California 1400 GTS pikku ajelu ja 60000 km:n huollon aloituksen jatkoa

 

Ennen huoltoa
Pitää olla lukema edes likimain. Melkein olikin mutta ei mennyt tasan. Hieman meni yli. Toisaalta: olen jo aloittanut huollon samalla kun pyörä on ollut ajossa. Selviää aikaisemmista päivityksistäni. 50000 km:n huolto oli iso huolto ja nyt vain katsellaan että pyörä pysyy kuosissa. Nesteitä, lukuun ottamatta moottoriöljyä, ei tarvitse vaihtaa. Mitään nestevuotoja tai sähköhäiriöitä ei ole ilmennyt. Pyörän digitaalisessa käyttöjärjestelmässä oli sanomista mutta sitä ohjelmoin uudelleen lievästi jo vuosia sitten.Järjestelmä on varsin kompleksinen päällekkäisine karttoineen joss "kursori" hyppii, tilanteesta riippuen eri karttojen välillä. Siis yksi kohde, kuten ruiskutussuutin, saa komentoja eri karttojen kautta. Vieläpä erilailla ja eriaikaan eri sylintereitten suuttimille.

Ajoreitti
Tampereelta Kuruun ja siitä Parkanoon päin erittäin hyväkuntoista tietä Länsi-Aureeseen. Aurettaressa söin juustokakun siivun ja ryystin kaksi mukillista kahvia. Santsikuppi siellä on ilmainen. Ja silmäkin viihtyy henkilökunnan suhteen. Taisi mennä reilu puoli tuntia kahvitellessa ja jutellessa satunnaisen motoristin kanssa. V-max -miehiä. Koko ajan kulki moottoripyöriä ohi eri suuntiin. Isoja pyöriä. Siitä jatkoin suhteellisen hyväkuntoista soratietä myöden Itä-Aureeseen ja siitä huonohkoa asfalttia Kihniön suuntaan kunnes käännyin oikealle kantatie 23:lle. Siitä Virroille ja käännös 66:lle Virtoja kohden. Tie on varsin erinomaisessa kunnossa. Poikkesin sumpilla ja munkkirinkilällä Virtain satamassa. Hyvä munkkirinkeli mutta kahvi hieman pannuuntunutta. Torisevan jälkeen pysähdyin. Siitä lisää alla. Oriveden Shellillä tankkasin lisää Re85:sta korkkia myöden. Kotitalliin kurvailin ja annoin koneen jäähtyä. Yhteensä, pikku poikkeamisineen, 280 kilometriä. Leppoisa ja viihtyisä lenkki. Välillä Hyytiälä - Hirsilä oli kova vastatuuli. Muutoin ei.

Tasan 60000 kilometriä
Tuli täyteen Virroilla kuuskutosella heti Torisevan jälkeen. Polttoaineena käytin, koska oli varsin lämmin sää, etanolia. Re85. Mukavasti on lisäpotkua. Samalla palotilat peseentyvät. Kuten pakoputkisto ja eritoten lambdat ja katalysaattorit. Peseentyisi se 95-oktaanisellakin mutta pitäisi ajaa kovaa ja pitkään. Siinä kun on maksimissaan vain 10% etanolia. Re:n pitoisuus on 85%. Loput on jotakin muuta bensiinin tapaista. Toki tankin pohjalla oli lähtiessä luraus 95:sta. 1400-Guzzit ovat "multifuelereita" mutta dieseliä en koittaisi.

 

 

Torisevan rotkojärven jatkeena oleva Alainen Toriseva ja tasan 60000 kilometriä takana ennen Jäähdyspohjaa.

 

Mittarilukema. Seuraava tankkaus Re85:sta tankkiin Oriveden Shellillä.

 

Huollon jälkeen

Toki vielä ajosäitä ilmenee. Jos ei ihmeenpiä tapahdu niin ajan vielä jonkin aikaa 1400:lla ennen kuin vaihdan ajoneuvoa California 1000 Adamantin kyytiin. Pitänee pestä siitä keväälliset liat pois ja hieman huoltaa. Katson ainakin perä-, vaihteisto- ja moottoriöljyt. Keulassa on melko tuoreet liemet. Keula on muutenkin perusteellisesti remontoitu. Jarrunesteet vaihdan kunhan tulee talvi. California 1000 Adamantilla tulee vuodessa ajetuksi keväin ja syksyin eikä kilometrejäkään tule kuin kaksi - kolme tuhatta vuodessa. Keväällä ajelin paikalliset ajot ja pari reissua kuten yhdessä kokoontumisessa Nummijärvellä. Muutama vuosi sitten oli vanha remmi paikalla kokonaisuudessaan vaan nyt enää muutama. Vai olikohan vain poikkeustapaus.

Sytytystulpat vek. Venttiilikopat ovat siistit päältäpäin.

 

Tulpanhatut. Alempi, likainen tulpanhattu on ylempään reikään.

 

Tulpat ja tulpanhatut

Puhdistin ulkoisesti kaikki kohteet: paineilmalla tulppien syvennyksestä pölyt pois, tulpanhatut pyyhin puhtaiksi ja tulppien posliiniosat pyyhin kirkkaiksi. Ei tule kipinän läpilyöntejä. Taas menee kymmentuhannen kilometrin matkan huoletta.

Tulpanhatut jumittavat

Lisäksi ovat kovin hankalat siinä mielessä että johtimen ja tulpanhatun liitos on herkkä hajoamaan. Johtimesta ei saa nostaa lainkaan. Jää käteen jos käyttää voimaa. Hattua pitää käännellä ensin. Sitten nostaa. Kyllä ne näppivoimin irtoavat.

 

Sytytystulppaparit. Vasemmalta katsoen 1 ja 3 ovat sivutulppia.

 

Irrotettujen tulppien kärkivälit

Vasemman puolen tulppien kärkivälit olivat 0,9 ja 0,7mm. Oikealla 0,8 ja 0,6mm. Ohjeellinen kärkiväli on 0,6 - 0,7mm. Säädin hyväkuntoiset ja siisti tulpat kärkivälille 0,6mm. Kyllä se kärkiväli siitä kasvaa. Nämä tulpat ovat olleet käytössä noin 10000km edellisen huollon jäljiltä. Käytän kuparipastaa tulpan kierteissä etteivät jumitu sylinterikanteen. Kiristysmomentti on varsin pieni.

 

Tuplatulppakansien toiminta

Yleensä vain keskitulppa sytyttää mutta kuormituksessa, kuten kiidyttäessä voimakkaasti, suurella teholla ajaessa ja mäkimaastossa, tulee sivutulppa käyttöön. Näin on ollut jo, osin, aiemmissa California, Breva sekä Sport-versioissa. Sivutulpan mukaan tulo mahdollistaa suuren tehon mutta runsaan kulutuksen myös kun voimaa pyydetään. Toki päästönormien alaisuudessa.

Tulpista päätellen

Koska isompaa kulumista ei ilmene ja tulpat ovat hyvin puhtaat kertoo siitä että palamislämpötila palotilassa on sopiva ja seos myös. Kertoo myös siitä että öljyä ei pääse merkittävästi mäntien päälle koska karstan muodostusta ei ole lainkaan. Jos palotilaan pääsisi öljyä ja osat karstoittuvat olisi syynä joko heikot männänrenkaat, imuventtiilien ohjurien vuoto tai huonolaatuinen polttoaine tai väärä seossuhde. Moottorinohjausta säädettäessä ei aina jälkimmäistä asiaa muisteta kun lisätään "syöttöä" voiman tuottamiseksi. Tärkeämpää on saada moottori hengittäväksi.

Pitkä kierre tulpissa

Alumiininen sylinterikansi on paksu. Se johtuu siitä että sylinterikansi on neliventtiilinen. Suuri osuus kannesta on imu- ja pakokanavia ja lisäksi neljän venttiilin ohjurit kulkevat kannen läpi. Yhteensä 8 aukkoa per kansi.

 Venttiilikoppien koristekopat. Ei kovin erotu tässä mittakaavassa mutta vasen on jo kiillotettu ja oikeanpuolimmainen on likainen.

Alumiinivalua
Näitä saa sekä kiiltävänä, mattana, maalattuna ja koristejyrsittynä. Eri versioita on ainakin viisi erilaista. Uhrautuvat varsinaisen venttiillikopan sijaan jos pyörä kellahtaa nurin. Jos niin käy eikä koppa hajoa niin naarmut voi hioa ja kiillottaa näkymättömiin. Jos hajoaa niin hitsauskin voi tulla kysymykseen. Sitten hionta ja kiillotus. Uuden kopan hintaa en tiedä. Vielä.

Talvisäilöön huollettuna
Perusteellinen pesu ja vahaus ennen siirtoa Kerholle peräriviin parkkiin. Talven aikana ei ole ihmeempiä hommia tehtäväksi. Edellistalvena oli 50000 km:n iso huolto jossa tuli katsottua ja huollettua monia kohteita. Seuraava isompi huolto 100000 km:n kohdalla odottaa vielä...

Eturengas vaihtoon
Uusi on tilattu mutta noutamatta. Sen ehtii vielä keväälläkin. Hankin hieman sporttisemman pehmeällä kumilla varustetun Pirellin. Ei mikään touring-rengas. Tullee vaihtoon talven aikana tai keväällä. Käärin kumin jätesäkkiin niin ei "kuivu".

Takarengas
Sen elinikä jatkaa vielä kesän -25 ajan. Hyvälaatuinen auton rengas. Maksoi allelaitettuna vajaat 70€. Alkuperäisrengas noin 200€. Se ei kestä kuin puolet suvea käytössäni. On koettu.

Mekaaniset vauriot
Kaksi etujarrulevyä kuluivat loppuun jo vuosia sitten. Niitä seuraavat levyt saivat miedomman kohtelun orgaanisilla jarrupaloilla. Pyörä on painava. Ohjauslaakerit piti vaihtaa kuulalaakereista kartiorullamalleihin ja sen jälkeen kerran säätää ja voidella uudelleen.

Sähkölaitteet
Akut (lyijy) ovat kestäneet kolmesta kolmeen ja puoleen vuoteen per akku. Nyt kestotestaan litiumakkua toista kesää eli yli 22000 kilometriä on akkua jo kuljetettu matkassa. Odotusarvoisesti pitäisi kestää vielä, ainakin, saman verran lisää. Toivottavasti pidempäänkin. Ei ole polttimoita palanut. (Pääosa led-tyyppisiä.) Jotkin mikrokytkimet olen vaihtanut painekytkimiksi tai samanlaisiksi mutta parempilaatuisiksi. (Yleisesti saatavilla elektroniikkaliikkeissä muutaman euron hintaan.) Muutoin ei ole mitään erityistä mainittavaa sähkölaitteista. Taakse suunnittelen laittavani lisävilkut kaatumarautojen ulkolaitaan. Alkuperäiset ovat lähekkäin takalokasuojassa. Käynnistinmoottorin puran ja huollan talven aikana.

Pyörän huoltaminen kiireettömästi
Siinä mieli lepää ja myös rahat pankkitilillä kun voi itse tehdä ainakin perushuoltotyöt. Suosittelen rohkaistumaan. Perushuoltoon tarvitaan, tietenkin, asianmukaisia työkaluja, uusia suodattimia, öljyjä, mittavälineitä, sopiva tila missä voi tehdä hommaa ilman kiirettä, huomioida kierrätykseen vietävät jäämät, kuten öljyt ja jarrunesteet joita ei saa sekoittaa keskenään. Ohessa oppii säätämään ja havainnoimaan asioita kuten venttiilivälykset ja jarrupalojen kuluneisuudet. Jarrupalat ovat, yleensä, varsin helppoja vaihtaa. Tulppien kärkivälien säädöt pitää opiskella ettei hajoa tulpat kouraan.

Mahdollinen vikalogien lukeminen ja niiden nollaus
Se ei liene mikään juttu nykyihmiselle. Netistä saa ohjelmiston ilmaiseksi ja apuvälineet (Liitäntäjohdot) kaupasta. Muutaman kympin juttu jos omaa ennestään läppärin joka ei tarvitse olla mitenkään erikoinen eikä uusi. Linux tai Windows.

Koeajettu on huollon perään
Käväisin Latoajossa perjantain ja sunnuntain välisen yön. Mukavaakin tasi olla. Onneksi ei särje päätä.

Homma jatkuu pätkittäin...