Pyörä on Kerholla
Ostin IKH:sta pienen suuntaisnostimen jolla voin nostaa 1400 Guzzin takapäätä takahaarukan poikkituesta tai takarungosta sen verran irti maasta että saan takapyörän otetuksi pois. Pitkittäissuuntaiset runkoputket kaartavat vaihteiston kohdalta takayläviistoon joten niistä on hankala nostaa. Takahaarukkaputkien välissä on lyhyt poikkiputki josta voi nostaa mutta ei vakaasti. Siksi tarvitaan toinen nostin etupäähän vakauttamaan jossa runkoputket ovat leveällä. (Toki on A-pukki jonka voi laittaa pyörän yli varmistamaan ylhäältä päin nostotaljalla ja liinoilla. Mutta se vaatii paljon tilaa ja on, osin, haittana asentamisessa kun joutuu kiertelemään. Kerholla alkaa näin syksyllä olla ahdasta ennenkuin kaikki pyörät ovat siististi riveissään.) LCR mc
Huollon tarve
Lähinnä puhdistusta, vahausta ja voitelua sekä tarkistuksia varten. Perustyö tuli tehtyä jo syksyllä -23. Nykyinen takarengas palvelee vielä, ainakin, yhden kauden jos ilma sisällä pysyy. 205 leveä Zeta-merkkinen auton rengas. Kulutuspinnaltaan symmetrinen. Maksoi muutaman kympin. Eturengas vaihtuu tulevana keväänä tai kesemmällä. Riippuu siitä kuinka vanha Metzeler kestää viimeisiä aikojaan. Kulunut sivuilta enemmän kuin keskeltä. Asiaa hieman ihmettelen mutta kaiket raskaan matkapyörän rengas kuormittuu kaarteissa voimakkaasti. Keväällä asfaltti on hyvin karheaa ennen kuin kesän lämpö sen pehmentää ja tasaa. Vivustot ja nivelet käyn läpi kuten polkimet, kahvat ja niveltangot. Purku, puhdistus, kevyt rasvaus ja takaisin paikoilleen. Vaihdepolkimella on taipumus takellella jos sen mekanismeja ei puhdisteta ja voidella ajoittain. Toistaiseksi voitelu on riittänyt kerran 50000 km:n matkalla. Piankos tuommoisen matkan ajaa...
Kokolailla tavanomainen mp-rengas mutta kallis. Noin 300€. Eikä kestä edes yhtä kesää. Ajettavuudessa tai muissa asioissa ei ollut valittamista. Mutta nopea kuluminen ja vaiva siitä että rengasta piti vaihtaa kerran tai kaksi ajokaudessa sekä rahanmeno ei tyydyttänyt. Lisäksi rengas on tilaustavaraa. Joka kauppiaalla sitä ei ole hyllyssä silloin kun tarve on. Eli suviaikaan. Auton renkaassa on myös, odottamatonta hyötyä, sillä sen kehämitta on hieman lyhyempi kun mp-renkaalla ja siten saa vaihdettua hieman aikaisemmin isommalle vaihteelle. Kuutosvaihde kun kantateillä ei, alunperin, tullut käyttöön kuin alamäissä, mikäli rajoituksia noudattaa niin nyt sen saa päälle jo alle sadan km nopeudessa. Säästyy bensiiniä. Tai etanolia sillä ajan silloin kun säätila on kyllin lämmin. Etanoli palaa kylmempänä kuin bensiini.
Tien pinta ja rengas
Asfaltin karheudesta: ennen pyöreähiekkainen harjusora oli asfaltin perusta ja pikeä käytettiin runsaammin. Nyt on teräväkulmaista mursketta ja vähemmän pikiainesta eli tien pinnasta tuli kovempaa. Talven ja nastarenkaiden jäljiltä kuin suurennettua, harmaata hiomanauhaa. Kumi kuuluu keväisin vauhdilla. Kylmyyskin, kun kumi on silloin kovaa, saattaa olla yksi renkaiden kulutusta lisäävä juttu. Keväällä, kuitenkin, on ajohalut parhaimmillaan. Vaan kauniit hiekkaharjut pelastuvat. Kai.
Parikymmentä vuotta sitten pystyi määrittelemään maantieteellisen sijainnin pelkästään kestopäällysteen väristä. Oli punaista pintaa siellä missä oli harjuja, kimaltelevaa pintaa seuduilla jossa oli kiillepitoista kalliopohjaa, harmaata kun kiviaines oli harmaata ja melkein valkoista Varsinais-Suomen kalkkipitoisilla alueilla. Nyttemmin on enemmän vain tylsän harmaata pintaa jos ei ole kyse tuoreesta pinnoitteesta joka, vielä, mustana näyttäytyy. Ennenaikaan oli varoitusmerkki joka ilmoitti hieman ennen uuden päällystepinnan alkamista että se on sateella liukasta. Nykyinen uusi pinnoite ei taida olla.
Huollon ajoitus
Ajan tyypillisesti, tällä pyörällä, noin kymmenentuhatta kilometriä kesässä. Matka on myös pyörän huoltoväliksi hyvä. Huolto ei siis vie aikaa, vaivaa eikä rahaa keskellä kesää. Senkun ajaa hurua vaan. Talvella kun huoltaa niin ei haittaa vaikka jonkin huolto-osan toimitusaika venähtää. Vielä ennen ajokauden aloitusta teen tarkistukset ovatko kaikki jutut kunnossa. Akun kunto, rengaspaineet, valojen toiminta ja muuta silmäilyä että onko vuotoja, ym. harmia. Litiumakun oma näyttö kertoi että kunnossa on. Sille ei ennen kevättä kummenpaa tarvitse tehdä kunhan on irti pyörän virtapiiristä. Ei tarvitse välilatausta kuten lyijyakku jolla on sisäinen purkautuminen. Perusteellisempaa huoltoa varten on läjä huolto-osia varastossani valmiiksi. Muuttolaatikollinen.
Aiheeseen liittyen
Piipahdin Pietarsaaressa.
Sopivat kumit harvassa
Symmetrisiä auton päällikumeja on, nykyään, huonosti saatavilla. Nykyinen ollut alla jo kaksi kautta. Sitä ennen ehdin ajaa sekä alkuperäisrengastuksella melkein yhden kauden jolloin se kului loppuun ja toinen alkuperäistyyppinen rengas puhkesi. Sellaiset maksoivat satasia. (Noin 300€ kappaleelta allelaitettuna.) Siirryin autonrengaskauteen motoristituttavani, Gold Wing-harrastajan, opastamana kun hän kertoi että kestää paremmin kuin alkuperäisrengastus eikä ajettavuudessa ole merkittävää eroa. Wingin omistajat ajavat sellaisilla. Satunnaisesti olen nähnyt muissakin isoissa pyörissä. Olen huomannut että autonrengas moottoripyörässä herättää joissakin jopa aggressioita. Ihan turhaan. Ei se heiltä pois ole.
Parempi kokonaisvälitys
Toinenkin hyöty tuli: renkaan kehäpituus on pienempi joten kuutosvaihteen saa Suomenkin rajoituksilla käyttöön. Jopa 120 km/h vauhdissa kierrokset noin 3000. Ajettavuus normaali. Tai itse en ole kovin asiaa huomioinut. Yli kymmenentuhatta kilometriä tuli menneenä suvena ajettua. Yhteensä tällä pyörällä hieman yli 60000 km josta noin 50000 km auton renkaita kuluttaen. Muutama kaveri on koeajanut, tietämättään, että autonrengas on alla. Vain yksi on suutahtanut. Väitti että olen asettanut hänet hengenvaaraan kun en kertonut takarenkaasta ennen koeajoa. Hyvin hän hengissä pysyi eikä itse eroa huomannut. Juuri tästä syystä en enää anna koeajaa pyörääni.
Takapään nostaminen
Siihen tarvitaan kahta pientä suuntaisnostinta: toinen tavallisella tasolla nostaa rungon alaosan vaaka-alarunkoputkisesta etupäästä jostain astinlautojen etupuolelta ja toinen rungon takaosan poikkiputkesta nostovarsien avulla melko kapealla nostovälillä. Siksi tarvitaan eteenkin vakauttava nostin ettei hommasta tule kiikkerää. Runkoputket ovat leveällä etupäässä. Takapäätä joutuu nostamaan varsin korkealle takahaarukan poikkiputkesta että takapyörän saa pujotettua pois paikoiltaan. Pyörässä on, vakiosta poiketen, erittäin alas jatkuva takalokasuoja eli takapyörä pitää pujotella pois takavasempaan. Kerholla on pyöränostin mutta se ei, ehkä, jaksa nostaa Guzzin eikä H-D:n isoimpia malleja. Pitää käyttää suuntaisnostimia. Turvallisempaa on tehdä homma lattiatasolla. Ei putoa korkealta. Pysyy vanhakin notkeana.
Meganex pyöränostin, 500kg
Nostimen käyttöohjeista
Paperinpala
tuli mukana jossa annetaan ymmärtää että laakeri ja kierretanko sekä nivelet
tulee voidella ennen käyttöönottoa. Muutoin takuu ei ole voimassa. Teen
hieman enemmän. Painelaakerin päälle laitan, vaseliinin ohella, lyhyen
pätkän lämpökutistesukkaa niin sinne ei törky pääse. Kierteeseen
vaseliiniä myös ja öljytipat niveliin ja rulliin. Kaksitoista voitelukohdetta. Vaikuttaa siltä että
kuormitus kannattaa suunnata enimmäkseen vääntimen puoleiseen päähän sillä
korkealle nostettaessa X-nostin ei ole kovinkaan vakaa. Aika näyttää.
Vääntimenä tulen käyttämään hylsysarjan räikkäväännintä. Nostimen alarungon kahta puolen on korvakkeet. Tarpeelliset vakauden kannalta. Niiden reikien avulla voi nostimen kiinnittää vaikka vanerilevyyn. Ei kaadu. Esimerkiksi ruuvia kiristäessä voi syntyä liikevoima joka kaataa kovin kapoisen nostimen. Kaikissa nostimissa ei ulokkeita ole. Nimenomaan siellä päässä niitä tarvitaan jossa nostin on korkeimmillaan. Itselläni on ennestään kaksi nostinta joissa ei ole sivutukia. Niilläkin on käyttönsä.
Öljynvaihto moottoriin
Moottoriöljy Motul 10W60 menee vaihtoon vaikka vaihtoaika ei vielä olekaan jos kilometrejä tuijottaa mutta eipä tule kesken parhaan ajokauden huoltotarvetta. Suodatin vaihtuu myös. Samalla otan venttiilikopat irti ja säädän venttiilit. Ei niissä vaikuta olevan mitään mikä kuuluisi kuljettajan korvaan. Olisi tämän pyörän kolmas venttiilien välysten tarkistus. Ensimmäinen säätö sisäänajon jälkeen, toinen 30000 km:n kohdalla ja nyt kolmas kerta. En ole orjallisesti noudattanut huoltokirjan komentoja että joka huollon yhteydessä säätö tai säädön tarkistus. Kun venttiilit käyvät niin että ääni kuuluu niin välystä keinuvivun ja venttiilin välillä on. Laitan tähän säätöä edeltäneet mitat. Lähipäivinä jos hyvin menee. Autoakin pitää valmistella katsastukseen.
Koristekannet venttiilikoppain päällä ovat kiinni neljällä ruuvilla. Samoin venttiilikoppa sillä erolla että ruuvinkantojen alla on tiivisteet. Koska kaikki tulpat ovat kohtisuoraan kiinni kansissa ja pitkillä kierteillä tarvitaan grafiittirasvaa kierteisiin. Muuten voi tulla ongelmia: olen kuullut että kyseinen tulppa avatessa katkeaa kierreosasta tiivisteen kohdalta. Sitten tarvitaankin toisenlaista työkalua ja lisää purkamista. Grafiittirasvasta rasvaosuus haihtuu kierteistä mutta grafiitti jää ja on liukasteena avattaessa. Suosittelen.
Sivutulpat pääsevät helpommalla
Sivutulpat eivät kulu kovin nopeasti koska eivät ole aktiivisesti toiminnassa ja niillä voi olla, ajotavasta riippuen, kaksi - kolme kertaa pidempi toimiaika keskitulpan kestoikään verrattuna. Varsinkin jos säätää tulppien kärkivälit kohdalleen huoltojen yhteydessä. Tiivisteiden hinta oli hieman alle 100€. Sytytystulpat muutaman kympin lisää. En viitsi kertakäyttötiivisteitä joka kerta vaihtaa jos pysyvät ehyinä huollon yli. Nyt käytössä ovat ne tiivisteet jotka vaihtuivat 10000 km:n huollon yhteydessä. Voi siis pitää pitkäänkin kun ei säädä venttiilejä joka huollon yhteydessä. Toki, pitää olla selvillä välyksistä mutta se ei vaadi venttiilikoppien irrotusta. Kunhan joka venttiili keinuvipuineen pitää kilkatustaan niin ollaan turvallisemmalla puolella. Ikääntyessään moottori "asettuu" eli ne osat jotka ovat uutena kulumiselle alttiita ja säädetään, alkavat toimia säätämättäkin. Uutuudenkarheus on poissa.
Reservi
Yksi muuttolaatikollinen on täynnä 1400:n kulutusosia ja tarvikkeita. Ne odottavat sitä hetkeä kun ei saa haluamaansa kauppiaalta silloin kun haluaa. Ei jää ajamiset ajamatta jonkin pikkupuutteen vuoksi. Jos vaikka jokin tiiviste vuotaa niin on heti varaosa hollilla. Näin myös muissa pyörissäni. Mukanakin kulkee aina jotain. Ei tule kesäseisokkia. Harvoin olen reissussa tarvinnut varaosia. Joskus joutuu hieman säveltämään mutta en ole tien päälle jäänyt. Koskaan, jos rengasrikkoja ei lasketa. Usein silloinkin apu löytyy ja rengas vaihtuu tai paikataan. Sen varalta rengasraudat ovat mukana. Myös paineilmaa on matkassa. Varaosasettiini kuuluu yksi laturinhihna, tulppasarja 4kpl, öljyn- ja ilmansuodattimet, varakahvat kytkimeen ja jarruun, kaasuvaijerit, miniläppäri, GuzziDiag liitinjohtimet x2 +tietokone, muutama sulake, varapolttimoita, ja jotain muutakin sälää joista osa on pyörän matkassa useimmiten. Toistaiseksi niitä on tarvittu muiden pyörien korjaamiseen. Fiksumpi voisi tehdä sillä tiliä kun asiakkaalla on pakkorako.
Sähkölaitteet
Kuten laturi hihnoineen. (Vaihdettu hihna 50000 km:n huollon yhteydessä. Entisessä ei ollut minkäänlaisia kulumisen oireita, edes. Laturin varahihnaa ei kannata mukana kuskata sillä vaihto vaatii rungon purkamista eikä se helposti onnistu ilman asianomaisia fasiliteettejä.) Laturi on aivan tavallinen autotyyppinen laite. Muita vempeleitä kuten ilmaläpän askelmoottori, siihen liittyvät kaasunasentopotentiometrit, abs-yksikkö, kahvakytkimet, valaisimet ja lisävarusteet vaativat pientä huomiota silloin tällöin. Minulta kysytään, toisinaan, mikä on hihnan oikea kireys. Silloin kun se toimii oikein on vastaus.
Se on laajempi käsite sillä se hallinnoi, osin, muutakin toimintaa. Olen havainnut että se on herkkä alhaiselle akkujännitteelle. Sellainen akku tuottaa välillisesti virheellisiä vikailmoituksia sillä keskusyksikkö luulee komponenttivioiksi sellaista vaivaa kuin alhainen akkujännite. Akku voi käynnistää moottorin mutta jännite ei akussa nouse riittävän korkealle. Siksi vaihdoin noin yhtä volttia korkeamman antavan litiumakun joka myös latautuu, käynnistyksen jälkeen, hyvin nopeasti täyteen. Akku on suoriutunut kahdesta ajokaudesta ja hieman yli 20000 kilometrin ajosuorituksesta toistaiseksi. Siis hieman alkua vasta. Odotusarvoisesti oletan että akku pelaa myös kesän 2025 moitteitta. Litiumakku ei paina juuri mitään verrattuna lyijyakkuun. Koska akku on korkealla satulan alla niin pyörän nosto sivujalalta ajoasentoon keventyi selvästi.
Vaihteisto ja perävaihde
Niille vain pintapuolinen tarkistus, pesu ja RVS-käsittely. Onnistuu samalla kun otan takapyörän irti. Suorahampainen vaihteisto on melko meluisa. Josko RVS hieman laskisi mekaniikan melutasoa. Kuuluu selkeästi moottorimelun yli. Pyörässä on vakio pakoputkisto.
Kardaani
Oli osittain irti 50000 km:n huollossa. Vaikutti olevan kunnossa. IKH myy siihen muutamalla kympillä uudet ristinivelet. Ne eroavat hieman alkuperäisistä: niissä on vähemmän mutta paksumpia laakerirullia eli ristitapit ovat ohuempia. Takanivelellä ei ole isompaa murroskuormaa eli sen neulat pysyvät koko ajan vakiokohdilla mikä rasittaa ristikon neuloja ja niiden vastinpintoja koska kiertoa ei tapahdu. Etupäässä vaikuttaa takahaarukan liike eli ristikko saa pidemmän liikeradan ja neulat kiertävät hattujensa sisällä eivätkä kuormitusiskut osu aina samaan kohtaan. Ristikot ovat huomattavan pienet varrattuna, esimerkiksi, 1100-mallistoon. Lieneekö kierrosluku suurempi eli vääntömomentti nivelissä alhaisempi?
Ohjauslaakerit
Niille tein voitelun keväällä kun yllättäen syntyi välystä. Alalaakerin ulkokehä ei ollutkaan aivan pohjassa mutta nyt on. Saivat voitelun samalla kun tein kiristystoimen. Tästä viisastuneena samaa virhettä en tee enää. Nyt kokemus kertoo että ei riitä ulkohän asennukseksi, kuten aiemmissa Guzzimalleissa, että asentaa laakerin ulkokehän emäputken alapään tasalle. Normista poiketen laakerikehän pitääkin mennä sen sisään hieman toista milliä. Uusi asia minulle. Lisäksi tarvitaan työkalu asennukseen eli tappi jonka halkaisija on pikkuisen pienempi kuin laakerin ulkokehä. Sellainen on helppo tehdä vanhasta laakerin ulkokehästä hiomalla siitä hieman pois. Asennukseen voi käyttää kierretankoa ja sopivia painimia niin asennus tulee tehtyä helposti mitään särkemättä. Ennen asennusta "holvasin" emäputken sisältä vaseliinilla niin ei ruostu. Ohjauslukkokin toimii moitteitta kun on voiteet.
Niitä en 50000 kilometrin huollossa avannut. Tutkin että välystä ei ollut mutta nyt voisin riipaista kyseisen paikan auki. Uskoisin että voitelu tekisi hyvää ja pidentäisi takahaarukan laakeroinnin ikää.
Runko
Varsin monimutkainen rakenne. Moottori ei ole suoraan kiinni rungossa vaan roikkuu heilurivarsien (3 kpl.) varassa. Yksi on edessä ja kaksi vaihteiston yläpuolella. Jälkimmäisä en ole, vielä, huoltanut josko sellaista kaipaavatkaan. Lisäksi on kaksi isoa kumivaimenninta. Edessä ja takana keskilinjalla mutta eri korkeudella. Etummainen heilurikannake on herkkä vedelle. Sen eteen laitoin kumisen "kuraläpän". Voitelin osan. Todennäköisesti vasta 100000 km:n huollossa seuraava vilkaisu jos ei mitään erityistä ilmene. Runko koostuu useammasta putkista taivutetuista ja hitsatuista toisiinsa pulttiliitoksilla kiinnittyvillä rakenteilla.
Ohjaustanko
Se on tarvike ja ns. mustakrominen. Leveä ja melko edessä. Huonon, murtuneen selkäni vuoksi, oikea ajoasento on tärkeä ettei synny kiputilaa ajettaessa. Alkuperäiset johtosarjat yltivät, uudelleen pujotettuina eri reittiä, niukasti näihin sarviin. Varalla on pidempi johdinsarja jonka tilasin S-D:ltä.
Tarvikegeelisatula jossa korkeahko lantiotuki. Pitää ajoasennon pystynä mutta rentona. Suosittelen. Olin ensin rakentamassa pikakiinnitteistä, matalaa selkänojaa mutta ei tarvinnut. Tuki on riittävää kunhan tuuppaa pakarat kiinni tukeen.
Maalipinnat, kromi ja rosteri
Kohtuullisen hyvässä kunnossa. Joitakin naarmuja on ilmennyt. Suurin osa niistä osista ja rakenteista jotka näyttävät kromille eivät sitä olekaan vaan ruostumatonta terästä. Ei ruostu ja naarmut voi hioa näkymättömiin. Kiillotetut alumiinipinnat ovat kunnossa. Vain vanteet tarvitsevat puhdistuksen ja kiveniskeminen kohtien korjaukset. Myös kromatut muoviosat ovat kunnossa. Vain pleksi on huonossa hapessa.
Satula
Mustavalkoinen, tyylikäs geelisatula kahdelle. Kuljettajan selkää tukee matala selkätuki joka on osa satulan muotoilua. Satulassa näkyy jo ikä: lievää kellastumaa vaaleissa kohdissa ja joitakin naarmuja. Rakenteellisesti kunnossa. Olen miettinyt matalan, taitettavan selkänojan laittamista.
Akku
Kytketty irti virtapiiristä talveksi. Toiminut kaksi suvea ja reilut 20000 kilometriä moitteitta. Tyypiltään litiumakku. Siitä lähtee suuri käynnistysvirta joka päräyttää koneen tulille heti ja lataantuu nopeasti täyteen.
Kaasuvaijerit
Tämä on vanhempaa mallisarjaa ja vaijerit ovat pyörän ainoat. Teflonpinnoitteiset vaijerikanavat lupaavat pitkää kestoikää. Olen suunnitellut vaihtavani uudet vaijerit. Vanhat jäisivät takalaukun pohjalle varavaijereiksi. Vaijereita jos säätää tai vaihtaa tarvitaan tietokone sekä ohjelmisto että toimi onnistuu. Itse käytän GuzziDiagia. Vaijereiden toiminta pitää "opettaa" keskusyksikölle. Homma itsessään kestää vain sekunteja mutta tietokoneen liittäminen kaapeleilla pyörän keskusksikköön ottaa joitakin minuutteja. Kolme liitintä löytyy takasatulan alta vasemmalta. Yksi kolminapainen Superseal liitin toimii GD:n kanssa. Ohjelmisto on ilmainen ja kuka vain saa sitä käyttää mutta sen käytöstä ei saa laskuttaa. (GD:stä yleisesti ja suomenkielellä.)
Jarrut
Nesteet ovat vaihdettu hiljattain. Etujarrussa on paloissa, kolmannet pyörän historiassa. Toiset jarrulevyt. Myös varalle olen hankkinut jarrulevyparin. Käytän pehmoisia, ns. mustia jarrupaloja. Niissä on pieni viive jarrutuksen alussa. Kyseiset palat eivät kuluta jarrulevyjä ennenaikaisesti. Takajarrusta pitää ottaa jarrusatula kouraan että näkee missä mennään. Oletan että siellä on vielä pintaa jäljellä mutta ei siihen auta luottaa. Takajarru ei ole kovin aktiivisessa käytössä.
Valaisimet
Takana ovat sekä alkuperäiset takavalot vilkkuineen että led-toiminen sumuvalo. Sillä on oma kytkimensä vasemman sivukotelon etureunassa. Olen suunnitellut laittavani takakaatumaraudan ulkokulmiin led-toimiset lisävilkut. Edessä on projisoiva valonheitin alkuperäisenä ja lisäksi halogeeni lisäpitkät ja sumuvalot joita käytän ns. huomiovaloina myös. Niille on oma kytkin tankin etupaneelissa ohjausakselin liki.
Rengastus
Eturengas menee vaihtoon alkukesästä. Käytän vanhan Metzeler Marathonin loppuun rupukelien aikana ja laitan alle ostamani Pirellin sporttisemman renkaan. Oletan että on pitoa mutta kuluminen nopeaa. Mutta ei tullut kalliiksi. Takana menee vielä seuraavankin kauden jo kaksi kautta ollut 205 leveä auton rengas. Jokin halpamerkki se oli eikä maksanut kuin noin 60€. Alkuperäisen takarenkaan hintaluokka on 200 - 300€ välillä plus allelaitto. Jotkin tahot väittävät että auton rengas ei toimi moottoripyörässä. Eikä, kuulemma, sovi vanteellekaan. Kummia väitteitä, minusta. Yli 50000 kilometriä autonrenkaalla ja matkaa on tehty hyvällä mielellä ja turvallisesti.
Pleksi
Vetää viimeisiään. On naarmuja tullut ja lisäksi pleksin ulkopuolinen kalvo on alkanut irtoilemaan kiveniskemäkohdista. Tosin, vahattuna, pleksi vaikuttaa siistiltä. Uusi maksaisi noin 500€ merkkiliikkeessä. Taidan turvautua yleismallin pleksiin kunhan löydän tarpeeksi ison. Tarvike on alle 200€. Valitettavasti siinä on jo kiinnikkeiden asennuskohdat. Voi aiheuttaa hankaluutta sovittaa tarviketta alkuperäiskiinnikkeisiin. Jää nähtäväksi. Pitää mittailla. Myös "savulasia" on tarjolla mutta en osaa, vielä, kuvitella sitä olisiko se hyvä. Myös ilmaohjain olisi minulla jo ennestään pleksin yläreunaan. Mainittu tarvikepleksi on paljon pienempi kuin alkuperäinen. Vahinko että ei voi asentaa vain testimielessä. Voihan se olla hyväkin...
Astinlaudat, polkimet ja kahvat
Jo uutena muutin astilautojen sijaintia ja asentoa lievästi että sain päkiätkin yltämään astinlaudoille. Ehkä minulla on vain kankeat nilkat mutta ajomukavuus parani. Edellistalven ison huollon ohessa puhdistin ja voitelin polkimet ja vivut. Kaikki toimii kevyesti ja täsmällisesti.
Taka- ja sivulaukut
Sivulaukkuja, pyörän alkuperäisvarusteita, kiertää tekemäni kaatumarauta. Sivulaukkujen pohjiin porasin pienet reiät alimpiin kohtiin. Huomasin eräänä sadepäivänä että laukut ovat vesitiiviit: sieltä ei vesi pääse pois. Takalaukku on Storm Motorista ostettu, kooltaan säädettävä tarvikelaukku. Siistin näköinen.
Kaatumaraudat
Edessä vanhemman California III:sen takakaatumaraudat mutta nurinpäin ja hieman muokattuina. Musta polttomaalaus pinnassa. Takana hydrauliputkesta taivuttamani koko perän kiertävä kaatumarauta. Astinlautojen alla on jämäkät kovakumiset suojat. Ohjaustangon päissä sorvaamani alumiiniset, pitkähköt jatkeet. Jos pyörä kaatuu paikoiltaan niin ei mene heti kahvat mutkalle tai katkeile.
Vanteet
Hieman työläät pestä rakenteensa vuoksi ja melko piilossa myös. Keräävät tehokkaasti pölyä vanteille. Erityisesti takapyörän irrotus on hieman aikaa ja hermoja vaativa mutta ei vaikea. Sivulaukut on hyvä irroittaa ennen takapyörän irrotusta. Helpottaa hommaa.
Sekin aika tulee
Kun en enää aja tällä pyörällä. Laitan myyntiin. Tai perikunta laittaa. Mutta en tiedä milloin. Ajokorttini on voimassa vielä kolme suvea. Ehkä sen jälkeenkin kunhan käyn lääkäriltä hakemassa soveltuvuustodistuksen ajokortin ylläpitämiseksi. Jää muutama erikoinen ja hyväkuntoinen pyörä markkinoille jos ei kunto, henkinen & fyysinen, tai kortti riitä.
Huollettavuus
Perushuolto on helppoa: ilmansuodattimen vaihtoon vaaditaan satulan irroitus jonka lukko toimii virta-avaimella vasemmassa sivukopassa. Akun ja keskusyksikön peittävän kannen kuusi ruuvia avataan, akun kaapelit irrotetaan ja akku nostetaan pois. Sen jälkeen neljä metalliklipsua käännetään auki niin ilmansuodattimen kotelo kääntyy yläreunastaan taaksepäin ja nostetaan pois. Ilmansuodatin on siinä kiinni niin hommaa voi jatkaa työpöydän ääressä ruuvaamalla viisi ruuvia auki.
Autotyyppinen öljynsuodatin on moottorin alla syvennyksessään helposti tavoitettavissa kuten myös tyhjennysproppu.
Voimansiirto
Vaihteiston suhteen huolto onhelppoa. Sen sijaan perävaihteen öljynvaihto edellyttää takapyörän irroituksen: sen täyttötulppa on pyörännavan puolella. Samalla tulee siivottua ja voideltua takapyörän vetourakot eli spoorit. Ohessa voi vilkaista laakereiden ja sysäyksenvaimentimen kunnon. Puhtaus on näissä kohteissa tärkeää.
Etujousitus
Keulan osalta pitää yläpään tulpat aukoa ja alapään pultit irrottaa. Pyörän pitää olla ns. pukilla. Näin saa vedettyä keulaputket pois ja kaadettua viimeisenkin pisaran vanhaa keulaöljyä, sakkoineen, pois. Siinä ohessa pölysuojat ja huulitiivisteet pyyhitään puhtaiksi ennen kokoonpanoa. Keula on varsin yksinkertainen ja ulkoisia säätöjä ei ole mutta se ei estä keulaa säätämästä. Öljyn viskositeetti vaikuttaa keulan toimintaan. Jos keulan jouset ovat hieman "väsyneet" eli keula makaa voi laittaa jousten jatkoksi lyhyet putkenpätkät. Mutta pitää muistaa että ulosjoustovaraa jää. Tai laittaa uudet vieterit.
Jarruneste
Jarru ja kytkin ovat molemmat nestetoimisia mutta vain jarrujen neste joutuu koville. Kytkinnesteen ei tarvitse tehdä raskasta työtä kuten jarrujen kun, toisinaan kovassa kuumuudessa, jarrutetaan oikein kunnolla. Varsinkin tämän sortin "puolitonnari" kun pyrkii massallaan etenemään ja vaatii vahvoja otteita. Tosin en ole tarvinnut juurikaan sellaisia jarrutuksia jossa ABS olisi aktivoitunut. Sillointällöin kutenkin testaan kuinka jarru nypyttää kun soralla jarruttaa. Jarrut ovat merkkiä Brembo ja valmistettu Kiinassa.
Huolto-osien hankinta
Tein syyskuussa tutustumisajelun RE Motorsiin
Jakobstadiin. Kyselin varaosia: löytyi ilman- ja öljynsuodattimet ja
sytytystulpat. Muut tarpeet, kuten venttiilikoppien paksut
kumitiivisteet ja muutama muu kilke jäivät jälkitoimitukseen. Ovat tätä
kirjoitettaessa jo maksetut ja matkalla Tampereelle. Huolto-osia on
muitakin varastossani mutta tässä 60000 km:n pikkuhuollossa ei juuri
mitään muita tarvita kun mainitut venttiikoppain neljätoista
tiivistettä: kehätiivisteet ja kahdeksan tiivistettä kiinnitysruuvien
juureen sekä neljä tulppien syvennyksiin. Tulpat löytyvät
hyvinvarustelluista liikkeistä Tampereeltakin vaikka ovat melko
harvinaista tyyppiä ja hieman hinnakkaat: niitä tarvitaan neljä.
Paketti tuli ovelle asti ja postiluukusta sisään 8.9.2024 klo 11.00. Hintaa tuli hiukan yli 100€. Etteivät ihan halpoja ole mutta ovat osoittautuneet kestäviksi eli pitkäikäisiksi. Tähän asti on olleet alkuperäiset tiivisteet koko ajan.
Jatkoa seuraa
Jopa valokuvia kunhan 41. viikon torstai koittaa. Kerhoilta silloin. Kerhoillan jälkeen: ei sovi vielä aloittaa huoltotöitä ennen kuin selviää kuinka monta pyörää kerholle tulee talvisäilöön ja millaisia huoltotarpeita muilla on. Onko tilaa ja kuinka paljon muilla on laittamista. (Jos itse saan kommentoida niin voinen mainita että useimmilla on suhde merkkihuoltoihin kunnossa. Pyörät ovat, pääosin, amerikkalaismerkkejä. Valmistusmaasta en tiedä.)
Laillinen prosessi
Rengaskoko ja -tyyppi on rekisteröity tämän pyörän takarenkaaksi. Kävin katsastuttamassa
pyörän auton renkaalle. Yllättyneillä insinööreillä (2 henk.) ei ollut
sanomista asiasta. Ajettavuus hyvä. Toki sen päätin itse sillä
kummallakaan katsureista ei ollut oikeutta ajaa moottoripyörää. Eivät siis saaneet ajaa. Samasta
syystä saan myös käyttää ristikudosrengasta etupyörässä kun sellaisen
siihen kokeeksi laitoin ja insinöörit eivät löytäneet laista kohtaa
jossa se olisi kiellettyä. Asian tiesin ennalta. Siis
vyö-ristikudos-sekarengastus. Kerrottakoon että moottoripyörän renkaan rakenne on varsin erilainen auton renkaaseen nähden niin ristikudosrengas moottoripyörässä poikkeaa rakenteeltaan samalla nimellä kulkevasta auton kumista. Myös mp-vyörenkaassa vyön ohella on ristikudosrakenne.
Katsastaja hämmentyi
Viidestä
pyörästäni kaksi on katsastettu ja hyväksytty liikenteeseen tekemieni
muutosten kanssa. Sisäkaarteeseen kallistelevan triken kanssa oli hieman
enemmän puuhaa: pyörä piti käyttää korkeammalla taholla eli silloisen Testmill
Pentanovan tarkastajien hyväksynnän saannissa käsittelykokeessa koska
rakenneratkaisu oli katsastusinsinööreille uusi ja outo. Tulevalle
suvelle tulee, ehkä, kolmaskin katsastuksen läpikäynyt jossa on
poikkitieteellisiä ratkaisuja. Muita valmistamiani pyöriä olen myös
käyttänyt Testmillin hyväksynnässä. Kas kun muutokset pitää saada
rekisteröintitodistukseen niin poliisilla ei ole kerrassaan mitään
sanomista asiaan. Insinöörin kirjoittama sana on vahvempi kuin poliisin
puheet tai heidän olettamuksensa. Silti ilmenee ristiriitoja tai epäilyjä väärennetyistä tiedoista. Poliisi on kuitenkin se alin instanssi jonka tehtävänä valvoa. Vaan ei pidä ryhtyä pätemään asioissa joista ei tiedä. Mutta selvää voi ottaa. Jopa autan siinä.
Konstaapelille pitkä nenä
Kaksi
kertaa olen joutunut ratsiaan pyöräni poikkeamien vuoksi ja eräs
konstaapeli oli jo innoissaan hakemassa maijasta työvälineitä kilven
irrotukseen. Joutui pettymään kun pyysin häntä tarkistamaan netitse
pyöräni tiedot. En siis, yllättäen, ollutkaan sakotettava tai muutoin
rangaistava lainkiertäjä. Suosittelen myös muille teknisten muutosten
hyväksyttämistä pyörissään. (Mikäli ne ovat teknisesti laadukkaita ja
tarkoituksenmukaisia kuten, esimerkiksi, pari metriä pitkä keula tai
turbotettu moottori. Päästöt, jarrut, valot, rengastus, ajettavuus ja
laitteiden toimivuus pitää olla kunnossa, testattuja, hyväksyttyjä ja
tositettu, ainakin jossain määrin uskottavasti pyörän tietoihin joita Traficom
ylläpitää. On helpompaa kuin äkisti luulisi.) Maksaa jonkin verran
viranomaiskuluja mutta vähemmän kuin sakko tai kaksi. Lisäksi vielä
vaiva siitä että saisi kilven takaisin. Erityisesti sisäkaarteeseen
kallisteleva trikeni kiinnostaa valvovaa poliisia.
Kuten olette nähneet niin monenlaista rakennettua laitetta on liikenteessä. Vallitseva osa muunnelluista ovat laillisesti katsastettuja maantieliikenteeseen, osa ei. Välissä on vielä "harmaa alue". Muutoskatsastamattoman pyörän kuljettajan jouduttua onnettomuuteen voi olla että vakuutus ei olekaan voimassa ja viranomaisvaivaakin saattaa ilmetä. On siis halvempi tehdä pyörästä laillinen virallisia kanavia kulkien. Tässä projektissa on yksi ainoa muutos "leimattu" eli auton renkaan käyttö takapyörässä on todettu virkamiestasolla lailliseksi. Mutta se ei tarkoita lainkaan sitä että olisi muillakin. Asiassa laki vaatii muutoskatsastuksen ennen käyttööottoa liikenteeseen. Mutta helpottaa kyllä tieto että se on, ainakin ollut, mahdollista. Tuskin rengasasetusta lakikirjaan tämän takia on ryhdytty muuttamaan. Apua saanee katsastus- ja rengasasioihin MMAF:stä.
Omakehu
Olin noin 20 vuotta ahkera motoristijärjestöhenkilö: oman kerhoni ohessa monessa muussakin kerhossa vielä ja väliaikaisjäsenä muuallakin Euroopassa ja kotimaassa. Muutamaa organisaatiota olen ollut perustamassa ja olemassa olevissa toiminut hallituksissa kuten MMAF, Smoto, Gruppo Moto Guzzi Finlandia, FEM, myöhemmin FEMA, Liikenneturvan hallintoneuvostossa, ja muutamassa muussakin mutta lyhyemmän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti