Näihin aikoihin yleensä
Kerholle, pesuun, vahaukseen, säilöön ja viltti päälle. Kesään -24 on, näköjään, liitetty jatko-osuus ajosäitä silmällä pitäen. Talven aikana öljynvaihto tai heti. Riippuu viitsimisestä.
Yksi öljy ei riitä
Moottorissa, vaihteistossa ja perävaihteessa ovat omat öljynsä. Eli pitää kiertää, esimerkiksi, Motonetin hyllynvälejä. Nyt ei, onneksi, tarvitse vaihtaa keulaöljyjä eikä jarru- ja kytkinnesteitä. En ole aivan orjallisesti noudattanut Tehtaan laatimaa huoltojärjestystä tai -ajoitusta. Yleensä olen tehnyt jo aiemmin. Jos on tulossa vaikka toukokuun lopussa vaihtoaika niin saatan vaihtaa jo aiemmin ajokauden ulkopuolella. Kunhan ei, ainakaan, isommin vaihtovälejä pidennä. Tonni sinne tai tänne ei ole mitenkään fataalia. (Käytännössä siksi ettei tule ajokaudella taukoja huollon suhteen.) Käytän öljyn seassa RVS:sää sillä olen huomannut että siitä on hyötyä. Näillä, kotimaan, rajoituksilla eivät moottori ja voimansiirto isommin kuormitu. Pyörällä kun pääsisi himpan yli kahtasataa.
1400:sen polttoaineen kulutuksesta
Uutena se kulutti siinä kuuden litran tietämin ja kylmällä säällä enemmänkin. Nyt sekalaisen ajon kulutus on 5,4 - 5,6 litraa. Toki reippaalla ajolla menee enemmänkin mutta silloin saattaa tulla muita, ulkoisia kuluja.
Kulutusta vähensin seuraavilla tavoilla: moottorin käyntilämpötilan valvonta ja pitäminen riittävän korkeana. Siihen auttaa ulkolämpömittari ja säädettävä kaihdin jäähdyttimen edessä. Lisäksi on öljynlämpömittari ja lambdanäyttö. Kahdensin lambda-antureiden johtimet ja asensin pienen, leditoimisen lambdanäytön etujarrun nestesäiliön taakse. Ne antavat viitettä kuljettajalle miten pitää ajaa että moottori olisi tyytyväinen. Yhtenä merkittävän seikkana on alkuperäistä pienempiläpimittainen takarengas. Sen avulla voi ajaa isommilla vaihteilla. Viitosella voi ajaa sataa ja yli ja kuutosella 120 ja yli.
Taloutta huonontavia seikkoja ovat ilmanvastus kuten iso pleksi ja muita ulkonemia pyörässä kuten sivulaukut ja takalaukku, leveä ohjaustanko sekä eteen sijoitetut lisävalot ja kaatumaraudat.
Vakionopeussäädin
Sen luulisi olevan kätevä laite. Toki käytän sitä matka-ajossa melko paljon. Siinä on vain se haitta että se ei ennakkoon tiedä koska tulee ylämäki. Ensin vauhti hieman hiipuu mäen alussa ja sitten laite tuuppaa tehoa niin että ylämäessä tapahtuukin voimakas kiihdytys. Saattaa mennä sakkolukemille. Parempi on silloin ajaa rannevoimalla eli kun ylämäki on näkyvissä ja vielä mennään alamäkeä niin kannattaa antaa kahvaa ja pyörän kiihtyä alamäessä, tarjota siinä vaiheessa hieman lisätehoa ja sen massavoimalla suoriutuu melko korkealle vastamäkeen alhaisella kulutuksella. Eli kiihdytys alamäessä ja sitten kevyellä kaasulla ylämäessä. Kulutusmittari näyttää ja opettaa mikä on sopiva tehonkäyttö.
Venttiilien säätö
Sen olen tehnyt vain kerran pyörän historiassa vaikka se on merkitty ohjekirjaan tehtäväksi joka huollossa. Uutuuden jälkeen piti säätää mutta sittemmin ovat venttiilit, kahdeksan kappaletta, pitäneet välyksensä säätörajoissa. En ole katsonut mutta kuulen kyllä jos rupeaa kilkatus voimistumaan. Käytän stetoskooppia kilinän valvontaan. Seisontakauden aikana saavat välykset säädöt. Venttiilikoppien tiivisteet olen käyttänyt uudelleen kertaalleen. Ovat pitäneet. Tulevassa huollossa ne vaihtuvat uusiin. Yhteen venttiilikoppaan tulee seitsemän tiivistettä. Ovat paksuhkoja kumitiivisteitä.
Mutta ei vielä ihan heti
Sopivia ajosäitä tuntuu riittävän syyskuun toisellekin viikolle. Mitään erityistä tarvetta ei ole ajamiselle eli tarkoituksetonta huruajoa tiedossa. Eturenkaassa on sen verran pintaa että sillä voi taivaltaa vielä tuhatkunta kilometriä. Uusi rengas on jo hankittuna edulliseen syyshintaan ja pakattu jätesäkkiin ettei hapetu kovasti talven aikana. Suuntana siis kesä -25.
Toki ajokausi jatkuu
Vain eri pyörällä. Otan alle California Adamantin eli Triken ja sillä tapahtuvat reissut loppukaudeksi. Pitää vain pestä keväälliset kurat pois. Sitten on vielä kolmas ajoneuvo eli Venus Special, yli sata vuotta vanha polkupyörä, jonka kunnostin. Sillä ajelen kuntoni eteen ja muualle kun on tapahtumia lähistöllä ja kohtahan niitä on. Pelkästään Tampereella ja lähiympäristössä parikymmentä biletyspaikkaa eli kerhotilaa. Valitettavasti on myös päällekkäisyyttä. Polkupyöräni Venuksen vien Kerholle auton tavaratilassa. Kun vien ajokkini talvisäilöön niin polkupyöräilen kotiosoitteeseen parin mutkan kautta.
Kun ajokausi päättyy: paluureitit
Kaksi reittiä polkupyöräilylle: Tampereen keskustan kautta joka on, helposti, ns. Tuhon Tie sillä anniskelupaikkoja on matkalla toistakymmentä vaikka osan ohittaisi. Matkaa tulee noin 20 kilometriä. Toinen reitti (26 km) Rajasalmen kautta on "rauhallisempi" sillä kaudenloppumismurheelle ei ole lohduttavia lähteitä matkalla kuin 4 - 6 riippuen koukkausten määrästä. Kolme ruokaravintolaakin on. Silloin reitti kulkee Kalkun Pub & Bistron kautta Rajasalmen ja Pirkkalan keskustan eli Suupan kautta Härmälään ja sitten Peltolammille. Loppumatkasta on hyvin raskas ja pitkä ylämäki.
Ei varsinaisia reissuja
Kotoa Verstaalle vajaa 20 kilometriä yhteen suuntaan on tyypillinen ajomatkani. Kun säät käyvät kosteiksi ja kylmiksi siirryn autokantaan. Joskus lokakuulla. Auto muuttaa kadun varresta autotalliin. Ja pyöräkamppeet talvisäilöön kellarivarastoon ja Kerholle. Jos lämpötila on yli kymmenen astetta, eikä sada, sopii se minulle ajosääksi. Rapakelit eivät saa minua tielle muuta kuin pakosta. Nuorempana ajelin ympäri vuoden. Myös matka-ajoa.
Viikonlopun ajot 6 - 8 syyskuuta
Ei edes sataa kilometriä sillä prätkämatka Teiskoon maamme pisimmän vuonon pohjukkaan ja takaisin ei ollut rasittava vaikka ajelinkin kiertoteitä. Viikonloppu kuitenkin oli lievästi kuormittava. Meillä on "poikain" kanssa ollut reilut parikymmentä vuotta tapaaminen. Väki on, hieman, vaihtunut ns. luonnollisen poistuman kautta. Vahvuus on varmistettu uusien värväämisellä. Syömässä poikkesimme Kessan baarissa Teiskon Kämmenniemessä Aunessillan kupeessa. Leppoista sakkia. Pidin lyhyen esitelmän Aunessillan rakentamisesta ja siihen liittyvistä kuluista ja maksajista.
Kulkuvälineitä syyskesän illassa.
Keskittyminen Hondaan
-72 -mallin Honda CL350 pitää saada toimimaan. Polttelee sulakettaan edelleen. Roudaan sen Kerholta Verstaalle niin on kaikki fasiliteetit käytössä. Kun saan sen varmakäyntiseksi niin myyn kohtuuhinnalla eteenpäin.
Itse asiassa sitä ei juurikaan ilmene koska Kerholla riittää neliöitä ihan kivasti. Hondasta menee, kuitenkin, sama raha kuin oikeastakin moottoripyörästä jos sitä kerholla säilyttää. Kerholle tulen säilömään 1400 California GTS:n ja California 1000 Adamantin. Puhdasta ja siistiä tilaa ja pikku verstasnurkkaus työvälineineen. Pääosa kerholaisten pyöristä ovat amerikkalaisia, yksi britti, pari saksalaista ja muutama italopeli sekä harvakseltaan japanialaisia. Kerhon yläkerrassa on ns. miehistötila keittiöineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti