Lepokauden puolessavälissä
Osa akuista ovat olleet paikoillaan pyörissä syyskuun -24 lopusta mutta johtimet irti. Mutta muissa ne ovat olleet ns. huollon piirissä. Nyt katselin ja tutkin mitä ajokauden jälkeen on akuille tapahtunut. Voisi sanoa että ei muuta kuin vanhentuneet. Ainakin 1400 Californian litiumakku antoi virtaa riittävästi kun kokeilin käynnistämistä. Käynnistyi normaalisti.
California Adamantin lyijyakku tuli ladatuksi täyteen. Lataus ei kestänyt pitkään ja jännitelukeman perusteella voisi sanoa että akulla on tulevaisuutta. Hankintavuosi oli 2021. Eli viidettä vuotta hätyytellään.
Latauskausi
Jakaantuu kolmeen osioon: kun ajokausi loppuu niin akku otetaan irti virtapiiristään, siistitään ja ladataan. Riippuu akkutyypistä kuinka täyteen ladataan. Nyt oli kyseessä vuodenvaihteen lataus. Seuraavaan lataukseen on aikaa noin neljännesvuosi eli joskus huhtikuussa on viimeinen lataus lyijyakuille. Litiumakulle se ei ole välttämätön mikäli akkukaapeleista on toinen irti pyörän virtapiiristä.
Erilainen latauskausi, se suosittu
Syksyllä laitetaan ylläpitolaturi kiinni pyörän virtapiiriin. Ei siis oteta akkua pois pyörän virtapiiristä vaan annetaan olla. Kaikki asetukset pysyvät päällä ja ajatuksena on että keväällä vain käännetään virta päälle ja painetaan käynnistysnappia. Siitä sitten baanalle. Näin Kerhollani tekee suurin osa nuorista sälleistä. Mutta aina ei onni suosi.
California Adamant-triken akkuteline tulee muualle eli painopisteen takia taaemmas ja alemmas.
Kuvassa näkyvä levy
Guzzin alkuperäinen akkutelineen pohja. On tyypillistä että se ruostuu lian ja mahdollisen akkuhapon purkauksen vuoksi. (Pyörä on kahdeksankymmentäluvulta ja silloin akuilla oli tapana purskautella happoa ulos asti.) Pitää ottaa irti, hiekkapuhaltaa ja maalata. Sama levy tukee runkoa estämällä sen kiertymistä pituusakselin ympäri eli on turvallisuudelle tärkeä. Kumi on ollut pehmusteena akun alla.
Komposiittihommia
Käytän lasikuitua ja tavallista polyesterihartsia. Helppoa ja suht edullista. Toki muotit pitää tehdä. Toisaalta voisin ostaa polyuretaanivaahtolevyä ja kääriä sen tiukalle vanhan akun ympärille ja sen päälle lasikuitukangasta ja hartsia. Tulee kerralla jämpti kaukalo pehmusteineen. Saman akun avulla voi tehdä vaikka tusinan akkukoteloita. Ulkonäkö ei liene häävi mutta eipä se mihinkään näy ja pyörän painopistekin alenee kun painava akku on alkuperäisen telineen takana alempana sen pohjan tasossa. Ei tarvita edes maalia.
Neljä suvea palvellut akku astinlaudalla. Joulukuun latauksessa otti virtaa vastaan. Toiveet ovat korkealla. Pyörässä on sen alkuperäinen sähköjärjestelmä.
Olen ottanut tavaksi
Kirjaan lyijyakkuja ladatessani viimeisimmän ylläpitolatauksen ja kylkeen olen merkinnyt hankintakuukauden ja vuoden. Ostin näitä akkuja kaksi samalla kertaa. Nyt toinen on vapaalla kunnes saan yhden projekteistani valmiiksi. Halpisakkuun verrattuna olen jo kovasti voiton puolella hankintahinnan suhteen. Jos akku toimii vielä ensi suvenkin ajan niin tuntuu siltä kuin tienaisi ajaessa.
Tein pienet apukaapelit jos akku ei ole välittömästi tavoitettavissa. Tämä tulee California Adamantiin ja samanlainen T3 1000 Bloweriin jossa akku on hankalassa paikassa vaihteiston takana.
Joissakin pyörissä
Akku on kätketty usein kannen alle, kuten California 1400:ssa on, tai johonkin paikkaan mistä sen saa huonosti esiin. 1400:ssa, satulan pois noston jälkeen pitää avata kuusi ruuvia joista kaksi on kuusiokoloja ja neljä ristipääkantaisia. Siksi olen, vaivoja säästääkseni, laittanut siihen erillisen latauskaapelin joka tuli laturin oston yhteydessä eli ei tarvitse kuin liittää laturin johdin pistokkeeseen joka näkyy juuri ja juuri satulen reunan alta. Lisäksi tein akkukotelon kanteen aukon josta pääsee näkemään, nappia painamalla, litiumakun varaustilanteen. Aukon päällä on kumiläppä.
Pikkuasian vuoksi ei tarvitse 1400:ssa kannen kuutta ruuvia avata. Vain satulan irrotus joka tapahtuu virta-avainta kääntämällä satulan lukossa.
Akkulaturi mahtuu johtoineen ex-maitotölkkiin. Pysyy siistimpänä hyllyllä.
California Adamantin akku mittauksessa. Lukema tyydyttävä. Lähtee, jos hyvin käy, viidennelle suvelleen.
Tähän johtosekamelskaan tulee parannus: akkuun menee vain kaksi johdinta jatkossa. Kunhan löydän sähkötyövälinepakkini.
Kun akku tulee alemmas ja taaemmas niin tämän työkalukotelon alle tulee jotain muuta. Kotelossa on tarpeellisiä "aseita".
Ei iso sijoitus
Ostin halpiskaupasta halpisavaimia ja Verstaalta haalin muita joutilaita työkaluja mukana kuljetettaviksi. Sitä ennen mietin ja tutkin millaisia vaivoja reissussa voi kohdata ja missä kulkee se raja että korjaanko, ns. tien päällä vain pitääkö ajoneuvo hinata tai muutoin kuljettaa huoltoon, omalle pajalle tai Kerholle. Toistaiseksi pyöriäni ei ole tarvinnut vikojen takia kuljetuttaa huoltoon. Huollot teen ja säädöt teen itse. Rengasvaurioiden suhteen on tarvinnut kikkailla pyörä sopivaan paikkaan että vanha kumi on korjattu tai odoteltu jossain sopivaa rengasta alle laitettavaksi. Alla pari juttua kun matka on katkennut.
Tapaus Metsäkylän Shellin pihassa
Poikkesin sumpille ja sämpylälle California Adamantilla eli Trikelläni lämpimänä toukokuun iltapäivänä. Parkkeerasin ulkoterassin kulmalle. Kahvit horittuani tein lähtöä mutta kytkinkahvasta vetäessäni se muuttui veteläksi. Vaijeri oli katkennut ihan alapäänsä vaijerinipan juuresta. Päätin ryhtyä toimenpiteisiin. Otin hieman työkaluja esiin, pistin itseni makuulleen pyörän viereen ja irrotin, mukana olevilla työkaluilla, vaijerin alapään kiinnityksestään. Ryhdyin toimenpiteisiin. Terassilla kahvitteli itseäni nuorempi henkilö joka kohta tuli viereeni ja sanoi että hän voi soittaa apua että vikaantunut pyöräni saataisiin jonnekin hyvään huoltokohteeseen. Kerroin ettei tarvitse. Kyllä tämä tästä. Hän asiasta närkästyi ja esitti epäilyksensä kyvyistäni siihen malliin että "tuskin tuosta mitään tulee!" Lähti loukkaantuneena pois. Parikymmentä minuuttia näprättyäni laitoin vaijerin paikoilleen. Toimenpidehän ei vaadi kuin vaijerin kuoren lyhentämistä sen verran kuin mitä sen sisässä olevaa vaijeria on lyhennetty. Koska vikaantuminen ei tapahtunut ajon aikana niin vaijerinippa oli tallessa ja kiinnitin sen lyhentyneeseen vaijeriin ja lähdin taipaleelle. (Muutoin minulla on matkassa Bilteman vaijerinkorjaussarja. Sillä on pelastettu monta pyörää tien laidasta. Useimmiten muiden. Nykypyörissä vaijereista on jo luovuttu. Pitääkin muistaa ostaa pari uutta korjaussettiä matkaan mukaan. Vaikkei itse tarvitsisikaan.)
Tapaus Ylöjärvellä Tampereen moottoritien rampilla
Pohjanmaalta tullessani Vaasantietä vilkutin oikealle ja käänsin kaasua kun siirryin moottoritien sisäänajorampille. Kaasukahva ei totellutkaan. Yksi kaasuvaijereista, niistä neljästä, oli katkennut läheltä kehäpyöräänsä. (Kaasuttimet ovat rakenteeltaan normi-DellOrtoista poikkeavia ja niissä on kehäpyörät vaijereille ja pakko-ohjatut luistit eikä luistien palautusjousia. Kuva alla.)
Siirsin pyöräni työtäen nurmikkoiselle pientareelle parin metrin päähän sisääajorampin reunasta. Ryhdyin toimepiteisiin eli kaivoin satulan alta työkaluja ja asetuin mukavaan asentoon nurmikolle puuhastamaan. Olin juuri saanut homman siihen vaiheeseen että sujautin vaijerin nipan kehäpyöränsä kehälle eli ei ollut edessä kuin työkalujen laittaminen työkalukoteloonsa. Siihen saapuivat konstaapelit juuri silloin kun laitoin satulan paikalleen eikä olisi ollut kuin laittaa virrat päälle ja painaa starttinappia. Hekin ajoivat autonsa pientareelle. Kohta oli pieni ruuhkanpoikanen rampilla kun monet halusivat kuvat kuinka "poliisit pidättävät liivikerholaista". Ainakin niin arvelen. Kerroin lievästi ärtyneille poliiseille että ei tässä mitään enää, kaasuvaijeri vain renkkasi. Siinä sitten esittelin ajokorttini, henkilökortini ja pyörän paperit jota toinen konstista meni tietokoneen avulla varmistamaan koska kovasti epäivät triken laillisuutta. Kaikki kunnossa. Mutta, heidän mielestään, oli hyvin huono paikka ryhtyä tekemään remonttia moisella paikalla ja häitsemään siten liikennettä vakavasti. Suosittelivat menemistä korjaamolle. Minä kysyin että miksi? Kuulemma siksi että siellä osataan paremmin ja asia tulee kuntoon. Tyytyivät antamaan, sakon sijaan, suullisen huomatuksen joka, kuulemma, poliisin kirjoihin viedään. Syynä liikenteen haittaaminen.
Minkähän verran liikenne olisi haittaantunut jos siihen hinausauton olisin tilannut. Mutta jos jotain positiivista asiasta hakee niin sainpa julkisuutta!
Muunnellun DellOrton kaasuttimen vaijerit kaasukahvalta vasempaan kaasuttimeen.
Litiumakku latauksessa. Startin huollon yhteydessä käynnistin pyörän. Siksi välilataus. Kerholla kun kalustoa säilyttää niin pitää signeerata. Toki lainaan mielelläni jos nätisti pyydetään.
Litiumakun hankinta
Kävin, kanta-asiakkaana, Storm Motorilla kyselemässä, reilut kaksi vuotta sitten, litiumakkua pyörääni. Olivat epäluuloisia kun kerroin että se tulee kohta kymmenen vuotta vanhaan Guzziin. Sanoin ottavani vastuun asiasta että en tule naukumaan jos akku ei olekaan sopiva pyörääni. Toistaiseksi on sopinut. Extrana tuli keveyttä eli monta kiloa lähti pois lyijyakun myötä, vieläpä akun korkean sijainnin suhteen. Sille vanhalle kyllä löytyi uusi isäntä. Sittemmin tuli Stormin mainokseen että litiumakku sopii vanhempiinkin latausjärjestelmiin...
Litiumakun jännitemittaus latauksen jälkeen. Akun oma mittari on samaa mieltä. Lataus 100 prosenttia. Kuulemma ei saisi ladata sen yli.
Mittaus uusiksi
Kolmen kuukauden päästä mittaan jännitteen jälleen. Veikkaan että lukema on silloin hieman alempi vaikka litiumakusta väitetään ettei sillä ole sisäistä purkautumista kuten on lyijyakun kanssa. Juttu jatkuu... Jos ei henki mee.
Lepää hyvin pukillaan. Vie vähemmän tilaa kuin olisi sivutuella. Kaverina veteraanipyörä Panther.
Pieni suuntaisnostin
Ei ole erityisen kallis mutta helpottaa montaa hommaa. Varsinkin jos pyörässä ei ole keskiseisontatukea. Käytin kahta tukea: edessä ja takana. Oli helppo operoida hankalimpia kohteita kun etu- ja takapyörä olivat irti. Toki pyöränostin on vielä parempi vaan Kerhon siltanostin ei jaksa tätä pyörää nostaa, epäilen kuten eräs. Kysyin valmistajalta.
Muita suunnitelmia
Eturengas menee vaihtoon kunhan keväinen rospuuttokausi on ohi. Uusi Pirelli on hommattuna. Se ei ihan kahta kesää kestä kuten on nyt alla oleva liukkaanoloinen Metzeler ME88 tourinkirengas. Muutoin luotettava. Takana on jo useamman ajokauden ollut 205 leveä auton rengas. Kestävyys on aivan omaa luokkaansa alkuperäisrenkaaseen nähden ja hinta vain kuudennes ja kesto moninkertainen vakiorenkaaseen verrattuna. Varsinaisia ajoreissuja ei ole suunnitteilla vielä. On mukavampi vain lähteä jonnekin mihin eturengas sattuu osoittamaan ja kotiin takaisin iltasella. Poislukien mökkireissut, kokoontumiset ja muut tapahtumat. Oma kerhonikin joitain ajeluita ja tilaisuuksia järjestää keväthengessä ettei tarvitse aina olla selvinpäin. Pari kokoontumistapahtumaa on jo sovittu kaveriporukalla. Kerhollani, jota olen ollut perustamassa, ovat sen verran taviksia että heillä kaikki on sovittua jo hyvissä ajoin. Eläkeläisellä se ei ole niin justiinsa. Rai rai!
Pesu suurin vaiva
Aloitin takapyörän irrotuksella. Vanne on hankalan mallinen pestäväksi. Lisäksi leveä. Alla oleva rengaskoko kuusitoistatuumainen ja 205 millimetriä leveä. Irallaan takapyörän pesu onnistui varsin mukavasti. Sen kuivuttua paikkasin kiveniskemät maalipinnasta ettei paljas alumiini ala hapettua. Kuivumisen jälkeen vahaus. Sama etupyörälle. Se olikin hankalampi. Jarrulevyt piti irrottaa että pesu ja vahaus onnistuivat paljasta pintaa myöden. Pari ruokaväliä asiaan kului. Aiemmin olin jo pessyt sylinterien välisen alueen tankin alta ja moottorin etupään. Muunmuassa laturin hihnan kotelo oli lievästi työläs puhdistettava. Myös moottorin sivujen kanssa meni aikaa. Tämä tapahtui talvella -23 - -24. Jatkossa pitää keskittyä pesussa enemmän näihin "karheisiin ja lokeroisiin" maalipintoihin.
Katellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti