California 1400 GTS 60.000 kilometrin huolto jatkuu

 

Vaikka jutun otsikko on sama mutta suunnittelu ja duuni jatkuvat
Juttuun tulee jatkoa asianomaisiin kohteisiin ja uusia kohteitakin voi tulla eli tiedonjanoisten pitää hieman rullata blogitekstiä alaspäin löytääkseen lisää ilmaisuani. 1400 Guzzien omistajia lienee useampia. Sekä varoitukseksi sellaisen himoitsemisesta. Jämäkkä laitehan tämä on. Tykkään ajettavuudestaan.

Aiempaa suunnittelua
Edellisessä jutussa kävin läpi yleisesti vielä tekemättömiä huoltojuttuja.

Takapyörän irrotus
Syynä vanteen kunnostus. Sitä varten pitää takapyörä irrottaa. Se ei ole kummoinenkaan homma kunhan pyörän saa nostettua sen verran korkealle että takapyörän voi pujottaa lokasuojan alta pois. Käytän kahta pientä suuntaisnostinta.

Renkaanvaihdon yhteydessä
Joka kerta pitää pestä ja voidella vetourakot, tarkistaa vaimenninkumien kunto ja o-renkaiden kunto. Jos ei niin vetourakot kuluvat ja syntyy iskurasituksia jotka voimistavat voimansiirtolinjan kulumista. Kärsijöihin kuuluvat, uritusten ohella, kardaani urineen ja ristikoineen, vaihdelaatikon ulostuloakseli, vaihteiston hammaspyörät ja laakerit sekä kytkin akseleineen.

Aikaa kuluu
Hiljokseen, selkääni säästellen, purin takapyörää pois parisen tuntia. Kerhoilta on torstaisin niin porukkaa tuli Kerholle ja huutelivat kohta kahville yläkerran ravintolaan. Keksejäkin olivat laittaneet tarjolle. Energiaa olikin kulunut niin pikku suolenlataus oli kohdallaan. Itselläni oli eväänä kotimaisia kauden omenoita. Nautin ne myöhemmin.

Kerholla lattialla
Koska pyörä on siellä talvijemmassa ja Verstaallani on nostin varattu ja muutenkin ahdasta niin Kerhon lattiatasolla on tilaa juuri sen verran että voi takapyörän irrottaa viemättä muilta tarpeellista talvisäilytystilaa. Itselläni on Kerholla enää vain kaksi pyörää: California 1400 GTS ja California 1000 Adamant Trike. Eli ne pyörät joilla eniten ajan. 1400:lla tuli menneelle suvelle hieman yli kymmenentuhatta ja C. Adamantille noin 3000 kilometriä. Eli monen menneen vuoden normi määrä. Kolmekymppisenä "aviottomana ja maattomana köllinä" saattoi tulla vuoteen yli 30000 kilometriä. Ajoin sekä kesät että talvet. Asustelin joskus Rautavaaralla ja kävin viikonloppuisin Turussa kun oli erään yhdistyksen kokouksia ja muita, kosteahkoja, menoja. Parikymppinen pakkanen on helppoa poutaa mutta nollasää ja alijäähtynyt vesisade on haastavaa. Silloin oli kaksi käyttöpyörää talviajoihin: 650 Tutto Terrano ja 750 NTX. Guzzin ketteriä pikkuenduroita.

Pikku purkua
Toimenpide on yksinkertainen. Vasen sivulaukku pitää ottaa irti sekä vasen iskunvaimennin että saa jarrusatulan ja siihen liittyvän jarrukilven irti kun taka-akseli on vedetty pois. Takanavan vasen akseliholkki vedetään pois tiivisteestään. Vasen äänenvaimennin on irrotettava kiinnikkeestään, kolme ruuvia auki ja äänenvaimennin kääntyy vasemmalle ja alaviistoon joka riittää siihen että saa taka-akselin vedettyä pois paikoiltaan.

Takanavan vetokytkin
Sen kanssa pitää olla tarkkana ettei se irtoa kumivaimentimesta vaan tulee samaa matkaa takanavan kanssa. Jos käy niin että pyörännavan vetokytkin lipsahtaa pois paikaltaan ei auta kuin koota takanapa ja perävaihde yhteen uudelleen akselin kera. Ai, mistäkö tiedän...

Takapyörä pujotellaan pois
Peräpää pitää olla sen verran korkealla että takapyörä mahtuu kallellaan kulkemaan takalokasuojan oikealta puolen pois. Pyörässä on hieman vakiomallia pidempi lokasuoja. Peräpäähän, kun pyörä oli uusi, tein jatko-osan ja uuden kilpitelineen sillä olin muilta 1400:sen omistajilta kuullut että pyörä tahrii takapäänsä helposti. Muutakin tuli tehtyä: siirsin astinlaudat uuteen asentoon että ergonomia toteutuu. Ohjaustanko vaihtui myös. Isoin pleksi sisältyi kauppahintaan mutta mallikohtaiset sivulaukut ostin vasta pari vuotta myöhemmin ja tein niiden suojaksi itse kaatumaraudat. Ovat olleet jo tarpeen. Kaatuminen tapahtui paikoiltaan.

Tuplanostimet
Kaksi suuntaisnostinta: etummainen astinlautojen kohdalla missä runko on leveimmillään tukevuuden vuoksi ja toinen nostaa takahaarukan poikkiputkesta. Etummainen nostin hoitaa pyörän pystyssä pysymisen ja takimmainen takahaarukan nostamisen niin että takapyörän saa pois.

Takavanteen kunnostus
Siitä tulee lisää tietoa kunhan siihen asti pääsen. Takarengasta en irroita vanteelta. Viat ovat pääasiassa vanteessa ja vanteen puolissa sekä vähäisesti navassa. Jos ovat. Kiveniskemät ovat aiheuttaneet kyseiset vauriot maalipintaan. Takanapa vaikuttaa siistikuntoiselta. Pesu paljastaa. Kunnostuksen teen näin alkutalvesta että mahdolliset maalipinnan korjaukset ehtivät kuivua kunnolla ja voin suorittaa ennen kevättä perusteellisen vahauksen takapyörän mustaksi maalatuille osille.

Homman aloitusasetelma. Uusi nostin ekassa hommassaan. Noin 30 senttiä riittää.

 

Kuvissa näkyy

Tietenkin nostimet joista etummainen on ollut matkassa parikymmentä vuotta ja takimmainen on uusi. Se piti voidella hyvin sillä näissä on siinä asiassa säästetty. Missä lie vinkuintiassa tehdyt. Etummaisessa on varmistin eli puikkorautaa voi siirtää nostokorkeuden lukitsemiseksi reiästä reikään. Ei se kierre periksi anna eikä pyöri itsekseen. Vai pitäisikö epäillä nostokierteen kuntoa? Takimmaisen nostimen väitetään nostavan jopa 500 kg.

Takapyörän viereisessä nostimessa on sivuilla kiinnityskorvakkeet. Betonilattiallakin niistä on apua koska vakauttavat melkoisesti jos vahingossa tai mutteria vääntämällä aiheuttaa pitkittäisliikettä. Nosto tapahtui edessä astinlautojen kohdalta ja takana takahaarukan poikkiputkesta. Tämän pyörän rakenteet ovat varsin järeitä ja painoakin neljänsadan kilon liki. Vasemman äänenvaimentimen ja takarenkaan välissä on led-toiminen sumuvalo. Osin omavalmiste. Myös kaatumaraudat, edessä ja takana, ovat omaa valmistetta. Takakaatumarauta on yhtä osaa ja kiertää ympäri pyörän takaosan. Etukaatumaraudat ovat California 3-mallin raudat mutta ylösalaisin. Calista tein kolmipyöräisen niin se ei kaipaa rautojaan. Tässä vielä tekemättömänä muualla kuin suunnitelmissa.

Vasen sivulaukku ja äänenvaimennin

Se ja oikeanpuolimmainen myös, mutta myöhemmin, pitää irrottaa lisätoimien vuoksi. Äänenvaimenninta ei tarvitse ottaa pois vaan irrottaa kolme ruuvia kannattimestaan niin se kääntyy riittävästi sivuun että taka-akselin saa vedettyä pois. Pakokäyrän ja äänenvaimetimen välissä on taipuisa rakenne.

Taka-akseli, vasemman puolen holkki, aluslaatta ja mutteri. Hyvässä suojavoiteessa.

 

Holkit ja akseli

Akseli on alunperin niin päin että sen mutteri on vasemmalla takaa katsoen ja on melko syvässä upotuksessa eli tarvitsee erikoisavaimen ja oikealta puolen äänevaimentimen osittaisen irrotuksen että akselin saa pois. Taannoin käänsin akselin toisinpäin eli mutteri tulee perävaihteen kylkeen ja on kokonaan näkyvissä. Ei se kaunista ole mutta helppo avata ja kiristää. Saa nähdä kuka huomauttaa aiheesta ensin. Lisäksi kuusiokoloavain istuu akselin toiseen päähän hyvin. Toki, nyt, joutuu löysäämään vasemman äänenvaimentimen irti osittain.  

 

Puhtaus ja voiteleminen

Pesu ja voitelu ennen takaisin asennusta kaikille näkyviin tuleville osille ja pinnoille.

Holkki tekee hommiaan takanavan huulitiivisteen sisällä eli huulitiiviste tiivistyy holkkiin. Siksi pitää olla lievä voitelu ettei tiiviste kulu ennenaikaisesti. Kuluminen voi vaikuttaa laakereihin ja tiivisteihin siten että niihin pääsee kosteutta ja likaa sillä niissä on vain pölysuojat jotka nekin kuluvat. Jossain vaiheessa pitää tehdä tiivisteiden vaihto. Pesen akselin ja levitän sen pintaan ohuelti vaseliinia. Se estää hapettumisen ja ruostumisen eli jatkossa akselin saa pois varsin helposti. Ruostuminen ja muu hapettuminen jumittaa. Akseli ja sen holkit ovat sinkittyjä mutta niiden kestoikä, voitelematta, voi olla vain muutamia vuosia. Riippuu olosuhteista. Ulkona säilyttäminen on mopon turma pitkällä aikavälillä. Vähän ajetuilla mutta ikääntyneillä pyörillä ruostuminen on valitettavan yleistä.

 

Perävaihde kun pyörä on irrotettu. Nyt kun osat ovat hyvin näkyvisssä niin pesen ja vahaan.

 

Vasen iskunvaimennin ja jarrusatula irrotettuina. Pestävää riittää.

 

Pesua varten

Pitää hankkia iso vati tai muu laakea astia ja muovikelmua sillä Kerhon väki tykkää siististä lattiasta. Minäkin tykkään sillä kontatessani ja maatessani lattialämmitteisellä betonilattialla eivät vaatteeni tahriutuneet. Jäsenillä on velvollisuus kerhotilan siivoukseen. Maksan mielelläni siististä ympäristöstä ja osallistun myös ylläpitoon.

Vain harvat Kerholla

Muutama jäsen huoltaa ja osa korjatakin omat pyöränsä. Muut eivät ihmeemmin vaivaudu. Joko ajaminen jää muutamaan tuhanteen kilometriin per suvi tai sitten on pörssi niin kunnossa että voi seisottaa pyörää huoltoliikkeen talvisäilössä ja hakea sen keväällä ajoon. Tapansa kullakin. Mutta heillä onkin vaivattomia ja varmatoimisia amerikanpyöriä. Jotkin pyörät eivät ole liikahtaneet suven aikana milliäkään. (Yhteen Kerhon hallitus oli laittanut järeän ketjulukon maksamattomien jäsen- ja säilytysmaksujen perimiseksi. Nyt lukko on poissa. Kerholla on myös palvelu: ulkopuoliset voivat tuoda pyöriään talvisäilytykseen kohtuullisella hinnalla.)

Pakoputket ja äänenvaimentimet

Pakokäyrät ovat kaksikerroksiset. Eivät ole kromattuja vaan ruostumatonta terästä. Naarmut voi hioa putkista ja vaimentimista tahnalla piiloon jos niitä syntyy.

 

Perävaihteen vetourakko. Muovikehää pitää hieman varoa ettei hajoa. Toimittaa kurasuojan tehtävää. Vaseliini vaihtuu uuteen.

 

Mahdollinen toimi

Perävaihteen öljynvaihto on näin mahdollinen. (GL5-öljyä +molybdeenisulfidi tai RVS.) Sitä kun ei voi tehdä ellei takapyörää irroita. Täyttöproppu kun on pyörännavan puolella. Näkyy yllä kuvassa puoli kolmen kohdilla. Öljy ei paljon maksa mutta peräremontti ei jääne tuhannesta eurosta paljon auki. Säännöllinen öljynvaihto pitää hammaspyörät, akselit, tiivisteet ja laakerit kunnossa. Vaihtoväli 50000 kilometriä. Mutta voi sen puolittaa.

Lievää vähäisempää öljyvuotoa

Kardaanin ja perävaihteen sauman paperitiiviste hieman falskaa koska savinen pinta on tummunut sauman takaa. Ei aiheuta toimenpiteitä toistaiseksi. Paperitiivisteillä on sellainen tapa. Takanavan vetourakko, sen sijaan, on hyvissä voiteissa. Sekin on hieman tahrannut ympäristöään. Siitä ei ole kummenpaa haittaa. Ylimääräinen rasva pois ja hieman uutta vaseliiniä vetouriin.

 

Pesuvati

Pitänee käydä ostamassa isohko, matalalaitainen allas pesuhommia varten. Silloin kun pyörä on "nipussa" näihin takahaarukan kohteisiin on vaikea ulottua siistimistarkoituksessa. Nyt on tilaisuus puhdistaa kohteita.

 

Takanavan puoleinen vetourakko ja kuminen sysäyksenvaimennin vaalean laipan vasemmalla puolen näkymättömissä.

 

Haittamahdollisuus

Navan vetourakon juuressa on tiivisterengas. Olisi huono asia jos laipan takana olevaan kumivaimentimeen pääsee rasvaa. Saattaa vaikuttaa haitallisesti vaimenninkumien kuntoon, kestoon ja ominaisuuksiin. 

 

Laakerivika jos ilmenee

Kulunut laakeri vetourakon keskiössä ei ulospäin oirehdi mutta kuluminen alkaa. Sen havaitsee, kun purkaa, että metallipurua on ympäriinsä. Samalla menee kaikki laakerit vaihtoon ja molemmat uraholkit vaihtoon. Jos pahaksi pääsee. Muutama tapaus tullut vastaan.

 

Takapyörän jarrun puoli jossa abs-signaalikehä. Rengas on tavallinen auton kumi.

 

Jarrulevyn irrotus

Sen asennon, kuten myös abs-levyn aseman merkitsen. Ihan vain varoiksi. jarrulevyn ja abs-kehän poisto helpottaa vanteen maalipinnan kunnostusta. Jarrulevy on ruostumatonta terästä. Sen irrottaminen on hieman hankalaa sillä ruuvit ovat liimattu kierteisiinsä ja melko suurella momentilla. Niiden avaamiseen on menetelmä. Pelkkä vääntäminen vain rikkoo ruuvien kannat. Loppujen lopuksi ei jarrulevyä tarvinnut irrottaa. Vain abs-kehän irrotin niin tuli puhdasta. Tiski- ja hammasharja toimivat.

 

Takapyörän laakerit

Niitä on neljä kappaletta. Osa on sysäyksenvaimentimessa ja loput takanavassa. Teen tarkastuksen ettei ole välyksiä, karheutta pyörimisessä tai tiivistevikoja.

Takajarrun satula

Kumiosat ehyet. Tavanomaisen likainen. Pesu auttaa. Palat kuluneet jo puoleenväliin. Laitan uudet. Vanhat voi jättää takalaukun pohjalle varalle. Jarrulevyt ovat kuluneet normaalisti. Ei vaihtotarvetta koska käytän pehmeitä "mustia" jarrupaloja jotka ovat hellävaraisia levyille. Sintteripalat syövät ruostumatonta jarrulevyä ihan himokseen. Sellaiset olivat tehtaan jäljiltä. Annoin kaverille ja laitoin pehmeät palat.

Renkaan ulkonäkö

Nyt varsin "savinen" pesen renkaan ja käsittelen sen kuminpuhdistusaineella. On sitten jälleen musta. Etukumille sama. Pintaa renkaassa on, vähintään, jäljellä noin 10000 kilometrin matkaan. Renkaan leveys on 205 ja on pyöreäkulmainen auton rengas. Merkitty koko- ja tyyppimerkinnältään pyörän tietoihin eli näkyy Traficomin tiedostossa. Maksaa noin 40 - 60€ kappaleelta riippuen merkistä. (Pari kertaa on poliisisedät olleet hieman hätiköityneitä kun ovat minut pysäyttäneet ja havainneet että auton rengas on alla ja olettaneet sellaisen olevan laitonta. Törmään muutoinkin tähän asiaan ihan maallikoidenkin toimesta.) Olen esittänyt suoran kysymyksen: onko jokin erityinen syy kieltää auton renkaan käyttö?

Tiskiharja on paras pesuväline pulloharjan ohella kun vannetta pitää pestä.

 

Jakkaran päällä

Selkävaivaisena on helpompi tehdä pesuhommat seisaaltaan kuin että pesukohde olisi asfaltilla. Suoritin toimenpiteen Kerholla. Siellä on hyvät fasiliteetit moneen asiaan. Kaksi pyöristäni talvehtii Kerholla. Myös tätä pientä huoltoa teen Kerhon tiloissa.

Pesu viittä vaille valmis. Rengas jatkaa vielä kolmannenkin ajokauden. Vuotuinen ajomäärä on ollut noin 10000 kilometrin luokkaa.

Muilla kaksipyöräisillä

California 1000 Adamant Trikellä hieman yli kolmetuhatta kilometriä menneenä suvena. Verstaallani on pari projektipyörää. Muut kaksipyöräiset ovat talouden kaksi polkupyörää eli viiskytluvulla valmistettu Jaquar ja paljolti osaentisöimäni Venus Special joka on jo ylittänyt sadan vuoden iän. Vanhuksella, karkeasti laskien, tulee vuoteen hieman yli kolmesataa kilometriä. Lähinnä tärkeitä asiointimatkoja lähikylien pubeihin ja ihan muita reissuja lähiseudulla muun huvin vuoksi. Teemana kuntoilu ennen ja jälkeen nautinnon.

ABS-kehä irrotettuna takanavan pesun helpottamiseksi.

Takanavan keskiö pesty kun ABS-kehä oli hetken irrotettuna.

Puhdistus onnistui

Lähinnä siksi että otin ABS-kehän irti ja sain pestyä sen alla olevan alueen. Vanteen navassa on kirjoitusta ja numeroita. Niistä suurin osa lienee prosessimerkintöjä sekä muuta informaatiota kuten pyörimissuunnan nuoli ja käyttötarkoituksen merkki. Italialaista alumiinivalua. Takanapa on lyhyt putki. Sisäpuolta ei ole pinnoitettu. Tosin ei se kauheasti näykään.

Jarrusatula kiinnitetty väliaikaisesti puhdistusta varten. Hammasharjaa tarvitaan.

Jarrulevyn kunto

Ei ole ilmennyt toimintahäiriöitä. Sen sijaan on lievää kulumista havaittavissa. Vajaa millimetri on paksuutta kadonnut tähän mennessä vaikka käytän pehmeitä jarrupaloja. Levy jatkaa toistaiseksi hommiaan. (Tyypillisiä jarrulevyvaivoja ovat nypytys, jarrupolkimen pitkähkö tyhjä liike ja ns. haukkaaminen eli yllättävä jarrutehon kasvu. Nypytys voi johtua kahdesta syystä: joko jarrulevy on kiero kuumentumisen tai ulkopuolisen syyn, kuten iskun, ansiosta tai sen pinta on osin lasittunut ylikuumentumisesta ja siksi levyn pintamateriaali on muuttunut.) 

Jarrusatulan kunto

On vielä likainen. Kumiosat ehyet ja likutapit liukuvat. Jarrupalat kuluneet saman verran molemmin puolin. Käytännössä kelpaa käyttöön.

 

Jarrupalat

Menevät vaihtoon jo alkukesästä. Enää hieman yli millimetri käyttövaraa. Käytän ns. "mustia" jarrupaloja eli varsin pehmeitä jotka ovat ystävällisiä jarrulevyille.

Sysäyksenvaimentimessa oli hieman kuminpurua. Kokolailla normaalia mutta vähäistä kulumista.

 

Osille pesu ja kuntotarkistus

Varsinaista kulumista ei isommin ollut. Kiertovälystä ei ole vielä ilmennyt. Jos sitä on niin joustinkumit on vaihdettava uusiin. Jos välystä ilmenee niin se vaikuttaa muuhun voimansiirtoon iskurasituksena. Laakerit ovat kriittisimmät osat. Ovat kiinni lievällä lämpösovituksella eli helposti vaihdettavissa talliolosuhteissa. Myöskään hammaspyörät vetolinjassa eivät pidä iskurasituksista.

Pyörännavan keskiö pestynä jonka ympärille keskittyy sysäyksenvaimentimen osat. Ohut o-rengas on urassaan.

 

Tumma kehä

O-rengas tiivisteen kahta puolen näkyy alue johon sysäyksenvaimentimen lyhyt edestakainen liike vaikuttaa. Juuri se liike jonka vaimenninkumit sallivat. Kunhan on puhdas ja kevyesti voideltu niin toimii. Jos napaan tulee laakerivika niin tämä kohta kuluu nopeasti pilalle. Laakerit ovat kertakäyttöisiä. Ei siis säädettäviä joita joskus oli vanhemmassa kalustossa. Vielä on ohjauksessa käytössä säädettävät laakerivälykset. Useimmiten kartiorullalaakerit. Takahaarukoissa ja pyörännavoissa niistä on sittemmin luovuttu.

 

Kun ei ole välitetty

Kohdalle on osunut useita pyöriä joissa ei ole huomioitu näitä osia ja niiden huoltoa eli puhdistusta ja kevyttä voitelua. Se tehdään samalla kuin renkaanvaihto. Melkein kaikissa moottoripyörissä on samanlainen takanavan perusrakenne kuin tässä pyörässä. Vetotapa ei asiaan juurikaan vaikuta.

Renkaanvaihdon yhteydessä

Koska silloin ovat osat näkyvillä tai helposti purettavissa huollon, tai vain puhdistuksen suhteen, pääsee vähillä vioilla ja pyörän käyttöhistoria saa jatkoa.

Kaksi pyörännavan kumitiivistettä. Puhdistus ja asennus paikoilleen.

 

Kumitiivisteet

Tyypillisesti O-renkaita. Niiden kunto tarkastetaan ja jos eivät ole kunnossa, eli kovettuneita tai kuluneita, menevät vaihtoon. Niiden hinnat ovat edullisia. Vanhat mukaan liikkeeseen malliksi niin saa sopivat uudet. Hinnat ovat joissain kymmenien senttien kohdilla. Koska kauppiaaalle parin osan myynti on tappiollista joutuu useassa paikassa maksamaan muutaman euronkin hinnan. Silti se tulee halvemmaksi kuin pyörän remontointi tiivisteiden huonouden tai puutteen vuoksi. Tällaiset tiivisteet ovat bulkkikamaa ja hinnat kilpailutettu.

Pahan päivän varalle

Kun kerran kauppias myy niin kannattaa ostaa, yhdellä kertaa, useampi tiiviste ja pakata ne minigrip-pussiin etteivät hapetu ja kovetu sekä säilytys pimeässä. On seuraavallekin kerralle uudet tiivisteet. Tiivisteet eivät, myöskään, kestä auringonvaloa vaan kovettuvat.

Huulitiivisteet

Silmämääräisesti, pesun jälkeen, arvioituina laitoin jatkoon. Seuraan niiden kuin laakereidenkin kuntoa. Jossain vaiheessa tulee osavaihtoja vastaan. Voitelu auttaa tiivisteitä kestämään mutta liioitella ei saa rasvan suhteen. Liika tulee pois ja tahrii mutta voi aiheuttaa vaaratilanteenkin. Valitettavasti on olemassa ns. himorasvaajia joiden jälkiä olen saanut korjata.

Vetourakon juuressa tiiviste on kotonaan. Estää maantiekuran pääsyn uraholkkiin ja laakerointeihin. Vain voitelua ja asennusta vaille.

 

Vetourat molemmin puolin

Vastakappale on perävaihteessa. Sekin pitää siivota ja voidella hyvin kevyesti kauttaaltaan siten että voitelematonta pintaa paljaaseen metalliin ei jää. Ajossa sinne voi päästä vettä ja jos rasvaa ei ole tapahtuu ruostumista ja siten ennenaikaista kulumista. Myös liian isolla vaihteella ajaminen kuluttaa näitä osia ennenaikaisesti. Ajossa pitää moottorin kierrokset olla noin 3000 tai yli niin ikävää ja keskiön hampaita kuluttavaa resonanssia ei synny. Renkaanvaihdon yhteydessä on helpoin puhdistaa tässä jutussa näkyvät kohteet. Sama myös perävaihteen öljynvaihdon suhteen. Peräöljyä ei voi vaihtaa jos takapyörä on paikoillaan sillä öljyn saa pois mutta ei uutta tilalle.

Peräöljyn vaihto

Sillä ei ole tarkkaa meneekö hieman vaihtovälin yli tai jos vaihto tapahtuu etuajassa. Kunhan öljyä on. Käytän lisäaineistusta. Kaksi proppua ja huohotin ylimpänä ovat irrotettavissa. Huohotin siksi irti että se on voinut saada likaa sisäänsä. Sen irrottamiseksi pitää ottaa muovinen kehä irti. Samalla osat on hyvä pestä ja tarkistaa huohottimen toiminta. Muunmuassa Bräkleen on tehokas saamaan öljyisen lian irti. Peräöljyn vaihtoväli on suhteellisen pitkä eli 50000 kilometriä. Olosuhteissamme öljyyn kertyy helposti vettä joka pilaa öljyn joten olen puolittanut vaihtovälin. Öljyä kuluu vain vähän kerrallaan. Öljytulpissa kannattaa käyttää alumiinisia, kuparisia tai Usit-tiivisteitä.

Muovikehä irrotettu ja kohteet ulottuvilla kunhan on vielä pesty paremmin.

 

Ei näkyvää kulumaa

Sisäpuolinen hammastus on kestänyt hyvin 60000 kilometriä. Jatkanee vielä kaksi - kolme kertaa pidempään. Ehkä enemmänkin. Riippuu huollon laadusta. Perävaihteen laakerointi on kriittisin osa voimansiirrossa. Siksi laakereiden kunnon tarkistus, puhdistus, huolto ja voitelu. Laakereissa on kestovoitelu. Jos laakeri vikaantuu niin se vaihdetaan uuteen.

Perävaihteen "näkymätön puoli" pesty ja vetourakko ja huulitiiviste pesty. Vain voitelua ja kokoonpanoa vailla.

 

Huohotin

Sen vielä vilkaisen että se toimii. Jos se on tukossa merkitsee se sitä että perävaihteen sisällä paine nousee ja se aiheuttaa painetta huulitiivisteille jotka kuluvat nopeasti ja alkavat vuotaa. Toisaalta venttiilin pitää olla napakasti kiinni silloin kun perävaihteessa paine on alhainen kuten ajon jälkeen sen jäähtyessä. Silloin perävaihteen sisään ei saa päästä epäpuhtauksia eikä vettä. Vain ulospäin virtaus sallitaan. Otan huohottimen irti, puhdistan ja testaan sen venttiilin 

ilmatiiveyden.

 

Huohottimen tarkastus

Otin sen irti, pesin hyvin ja kokeilin sekä paineilmalla että omin poskin puhaltamalla ja imemällä. Havainto oli että ilma liikkuu molempiin suuntiin. Nyt jää selvitettäväksi onko se tarkoitus vain onko venttiilin kuula jumittunut tai vaurioitunut. Mielenkiintoista.

 

Porukan päätös

Guzzistien kanssa keskustellessa minulta kysyttiin että kuinka hyvin ilma kulkee kun keuhkovoimilla huohottimen eri päistä puhaltaa. Vastauksen oli että varsin hitaasti. Sen kautta pidempi sisäänhengitysyritys veisi tajun. Myös toiseen suuntaan puhaltaessa ilma kulkee samalla tavoin eli hitaasti. Päädyimme tulokseen että se vaan on sellainen eikä viallinen. Siis useamman pesukerran jälkeen.

 

Huohotin.

Täyttöpropun tilalle putki

Ohuehko putki joka tulee muovikehän läpi ja sen päässä olisi tulppa. Silloin peräöljyn vaihdon vuoksi ei tarvittaisi takapyörän työläähköä irrotusta. Huonona puolena saattaisi olla että öljyt kyllä vaihtuisivat vaivattomasti mutta vetourakon puhdistus ja voitelu jäisivät tekemättä. Peräöljyn suositeltu vaihtoväli on 50000 kilometriä eli melkoinen matka. Ei tule joka kesä vastaan.

Perävaihteen puhdistus on vaiheessa. Kyllä se siitä mustuu kun jynssää.

Huohotin on ylimpänä. Epäilen siinä vikaa.

 

Muovinen suojakehys ruuveineen ja taka-akselin oikean puolen väliholkki joka tulee perävaihteen keskiöön. 

Ei vaurioita eikä ruostetta

Pyöriä kun olen huoltanut joskun työkseni niin on saanut nähdä kaikenlaista. Puhtaus ja sopiva voitelu on kovin monelta jäänyt huomioimatta. Jos näistä asioista ei huolehdita niin käyttöikä lyhenee tai tulee, ainakin, kalliimmaksi. Huollot tekevät perusasioita. Ei niillä ole aikaa purkaa, pestä ja voidella paikkoja varsinkin jos pyörän omistaja ei sitä erikseen vaadi ja maksa. Kuten kuvista näkyy osat ovat, ainakin ulkoisesti, kuin uusia. Ylläpito ei paljoa vaadi mutta sitä pitää vaatia tehtäväksi jos ei tee itse.

Väliholkki voideltu ja asennettu. Vetourakko vielä odottaa voiteluaan. Ruskea kehä on iso huulitiiviste. Kulutusosa kuten laakeritkin.

Yksinkertainen rakenne

Takanavan ja perävaihteen osia ei ole montaa mikäli perävaihdetta ei tarvitse purkaa ja kokonaisuus on selkeä. Asentajalle helppo homma. Perän purkaminen ei kotiasentajalle onnistu. Pitää olla erikostyökaluja, mittavälineitä ja osaamista. Olen perävaihteita kunnostanut ja säätänyt jopa kilpakäyttöön mutta en tee sitä enää. Valitettavasti, tässä perämallissa, ei tiivistettä saa vaihdettua purkamatta perävaihdetta. Tietää ainakin tiivistehankintoja. Onneksi hyvälaatuista tiivistepaperia saa Biltemasta. Muutaman sadan metrin päästä asunnosta. Ja sitten askartelemaan.

Silmälläpidettävää

Perävaihteen pinionpyörän akselin päittäisvälys pitää olla nolla. Silloin laakerit ja vetohammastukset ovat sopivalla välyksellä. Perävaihteen sisällä on oikealla pieniläpimittainen kuulaakeri ja vasemmalla isompi kuulalaakeri ja niillä seurana huulitiivisteet.

Muuta puuhaa perävaihteen kanssa

Pesin perän paremmin ja myös jarrusatula sai ulkoisen puhdistuksen. On siistimmän näköistä kun mustaksi tarkoitettu on mustaa eikä tumman harmaata.

Pyörännavan tiiviste ja kevyt voitelu. Laakerit tarkistin: ei välyksiä. Yli 60000 kilometriä on jo takana.

 

Standardikamaa

Jos laakereissa ilmenee vaurioita kuten ruostetta, välyksiä tai karkeaa käyntiä ovat nämä laakerit standarditavaraa ja löytyvät laakerikauppiaan hyllystä. Eivät ole erityisen kalliita. Laakerin tiivistekehään on merkitty laakerin tyyppi. Sillä tiedolla saa oikean kokoisen laakerin kauppiaan hyllystä. Itse asioin Top-Osassa tiiviste- ja laakeriasioissa. Myös IKH myy vastaavaa tavaraa. Ainakin jälkimmäisessä tarjotaan kahvia ja keksejä asiakkaalle.

Seuraava laakereiden tarkistus

Koska pyörä vanhenee niin sen osat myös. Kulumista ei voi estää ja se voi tapahtua hitaasti huomaamatta. Siksi, aina, kun on jokin osa irtaallaan, niin pitää tutkia se ja sen ympäristö että asiat ovat kunnossa. Myös ennakoiva huolto- ja osavaihto voi olla hyödyllistä kun ajoneuvolla on ajettu paljon.

Laakerit piilossa

Takapyörässä, jos sitä ei pura niin pitkälle kuten tässä jutussa, voi jäädä huomaamatta että laakeri voi olla joko kulunut tai, jopa, ruostunut. Molemmat syyt johtavat osavaihtoon. Laakerit ovat takanavassa pareina. Tarkoittaa että jos toinen laakeri on kulunut niin samalla akselilla olevat laakerit joutuvat suurelle kuormitukselle ja vika etenee nopeasti ja voi olla vaarallista tai tulla kalliiksi. Siksi seuranta on tärkeää.

Kumikytkimen vetolaippa sakaroineen ja laakerointeineen. Syvennykseen hieman vaseliinia ennen asennusta.

Takapyörän napa koottuna.

 

Asennusvaiheessa

Vetourakko voidellaan kauttaaltaa kevyesti kuten vastakappaleensakin ennen kokoonpanoa. Liikaa ei passaa rasvaa laittaa sillä sitä ei saisi päästä sysäyksenvaimentimien kumiosiin. 

Rakenteet hieman ylimitoitettuja

Pyörä on painava mutta vastapainoksi varsin kestävä. Monet kohteet ovat jämäköitä ja, mikä tärkeää, helposti saavutettavissa kotihuoltajankin tapauksessa. On ilo saada pääosin tehtyä perushuolto ilman erikoistyökaluja Kerholla ja Verstaalla.

ABS-kehä asennettu toimipaikkaansa ja tiiviste voideltu.

Tiiviste on kaksihuulinen. Pölyhuuli uloimpana. Pesty ja voideltu kevyesti. Takana näkyy laakeri.

 

Kokoonpano

Silloin voidellaan akseli kauttaaltaan ohuelti kuten myös laakereiden sisäkehät. Näin välttyy hapettumilta ja osat ovat helppoja purkaa ja koota. ABS-kehän ruuveista yksi laittoi vastaan irroittaessa. Sen korvasin ruostumattomasta teräksestä valmistetulla. Saatan vaihtaa kaikki ruuvit uusiin jossain vaiheessa. Yleensä käytän haponkestäviä kuten tuo yksi ruuvi malliksi. Käytin kiinnityksessä keskilujaa ruuvilukitetta.

Vanteessa on kiveniskemiä. Laitan maalia isoimpiin iskemäkohtiin. Maalin kuivuttua vahaus niin vanne hohtaa taas.

Monet iskemät

Varmaan satoja pikkukivien osumia joista on maali lohjennut. Vanteessa on jo useita iskemiä. Joitakin aiempia olen jo korjannut. Koska takapyörä on alumiinia niin paljastuttuaan maalin alta se pyrkii hapettumaan. Syntyy kosteuden kera eräänlaista ruostetta, tässä tapauksessa alumiinioksidia. Sillä on ikävä tapa mönkiä maalipinnan alle ja tehdä siellä huomaamatonta tuhoa. Siksi paikkamaalaus ja sen kuivuttuaan vahaus. Vahakin estää alumiinin hapettumista. Kaikkia pikkuiskemiä en maalannut yli. Vain noin puolen millimetrin ja sitä isommat lohkeamat ylimaalasin.

Kuvassa oikealla

Näkyy venttiili ja sen vieressä tasapainoituspaino tarralla kiinni vanteessa. Tasapainoitan omien pyörieni pyörät itse. Tasapainoituslaite on varsin yksinkertainen. Hieman hidas mutta tarkka.

 

Muuta tarkastelua

Kävin kaikki takapyörän puolien kunnot läpi katsomalla onko maali halkeillut tai lohkeillut isommin. Ei ollut. Tarkoittanee että kuormitus, sisäiset jännitteet tai tiestä saadut iskut eivät ole aiheuttaneet vikaantumista. Vain kiveniskemiä. Myös venteen ulkoreunassa oli pieniä vaurioita. Ne ovat syntyneet rengastöiden yhteydessä. Myös vanteen reunassa olevat Guzzi-tarrat ovat saaneet vaurioita. Ne voin poistaa jatkossa repalehtimasta. Jos olisi löytynyt murtumia tai muita, vakavia vaurioita olisi uuden takapyörän hankinta edessä. Etupyörän tarkistan myöhemmin. Sille tulee sama kohtelu.

Alumiinilaadut

Pääjako on valualumiinit ja valssatut alumiinit. Ensin mainittu on kovaa ja joustamatonta materiaalia, jälkimmäinen jakaantuu todella moneen laatuun. On hyvin pehmeitä ja hyvin lujia laatuja ja kaikkea siltä väliltä. Jälkimmäisiä käytetään niin maa-ajoneuvoissa, veneissä, laivoissa kuin lentokoneissa sekä avaruusaluksissa. Jokaiseen lähtöön on alumiinia. Toinen asia on että kannattaako sen käyttö taloudellisesti.

Paikkamaalattu vanteeseen muutaman vuoden kolhut.

Vaha. Tarkoitettu tummille maaleille. Tästä riittää monille vanteille.

Vahatessa

Ilmeni että pesu ei ollutkaan ihan puhtaaksi asti. Vahatessa lähti kiillotuskankaaseen aika paljon mustaa. Siis osa maalista oli hapettunutta ja irtosi vahatessa vaikka vaha ei itsessään olekaan puhdistavaksi mainittu.

Otti aikaa

Koska jokainen vanteen puola piti vahata joka sivultaan niin niistä tuli 28 puolaa, jokaisessa neljä sivua. Lisäksi puolien välit niin vanteessa kuin navassakin sekä helpoimmat kohteet eli vanteen ja navan sivut. Käytin vahaamiseen vajaat kolme tuntia reippaasti työskennellen. Pitää muistaa käyttää sellaista pesuainetta jatkossa joka ei poista vahaa. Saatan uusia vahauksen ennen allelaittoa eli teen "toisen kerroksen" kunhan nykyinen vahaus on riittävästi kovettunut.

Lopputulos on jokseenkin tyydyttävä. Pääasia ettei pääse hapettumaan. Vahattuna helpompi puhdistaa.

Renkaan sivujen puhdistus

Rengas on jossain määrin harmaantunut. Erityisesti sivuiltaan. Johtuu kumin hapettumisesta ja maantiepölystä. Pitänee etsiä aine millä saa kumin mustaksi. Joskus olen nähnyt tarkoitukseen käytettävän käytettyä jarrunestettä. Se tosin on vaarallista maalipinnoille.

 

Takapyörän akselin poikkeava asennus

Puhdistuksen jälkeen voitelu ja asennus mutta siten että akselin työnsin vasemmalta oikealle. Toki väliholkit ja muuta osat ovat alkuperäisillä paikoillaan. Vain vasemman puoleinen äänenvaimennin pitää irrottaa kiinnikkeistään mutta muuten saa olla kiinni. Nyt taka-akselin asennus ei ole aivan niin siisti kuin alunperin mutta irrotus ja kiinnitys helppoa ja nopeampaa.

 

11.11. Marraskuun maanantai

Kävin kiinnittämässä takapyörän ja vasemman puolen äänenvaimentimen. Siinä on yksi piiloon jäävä M8 ruuvi joka on hankalassa paikassa avattavaksi ja kiristettäväksi. Kuusiokolokanta ja avaimelle ei tilaa ole. Vaihdan sen kuusiokantaiseksi ruuviksi niin tavallisella lenkkiavaimella onnistuu. Jos varastossani ruostumatonta laatua niin sellainen. Jonain päivänä. Ei haittaa vaikka yksi irtoaisi sillä ruuveja jää vielä kaksi toimeensa. Sama toiselle puolelle.

Vekslaamista

Iso pyörä on raskas tuuppia ja vielä raskaampi käännellä. Lisäksi on vaara että kaatuu. Hiki tuli. Nyt on nostin pyörän rungon etuosan alla ja etupyörä kevyesti ilmassa. Tutkin sen toiminnan eli tarkistan laakereiden ja jarrujen kunnon. En "taluttanut" sivusta vaan istuin satulalla ja jaloilla liikutin. Onnistuu tasaisella vaikka askelpituus lasketaankin senteissä.

Etupyörä

Saa sama kohtelun aikanaan eli pesun, maalipinnan iskemien korjauksen ja vahauksen. Se on jossain määrin hankalampi kuin takapyörä sillä en haluaisi irroittaa jarrulevyjä. Etupyörän saan irti kunhan takapyörä on paikoillaan ja pyörän suunta vaihdettu. Nyt on keula seinää kohden. Vaikka Kerholla on useita eri mallisia pyöriä, lähinnä amerikkalaisia, niin tämä on suurin fyysiseltä kooltaan mutta kolmipyttyinen Triumph on tehokkain.

 

Etukumi kohta vaihtoon

Ehdin aloittaa kauden kyseisellä, kulahtaneella renkaalla vaan uusi on hankittuna ja sporttisessa Pirellissä pitäisi olla parempi pito kuin Metzelerissä. Pyrin ajaa M:n loppuun sillä P. todennäköisesti ei tykkäisi karheasta kevätasfaltista. Parhaat reissut tapahtunevat kesä- ja heinäkuussa kun on valoisaa liki koko ajan.

Jarrulevyjen irroitus arveluttaa

Koska joka ruuvi on liimattu homma vaatii osaamista. Tyypillisesti kuusiokoloruuvin kanta voi pilaantua jos ruuvia avataan väärin voimaa käyttäen. Myös tavan avaaminen, onnistuttuaan, vaatii toimenpiteitä: ruuvien kantojen kunto tarkistetaan kuten kierteenkin kunto joka, lisäksi, puhdistetaan entisistä liimajäämistä. Samoin tapahtuu navan puolella kiinnityskierteille. Sekä tasopinnat siivotaan liimajäämistä. (Takapään abs-kehän ruuvitkin olivat liimattu varman päälle sekä kehän ja navan välissä oli kerros liimaa.) Onnistuu kyllä mutta on työlästä. Siksi ostin tiskiharjan ja otin käyttöön vanhan hammasharjan että saan lian pois irrottamatta jarrulevyjä. Vahaaminen voi olla haastavaa.

Joskus tulee vastaan

Jarrulevyt pitää vaihtaa silloin kun jossakin kohdassa levyssä ilmoitettu minivahvuus on saavutettu. Käytän pehmeitä jarrupaloja. Ovat hieman edullisempia kuin tehokkaammat jarrupalat mutta säästävät jarrulevyjä nopealta kulumiselta. Nämä ovat pyörän toiset etujarrulevyt kuudenkymmenetuhannen kilometrin matkalla. Palojen kulutuksen määrää en ole laskenut.

Etupään laakerit ja keula

Ohjauslaakereihin ei tarvitse kajota sillä säädin ja voitelin ne viimeksi -24 alkukesästä. Ajovalon muovisen ja katkenneen säätöosan vaihdoin vastaavaksi metalliseksi. Keulaöljyt ovat noin 20000 kilometriä ajetut eli tulee vaihto ajankohtaiseksi. Viimeksi purin -23 koko keulan pieniksi palasiksi ja puhdistin osat. Nyt vain öljynvaihto. Etupyörän akseli irti ja vanhat nesteet voi valuttaa alakautta pois. Jossain vaiheessa pitää vaihtaa keulan putkien liukulaakerit ja tiivisteet. Vielä ei tunnu välyksiä ja keula toimii äänettömästi eli ei kolahtele. Tiivisteet ovat toimineet. Koska ajan vain noin kymmenentuhatta kilometriä vuodessa tällä pyörällä niin en ihan joka vuosi keulaöljyä vaihda. Huoltotaulukko antaa jopa 40000 kilometrin vaihtovälin. Melkoisen pitkä on se.

Etuakseli jonka "mutteri" on kierre vasemmassa teleskoopissa. (Kuvassa oikealla.)

 

"Orpo ruuvi"

Oikean puolen teleskoopin alapäässä on akselin lukitusruuvi. Kätevä systeemi. Puhdistan ja voitelen kevyesti.

Yllättävän vähän kiveniskemiä teleskooppien alapäissä. 60000 km takana.

Abs:n ja luistoneston yhteinen anturi ja sen johtimen kiinnitys. Ylempänä lokasuojan kiinnikkeet.

 

Kerää kuraa

Abs:n kaapelin suojakiinnike oli taakseen kerännyt maantilikaa. Irrotin ja pesin jokaisen kolosen.

 

 Jarrulevyn alkuperäinen asento merkitty teipillä. Ruuvit avattu.

Oikean puolen jarrulevyn sisäsivu. Kelpaa vielä, ainakin, yhden kesän. Vahvuutta alarajaan enää kaksi kymmenesosamilliä. Puolikelluvaa tyyppiä.

Pyörän toiset etujarrulevyt

Ensimmäiset kuluivat varsin nopeaan kun jarrupalat olivat sopimatonta tyyppiä. Uudet levyt odottavat hyllyssä kunhan vaihtoaika tulee.

Etunapa oikealta kun jarrulevy on irrotettu. Akseliholkit paikoillaan.

 

Pestävää on

Musta maali on kiiltävää mutta vasta pesun ja vahauksen jälkeen. Tiski- ja hammasharja tässäkin ovat tarpeen.

Vsemman puolen jarrusatulan takapuoli ennen jarrupalojen irrotusta ja pesua.

 

Jarrusatuloiden siistiminen

Vaatii tiski- ja hammasharjapesua. Erityisesti sisäpuoli on "saveentunut". Ajan kanssa lika saa aikaan korroosiota. Jarrupaloja ei tarvitse pestä. Kunhan "savet" harjaa pois kuiviltaan.

Oikean puolen jarrusatulan etupuoli. Kuraa on kertynyt. Paloissa on vielä kulutuspintaa.

Etulokasuoja saa pesun ja vahauksen sekä uudet "kromilistat".

 

Varsin tyydyttävä keulaöljy ja sen annostelulaite. 

Takapään iskunvaimentimet

Niihin en tee itse mitään vaan vien joskus ammattilaisen huollettaviksi. Johtuu että itsellä ei ole välineitä kyseiseen hommaan. Noin yleensä keulat ovat moottoripyörissä hyvin kunnossa (Jos eivät "makaa" eli jouset ovat kuoleentuneet. Pilaa ajettavuuden.) mutta takajousitus on joissain pyörissä kuin hyppykepillä etenisi. Nämä iskunvaimentimet ovat erillisillä kaasusäiliöillä mutta muutoin melko tavanomaiset. Toki paluuvaimennus on pikasäädettävissä sekä jousipaineen säätö hitaammin haka-avaimella. Ovat olleet varsin tyydyttävät. Kuten runsaasti ylempänä olevan iskunvaimennikuvan todistamana on jousi varsin vähän esijännitetty. Siksi vaimennuksen säätökin voi olla suhteellisen löysässä asennossa. Ajan, enimmäkseen, yksin.

 

Moottori

Siinä ei ole muuta kuin perushuoltoa ja venttiileiden säätö. Jälkimmäinen toimenpide vaati tekemään hankintoja: muutama kymppi meni tiivisteisiin. Tulpat jo vilkaisin. Tarvinnee laittaa uudet keskitulpat kun tuleva ajokausi on päässyt alkuun. Sivutulpat säädän ja annan jatkaa hommiaan.

 

Venttilien säädön yhteydessä vaihdettavat tiivisteet.

Ylhäältä alaspäin

Venttilikoppien kehätiivisteet, tulpanreikien tiivisteet ja venttiilikoppien kiinnitysruuvien tiivisteet. Ennestäänkin on joitain tiivisteitä hyllyssäni mutta ei täyttä settiä. Nyt on ja vanhat saavat olla varalla tiiviissä muovipussissaan valolta suojattuina.

Käytännössä kestävät pitkään

Kumiosat kovettuva useammasta syystä kun ovat kuumahkoja paikkoja tiivistämässä. Setti tiivisteitä ei ole ihan halpa, siksi käytänkin, soveltuvin osin vanhojakin tiivisteitä missä sellainen on mahdollista. Jos epäilen tiivisteen kuntoa voi sen pintoihin, puhdistuksen jälkeen, käyttää tiivistemassaa ja näin saada, tiivisteen jäljellä olevan kimmoisuuden lisäksi kemiallista tukea. Omalla kohdallani ei ole ollut ongelmia. Mutta nyt laitan, kun 60000 km on takana, kaikki tiivisteet uutta. Homma ottaa hieman aikaa sillä kevyesti voideltujen tiivisteiden oikea sijainti on tärkein asia. Ei sovi kulmissa oikoa. Siinä suhteessa paperitiivisteet ovat varsin helppoja käyttää.  Huom! kiinnitysruuveissa on pidäkkeet eli ne eivät kiristy kuin yhteen kireyteen. Lisäkiristystä ei voi tehdä.

Venttiilien säätö

Se on hyvin perinteistä hommaa sekä vaatii hieman osaamista ja työkaluja joilla koriste- ja venttiilikopat irrotetaan. Venttiileillä on ruuvisäätö johon on omat työkalunsa kuten välysmitta. Toki pitää osata kiertää moottoria siten että säädettävän venttiilin ajoitus on säätökohdallaan. Muutoin säädöstä ei ole apua.

Edellinen vastaava huoltotoimi.

Blogin eteneminen

Blogijuttuni ovat olleet melko harvassa nykyään mutta hieman pidempiä. Ehkä, myös, perusteellisempia. Kaiketi aiheet ovat vähissä.

 

 Jatkuu jos jatku ei katkee...