Rantaterassin eli Tyynelän pesu ja talvikuntoon laitto

 

Harmautta, lahoa ja maalinlähtöä
Eri syistä: harmaata ja mustaa läikkää aiheuttaa pieni sieni joka viihtyy tasopinnoilla. Pysty- tai vinopinnoilla ei sitä ole ilmennyt. Näkyy hyvin valkoisen maalin päällä kun pinta on kosteahko. Kuivana kyseinen sieni ei helposti erotu valkoisesta. Siitä ei pääse eroon: jatkaa elämäänsä lumen ja jään alla. Maali on sen ravintoa. Kesällä siitä ei juurikaan ole riesaa. Näin ennen talven tuloa laitan paikat kuntoon, tutkin onko vaurioita ja samalla pesen laudoituksen ja kaiteet. Valkoinen on siten valkoisempaa. Tulevana keväänä, jos on poutaa, teen huoltomaalausta ja kunnostusta. Mökkimatka yhteen suuntaan on noin 400 kilometriä lyhintä muttei nopeinta reittiä. Ei ihan hetken mielijohteesta tule lähdettyä. Tosin jos, lähistöllä, on moottoripyörätapahtumia niin voisi yhdistää kaksi asiaa. Motopark on Mökiltä 132 kilometriä länteen. Lyhyempi kuin Tampereelta josta, sieltäkin, olen päiväseltään käynyt. Nuorenpana telttailin jos oli pitkät kisat.

 

Maalarihommia
Pikkujuttu. Kunhan talven jäljiltä puu kuivaa niin maalikin tarttuu. Toki pitää muualtakin katsella onko maalinpuutteita tai muuta vikaa. Hiekkapaperia on hankittuna. Mutta maali pitää hankkia. Aitan maalaukseen myös punamultamaalia.

Lahoa löytyi. Rakenteen muodostaa kaksi 100x50 "pattinkia" ja samanlevyistä lautaa pitää ostaa ensi vuoden kevättä varten. Onpa taas puuhasteltavaa.

Ei vaikuta käytettävyyteen
Kyseinen "tolppa" ei liity kantaviin rakenteisiin vaan on vain kaiteen kulmatuki. Kaiteella on muitakin tukipisteitä. Tein naulalla painellen muissakin kohteissa lahotutkimusta. En löytänyt. Mutta aikaa ja pilaantumista vastaan taisteleminen on normia kun rakenne on vuoden ympäri luonnon armoilla. Tyynelä on nyt yhdeksän vuotta vanha. Tässä tekojuttua. Kerrottakoon että selkäni oli silloin huonossa kunnossa hirvikolarin jäljiltä. Homma eteni hitaasti ja voimajuomaa tarvittiin runsaasti. Nyt oli vain Salesta ostettua mietoa puna- tai valkoviiniä. Kuten tätä kirjoittaessakin. Selvinpäin ei juuri ole inspiraatiota puu- tai kivitöihin saati kirjallisuuteen.

Ajankulunkia
Mökillä on melko usein kaikenlaista pientä parannettavaa, korjattavaa, järjestettävää tai siivottavaa. Pelkkä löhöily ei itseä kiinnosta. Siksi on mukava tehdä kaikenlaista puuhaa kunnossapidon suhteen. On maansiirtoa, pihalaatoituksen oikomista kun vesi on vienyt laattojen alta hiekan pois ja jos muuta ei keksi niin klapihommaa ja muuta perusylläpitoa, kuten räystäskourujen tyhjäystä ja sensellaista puuhaa.

Viimeisimmät "isot hommat"
Kuten aitan oikaisu, terassin valmistus, kiukaan vaihto, portaiden valmistus parkkipaikalta rantaan asti, uudet patjat vanhoihin runkoihin, kuistin oikaisu ja sen mädäntyneen jalushirren korvaaminen uudella sekä biohuussin asennus ja siihen liittyvän kompostorin käyttöönotto. Sekä monta muuta pikkujuttua.

Mökin varastosta ei löydy
Pitää käydä läheisellä sahalaitoksella hakemassa puutavaraa keväällä -25. Todennäköistä on että muutakin sahatavaraa tarvitaan. Pitää tehdä listausta. Raakalautaa ainakin. Nyt ei ole varsinaista, isompaa rakennustyötä edessä mutta aina joku perikunnasta keksii minulle ajankulua. Kuten tästäkin jutusta voi päätellä, aina tarvitaan ylläpitoa eli korjausta joka saattaa eskaloitua ja syntyy jotakin uutta. Hieman rakentamista, maalaushommia, jonkun verran maansiirtoa, kivien asettelua polun varteen Rouvan pyynnöstä tai pois siirtämistä, ulkotilojen puhtaanapitoa, polttopuiden tekoa, puunkaatoa, maansiirtoa, rakennuksien oikomista, huussin tyhjäystä, polttopuiden kantoa, jne. Jossain välissä joutaa kalastamaankin. Katiska on kätevä. Tekee hommaansa pyyteettömästi pitkälläkin ajanjaksolla. Kuten itsekin. Kunhan on viiniä, olutta ja ruokaa. Lihan kanssa käy olut vaan kalan kanssa valkoviiniä. Punkkua muina aikoina. Laulusta ei niin väliksi. (Huussi on muutettu nyttemmin kompostoivaksi biodynaamiseksi laitteeksi mutta se teettää, ainakin näin aluksi, menoa ja puuhaa. Pitää olla myös kompostori ja aineita siihen. Riittääpä Mökillä motivoivaa toimintaa biojätteiden saralla.)

Raput ovat kunnossa. Talveksi ne nostetaan pois vedestä kuivumaan.

 

Vasemmalla näkyvä kiveys

Sitä on noin metrin leveydeltä. Siinä oli vanha laituri joka mätäni koska oli laitettu paikoilleen matalan veden aikana ja muulloin oli veden kanssa kosketuksessa. Laitan noin 30 senttimetriä korkeammalle niskapuut joiden päällä noin metrin levyinen laudoitus. Järven puoleiseen päähän laitan kulmakaiteen josta on miellyttävää heitellä uistinta vaikka pikku viineissä. Ikään kuin karsinassa. Maalle päin, itäsivulle, maalta päin katsellen vasemmalle, laitan kaiteen rantaan asti. Koko rakenne maalataan punaruskeaksi ja harmaaksi ettei erotu maisemasta kuten valkea Tyynelä.

Tyynelän terassilaudoitus on kunnossa ja kokolailla siisti. Yllättävän vähän kulunut. Raakalautaa sekin että maali pysyy.

Tyynelän vasen etualatolppa. Kuusipuuta kuten muutkin puut. Takatolppa taaempana. Tukirakenteena lovetut vinoreivat.

Ruuvit ja naulat

Bilteman hyllystä ruuvit ruostumatonta terästä. Toistaiseksi eivät ole ruostuneet. Korjausmahdollisuuden vuoksi ruostumaton toimii paremmin sillä sellainen ruuvi on helpompi avata. Naulat ovat joko sinkittyjä tai tavallisia rautanauloja mutta varsin vähän.

 

Maksimi vedenkorkeus

Vasemmasta (Kuvassa oikealla.) etutolpasta sen voi päätellä. Siinä on useamman vuoden keväälliset tulvarajat näkyvissä. Menneenä keväänä oli korkeimmillaan. Normaali vedenkorkeus, keskikesällä, on paljon alempana. Lähes puoli metriä.

Kaikki neljä etutolppaa ja tukirakenteet. Kevään ylävesirajaviiva näkyvissä myös kalliossa. Vain yksi tuista ulottuu tulvateen asti. Eikä edes joka vuosi ole tulvaa.

 

Takatolpat

Niitä uhkaa, lähinnä, karike ja muu töhnä. Jälleen ensi keväänä pesen kallion puhtaaksi painepesurilla. Jos antaa ryönän kerääntyä se edistää mädäntymistä. Ikuista en ajatellukaan tehdä mutta ylläpidän ja korjaan rakenteita kun vikoja ilmenee. Puutavaraliikkeessä on poikettava. Perikunnan suostumuksella, tietenkin.

Etutolpat

Kuten näkyy kuvissa niin etutolpat eivät ole Tyynelän etureunassa vaan noin puolessavälissä siksi etteivät kärsi korkean veden aikana jota, tyypillisesti, tällä järvellä on huhtikuun lopusta heinäkuun alkuun. Vaihteluväli on noin puoli metriä. Kallioon poraamani reiät pitävät sisällään ruostumattomasta teräksestä tehdyt kahdeksan M8 lukkopulttia joihin Tyynelän jalat tukeutuvat. Ne kestävät kyllä mutta niihin liittyvien puurakenteiden kuntoa on seurattava sekä niiden ympäristö puhtaana karikkeesta ja muusta töhnästä. Olisi ikävää jos Tyynelä kippaisi järveen.

 

Portaat

Nostettava talveksi "kuivumaan" se, ehkä, hidastaa mätänemistä. Mutta tärkeämpi asia on että ei jäät vie mennessään kevätulvan aikoihin. En ole ollut näkemässä tilannetta vaikka talvisen maiseman olen kyllä nähnyt. Vaikka ei mikään iso järvi olekaan niin jään voima, varsinkin silloin kun järvi jäätyy korkean veden aikaan niin veden vähetessä jään alta talvipakkasilla kiskoo jää laskeutuessaan mukanaan kaikki mikä ei ole kunnolla kiinni.

Harmaata ja valkoista maalia hankintaan

Keväällä, ei välttämättä, kannata ryhtyä maalaushommiin sillä kostean materiaalin maalaus ei ole hyväksi. Keväällä myös vesi on korkealla. Mutta huonot osat voin vaihtaa ehyiksi. Keskikesällä vasta sutihommiin jos ei satanut muutamaan päivään. Tyynelän alarungon rakenteita hion hieman ja laitan uudet maalit pintaan.

Ainoa löytynyt laho kohta. Mielenkiintoista seurata mikä paikka mätii seuraavaksi. Tämä kohta Tyynelästä on eniten varjoisalla puolella.

Ulkokehän laudat

Niiden tarkoitus on peittää lautojen päät ja ulkonäölliset syyt. Ne ovat kiinni vain muutamalla ruuvilla per lauta. Ne myös joudun purkamaan toimenpiteiden ajaksi pois. Pitää nyppiä ensin maali pois ruuvien kannoista. Muuten voi tulla purkuongelmia. Onpa ensi kevääksi/kesäksi tiedossa rakennuskorjausta.

Tyynelän vasemman puolen tolppa on kunnossa. Poistin kertynyttä maata.

Maa, vesi ja kasvusto

Luonto pyrkii valloittamaan. Siksi joka syksy käyn lapioimassa karikkeen ja muun söhnän pois puurakenteiden ympäriltä. Tämä syksy on ollut erityinen koska männyt ovat pudottaneet valtavan määrän neulasia. Ja pudottavat edelleen. Kuvissa, yllä, on neulaset, pääosin, jo haravoitu pois rakenteita kostuttamasta ja maatumasta mullaksi.

Rakenteet ruuveilla

Ruostumatonta terästä. Ruuvit voi avata ja purkaa rakennetta niin että saa tilalle ehjää puuta ja samat ruuvit käyttöön edelleen. Jää vain maalaamisen vaiva. Kallioon pultattuihin lukkoruuveihin olen kiinnittänyt holkkeihin hitsaamalla valmistamani osat jotka tein pajassani Ylöjärvellä. Puurakenteet ovat ruostumattomilla ruuveilla kiinni. Näin pystyn purkamaan ja korjaamaan rakenteita rikkomatta ehyitä kohtia.

Kallioporaus

Lainasin Norsa Oy:ltä Hilti-iskuporaa ja pukkasin sillä kahdeksan reikää ikikallioon. Niihin rst-pultit ja siitä hitsailemani kulmaraudat kiinni pystypiiruihin.

 

Kaksi erillistä rakennetta

Käytännössä alaosan harmaaksi maalattu runko on erillinen rakenne ja kansi kaiteineen omansa. Silloin on helppo korjata se mikä on rikki puuttumatta toiseen rakenteeseen.

Suurin osa terassikalustosta on jo siirretty varastoon. Portaat talvehtivat sijoillaan.

 

Lähtöpäivänä

Portaat pois järvestä, kaikki irtonainen sisätiloihin tai muuhun suojaan, virrat poikki ja paikat lukkoon. Muut kamat pakettiauton tavaratilaan kotiin vietäviksi. Viimeiset valokuvat onnistuivat yli odostusteni. En jälkimuokkaa otoksiani.

Yllä vasemmalla

Näkyy vanhan kivilaiturin kivet nyt kun vesi on alhaalla. Tarkoitus olisi korottaa sitä hieman (Noin 30 senttiä.) ja tehdä noin metrin levyinen laituri joka ei yllä tulvaveteen niin jäidenlähdön aiheuttamat ongelmat olisivat lievempiä. Heittouistinta on mukavampi viskoa hieman rantaviivasta kauempana niin välttää uistimien pohjakosketukset ja rantaruohojen vastuksen kuten myös alhaalla veden päällä olevin mäntyjen oksat.

Niskapuut hankittu

Vanhat ja kyllästetyt sähkötolpat. Niistä saan hyvät laiturin juoksut eli vielä metrin verran pidemmälle kuin nykyinen kivilaituri on. Siihen vain noin 70 senttisiä pätkiksi katkottuja lautoja päälle. Päätyyn kaide. Jokin huomaamaton maali pintaan, ehkä harmaa.

 

Mökiltä talvehtimaan lähteviä laitteita. Vesipumppu, oikealla, on tärkeä laite jyrkällä rinnetontilla. Säilytys vain lämpimässä. Ei toimi pakkaskaudella.

Painepesuri ja kompressori

Pesurilla puhdistan talven lioista ja sienikasvuston riesasta ulkolaatoitukset ja muut tasot jotka ovat talven aikana "tahmaantuneet" tai muutoin ikävän näköisiä. Maalattuja puupintoja ei ole, toistaiseksi, tarvinnut puhdistaa painepesurilla. Harja on riittänyt. Kompressorilla puhdistetaan ilmanpaineella ja täytetään kottikärryn ja muiden vastaavien kohteiden ilmanpaineen puutetilaa kuten vesipumpun palje. Kyseiset välineet talvehtivat lämpimän autotallin takaseinällä pakettiauton ohella.

Näköala Tyynelästä luoteeseen. Hankalakulkuista maastoa. Sama itään päin.

Tyynelän portaat nostettu talveksi pois jäiden ulottuvilta.

 

Muuta havaittua

Lämpötila, alimmillaan kävi joinakin aamuöistä, lähellä kymmentä astetta. Muutoin oli lämpimämpää. Parhaimmillaan, iltapäivisin yli 22 astetta. Siis aikavälillä 24.- 29. syyskuuta. Tosin vain kahtena päivänä. Muina oli 15 - 18 astetta. Järvivesi on uimakelpoista. Mutta mukava oli tehdä ulkohommia pitkästä aikaa. Esimerkiksi mainittu kompostorin laitto. Eroa melkoisesti verstashommiini.

Mökin kiertävä takapolku tekee mökin jyrkkärinteisestä alueesta osittain esteettömän.

Luonto valtaa

Takapolku on vähemmän käytetty. Luonto pyrkii kaventamaan polkua. Joutunen, jossain vaiheessa perkaamaan reunoja että pyörätuolilla pääsee omatoimisesti mökin etupuolelle ja terassille sekä takaisin. Huussin, vajan ja liiterin yhdistetty polku pysyy polkuna oikein hyvin. Tulevalle suvelle tilaamme lisää soraa: parkkipaikka tasaisemmaksi sekä poluille uudet pinnoitukset. 

Muuta laittamista

Ulkotyövälineet vajaan, aitan ovi lukkoon, ulkokalusteet Tyynelästä ja Mökin kuistilta sisätiloihin, vesijohdon veto maalle, saunan lattiakaivon tyhjennys ettei pakkanen sitä riko ja monta pikkujuttua ennenkuin lähtöhetki yli puolilleen pakattuun autoon koittaa. Sähkötyökalut ja muut arvokkaammat laitteet siirtyvä autolla joko autotallin perälle tai Verstaalleni. Niillä on käyttöä talvellakin. Mökin varastoon ei siis ihmeempiä tavaroita jäänyt. Eikä, ainakaan, mitään arvokasta.

Aamu-usva Hanhijärvellä. Kauniin päivän aamukahvimaisema. Lähtöpäivä. Tätä jo kirjoittelen Tampereella.

Seuraava mökkipäivä on kalenterissa

Vaan en tiedä mikä niistä. Paikalliset käynevät jos heitä kiinnostaa. Talvella tietä ei loppumatkasta aurata joten kulkumatka, vaikka hiihtäen, on useita kilometrejä mäkistä maastoa. Moottorikelkkaa en aio hankkia. Matkalla on maataloja joissa pidetään outoja kulkijoita silmällä. Varmaankin toukokuu -25 on todennäköinen, seuraava käyntihetki, jos on vielä kykyä tai mielenkiintoa mökkeilyyn. Kesällä olemme paikalla, jos hyvin käy, kuukauden verran, josta osa, tosin, Savonlinnassa. 

 

Aikaa kuluu muuallakin

Muulloin Tampereella tai motoristiriennoissa siellä ja muualla. Tampereella on useita aktiivisia moottoripyöräjärjestöjä ja -kerhoja. Lähialueilla lisää. Kuten oma kerhoni Ylöjärvellä. Ylöjärvellä on myös muita kerhoja mutta nuorempaa perua.

Pyöriä on omistuksessani, tällä hetkellä enää, vain viisi, joista ainakin yhdestä, voisin luopua. Kunhan saisin sen sähköt pelaamaan. Ainoa japsipyöräni on se. Toivottavasti ei ole kauan. Lähtee keväällä -25 on sähköt kunnossa tai ei. Käy ja kukkuu mutta muuta vilunkia on...