovat näissä hommissa suht selkeitä ja usein ennustettavissa ja digitaalitekniikka tuo siihen mukavan sivuvivahteen. Ohjelmointi on vänkää. Eikä siinä ole erityisiä kummallisuuksia vaan silkkaa logiikkaa.

Tämä ukko

Ei ole opiskellut tietokoneasioita mutta joutessani olen ottanut selville jotain. Minusta on kovin huvittavaa kun nuoret sällit valittavat että moottorinohjauksen säätäminen on vaikeaa tai mahdotonta. Kännyköillä he tekevät asioita joita silloin, neljäkymmentä vuotta sitten, en voinut edes kuvitella. Mutta silloin, jo, jopa aiemmin, säädin moottoreita. Neljätoistakesäisenä mopoja ja kevareita. Vai, onko se vain sitä että ei edes osata säätää moottoria vaikka siinä olisi kaasutin joka on yksinkertainen laite verrattuna digitaalilaitteisiin? Silti ihmettelen. Analogialla ja digitaalilla on selkeät yhtymäkohtansa. Jos ei ole analogiasta selvillä niin digiä on hankala ymmärtää syvemmin.

Laittelen lisää kuvia kunhan joudan...