Mopedilla
Kölli-iässä tulin tyttäristä eräältä kesämökiltä ja tie kulki naapuritalon pihan läpi. Mopolla, tietysti, niin kovaa kuin sillä pääsi. Naapurin koiraa päin. Tuli kuusiaidan päästä yllättäen eteen. Lonkkaansa kärsi kuukauden verran. Ei kuitenkaan luuvammoja. En ollut pitkiin aikoihin naapurin Laurin kanssa puheväleissä. Myöhemmin kyllä kaveuruttiin uudelleen. Koirakin oli jo edesmennyt silloin muista syistä.
Moottoripyörällä
Liikkeellä Guzzin tonnisella mekaanisesti ahdetulla Centaurolla. Ruovesi - Kuru välillä peltoaukealla oikealta tuli hirvi tielle niin että lähdin sitä kiertämään takakautta. Suistuin ojaan mutta en kaatunut. Ojasta poispääsy olikin ongelma mutta eräs sora-autonkuljettaja pysähtyi ja jeesasi. Toki hän ihmetteli miksi ajan katupyörällä ojan pohjalla. Sanoin myyneeni enduroni pois. Kohta matka jo jatkui.
Tuliterä Guzzi 1400 neitsytajelulla moottoritietä Valkeakoskelle ja sieltä Kaarina Maununtyttärentietä Kangasalle näyttämään uutta hankintaa veljelleni. Tien oikealla puolella on, Kangasalan päässä, laajasti kangasmaastoa jossa kasvaa pieniä mäntyjä ja katajia. Erään männyn takaa pompahti pieni kauris tien yli siten että sen pikku sorkasta jäi jälki etulokasuojan maalipintaan. Oli lähellä ettei tullut syliin sillä silloin olisi ollut kaatuminen todennäköistä.
Lapinreissuilla on varsin normaalia että näkee ja väistää tai törmää poroon. Itse en ole törmännyt mutta etujarrukahvaa on tullut puristetuksi monta kertaa ja väistöjä tehdyksi. Poro kun ei ajoneuvoja pelkää. Kohdalle olen sattunut kun olin matkalla, muiden kera, Kontioralliin Savukoskelle. Ohi pyyhkäisi sinivalkoinen, katettu moottoripyörä varsin suurella nopeudella. Jonkin matkaa ajettuani näkyi tiellä oleva moottoripyörä sivutuella, erittäin kuollut kahtena kappaleena oleva poro suolineen ja säikähtänyt motoristi. Apua tuli muutenkin ja jatkoin matkaa kun totesin että ei ollut käynyt kovin huonosti. Myöhemmin kuulin että pyörään oli tullut vain katevaurioita eikä kuskillekaan tullut kuin mustelmia ja ajoasu mennyt huonoon kuntoon.
Ajokaveri huonossa kunnossa. Itse kun olen tottunut ajamaan pitkiä matkoja kertaheitolla niin sekin saattaa aiheuttaa ongelman. Tällä kertaa kaverille jolla moottoripyörä, California II:n ei ole ollut pitkään siihen mennessä kun juurikin Savukoskelle olimme matkalla. Mitään varsinaista vaaratilannetta ei syntynyt kun pysähdyimme em. kokoontumisajon portille niin kaverin pyörä kaatui siihen. Ihmettelin asiaa ja kaverikin ihmetteli. Kertoi että hän ei vain saanut pidettyä pyörää pystyssä. Ei ollut voimia. Syytän itseäni sillä en ottanut aloittelijan kykyjä huomioon ja lisäksi suht pienikokoista henkilöä ja tonninen iso matkapyörä alla. Voimat vain olivat menneet. Pyörä siirrettiin sivuun porukalla ja "kaatajalle" tarjottiin ruokaa ja voimajuomaa. Paluumatkaan, viisastuneina, käytimme kahden yöpymisen taktiikkaa.
Pyhäjärveä kiertäessä Lempäälän, Vesilahden, Tottijärven-lenkillä on kyseinen hirvieläinvaara olemassa hyvinkin aktiivisesti. Itse olen selvinnyt jarruttamalla. Mutta ei juuri ole käynyt niin etteikö nelijalkaisia elikoita olisi ollut näkösällä pelloilla isäntien oraita tuhoamassa. Viime kerralla, mennäkesänä, ei ollut. Toki muuallakin on nelijalkaisia elikoita kulkenut.
Ruovedellä kolme kertaa lähellä. Ensimmäinen tapaus pari vuotta sitten alkukesästä kun hirviemo poikasineen ylitti Kurun ja Ruoveden välistä tietä avoimella paikalla. Ei tarvinnut edes jarruttaa. Toinen kerta oli lähempänä Ruovettä kun elikko tuli kovaa vauhtia oikealta ja paineli tien yli metsään. Tälläkin kertaa hirvi oli nopeampi ja onnekas. Kolmannella kerralla, lähellä Muroleen kanavaa, ylitti metsäkauris tietä ja jäikin seisomaan vasemmalle puolelle näkösälle. Ystävällisesti hiljensin vauhtia kävelynopeuteen ja kohdalle päästyäni kauris loikkasi metsään. Tyypillistä on että jos yhden näkee niin muitakin voi olla liki. 1400:lla Californialla olin liikkeellä.
Kadulla Nokialla. Kaupungin läpäisevä Rounionkatu kuului silloiseen työmatkaani. Hieman ennen aamukuutta ajelin töihin ja vasemmalta, omakotitaloalueelta, syöksyi hirvi kadulle. Törmäsin siihen ja moottoripyöräni meni sen alta irrottaen molemmat hirven takajalat. Pyörä korjattiin hyväksi vakuutuksen piikkiin mutta itse jäin osittaiselle sairaseläkkeelle. Sittemmin ennenaikaiselle eläkkeelle.
Jokin metsäkanalintu, jäänteistä päätellen metso, lensi Centauron vasempaa etuteleskooppia päin ja levitti suolensa sisältöineen vasemman sylinterin jäähdytysripoihin ja pakokäyrään. Tuoksusta en niin olisi välittänyt ja siivous oli hankalaa sillä suolet, ym. olivat kuivaneet jäähdytysripoihin kiinni. Tämä tapahtui välillä Rautavaara - Varpaisjärvi. Näillä Itä-Savolaisilla pikkuteillä on sinänsä kivat maisemat.
Jänis jäi ihan rehellisesti 1100 Brevan renkaan alle. Sitä tuskin huomasi. Näin vain vasemmassa silmäkulmassa vilahduksen ja sitten pieni pompahdus. Oli niin pieni ettei edes syötäväksi. Toisaalta, vaikka olisi ollut ukkorusakko niin aika muhjuksi olisi mennyt kahden renkaan jyräämänä.
Kävellen baarista naapurikylän puolelta pyörätietä taapertaessani kuulin kolauksen ja ihmisten säikähtäneitä ääniä. Satuin olemaan mutkan takana niin en nähnyt mutta kohta olin paikalla. Kauris oli sopivasti bussipysäkillä osin halvaantuneena mutta hengissä, ihmisiä pysäkin ympärillä, auto jonka oikea etukulma lievästi lytyssä ja auton omistaja. Kaikki tumput suorana. Muita loukkaantuneita ei ilmennyt. Kysyin onko kellään puukkoa. Auton omistajalla sellainen oli. Tylsä kylläkin. Leikkasin sillä, hieman vaivalloisesti, kauriin kaulan poikki kaularankaan asti. Osa ihmisistä oli vihaisia kun kauriin sillä tavoin tapoin. Kysyin että onko kukaan soittanut viranomaisille? Eipä ollut. Jatkoin matkaani huutelujen saattelemana. Jälkeenpäin en asiasta ole kuullut.
Kotimatkalla Mänttään myöhään kevätiltana olivat Mäntän poliisit ratsiaa
pitämässä Lylynkankaalla ja viittoivat minut sivuun ja istutittavat
auton takapenkille. Kyselivät henkilöpapereita ja pyörän papereita.
Auliisti esittelin. Toinen konstaapeleista lähti ulos katsomaan
pyörääni. Tuli takaisin ja harmitteli että väärä pyörä. Esitin
vastalauseeni että ihan oikea se on ja maksettu. Ymmärsin keskustelusta
että en ole haettu henkilö. Kysyivät onko henkilö L.L. tuttaviani.
Sanoin että ei. Käskivät häipyä. Tiesinhän minä henkilön josta kysyivät
mutta ei hän tuttavani ole vaikka tiedän hänet. Myöhemmin kuulin että
häntä etsittiin veropetoksesta Amerikasta ostamansa HD:n kaupassa. Eikä ollut niihin aikaa harvinaista että poliisi tutki mielenkiinnolla "Amerikasta uitettuja" pyöriä. Myöhemmin kunnostin saman pyörän mutta eri henkilölle.
Autolla
Johtuneeko juurikin autosta että sieltä ei aina havaitse hirvieläimiä kuten moottoripyörällä ajaessa. Hirvikolaria en ole autolla ajanut mutta osallistunut kyllä. Pahin lienee silloisen Kuoreveden kunnan alueella tapahtunut jossa syksypimeässä ajoin autolla Mäntän suuntaan välillä Orivesi - Keuruu. Takanani oli kulkenut jo pitkään henkilöauto. Vilppulan liittymän jälkeen se lähti ohittamaan. Tilanne oli niin että oikealta, editseni, tullut hirvi törmäsi siten ohittavaan autoon ja että sen takapuoli meni tuulilasista sisään. Autossa oli neljä henkilöä: kaksi lasta takapenkillä, edessä vanhemmat. Mies ratissa. Pysähdyin, soitin hätäpuhelun, tutkin autossa etupenkeillä olevien kuntoa ja totesin että hengissä ovat vaikkakin tajuttomia. Muksut olivat varman päälle hengissä. Hirvi hengetön. Ambulanssi sekä muuta apuväkeä kuten minua pitkään ahdistelleet Mäntän poliisit tulivat paikalle yllättävän rivakkaan. Minut puhallutettiin. Kukaan ei kysynyt mitään. Asiasta ei uutisoitu enkä ole kuullut kuinka vakavasti etupenkkiläiset olivat loukkaantuneet
Vanha Datsun Bluebird sai ripamalliseen etumaskiinsa rastaspoikueen Kurun suunnalla kun tuoreella ajokortilla ratsastin. Ne olivat siinä elottomina päistään roikkuen kuin nuotit nuottiviivastolla. Tämä tapahtui seitsemänkymmentäluvun puolivälin jälkeen. Saattoi olla että porukalla kävimme silloin Käenkosken tanssilavalla. Huvittavaahan se oli, yhdeltä kantilta katsoen.
Vielä positiivista
Oli liki, mutkan jälkeen, että ehdin pysähtyä vaikka vaaraa ei ollutkaan. Paikka on, suurinpiirtein, Virtasalmen ja Juvan välillä: aikuinen joutsen oli vatsallaan keskellä tietä. Pysähdyttyäni lähestyin lintua ja se vain katsoi kun tulin kohti. Kosketin sitä selkään kevyesti ja katse jatkui eikä tullut nokkaa ottaan. Sitten kosketin kaulaa. Reaktiot hitaita. Katselin ympärilleni niin havaitsin että tien lähellä menee avolankainen sähkölinja. Melko varma oletukseni on että lievä törmäys ja jonkinnäköinen sähkötällikin oli sattunut. Varovasti levitin siipensä vuorotellen levälleen ja nostin sekä katsoin jalkansa eikä isompia ilmehtimisiä tai ääntelyä tapahtunut enkä poikkeamia käpälöimällä löytänyt. Oletan että sähköisku oli aiheuttanut lievän tajuttomuustilan. Palamisjälkiä en löytänyt.
Laulujoutsenella on varsin kauniit silmät kun katselee vajaan puolen metrin päästä. Eihän linnun sovi keskellä tietä olla. Varovasti otin kiinni siitä laajalla, hellällä otteella ja nostin syliin. Kevyempi kuin olettaisi koon puolesta. Ei muita reaktioita kuin katseen suunnan muuttuminen jälleen kohti kasvojani. Pidin, varoiksi, kaulastaan kiinni. Muutaman kymmenen metrin päässä tiestä pohjoiseen on järvi ja kannoin linnun rantaan metsän poikki hiljalleen ja laskin veteen. Istuskelin rantakivellä hyvän aikaa niin joutsen alkoi hitaasti uimaan järven selälle päin. Viimeinen katseensa jäi mieleeni. Sinne lähti omaan ympäristöönsä. Toivottavasti on vieläkin reissuissa mukana. Ainakin päässäni.
Vieläköhän?
Katselmus on tulevassa keväässä. Mikä on oma kuntoni ja millaista hoitoa tulen saamaan nykyisiin vaivoihini varmaan ratkaisee motoristitulevaisuuttani. Hirvieläimistä liikenteessä en välittäisi. Ehkä sitä riskiä kannattaisi välttää eli korpitaipaleet ajaa isompia teitä myöden kuin useampinumeroisia joka tähän asti on ollut tapana. Vai olenko jo tilastotiedoista syrjässä?
Useampinumeroiset tiet
Jos ei ole kiire tai valtaväylää ajaessa ei halua stressata niin maamme on täynnä sivuteitä. Tosin, usein, kuten keväällä ja syksyllä, tie voi olla likainen maatalousajoneuvojen vuoksi. Esimerkiksi Saksassa pitää traktorin, ym. renkaiden kulutuspinta puhdistaa aina ennen pellolta tielle siirtymistä. Meillä sellaista ehtoa ei ole. Savitilsat vain lentelevät. Samat "sivutiet" ovat myös ne joissa ympärillä on kulttuuri. Kulkee kylien ja peltojen läpi paljon enemmän kuin ns. valtatatiet. Toki se on usein köröttelyä. Mutta hyvin ymmärrettävissä sillä liikennevälineiden kirjo pikkuteillä paljon runsaampi kuin yksi- ja kaksinumeroisilla. Mummot kulkevat potkukelkoilla kesät talvet, mopopojat pörräävät, pyöräteitä tai suojateitä ei erikseen aina ole, jne.
Rikki meni miljoona ja satatuhatta päälle katsojakäyntiä blogissani. Tarkemmin tämän kirjoitushetkellä: 1100480 käyntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti