Talviajelulle kolmipyöräisellä moottoripyörällä

 

Heti aluksi ilmoitus
Huomasin Gruppon ja erään toisen keskustelupalstan jutuista että lukijat ovat sitä mieltä että on olemassa vain yksi valmistamani trike eli kolmipyöräinen moottoripyörä. Guzzipohjalta olen tehnyt kaksi alusta loppuun asti valmiiksi ja niillä on Testmill- hyväksyntä ja katsastus takana eli ovat liikennekykyiset. Eroavat kuitenkin toisistaan.
Lisäksi olen osallistunut muutaman muun triken valmistamiseen ja liikenteeseen saattamiseksi. Kirjoitan tämän siksi että olen aiheen ohessa saanut moitteita siitä että valehtelen oman trikeni kyvyistä ja ominaisuuksista. Kahta aivan samanlaista trikeä en ole tehnyt vaikka maallikon silmään saataisi siltä vaikuttaa.

Saatanpa tehdä tempauksen
Kävin ajovarusteitani läpi. Varsin isoja kokoja vanhoissa tekstiilipuvuissa sillä sairastuttuani olen laihtunut "parhaista päivistä" rapiat kolmekymmentä kiloa. Niiden pöksyjen ja takkien alle mahtuu vaikka useampi tikkuri.

Kun pakkanen saa
En aja ennen kuin on tasaisesti pakkassäätä. Loskakeleillä lienee ikävä liikkua muun liikenteen seassa. Sellainen 5 - 10 astetta miinuksella ja poutaa niin on suhteellisen helppo tyyräillä. Mitä kovempi pakkanen niin sitä parempi pito.

Ajoneuvo
Se on, tietenkin, California Adamant eli valmistamani kaarteissa kallisteleva trike. Siinä on kitkarenkaat alla takana ja edessä asianmukainen moottoripyörän rengas. Moottoripyörille kun ei ole erityisiä vaatimuksia millainen rengastus pitää olla alla. Kunhan on urasyvyyttä.

Lämpöongelma
Tai siis lämmön puute. Pakkasella on haittapuolensa. Öljyn lämpö ja samalla moottorin käyntilämpötila ei ole moottorille suunnitelluissa rajoissa. Käyntivälykset ovat suuremmat sillä metallit, erityisesti alumiini, kutistuu kylmyydessä. Myös metalli on hauraampaa mutta, kokemukseni mukaan, se ei ole ollut varsinainen ongelma eikä haittoja ole ilmennyt siltä osin. Sen sijaan öljy kärsii sillä siihen sekoaa varsin runsaasti vettä talviajalla ja erityisesti silloin kun ollaan nollan tietämillä lämmön suhteen eikä voitelu siksi toimi suunnitellusti. Vesihöyry absorboituu öljyn sekaan ja sitä kertyy varsin runsaasti öljyyn eikä haihdu sieltä alhaisen käyntilämpötilan vuoksi. Siksi syntyy oljyn ja veden emulsiota joka saattaa aiheuttaa voiteluongelmia ja huohotusjärjestelmän tukkeumia. Näitä kaikkia olen kokenut. Jousitus toimii eri tavalla kylmässä sillä öljyn viskositeettilukema nousee korkeaksi kylmällä säällä. Aikanaan talvikäyttöpyöräni, uutena ostettuina, kestivät vain kahden talven ajot ja moottoriremontti oli edessä. Sininen savu pakoputkesta on siitä enne. Männät ja männänrenkaat piti vaihtaa ja venttiilit hioa.

Sata astetta
Öljyn lämpötila pitäisi olla, ainakin osasta matkaa, yli sata astetta että vesi haihtuisi öljystä mutta sitä ei tapahdu edes silloinkaan kun ilman lämpötila on lähellä nollaa eikä ainakaan alemman ulkolämpötilan aikana. Tässä suhteessa nestejäähdytteinen moottori ei kärsisi kovastikaan koska sen jäähdytysjärjestelmä pysyy automaattisesti suljettuna kylmänä aikana ja jäähdyttää vain silloin kun termostaattiohjaus sen sallii. Ilmajäähdytetty on parhaimmillaan kun ulkolämpötila on kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella.

Ajettavuus
Todennäköisesti kitkarenkaat eivät pidä lumella kuin prosentteja siitä mitä ne pitävät asfaltilla eli ennakoida täytyy kurveissa ja kulmissa sekä muun liikenteen aktiivinen seuranta talven liukkaudessa. Kitkarenkaat jotka trikessä ovat, ovat tarkoitettu talviajoon eli kesällä autossa ne kuluisivat kovin nopeasti mutta kevyessä trikessä takarenkaina ovat ookoo. Näillä on menty kolme ajokautta eli noin 9000 kilometriä. Toinen pari on valmiina varastossa.

Kokemukset
Trikellä en ole talviajanut mutta kaksipyöräisillä paljonkin. Aloitin, puolivahingossa, 850 GT:llä. Olin Hämeenkyrössä kaverille, Rainer Mäkipäälle, laitamassa hänen 1972-mallista Guzzi 850 GT-Californiaa. Siinä oli kytkinongelmia. Kuntoon tuli. Oli iltapäivä pitkällä ja hämärä laskeutui kun lähdin silloiseen osoitteeseeni Kuorevedelle. Alkumatka sujui loskasäässä mutta Tampereen jälkeen viileni ja lunta kertyi vauhdilla tielle. 

Orituvan liittymässä tapahtui
Pysähdyin kahville ja tankkaamaan. Tankatessani viereiselle mittarille ajoi maastoauto. Sen kuljettaja ryhtyi minulle irvailemaan ajokelistä ja siitä miten maasturilla pääsee vaikka minne. Sain tankkaukseni tehtyä hieman ennen kun hän. Tein lähtöä pöperölumessa hiljalleen kohti liittymää E65:lle kun kyseinen nelivetokuski veti reippaasti ohi kaartaen liittymässä jyrkäkösti. Autonsa lähti liukumaan sivuttain ja ajautui ojaan ja samalla kallioleikkaukseen. Ruttua tuli oikeaan kylkeen ja katon sivuun. Pysähdyin, laitoin pyörän sivutuelle ja menin katsomaan kävikö mitään. 

Syyllinen löytyi välittömästi
Huutamisesta päätellen minä olinkin syyllinen kun olin ajanut väärin risteyksessä ja hän oli joutunut väistämään ja sen vuoksi autonsa oli ajautunut kallioleikkaukseen ja syy on vain minussa. Päätin lähteä jatkamaan matkaani koska ei mitään fataalia ollut sattunut ja pyöräni rekisterikilpikin oli sopivasti lumen peittämä. Jälkeenpäin en ole asiasta kuullut. Nyttemmin kyseinen liittymä on eri kohdassa ja tiekin on useampikaistainen ja kallioleikkaus on tiestä kauempana.

Loppumatka
Nuoskalumi muuttui hiljalleen pakkaslumeksi kun matka eteni. Hitaasti ajelin eli mopedilla olisi ohi päässyt mutta en, kaatumisen pelossa, raaskinut entisöimääni pyörää turmelemaan. Matkaa kesti aikansa. Ei juurikaan ollut muuta liikennettä. Pyörän sain vuokraamaani autotalliin puolilämpöiseen tilaan sulamaan ja kuivumaan. Se jäikin, sillä pyörällä, viimeiseksi reissuksi sille vuodelle. Jatkoin 650 Tutto Terranolla talviajoa sivuvaunun kera. Kiitoksia Simonmaan Patelle Velorexin lainasta. Kuoreveden Halliin Rombolle kiitokset TT:n laturin uudelleen kääminnästä.