Moto Guzzi California 1400 GTS käynnistinmoottorin eka huolto 60.000 km

 
Alkulause
Sain tiedon tai tiedot jo useammastakin lähteestä, nuoremmilta motoristeilta, että juttuni ovat luettavissa mutta vilisevät termejä ja osien nimiä mistä ei ole hajuakaan. En sitä niin ole tarkoittanutkaan vaan selittänyt kuten motoristiveljilleni tai muutamalle kaverille jotka ovat harrastaneet autoja ja moottoripyöriä vuosikymmenet. Nyt teen muutoksen. Yritän laittaa sanat niin että asiayhteydessä on selitys mihin mitäkin osaa tai toimintoa tarvitaan ja miten se toimii. Toisaalta, tulee pitkiä juttuja vaan ei se eläkeläistä vie maalta merelle. Näin talvisydännä en tiedä, edes, parempaa hommaa. Paitsi, ehkä, naapurikylän anniskeluravintola motoristikavereineen. Nyt tulee laajemmin selvitetty tekniikkapohjainen tekstikokeilu yhdestä pikku toimilaitteen huollosta. Yllättäen tämä juttu on eniten luettu moniin vuosiin Bloggerin mukaan. Heti alkuun: startti toimii sähkömagneettisen induktion voimalla.

Ensimmäinen kerta
Aiemmin en ole kiinnittänyt huomiota 1400:sen käynnistinmoottoriin lainkaan. Nytkin asia oli käydä niin että teenkö vaiko en. Monet ovat kysyneet että miksi ehjää pitää korjata? Filosofinen kysymys on se ja vieläpä harjaanjohtava. Tarkoittaa sitä että ensin pitää mennä rikki ja vasta sitten havahdutaan korjaamaan. Voi jäädä ns. tien päälle tai tulee muuta harmia ja pitää ostaa särkyneen tilalle korvaava tai, ainakin, varaosia ellei, peräti, aivan uusi startti. Menee aikaa ja rahaa. Voi jäädä suunniteltu matka tekemättä...

Käynnistinmoottorin ennakoiva huolto
Huolto-ohjeessa ei ole erityistä vaadetta käynnistinmoottorin huoltoa varten. Kun matkaa on takana näinkin paljon ja käynnistyssykleja runsaasti, tuhansia, arvaan. Toivottavasti ei tarvitse tehdä kuin puhdistus ja voitelu. Edellyttää asianmukaisia työvälineitä ja hieman mielenkiintoa. Se keventää jatkossa startin toimintaa eli kuluminen vähenee ja teho säilyy. Kyseessä on monta erilaista toimintoa, sekä sähköisiä että mekaanisia niin koen että asiaan on syytä ottaa kantaa eli laite irti pyörästä, purku, puhdistus, tarkastelu, voitelu ja kokoonpano. Toivottavasti menee näin. Sitten tulevalle ajokaudelle turvallisin mielin.

Mitään muuta syytä ei kuin käynnistysmäärä
Pyörä on ulkoisesti hyvin siisti ja kaikki toimii ja on toiminut moitteitta. Siksi oli yllätys, starttia purkaessani, että oli niinkin paljon likaa laitteen sisällä. Mitään ongelmia ei ole ilmennyt. Suosittelen samaa tointa kuin nyt olen tekemässä kaikille muillekin ko. mallin omistajille sillä niin pääsee palkoille verrattuna uuden ostoon tai korjauttamiseen. Saati että laite vikaantuu reissun päällä. Tämä homma pääsi vähän viivästymään sillä 50.000 kilometrin kohdallakin olisi voinut laitetta huoltaa kun tein ns. ison huollon.

Ei vielä aloitettu
Kirjoitan aikeistani kyseiseen toimeen. Pyörällä on ajettu yli kuusikymmentätuhatta kilometriä kuudessa kesässä. Nyt, talvisydännä, voin kiireettömästi ottaa startin irti sekä tutkia sen kuntoa. Mitään vikaa tai häiriötä en ole havainnut enkä halua havaita tulevaisuudessakaan. Ideana irrottamiseen ja purkamiseen on puhtaasti se että onhan se jo hommiaan tehnyt monta ajokautta. Noin kymmenentuhatta km/v.

Toimenpidepaikka
(Tämä ja alla olevat kaksi osiota voi sivuuttaa, ei sisällä ao. asiaa. Lätinää vain.)
Pyörä on Kerhollani, LCR MC, lattialämmitteisessä, erittäin siistissä ja lämpimässä +18C varastohallissa johon minulla on, jäsenenä, vapaa pääsy ja työkalujen käyttöoikeus ynnä omat erikoiskalut. Kerhon kasvaessa ovat tilat laajentuneet ja nykyinen tila on Kerhon neljäs, toistaiseksi, suurin tila. Kerho on rekisteröity 1988, silloisessa Oikeusministeriössä, sittemmin Yhdistysrekisteriin siirretty ja olin ensimmäinen Kerhon hallituksen puheenjohtaja. Siitä asti olen kantanut Kerhon värejä liivissäni. Itse asiassa niitä on kaksi: jämäkämpi ja suojaavampi ajohommiin ja kevyt, ohuempi liivi, baarireissuihin ja juhlatilaisuuksiin. Harmi, että jotkin henkilöt suhtautuvat hyvin negatiivisesti asiaan kun liivin näkevät. Tiedon puutetta, arvaan. Tai mihin haluavat uskoa. Myös pyörissäni näkyvät kerhon tunnukset. Ennen kuin joku huomauttaa niin olin ulkomailla ja toisilla paikkakunnilla työelämässä ja muiden kerhojen jäsenenä niin oli muutaman vuoden tauko "omasta remmistä". Pääsin takaisin jäseneksi välittömästi palattuani seudulle. Udinelainen Rokabanda mc oli "sijoituspaikkani" jonkin aikaa. Myös Vimpy ry. Vilppulassa oli kantapaikkani. Vimpy on yhdistyksenä sittemmin lakkautettu. Mutta toimintaa tiloissa näkyi olevan kun suvella poikkesin ja tapasin Paten. Vimpyyn liityin kun oli seudulla päivätöissä tekemässä lentokoneita ja avaruusaluksia. Yleensäkin olen ollut Valtion palveluksessa ja oppinut kaikenlaisia jänniä taitoja erilaisten koneiden suhteen. Erityisesti tarkkuutta.

Asiat viivästyvät eri syistä
Taloudessa on useita ajoneuvoja mutta vain yksi auto. Näin talviaikaan autolla on käyttäjiä muitakin kuin itse. Useimmiten Rouva tarvitsee taideharrastuksensa ja joskus työnsä vuoksi autoa jolla siirtelee itseään ja taulujaan. Tätä kirjoittaessani on taidenäyttely meneillään. Että kotona istuskelusta on tullut ajoittain vakio. On aikaa lukea ja kirjoitella. Sekä pestä itsensä. Torstaisin, sentään, pääsen autolla liikkeelle. Periaatteessa on mahdollista mennä bussilla sillä sen kääntöpaikka Ylöjärvellä on noin kilometrin päässä Verstaastani. Tosin matka kestäisi noin tunnin suuntaansa. Kerholle tulisi kävelyä yli tuplasti. Huhtikuussa pääseekin jo moottoripyörällä. Trikellä. Nykyisin sillä tulee vuotuisia kilometrejä vain 2500 - 3000. Kokonaisajomäärä on jo ylittänyt 200.000 km. Mutta sillä on mukava aloittaa ajokausi sekä päättää myös. Huoltoväli Trikellä on useampia vuosia. Kansi- ja mäntäremontin ja vaihteiston kunnostuksen ja kytkinlevyt olen vaihtanut. Toteutan sen 10000 kilometrin huoltoväliä mutta moottoriöljyn vaihdan 5000 kilometrin välein koska siinä on vain hieman yli kahden litran öljypohjatilavuus koska trike voi kulkea matalammalla eli otin öljypohjan korokeosan pois. Käytän hyvin laadukkaita öljymerkkejä pyörissäni sekä teen RVS-käsittelyn muutaman öljynvaihdon välein. Polkupyörä kuuluu myös vakituiseen käyttökalustooni rospuuttoajan ulkopuolella.

Lukuisia käynnistyksiä
Kyse on matkapyörästä eli taipaleet ovat pitkiä, toisinaan, ja silloin käynnistinmoottorille jää vain vähän tehtäviä. Mutta on päiviä ja pikkuajeluita joiden varrella pyörää sammutellaan ja käynnistellään eikä tule edes mieleen että isotilavuuksisen koneen starttaus on melkoinen voimanponnistus noin kahden rinnakkain laitetun nyrkin kokoisen laitteen ja litiumakun toimesta. Ajopäiviä kesässä tulee, parhaimmillaan, tällä pyörällä yksistään, lähes sata. Eläkeläisellä kun on aikaa pörrätä. Eläkeajokikseni juuri tämän halusin. Letkeä peli ja pysyy hyvin vauhdissa mukana. Hieman isoruokainen. Silti sen takia ei ole tarvinnut mitään reissua perua. Nykyään ajopiirini on pienentynyt sillä ajelen vain Pohjoismaissa poislukien Tanska ja Islanti.

Käynnistinmoottorin kolme teknistä pääosaa
Solenoidi eli sähkömagneettinen kytkinlaite jossa on rautasydän joka liikkuu käämin sisällä ja käynnistinnappia painettaessa siirtää käämin luoman magneettikentän sisällä, vivuston välityksellä, startin käynnistyshammaspyörän moottorin vauhtipyörän hammastetulle ulkokehälle. Solenoidi käyttää myös, samalla liikkeellä, järehköä kontaktoria jonka kautta käynnistysvirta kulkee käynnistinmoottorin hiiliharjoille ja siitä kommutaattoriin (Kollektori, sanoo jotkut.) joka indusoi virran käynnistinmoottorin kenttäkäämille mikä saa aikaan käynnistinmoottorin rautasydämisen ankkurin pyörivään liikkeeseen. Sen ansiosta pyörivä liike lukitsee vapaakytkimen (Puhekielessa bendixin) moottorin akselilla ja voima siirtyy bendixin pieneltä hammaspyörältä moottorin vauhtipyörän hammaskehälle ja moottori käynnistyy. Tarvittava käynnistysvirta on suuri. Siksi se on akun merkittävin hetkellinen kuorma. Kyseessä on siis magneettisella induktiolla tuotettu ketjureaktio joka tapahtuu nopeasti mutta tietyssä järjestyksessä kun starttinappia tökkää.

Käynnistinpainikkeen käyttö
Olen huomannut että joillakin motoristeilla tai harrastuksen alussa ilmenee että starttinappia painetaan liian pitkään vielä sen jälkeen kun moottori on jo käynnistynyt. Heittobendixiä se ei haittaa mutta sähkömagneettiversiossa, joita nykyään on valtaosa, ratas jää vauhtipyörän kehälle jolloin vauhtipyörän iso kehä pyöräyttää pikkuista startin ratasta suurella nopeudella. Ei se heti siihen hajoa mutta on tarpeetonta. Vapaakytkin vain kuluu ja, aikanaan, ilmenee käynnistysvaikeuksina. Bendixista lisää alempana.

Toinen tarpeeton tapa
Käynnistyksen jälkeinen huudatus on minua kummastuttanut eli heti kun moottori on käynnistynyt niin samatien annetaan koneelle kovasti kierroksia eli kaasukahvaa kierretään moottori ulvoen. Toki on muitakin tapoja kuluttaa moottoria ennenaikaisesti mutta tämä on yksi tehokkaimmista. Vasta silloin kun moottori on käynyt hetken ja hieman lämmennyt on aika lähteä rauhallisesti ajamaan. Jos moottori ei jää kaasuttelematta käymään itsekseen on jossain vikaa. Toki kaasutinversiossa pitää ryyppyä säätää pienemmälle koneen lämmetessä ja käynnin tasaantuessa mutta digitaalisella moottorinohjauksella varustetut pyörät jäävät, jos ovat kunnossa, käymään tyhjäkäyntiä. Kone käyntiin, jätetään tyhjäkäynnille ja sillä välillä puetaan ajokamppeet ylle. Esimerkiksi. Jos moottori ei käy käynnistyksen jälkeen heti tyhjäkäyntiä niin on jossain vikaa tai säädöt metsässä. Kaasutinmoottorisessa voi käyttää imuilman kuristinta jota virheellisesti ryypyksi kutsutaan.

Päivän ajot
Yleensä useita käynnistyksiä per päivä. Minimissään yksi mutta kaikenlaisessa asioinnissa ja poiketessa jonnekin niin, liki huomaamatta, on käynnistinmoottorin eri osilta vaadittu varmaa toimintaa monia satoja, jollei tuhansia, käynnistyskertoja tähän mennessä. Pelkkä tankkaus on nykypyörissä suojattu siten että virta pitää kääntää pois ja avata samalla avaimella tankin korkki. Se ehkäisee mahdollista tulipalovaaraa. Kesäaikana melkein jokainen päivä on ajopäivä sillä Rouva käyttää talouden autoa ja minä kuljen kaksipyöräisillä. Toisinaan Mökillekin joka on yli neljänsadan kilometrin päässä Itä-Savossa. Olen vapaa liikkumaan sielläkin.

Esimerkki reissulta mennävuosilta
(Tämä ja kaksi seuraavaa osiota on muuta lätinää startin peruskäytöstä.)
Pitkähkö matka Tampereelta Rautavaaran Metsäkartanolle lloiseen Guzziralliin. Pääosa pelkkää matkantekoa. Aamusella pyörä ulos tallista, käynnistys ja kohta Shellillä tankkaamassa, sen jälkeen toinen käynnistys ja matka jatkui kunnes oli kaverien tapaamisen vuoro ja tauko jossain Jyväskylän tuolla puolen. Seuraava tauko Siilinjärvellä ja neljäs käynnistys. Siitä itään päin ja pikku tauko levikkeellä. Viides käynnistys ja Rautavaaralla kauppareissun seurauksena kuudes käynnistys. Kohta jo majoituspaikan ilmoittautumisessa ja pikku ajo majoituskohteeseen eli seitsemäs käynnistys. Lauantaina ei yhtään käynnistystä mutta sunnuntaina alkoi paluumatka. Kahdeksas käynnistys ja tie vie. Tauko Kuopion ohituksen jälkeen. Siitä lähtiessä yhdeksäs käynnistys. Tankkaus Jyväskylän kupeessa, kymmenes startti. Vielä kerran loppumatkasta tauko ruokailun merkeissä. Yhdestoista käynnistys oli se ja kohta saikin ajaa pyörän kotitalliin. Tämä siis kolmen vuorokauden aikana kahden ajopäivän tuotoksena.

Normipäivä ja paikallisajelua
Asiakseen tai huvikseen, liki päivittäin, eli joitain asioimiskäyntejä, Kerholla poikkeaminen, kahvilla jossain, kavereiden tapaamisia, tankkaus, illansuussa pyörän pesu, ajelu kahvittelemaan esim. Siuron Koskibaariin tiistaisin ja muulloin Vehoniemen Automuseolle, tapaaminen motoristiveljieni kanssa samalla seudulla ja kotitalliin illansuussa. Helposti tulee käynnistyksiä viidestä yli kymmeneen per päivä. Ei se startille helppoa ole!

Aikanaan työmatkoja
Saattoi olla että vain kaksi käynnistystä: töihin ja takaisin. Harvoin kahdella stopilla. Aamukahvillakin matkan varrella piti poiketa. Palatessa kaupassa. Joko huono sää tai muut kiireet ehkäisivät, toisinaan. Hyvällä säällä lähtö pikku ajelulle tapaamaan kavereita jonnekin tai vain Kerholle. Moottoripyöräilyhän on, useimmiten, ihan turhaa hupiajelua. Ainakin minulle nyt. Eläkeläiselle.

Starttaus on rutiinia
Ei tule juurikaan ajatelleeksi kuinka tärkeä käynnistinmoottori on päivittäisessä käytössä. Siksipä suunnittelen siihen huoltoa. Jollei muuta niin purku, puhdistus, voitelu ja kokoonpano. Tästä se alkaa!

Startin metsänpuoli. (oik.) Lika ulkopinnassa ei sinällään haittaa kuin maalausta.

 

Maalipinta kohtuullisessa kunnossa

Vain solenoidin maalipinnassa näkee kulumaa. Maalin alla on teräspeltinen kuori. Puhdistuksen jälkeen hieman karhennan maalipintaa hiomapaperilla ja ruiskaisen siihen kerroksen spraymaalia niin ei lähde ruoste kukkimaan. (No, ei tarvinnutkaan sillä maalipinta olikin suhteellisen ehyt eli vahasin vain.)

 

Bendix ja "heittobendix"

Kaksi eri tapaa viedä käynnistinratas vauhtipyörän kehälle. Kuten tässä, siirretään startin hammaspyörä sähkömagneetilla kosketukseen vauhtipyörän hammastuksen kanssa. Nk. heittobendix on hieman erilainen laite: siinä on jyrkkänousuinen kierre akselilla ja kun startti pyörähtää niin massan hitaus aiheuttaa sen että käynnistysratas sinkoaa tätä loivaa kierrettä myöden vahtipyörän hammastuksen lomaan. Kun starttaus lopetetaan ja moottori käy niin ratas kiertyy takasin lähtöasemaansa. Näitä oli vielä, ajoneuvotekniikkaa opiskellessani 70-luvulla, monessa autossa käytössä. Huollon tarve oli näissä suurempi kuin nyt käsiteltävän monimutkaisemman starttityypin ominaisuudet vaativat. Varsinainen bendix on eräänlainen kytkin joka pyörii toiseen suuntaan vapaasti ja toiseen, käynnistyssuuntaan ei. Kyseessä, useimmiten, rullakytkin. Käynnistimoottorin yleisimmät viat, jotka johtavat laitteen hylkäämiseen ovat hiiliharjojen loppuun kuluminen tai bendixin vioittuminen kulumalla sekä laakeriviat. Aikanaan bendix-laitteen sai varaosana. Tuskin enää. Osaako joku edes vaihtaa osat? Bendixin kiinnityksessä akseliinsa on lukkorengas joka ei ole aivan helppo avata ja koota jos ei ole ao. työvälineitä.

Sähköosien pesu

Sitä ei mikään kiellä mutta pitää olla holvaamatta vettä ja pesuainetta laitteen sisään. Laakerit ja akselit eivät pidä liuottimista. Kostealla pesuainerievulla saa riittävän hyvän tuloksen ahtaistakin paikoista. Kun osat on purettu erilleen niin on helpompi hyödyntää nestemäisiä pesuaineita. Riittävä kuivumisaika ennen kokoonpanoa on hyvä sallia itselleen ja käydä vaikka kostuttamassa omaa kurkkuaan kuivumista odotellessa. Myös paineilmasta on apua.

 

Käynnistinmoottori takaa. Jossain määrin piintynyttä likaa. Solenoidi on siisti.

Kuvassa yllä
Solenoidin, kuvassa alemmassa, ruuvissa on käynnistimoottorin virtajohto. Se ei ole sähköinen kuin silloin kun starttinappia painetaan. Se sijaan ylempi ruuvi on koko ajan jännitteellinen koska siihen tulee virtakaapeli suoraan akulta eikä siinä ole sulaketta välissä. Johtimen pää on pidettävä suojattuna. Suojakumi on virtajohtimeen valmiiksi pujotettu. Niiden ongelma on, ajan kanssa, hapertuminen ja se paljastaa jännitteellisen johdinliitoksen. Moottorin takakannessa on neljä ruuvia. Kaksi ristipäistä pitää hiilisiltaa paikoillaan ja kuusiokantaiset, pitkät ruuvit, pitävät kaikkia muita moottorin osia koossa. Litteään liittimeen kiinnittyy herätevirtajohdin joka saa signaalinsa käynnistinnapin painalluksesta. Se käynnistää mekanismiketjun joka päättyy moottorin käynnistymiseen.

Mikä startin rikkoo
Akun huono kunto. Se aiheuttaa suurta virtaa (Amppeereja) startatessa kun jännite eli Voltit eivät riitä, aiheuttaa kuumenemista sekä, luontaisesti, hidasta starttimoottorin käyntiä. Joutuu "sahaamaan" tai tekemään uusintayrityksen. Startti kuumenee tarpeettomasti. Pyörän moottorin huonot säädöt haittaavat myös. Tulee esiin analogisen moottorinohjauksen yhteydessä helposti. Jos käynnistyskierroksia ei ole riittävästi niin kaasuttimetkaan eivät saa riittävästi ilmaa eikä synny kunnon palavaa seosta. Toinen startin huonoon toimintaan vaikuttava seikka on huoltamattomuus. Myös puhtaudella ja sopivalla voitelulla on merkitystä.

Litiumakku akkutilassa talvisäilössä. Kytketty irti pyörän virtapiiristä kuten talvisäilytyksessä pitää. Maakaapeli on irti. Kaksi suvea käytössä.

 

Akun lataus ja käyttö
Maakaapeli on irti talviajan mutta osa johdoista ei. Syynä se että voin ladata akkua, jos tarvetta ilmenee, kuvassa näkyvien ohuiden johtimien kautta vaikka pyörän avaimet olisivat unohtuneet. Myös toisinpäin asia on mahdollista mutta ei todennäköistä. Korvaavana syynä se että ohaustangon keskellä on virran ulosottoja kaksi: usb- ja tupakansytytinliittimet joilla on oma johdinparinsa. Oikealla irtonaisena oleva, paksumpi osittain näkyvä, johdin on virtajohdin. Irti oleva johdin on lisälaitteille tarkoitettu. Jos akkukaapelit olisivat kiinni tyhjenisi akku varsin nopeasti. Vaikka virta ei ole päällä niin osa pyörän toiminnoista olisi päällä ja akku tyhjenisi nopeasti. Sitä ei litiumakku kestäisi. Vaivana on että keväällä ajoon otettaessa pitää laittaa asetukset mieleisiksi. Tai akun vaihdon jälkeen eli aina kun akku on kytketty irti. Nykyajan vitsauksia.

Digitaalinen moottoriohjaus muutti asiaa hieman
Digitaalipuolella joko käynnistyy heti tai jos ei niin mittaristoon tulee ehdotus että "josko laittaisit uuden akun tai korjaisit startin, ym. sensuuntaista" Käytännössä syttyy punavalo ja "SERVICE"-teksti näyttöön. Vikalogista voi lukea tietokoneavusteisesti tarkemman syyn. Muita syitä löytyy myös kuten huono akku. (Low battery-teksti tulee näyttöön uudemmissa pyörissä.) Huonot johtimien kontaktit, hiiliharjojen kuluminen, solenoidin kärkien hiiltyminen ja kuluminen. Jopa solenoidin rautaytimen tai kommutaattorin likaantuminen on estänyt käynnistyksen. Muualla blogissani on kuvia näistä vioista ja vaivoista. Myös kuluneet laakerien ja bendixlaitteen (Vekotin joka sähkömagneettisesti siirtää startin hammaspyörän vauhtipyörän kehälle kun käynnistysnappia painetaan.) viat voivat estää käynnistämisen. Alennusvaihteellisissa käynnistinmoottoreissa myös kierrosluvun alentava planeettavaihde voi olla jumissa tai rikki. Kyseinen osa vaatii, jatkaakseen tehtävässä, noin 50000 kilometrin kohdilla huoltoa joka käsittää juuri sen mitä tässä jutussa olen selittämässä. Osassa malleja käytetään alennusvaihteen yhteydessä muoviosia. Hyhhyh. Niin tässäkin. Koko ajan mennään kertakäyttöisyyden suuntaan. Kestää kyllä normikunnossa mutta likaantuminen aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta.

Siirtyminen litiumakkuun (Toistaiseksi vain 1400-mallit)
Vain akun vaihto ja akkukaapeleiden liittimien pieni muutostyö. Sen kummempia juttuja ei tarvinnut tehdä.
Käynnistinmoottori pyörähtää herkemmin koska virtaa litiumakusta irtoaa, hetkellisesti, enemmän kuin tavallisesta akusta. Siten käynnistyminenkin on reippaampaa. Käynnistys tapahtuu nopeammin kuin lyijyakulla. Akku myös täyttyy nopeasti heti käynnistymisen jälkeen. 1400-malliston iso autotyypin laturin ankkuri pyörii moniurahihnavedollaan noin kaksi kertaa nopeammin kuin Guzzin perusmallien laturien ankkurit jotka ovat kampiakselin päässä. (Aiemmin 60- ja -70 -luvuilla Guzzeissa oli kiilahihnavetoiset laturit.) Yhtä sellaista olen omistanut. (Yks Archzie sen osti ja vei Hesaan. Mukava sälli ja kävi usein kylässä. Joskus matkassa oli koko remmi meillä kahvittelemassa ennen keikkaa.) 

Akun purkausvirta

Akkutyypeissä on eroja mutta itse pelaan sekä perinteisten lyijyakkujen parissa, suurimmanssa osassa pyöriäni, sillä suurin osa, nykyaikaisistakin pyöristä, käyttää lyijyakkua. Litiumakku ei sisällä paljoakaan energiaa mutta se mitä siinä on pystyy purkautumaan nopeasti ja tehokkaasti joten käynnistyminen on hyvin varmaa. Edellyttäen, tietenkin, että käynnistinmoottori on kunnossa. Litiumakun etuna on myös se että se painaa tosi vähän eikä tarvitse ylläpitolatausta talven aikana kuten lyijyakku vaatii jos siltä halutaan pitkää ikää. Vahinko että litiumakku ei toimi vanhanmallisissa sähköjärjestelmissä. Joka tapauksessa akku on irrotettava pyörän sähköjärjestelmästä pidemmiksi seisokiksi kuin kaksi viikkoa. Jos ei niin akku tyhjenee hiljalleen ja pilaantuu.

 

Apuakku matkassa myös
Itse en ole tarvinnut kuin mökillä sähkökatkon aikana tietsikan apuakkuna, puhelimen lataukseen ja kaverin pyörän käynnistykseen. Kätevä laite moneen hommaan missä tarvitaan sähköapua. Apuakun käyttö on vähentynyt kun Mökille laittoivat maakaapelin ja kalliimman sähkön mutta varmemman. Talvella setti kulkee auton tavaratilassa ja suvella moottoripyörän matkassa. Laitteessa on lisävarusteena ns. superkondensaattori jolla laitteen purkaustehoa voidaan lisätä hetkellisesti kuten ison dieselmoottorin käynnistämiseksi.

 

 

 Apuakku kulkee kullosenkin pyörän tai ajossa olevan auton matkassa. Ei vie isommin tilaa. Kotelon voi jättää kotitalliin.

Purkuhomman aluksi
Käynnistinmoottoria peittää 1400:ssa isohko muottiin puristettu muovilevy. Se pois. Neljä ruuvia. Toinen akunnapajohto irti akusta. Johtimien irroitus kiinnityskohdistaan startista ja kaksi pitkää M8-pulttia irti niin startti on kourassa. Siitä lisää juttua ja kuvia kunhan Kerholle jälleen ajaudun. Torstaina ainakin. Silloin on myös Kerhoilta. Pikkujoulukin on kohta eli lauantaina 14.12 jokseenkin iltakuudesta alkaen. En ole varma että tuleeko lähdettyä. Kokouksissa kyllä käyn sekä kerhoilloissa jollei ole ihan karmeat säät.

Käynnistinmoottorin purkaminen
Lienee samanlaista kuin ennenkin. Merkkikohtaisia eroja, toki löytyy, mutta perusrakenne on hyvin samankaltainen kuin autojen käynnistinmoottoreissa. Aika harvassa moottoripyörämerkissä kun on, ylipäätään, autotyyppinen startti.

Laturin, akun ja startin suhde
Eräänlainen kolminaisuus jossa nämä sähköosat näyttelevät pääosia. Kun moottoria käynnistetään tarvitaan akkua ja starttia. Säilötty sähkö purkautuu akusta, startti pyörähtää ja moottori käynnistyy. Käynnistymisen jälkeen latausjärjestelmä täyttää akun. Riippuu ajotavasta, olosuhteista ja komponenttien kunnosta kuinka kauan akun täyttyminen kestää. 1400:sen autotyypin hihnavetoinen laturi täyttää litiumakun jo muutaman kilometrin matkalla. Mikäli akku on kunnossa. Lyijyakulla menee hieman pidempään. (Mistäkö tiedän: pyörän mittaristo kertoo asian ajaessakin.) Bensiinin energia siirtyy akkuun toisessa muodossa: sähkövirtana. Mikään ei ole ilmaista. Itse asiassa bensiinin energiasta, polttomoottorin huonon hyötysuhteen vuoksi, kuten bensiinikäyttöisillä laitteilla on tapana, siirtyy vain murto-osa tankkiin laitetusta energiasta akkuun asti.

Mitä on odotettavissa - veikkaus
Hiiliharjojen puoleisessa päässä on usein hiilipölyä ja kommutaattorista irronutta kuparipölyä. Laakerit eivät niistä kovin pidä sillä pölyt kuivattavat vaseliinia jota on, suurella todennäköisyydellä, laitettu nuukasti uutenakin. Toisaalta: liialla voitelulla ei saavuteta etuja. Kunhan on sopivasti. Laakerit tarkistan. Sitten kun Kerholle saavun. Käynnistinmoottorin huollon suoritan Verstaallani sillä siellä ovat hyvät fasiliteetit. Onko hiiliharjat ja niiden jouset kunnossa, kuinka laakeroinnit voivat, ovatko solenoidi ja... 

Vanhan startin kunnostus (Tämän voi ohittaa.)
Nyt ei ole siitä, vielä kysymys, mutta kovasti käytetty käynnistinmoottori vanhetessaan on kuluttanut jotkin osansa loppuun tai niille on käynyt jotain muuta. Hiiliharjat hiilisillassa ovat yleensä ne jotka kuluvat. Muutaman euron osat. Niitä on saanut varaosanakin vaikkakin nykypäivänä vaihdetaan koko käynnistinmoottori joka maksaa satasissa. Itselläni on työkalut joilla puran käynnistinmoottorin ja otan ankkurin, jossa kommutaattori on kiinni, irti muusta rakenteesta. Osat irrotettuina ultraäänipesuriin niin saa koota puhtaita osia ja startista tulee kuin uusi. Joskus ovat hiilisillan hiilet kuluneet niin että ne on vaihdettava. Tietää tinaushommia. Myös kommutaattorin kupariliuskat ovat voineet kulua urille. Siitä selviää sorvaamalla sen sileäksi ja viistämällä raot niin että hiilillä (Vanhakantainen nimitys joka tarkoitti samaan tarkoitukseen tehtyjä laahaimia mutta mustia väriltään.) eli pienillä metallipuristelaahaimmilla on helppo homma eikä kulumista tapahdu kovin nopeasti. Rakennetta ei saa voidella. Sellaista kuitenkin olen joutunut näkemään. Vain päätylaakerit ja, mahdollinen, planeettapyörästö voidellaan kevyesti. Tässä linkki erään käynnistinmoottorin kunnostukseen. Eikä ole ainoa vastaantullut.

Kaupallinen hinnoittelu
Jos lähtee Guzzin starttia hakemaan kaupasta, esim. Motonet, niin pitää tietää tarkkaan sen mallitieto tai pyörän rekisterinumero. Mieluimmin molemmat. En ole tutkinut että onko samanlaista starttia jossain autossa. Silloin se, suurella todennäköisyydellä, on paljon halvempi kuin merkkiliikkeestä ostaminen.

Kun startti pyörähtää mutta kuuluu paha ääni
Eikä moottori käynnisty tai käynnistyy vasta useamman painalluksen jälkeen. Silloin on kolme mahdollisuutta: Bendix luistaa vanhuuttaan eli kuluneisuuttaan, tai sen hammaspyörä on kulunut hammastuksen etupäästä eli ei "haukkaa" vauhtipyörän hammastukseen riittävän syvään vaan "hylkii". Kolmas mahdollinen vaiva on että 90 asteen V-moottorilla on luonnollista sammua tiettyihin, samoihin asentoihin joita on kampiakselin yhdessä kierrossa kaksi asentoa. Silloin vauhtipyörän hammastukseen on tullut kulumaa juuri näihin kohtiin. Tietenkin vielä se että kaikki on muutenkin kulunutta. Se on kallein ja työläin vaiva korjata koska vauhtipyörä pitää vaihtaa. (Olen kuullut että pelkän hammastuksenkin voi vaihtaa mutta se tietää koneistustöitä jyrsimen ja sorvin kanssa sekä, tietenkin "pyörän katkaisun". Hätätyönä voi hammastuksen kulunut kohta siirtää eri paikkaan. Eli vauhtipyörän asemaa kampiakselin kierron suhteen kierretään että saadaan ehyt hammastus sopivaan kohtaan. Homma on lähinnä itsensä tai ostajan huijaamista. (Sitäpaitsi moottorin käyntikierron ajoitusmerkit eivät siirron jälkeen pidä paikkaansa. Merkkejä tarvitaan moottorin sisäisen ajoituksen säätämiseen kuten sytytys- ja ruiskutusajoituksen suhteen.) Uusi kehä ei ole erityisen kallis. Hyviä käytettyjä on myös saatavissa. Tiedän ainakin yhden tapauksen jolla oli tämä ratasongelma: hän työnsi pyöräänsä vaihde päällä hitaasti hieman eteenpäin että sai hammastukset kohtaamaan huonon kohdan ohi.

Asian sivusta: Pyörän "katkaisu" jos vika onkin vauhtipyörän kehällä

Riippuu paljon runkotyypistä. Guzzin (Mm. Daytona) Spine-runko on helpoin nostaa vaihteiston päältä pois. Sen purku lasketaan minuuteissa. Seuraavaksi helpoin on hyvin yleinen Tonti-runko: se täytyy nostaa takapäästään, vähintäänkin niin korkealle että vaihdelaatikon saa irrotettua. Ruiskuversiot ovat tässä tapauksessa hitaampia purettavia. Perinteinen 60-luvun lopun kehtorunko asettaa myös vastuksensa mutta kun tarpeeksi purkaa niin vaihteiston saa irti kun ottaa taka pyörän ja -lokarin ja siihen liittyvät sähkölaitteet irti. Tein sen homman eräänä perjantaina Lievestuoreen Shellin pihamaalla kun moottoriöljy valui kytkimeen tiivisteen irtoamisen vuoksi eikä matkanteko joutunut. Kerkesin silti lauantaina Möhköön Veteraaniralliin. Eikä se pe-la-väli ollut ollenkaan vastenmielinen sanomisineen ja majoitus eräässä vinttikamarissa. Motoristia ymmärretään ongelmissaan. Syy ongelmaan oli huohotuksen tukkeutuminen. Pukkasi paineella kampiakselin takatiivisteen akselilleen. Öljy valui sitä kautta kuivakytkimeen. Matka katkeaa.

Käynnistinmoottorin irrotus
(Homma alkaa tästä, edellä oli vain johdantoa.)
Starttia suojaava muovikotelo ensin irti. Akkukaapeli pitää olla irti akusta sillä muutoin solenoidin takaosaan tulevassa paksussa johtimessa on akkujännite ja suurehko määrä purkamatonta sähkövirtaa. Toinen, ohuempi johdin, on herätevirtajohdin jota käynnistinnappi ohjaa ECUn kautta. Se myös irti. Sitten kaksi pulttia etupäästä auki. Starttimoottori on irti. Ensimmäistä kertaa tämän pyörän historiassa. Helppo on irroitus.

Käynnistinmoottorin kiinnityskohta. Vauhtipyörän hammastus näkyvissä. Alue pesemättä. Hammastus vauhtipyörässä hyvässä kunnossa.

Vaihteiston kotelo ja moottorin lohko

Käynnistinmoottorin pitkät pultit kulkevat sekä moottorin lohkon että vaihteistoon liittyvän kytkinkotelon läpi. Kiinnitys on tukeva ja hoitaa kolmea asiaa samalla kertaa. Kiinnittää, omalta osaltaan, moottorin vaihteistoon ja sen jatkeeksi vielä startin. Kuvassa "tyhjät" ruuvinkohdat ovat suojaavan muovilevyn kiinnityskohdat. Kaksi muuta ovat taaempana. Kiinnittäessä kannattaa näiden pikkuruuvien kierteeseen laittaa hiukkasen rasvaa etteivät alumiinikierteet hapetu. Hyllyssä on momenttiavain ruuvien oikeaan kireyteen saamiseksi. Myöhemmin tulee kuvia aiheesta lisää.

Alussa kuluminen on nopeinta

Jotkut kutsuvat sitä asettumiseksi. Toiset sisäänajoksi. Uudet osat ovat yleensä hieman karkeatekoisia mutta siliävät ja sopeutuvat toisiinsa. Toimivat siis paremmin jatkossa. On siis odotettavissa että käynnistimoottorin puhtaus on jatkossa parempi pidempään. Myös sen toiminta.

Kytkintila

Sisältää vauhtipyörän, kytkinlevyn ja vaihteiston akselin kytkinlevyn keskiön läpi. Teen huuhtelun Bräkleenillä tai vastaavalla puhdistusaineella siltä varaa että kytkinkotelon alapinnassa, vaihteiston ja moottorin saumassa, on avoin valutusaukko mahdollisten nesteiden ja lian poispääsyyn. Se kavaltaa myös ajoissa jos moottorin tai vaihteiston suunnasta vuotaa öljyä kytkintilaan. En suihkuta puhdistusainetta vauhtipyörään enkä kytkimeen vaan sitä ympäröivään kotelomaiseen tilaan ja katson mitä tyhjennysreiästä valuu, jos valuu. Toisinaan se on tukossa vanhoissa Guzzeissa. Pyörän oikealla puolella on kumitulppa joka peittää nk. ajoitusaukon ja myös sieltä voi ruiskutella sekä kytkintilan etupäätä että vaihteiston etuosaa. Itse kytkimeen en suihkuttele. Eikä kumiosatkaan siitä kovasti tykkää. Mutta on hyvä saada kytkinpölyä ja osa hammaspyöristä irronnutta muuta materiaa pois kytkintilasta.

 Käynnistinmoottorin kiinnityskohta ja sen takaiset rakenteet. Sähköjohtimia ja letkuja kulkee moneen suuntaan. Oikealla näkyy takahaarukan akselointia.

Johtimet vaidelaatikon ja startin välissä

Suurin osa pyörän alkuperäistä eli huohottimen paluuletku öljypohjaan ja jokunen sähköjohdin kuten sivutuen asentokytkimen johdin. Se estää ettei pääse liikkeelle ennen kuin sivutuki on nostettu ylös. Ylimääräisenä lambdoihin tekemäni haaroitusjohtimet lambdanäytölle eli jäännöshappimittarille jonka ohjaamana voi säätää ilma-polttoaineseoksen varsin tarkasti. Ohjelmistona käytän GuzziDiag -nimistä ohjelmistokokonaisuutta. Lisäksi muita johtimia jotka ovat, pääosin, alkuperäisiä. Osa eristenauhateippauksista ovat päässeet hieman irtaalleen. Poistin riekaleet ja teippasin näkyviin tulleet johtimet uudelleen ja teippauksen päähän laitoin nippusiteen ettei teippi ala purkaantumaan. Uusin teippauksen paremmin kunhan saan pyörän nosturille.

 

Käynnistinmoottorin ristipääruuvien avaaminen
Kaikki ruuvit ovat kierreliimalla varmistettu. Siksi tarvitaan juuri oikean tyypin ja koon ristipääruuviavain. Muilla ei aukea. Käytin koneellista avaamista sillä käsivoimat eivät riittäneet. Hyvin oli ruuvit liimattu. Herää kysymys että onko, ylipäätään, tarkoitettukaan että starttia huolletaan? Uusi tilalle ja asiakas maksaa. Vaihtotyö on noin varttitunnin homma josta laskutetaan tunti.

Käynnistinmoottorin purku
Vain kuusi ruuvia joista neljä ristipäistä. Ne kun avaa niin käynnistinmoottori purkaantuu osiksi. Laite on varsin yksinkertainen eli siinä ei ole paljon osia. Pääosat ovat ankkuri, kenttäkäämi ja solenoidi. Solenoidille ei tarvitse tehdä, tällä kertaa, mitään. Se on kunnossa ja puhdas sisältä. Sen mekanismit, sen sijaan, ovat saaneet likakerroksen ympärilleen. Kuten moni muukin osa ja rakenne. 

Ruuvit kun avaa niin planeettapyörästö näkyy. Käynyt kuivana viime aikoina. Kuula keskellä.

 

Planeettapyörästö toimii

Kätevä ja pienillä häviöillä toimiva alennusvaihde. Kestävyys perustuu tasaisesti jakaantuviin voimiin. Välityssuhde on suuri. Suurella nopeudella pyörivän sähkömoottorin vääntömomentti moninkertaistuu planeettavaihteessa ja kierrosluku laskee sopivaksi moottorin käynnistämiseen. Silti kierroksia pitää olla sillä vauhtipyörän kehämitta on varsin suuri ja startin rattaan kehä lyhyt. Moottorin käynnistymiskierrosluku on jossain hieman alle tuhannen kierrosta minuutissa.

 

Planeettapyörän akselin painelaakeri

Se on hoidettu yhdellä, isohkolla, laakerikuulalla. Kuula on yhden tasopinnan ja kuppimaisen pinnan välissä ja toimittaa sen että kitka on mahdollisimman pieni. Lisäksi halpa ja yksinkertainen.

Planeettapyörän kehäpyörä ja planeettapyörien akselitapit. Keskellä on laakerikuulan pesä.

Solenoidi ei tarvitse kuin ulkoisen pesun.

Solenoidin voi purkaa
Vaikka nyt ei ole tarvetta. Tarve olisi jos mötikän sisäpuolen oikeanpuoleisen pään nastat, jotka ulospäin näyttävät ruuveilta, olisivat hapettuneet tai palaneet. Jälkimmäinen on todennäköistä jos akun teho on huono mutta myös ikääntyminen ja likaantuminen edesauttavat. Solenoidin ankkuria ei pidä voidella sillä voide kerää likaa ja jumittaa, ajan mittaan, laitteen toiminnan. Kokemusta aiheesta on jo vuosikymmenien takaa vaan ei italopeleistä. Monilla on tapana ylityöstää asioita.

Alla ohjaava esimerkki käytetyn kunnostamisesta
Käytetty startti jonka poimin mp-huollon romulaatikosta. Oli ollut kymmenkunta vuotta eräässä Guzzissa kiinni. Omistajansa halusi uuden startin koska vanha ei toimi. Kysyin että tarvitko starttivainajan? Sain mukaani. Otin vanhan auki, vaihdoin hiiliharjat uusiin ja pesin koko laitteen osina. Hiekkapuhalsin sähköiset kytkentäpinnat ja laitoin kokoon. Sitä olen käyttänyt jo pitkään Triken eli California 1000 Adamantin vaihdelaatikon kyljessä. Käyntiin tuo on lähtenyt.

 

Koska en purkanut tarpeettomasti

Malliksi otin vastaavalaisen, mutta vanhemman startin, kyseisen kytkinosan purkukuvat että rakenneperiaatteet tulevat jutussa selviksi. Purku edellyttää tinattujen sähköliitosten sulattamista ennenkuin rakenteen saa auki. Mallina on yli kymmenen vuotta vanhan käynnistinmoottorin solenoidin kärjet.

Aiemmin kunnostamani vastaavan startin solenoidin pääty yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Lasikuulapuhallettu ja pesty. Oikealla lievää kulumaa. Alemmassa kuvassa näkyy syyllinen.

 

Solenoidin kytkentäsilta joka on hieman palanut ja karstoittunut. Sain kunnostettua hiomalla pinnat puhtaiksi. Hieman tinausta ja ajoon.

Kaksi kuvaa yllä
Ei suoranaista tekemistä tämän startin kanssa mutta esimerkkinä siitä kun osat vanheneValitan huonoa tarkennusta. Mutta pestyistä osista.vat likaantuvat ja liikkeet kehittyvät raskaammiksi niin toiminnot huononevat. Sisäistä kipinöintiä ja siitä johtuvaa kulumista ja syöpymistä. Silti siitä sai vielä toimivan laitteen. Voi korjata uudelleenkin mutta siihen mennee vuosikausia ellei kymmeniä ennen kuin tarvitsee nykyisellä käytöllä.

Paluu asiaan:

 

Vaseliinin ja pölyn yhtymisen tulos. Törkyä vain kohtuullisesti. Startin etuosa. Pahempiakin on nähty.

 

Tasaista muhjua

Hiilipölyn, kuparipölyn, kytkinlevyn kulumisen ja vaseliinin yhteistyön tulos. Laite itsessään, kuluessaan, tuottaa moista mömmöä joka kerää kaiken mahdollisen muun irtotavaran itseensä rasvan kera. Tällä käynnistinmoottorilla on ajettu vasta kuusikymmentätuhatta kilometriä. Silti jo kevyen huollon tarpeessa. Toki tämän tiedän kokemuksesta ja koulutukseni puolesta mutta laiskuus on pitänyt minut loitolla, tähän asti, moisesta puuhaamisesta. Mitään oireita ei ole ilmennyt mutta olisi varmasti, ehkä ei vielä ensikaudella, mutta joskus myöhemmin. Lisäksi vaseliinin katoaminen tai muuttumien kelvottomaksi voiteluun edistää kulumista. Kovin kulunutta starttia ei kannata korjata. Toisaalta: uusi laitettaisiin aina. Ennaltaehkäisynä.

Vesiliukoinen pesuaine

Käytin suht harvinaista Tampereella tehtyä pesuainetta mutta se on myös käyttöturvallista: ei höyryä, ei ole myrkyllistä eikä allergisoi. Lisäksi vesiliukoista joten sitä voi jatkaa. Käytin noin litran, puolitoista, Tammerkoskesta virrannutta vettä ja siihen kaksi desiä pesuainetta oheen. Lian ja ihon kuivumisen ehkäisemisen vuoksi käytin kertakäyttökumihanskoja. Homma oli sen verran pieni etten tarvinnut pesupöytääni enkä ultraäänipesuriani. Pensseli- ja hammasharjahommia. Leppoista puuhaa ja tuloksen näkee heti.

Pesuaineen erityisominaisuus

Kun, pesuhomman jälkeen, jättää astian pesuaineineen seisomaan niin lika sakoaa ja laskeutuu astian pohjalle. Päälle jäävä pesuaine on edelleen käyttökelpoista hetken seisottuaan. Kaadan sen varovasti puhtaaseen astiaan. Sitten kun taas verstaalla olen. Pesuastian pesen ja sakan laitan sekajätteeseen.

Lähikuva törystä. Vaseliinin ja kytkinpölyn seosta, pääosin.

Vaseliinin katoaminen

Sekoittuu likaan. Lika ei voitele eikä voidetta ole enää. Se lisää kitkaa, kitka lämpöä ja vaatii enemmän voimaa ja kulutuskierre on valmis. Kaikki käy kohta kuumana eikä enää toimi niin kuin on tarkoitettu.

Bendix-laitteen pääty, pyöreä kotelomainen osa, on likainen. Akselin pää on pyörinyt kuivana ja likaisena neulalaakerissaan.

Kuvassa näkyy

Akselin päästä alempana on lukkorengas. Se on helppo avata mutta hieman hankalampi saada takaisin. Nyt sitä, pesun vuoksi, ei tarvinnut avata. Vain pestä. Kuten muutkin rakenteet. Lukituksen avaamalla saa suuntaiskytkimen irti. Sitä ei tarvitse tehdä muutoin kuin jos se on epäkunnossa. Ilmenee siten että startti käynnistyy mutta suuntaiskytkin, bendix, luistaa eikä voima välity vauhtipyörälle asti. Hammaspyörä on yllättävän hyvässä kunnossa. Melkein kuin uusi.

 

Osa törkyisyydestä on peräisin kytkimestä

Startilla on suora yhteys vauhtipyörän välityksellä moottorin yksilevyisen kuivakytkimen toimintaan. Vauhtipyörän starttikehästä irtoaa, ajan myötä, mutta eniten heti uutena, hienojakoista metallipölyä ja kytkinlevystä irtoaa myös pölyä sen kuluessa. Sitä kulkeutuu myös startin etuosaan. Likaisin paikka on se. Kytkimen toiminnassa ei ole ilmennyt, näin alkumatkasta, mitään harmia tai omituisuuksia. Kaikki toimii. Jossain vaiheessa, ehkä noin sadan- sadanviidenkymmenen tuhannen ajetun kilometrin tienoin on pyörä "katkaistava" eli otettava vaihteisto irti ja katsottava kytkimen kunto jos sitä ennen ei olisi joitain oireita. Samalla tulee katsottua takahaarukan laakereiden tilanne ja voitelun riittävyys ja tiivisteiden kunto. 

 

Ei voitelua tähän

Käynnistinmoottorin ja vauhtipyörän hammastuksia ei rasvata. Ne kyllä kestävät pyörän iän. Syitä on kaksi: rasva kerää pölyä ja muuttuu ajan kanssa antirasvaksi eli hioma-aineeksi, toinen rasvan vaara on että sitä pääsee kytkinlevylle. Kytkin voi ajoittain, kuten ruuhka-ajossa helteellä, kuumeta ja jäykkäkin vaseliini muuttuu juoksevaksi ja voi kulkeutua ties mihin.

Hiilisilta vielä paikoillaan. Musta lika on voitelurasvan ja hiiliharjoista irronneen pölyn sekoitusta.

Käynnistinmoottorin takakansi ja sen tiiviste. Päittäiskuulakin pääsi kuvaan.

 

Liukulaakeroitu käynnistinmoottorin akseli

Tavanomaista nykyään. Liukulaakeri on edullinen rulla-, neula- tai kuulalaakeriin verrattuna ja samalla tulee hoidettua myös päittäislaakerointi. Yksi laakerinkuula sentään on. Se toimii päittäislaakerina planeettapyörästön akselilla.

Hiilisilta johtimineen heti purkamisen jäljiltä. Hiilissä on vielä runsaasti pituutta.

 

Osat pesun jälkeen. Ei ruostetta eikä vaurioita sekä kuluminen hyvin vähäistä.

Vielä toinen mokoma

Eli taival jatkuu kevyen voitelun ja kokoonpanon jälkeen. Mitään vikaa tai vaivaa ei ole aiemminkaan ilmennyt mutta likaantuminen sekä voiteluaineen kuluminen ja siitä johtuva sen vähyys olisi johtanut jatkossa nopeampaan kulumiseen ja lopulta vaurioon. Tätä moottoripyörää kun ei ihan helposti työnnetä käyntiin.

 

Voitelun määrä

Monet laittavat liikaa rasvaa. Se ei edistä toimintaa sillä, ajan kanssa, se leviää laakereista, vivuista ja akseleista sähköisiin kohteisiin. Siellä se on eriste ja pilaa rakenteet ja toiminnan. Lisäksi vaseliini kerää pölyä. Sähkö tykkää kuivasta ja puhtaasta. 

Käynnistinmoottorin hammaspyörä

Siinä on usein syy miksi käynnistys ei onnistu. Jos hammaspyörä on kulunut tai bendix-laite toimii huonosti tapahtuu hammastuksien kulumista ennenaikaisesti. Syynä usein heikko akun teho tai käynnistinmoottorin tehonpuute likaantumisen tai kuluneiden hiiliharjojen vuoksi. Tyypillinen ilmiö on ruma ääni kun starttinappia painetaan. Silloin käynnistimoottorin hammaspyörä ei kytkeydy vauhtipyörän hammastukseen. Toistaiseksi tässä yhteydessä ei kummassakaan hammaspyörässä näy erityistä kulumista.

Tiivisteet ehyitä

Pääsen vähällä. Nykyään ei myydä varaosia kovin yleisesti sillä koko startti on sinällään varaosa. Jos olisi vikaa tiivisteissä sellaiset pitäisi tehdä tai toisesta samanlaisesta, mutta muutoin vikaantuneesta, ottaa varaosaksi.

Kiinnitysruuveja ja kumitiiviste tukilevyineen. Vielä puhdistamatta.

Kierrelukite

Kuten näkyy niin kierteissä on ollut kierrelukitetta. Keskilujaa laatua koska aukesivat kohtuuvaivalla. Mutta pallokantaiset ei tavan ristipääruuvarilla. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin nuljattu ruuvinkanta. Kantoja on montaa sorttia ja siksi on ruuvimeisseleitäkin eri tyyppien ohella eri kokoja tyypin sisällä. Kaikkiin kantatyypeihin on oma, erityinen avaimensa. (Jos ristikantaruuvi ei pysy ruuvarin kärjessä ruuvarin ollessa vaaka-asennossa on joko kanta pilalla, likainen tai ruuvari väärää tyyppiä. Ei päde magneettiruuvareihin. Niillä on omat käyttökohteensa.)

Kokoonpannessa

Ruuvin kierre puhdistetaan rasvasta. Myös kierrereikä. Vasta silloin ruuvilukitteella on asianomainen vaikutuksensa. Määrällä voi säätää. Liika on liikaa sillä kun avaamisen aika tulee, liima on saanut kovettua aikansa on se nimensä veroinen: lukite. Usein, harrastaja, valitsee liian rajun aineen tai laittaa liikaa. Se on usein syynä katkenneisiin ruuveihin, kantojen nuljaantumiseen tai, jopa, kierrevaurioon pehmeiden metallien osalta. Kierteen puhtaus ja liiman määrä ratkaisee. Kuten yllä kuvassa: liimaa on vain osan kierteen matkalta. Toisinaan näkee että liimaa on suoran reiänkin alueella. Siellä sitä ei tarvita.

Kierteen puhdistus lukitusliimasta.

 

Asetonilla

Tai vastaavalla kemikaalilla joka ei jätä jäämiä ja haihtuu nopeaan. Silloin voi tietää että kierre on tullut pestyksi. Paineilmalla voi pesuainejäämät, lukitusliimajäämät ja mahdollinen rasva tai muu lika puhallella kierteistä pois. Samoin tein kierrerei'ille kierretapeilla joista viisteosa on katkaistu pois. M6 ja M5 ovat vakiokierretyypit.

Ankkurin kommutaattori (kollektori) hiottu. Ohut hapettumakerros on poissa niin hiiliharjat saavat hyvän kontaktin. Teho on silloin maksimissaan.

 

Tasapainoitettu

Ankkurin pyörivä massa on testattu tehtaalla ja on ilmennyt että pientä heittoa on. Siksi kanootin muotoiset hiomakoneen jäljet. Koska jäljet ovat ankkurin roottorin toisessa reunassa kyseessä lienee dynaaminen tasapainoitus. Staattisessa tasapainoituksessa kevennykset olisivat keskellä roottoria. Tarkat koneet herra Boschilla ja sen kiinalaisilla tuottajilla. Ankkurin kierrosluku taitaa olla joitain tuhansia minuutissa vaan en tiedä. Pitäisi laskea välityssuhde.

 

Ei vaurioita

Mitään vaurioita en löytänyt kun sain kaikki töryn irti osista. Laakerit ovat kunnossa eikä ole muitakaan ongelmia. Kumiosista ei tarvinnut purkaa kuin noin puolet. Nekin ovat kunnossa ja käytettävissä uudelleen. Tuskin tarvitsee liimailla.

Startin etuosa, kuten muutkin osat, pesty ja kokoonpano voi alkaa.

Peseminen

Hyvä mutta neutraali liuotin sillä materiaaleja on monia: muovia, kumia, alumiiniä, kuparia, terästä, komposiittiä ja pahvia sekä maalattuja pintoja.

 

Ensi viikkoon (Vain tilannekatsaus säästä.)

Näyttää siltä että huomenissa, 13 päivä, perjantai, Pirkanmaalla on huono sää. Pakettiauto saa olla lämpimässä tallissa ja itse käännän aamulla vain kylkeä. Kunhan pakkaset alkavat niin sitten on taas puuhan vuoro. Rouvakin tykkää kun sille on kauppareissulla aulis kassienkantaja huomenissa. Reilu puoli kilometriä on matkaa Lidliin. K-kauppakin on siinä matkan puolivälissä, samoin apteekki ja pub. Mitäpä tässä muuta kaipaa...

 

Kuvia tulee lisää

Muutama kohde jäi huomioimatta, toistaiseksi. Kun startti on irtaallaan niin sen takaa, vaihteiston kyljestä, paljastuneet sähköliittimet otan auki, puhdistan, suojaan hapettumisilta ja liitän takaisin. Kumiletku, jossa kudospäällinen, joka liittyy huohotusjärjestelmään, on vielä kimmoisa mutta tuskin enää kovin montaa vuotta. Vielä ei tarvitse ryhtyä vaihtotöihin. Myös sähköjohtimet saavat huomioni: niiden suojana on sekä muovisukkaa joka vaikuttaa ehyeltä myös liimakykynsä menettänyttä kangaseristysnauhaa. Ne kohdat uudistan.

Ikääntyminen

Jos käyttömäärä säilyy ennallaan niin jossain vaiheessa kuluminen ja sen aiheuttamat vauriot kasvavat exponentiaalisti: ensi hajoaa yksi osa ja kun olet sen korjannut niin jokin toinen. Toisaalta: se on mielenkiintoista ja mukavaa ajankulunkia. Käyttökelpoisten osienkin etsintä on jännää. Guzzissa on se hyvä puoli että uusia ja käytettyjä varaosia saa hankittua varsin helposti.

Kokoonpano

(Jatkoa tulossa ja teknistä tietoa lisää.)

Tapahtunee viikolla 51. Siitä tulee jokunen kuva tämän jutun jatkeeksi ja sen mukaiset huomiot. Toisinaan, vasta kokoonpannessa, huomaa virheitä rakenteissa. Nyt tuskin lienee siitä pelkoa. Sen verran olen osia käännellyt.

 

Seuraavat viisi vuotta ainakin

Ei odotettavissa ongelmia kunhan saan laitteen voideltua kevyesti, koottua ja asennettua. Pestynä ja voideltuna ei juuri uutta häpeä. Kulumista ei juurikaan ollut ilmennyt. Bendix ja sen napa lienee seuraava uusittava. Koko starttia ei tarvitse uusia. Toki sen voi myös huoltaa säännöllisemmin. Tuossa alempana on viittauksia siihen millaisia vikoja olen kohdannut muissa malleissa. Mutta käynnistinmoottorin huoltoväliä kannattanee lyhentää tämänkertaisesta kuudestakymmenestätuhannesta kilometristä vaikka neljäänkymmeneentuhanteen. Jos hyvin käy ja ajokilometrejä syntyy saman verran kuin tähän asti teen sen itse neljän - viiden vuoden perästä. Mikäli pyörä on, ja itse, ylipäätään, silloin olemassa ja liikennekäytössä. Tämän pyörän omistajan ikä alkaa silloin seiskalla.

Tyypilliset viat

Edellä jo olikin tämän yksilön vaivoista. Guzzissa, Boschin ohella, on Valeo ja myös Lucas -merkkisiä käynnistinmoottoreita. Niissä on eroja toisiinsa. Esimerkiksi Lucas, jota myös pimeyden ruhtinaaksi mainitaan, on suuri läpimitaltaan koska siinä ei ole alennusvaihteistoa. Myös Boschilla on ollut sellaisia aikoinaan. Valeo on sirokokoinen alennusvaihdestartti. Myös edullinen. Sitäkin voi huoltaa mutta varovainen pitää olla: sen hiilisilta on tehty kovasta aineesta joka on valitettavan haurasta vanhemmiten. Merkkinä se lienee uusituin, jos kauniisti voi sanoa. Valeosta on myös kiinankopioita edullisesti mutta Bosch-kopioita ei ole vastaani tullut ennen kuin nyt. Kiinanvaleo sopii hyvin vaihtoon menevään pyörään jos omatunto ja motoristin kunnia sen kestää.

Asennusta jatkossa

Ehkä jo saman viikon torstaina jollei aikaisemmin. Riippuu siitä miten on kulkemista asioilla. Mielellään hoidan yhdellä reissulla kaksi tai useamman asian. Käynnistys tapahtuu vasta keväällä.

Tätä kirjoittaessa, 14.12. iltapäivällä, on tilanne se että pariin päivään en liiku. Lunta tullut jo kymmenkunta senttiä ja lisää pukkaa vielä tulevan yönkin ajan. Mutta mikäs tässä. Lämpimässä tuvassa. Kävin lähikaupassa: parikymmentä senttiä lunta oli pukannut. Varsikengillä pärjäsi.

Voitelu ja kokoonpano viikolla 51 tai myöhemmin

Tosin vasta suunnitelmissa että tapahtuneen pesun ja kuivauksen jälkeen aloitan kokoonpanon ja laitan ohuelti vaseliiniä niihin kohteisiin missä sitä tarvitaan. Laite on, ikäisekseen, oikein hyvässä kunnossa. Mainittavia kulumia ei ole tullut vastaan. Pitää vain ajella autolla Verstaalle missä urakka odottaa. Kunhan kelit paranee. Vaan onhan tätä aikaa... Siitä on yli kaksikymmentä vuotta aikaa kun ajoin ympäri vuoden eli useamman talven. Se on pyörän surma eli käyttövuodet vähenevät jyrkästi.

 

Siirtyminen tulevaisuuteen

Lumimyräkkäpäivä 16.12. Ei haluttanut sekaantua liikenteeseen. Verstaalle ja samoin Kerholle tulee noin 25 km matkaa. Eiköhän niitä mukavampikakin päiviä autolla liikennöintiin löydy... 

Kokoonpano järjestyksessä

Siinä ei kauhesti aikaa mennyt. Kunhan laitoin osat purkuun nähden käänteisessä järjestyksessä nippuun. Kahvitteluunkin meni aikaa. Aiheutin, jälleen, paikallisen marketin aularavintolassa pahennusta kerholiiveineni, oletettavasti, itseäni vanhempien henkilöiden silmissä ilmeistä ja tuijotuksesta päätellen. Hyviäkin puolia asiasta on: pääaulassa muutoin päälle pyrkivät eri asioiden markkinointihenkilöt eivät ota kontaktia. Kahvilan "tädit" tuntevat minut ennestään, yksi liki lapsuudesta asti, joten ei ole ennakkoluuloja heillä. Asiakas olen yksi monien joukossa. Iso muki kahvia ja täytetty ruisleipä uppoaa. Lisäksi santsi.

Kokoonpano hyvässä alussa. Planeettavaihde ja oikealla solenoidin käyttämä bendixin vipu. Näyttää, lähes, uuden veroiselta. Kevyt voitelu vielä puuttuu.

 

Yksi neulalaakeri ja pronssiholkkeja

Vain käynnistinhammaspyörän akselin päässä eli etupäässä on neulalaakeri. Hieman hankala pestä mutta useita kertoja bräkleeniä ja asetonia sekä paineilmaa ja laakerin pyörittelyä niin uskoin saaneeni pienetkin hiukkaset pois laakerista. Hieman vaseliiniä ja osat nippuun.

Ankkuri kokeeksi paikoillaan ilman magneettiaan.

 

Osat kuin uusia

Pestyt osat tarkastelin enkä voinut kuin todeta että hyvältä näyttää. Verstaallani, Ylöjärvellä Siltatien teollisuusalueella, on kaikki tarpeellinen mitä tällaiset hommat vaativat eli pesuvälineet, testereitä, mittausvälineitä, työkaluja vaikka kommutaattorin sorvaukseen jos se olisi tarpeellista sekä paljon muuta. 

Kokoonpano pientä vaille valmistumista. Kommutaattori, hiilisilta ja takakansi. Siistiä työtä. Kiinasta. Tuli puhtaampi ja siistimpi kuin odotinkaan.

Käynnistinmoottori koottu ja melkein valmis asennukseen. Osakoodi QD1252 jonka mukaan löytynee kauppiaan hyllystä tai tilattuna.

 

Ei ehkä kallein

Kiinankauppiaalta saa uusia. Korvaa tämän. Varmaan tuota alkuperäistäkin on markkinoilla. Itselläkin lienee yksi vähän käytetty varalla. Maailma pienenee ja, onneksi, halpenee. Ehkä nykyinen ei ole paras mutta toistaiseksi mennään sillä.

 

Lähikuva startin oikealta eli vaihdelaatikon puoleiselta sivulta.

 

Kokoonpano

Se ei paljoa vaatinut: kunhan kokosi järjestyksessä osat paikoilleen voiteen kera. Ruuveihin laitoin ruuvilukitetta hieman kuten oli jo kiinantehtaalla valmistettaessakin laitettu. Vain solenoidin voi laittaa väärin. Kannattaa merkitä ennen purkua.

Startin asennus valmis.

Suojakotelo pesty ja vain asennusta vaille. Hieman työläs putsata.

 

Melko piintynyt

Muuallakin pyörässä on vastaavia, mattapintaisia, paneleita joihin lika tarttuu varsin helposti ja "junttiintuu" ajan kanssa niin että pesemiseen vaaditaan tavallista autoshampoota jyrkempää ainetta. Myös suoja-ainetta muovipinnalle löytyy kaupan hyllystä.  

Alla näkyy moottorin lohkon etupäätä: se on melkoisesti harmaantunut. Kyseessä eräänlainen ryppymaali eli siihen pyrkii tarttumaan likaa varsin helposti. Pesuainetta valitessa on vaara saada liiankin tehokas aine joka "syö" maalipintaa. Mutta ei vaikuta ajonopeuteen.

Homma valmis. Startti on  helposti tavoitettavissa avaamalla neljä ruuvia ja vaihdevivuston tangon takapään irrotuksella. Siinä on pieni jousihaka.

 

Koekäyttö

Litiumakun maakaapeli kiinni, kääntö virta-avaimesta ja käynistinnapin painallus. Lähti käymään aivan normaalisti. Edellisestä käynnistyksestä on kolmisen kuukautta eli syyskuussa kuluvaa vuotta -24. Akun näyttö, lyhyen moottorin käytön jälkeen, näytti 100% ja 13V. Siihen ei, kuulemma, pidä täysin luottaa. Akku on kaksi kesää palvelleena vielä voimissaan. Moottori tärähti tulille todella äreästi. Ehkä siivoaminen ja voitelu tuotti hyötyä. Toukokuussa -25 tuo selviää.

Käynnistinmoottorin tiedot ja valmistajan nimi. Kokolailla täydellinen Boschin kopio tai, peräti, lisenssivalmiste. Laatua en voi moittia. Sinänsä yllättävää. Vai?

Suvea odotellen

Nyt kun tiedän laitteen ominaisuuksista enemmän kuin aiemmin niin tiedän myös mitä kohtia pitää laitteessa seurata. Lyhyesti voisi, yli 60.000 kilometrin matkan jälkeen että oli hyvä aika avata laite, puhdistaa sekä todeta että vaikuttaa asialliselta ja esikuvansa tarkalta kopiolta. Aika monta, vastaavaa, Boschia olen purkanut ja koonnut. Käynnistinmoottori on valmistunut vuonna 2015 neljästoista tammikuuta. Tehoa näkyy luvattavan 1,4 kilowattia kahdentoista voltin jännitteellä.

Seuraava tarkastelu

Sanoisin että otan auki, jos se minun vallassani silloin vielä on, noin 80.000 kilometrin kohdalla. Oletan että vain pikku puhdistus ja kevytvoitelu niille osille jotka sitä vaativat. Laitoin nyt vähemmän vaseliiniä mitä oli alunperin laitettu. Kuten ylempänä olevia kuvia katsoo niin voi todeta että liika rasvaa vain kerää likaa. Aion lyhentää käynnistinmoottorin huoltovälliä.

Vertailua autoon

Samanlainen käynnistinmoottori voi löytyä auton konepellin alta mutta se on siellä, ympäristön suojaavista rakenteista johtuen, puhtaampi. Erityisesti moottoripyörässä pääsee vesi rakenteisiin melko helposti. Kuten myös tiepöly. Samanlainen startti löytyy pakettiautostani ja se on sillä ollut jo 130.000 kilometriä enkä ole edes ajatusta sille uhrannut.

 

Muuta ohessa

Startin ja vaihdelaatikon välissä kulkee johtimia. Niiden teippaukset olivat perstuneet siten että kangasteipin repaleiset päät riippuivat. Purin niitä pois joissa ei enää liimapintaa ollut. Valitettavasti nyt ei ollut matkassa kangasteippiä mitä yleensä käytän mutta muoviteippiä oli. Käytin sitä. Eiköhän se siellä hommaansa teen pari - kolme suvea. Laitan sitten jos tarvitsee. Muutaman nippusiteen laitoin johdinnipun tukemiseen.

 

Tyypillisiä käynnistinmoottorin ongelmia

Voitelun puute joka syntyy samalla kuin likaantuminen. Hiilten kuluminen lyhyiksi. Kommutaattorin kuluminen tai likaantuminen heikentävät tehoa ja kuluminen nopeutuu koska huono kosketus aiheuttaa kipinöintiä. Laakeriviat ovat tyypillisiä huoltamattomissa starteissa. Kun neulalaakeri hajoaa niin hammaskosketus vauhtipyörän kehän suhteen on pielessä. Myös ankkuri pääsee koskettamaan kenttäkäämiä tai kestomagneetteja. Solenoidin kärkien likaantuminen tai hapettuminen heikentää sen toimintaa eikä käynnistinmoottori saa täyttä tehoa käyttöönsä. Kosteus aiheuttaa hapettumia sekä käynnistysvaikeuksia. Akun huono teho aiheuttaa kipinöintiä sekä solenoidissa että muualla rakenteissa. Siksi hyvä akun kunto parantaa kestoa.

Kestomagneetti vs. kenttäkäämi

Jos tarvitaan suurta vääntömomenttia niin kenttäkäämitoteutus on tehokkaampi ja vääntävämpi kuin kestomagneettiversio. Jälkimmäisessä tarvitaan alennusvaihde, kuten yllä kuvissa näkyy. Juttu kenttäkäämillisen ja alennusvaihteettoman käynnistinmoottorin huollosta. Kenttäkäämi aktivoituu starttinapin painalluksesta ja tuottaa voimakkaan kentän ankkurin ympärille ja tuottaa suuren vääntömomentin. Alennusvaihteellisen startin ankkuri pyörii suurella kierrosluvulla että saavutetaan riittävä teho pyöräyttämään Guzzin koneen vauhtipyörää. Kestomagneetilla on elinikänsä. Se menettää hiljalleen magneettisuutaan en teho laskee. Tuskinpa kestomagneetteja on erikseen myynnissä. Toinen taipumus on että magneettisuuden purkautuminen nopeutuu jos moottorin ankkuri ei ole magneettikehän sisällä kuten huollettaessa on. Startin vikaantuessa on käynyt myös niin että käynnistinkehästä ja muualta irronnutta metallipölyä ja muuta likaa kertyy kestomagneettiin kun se on koko ajan magneettinen toisin kuin kenttäkäämin suhteen sillä se ei ole magneettinen kuin vain käynnistyshetkellä.

Kenttäkäämiversion punainen osa purettuna kunnostusta varten. Merkki on Bosch.

 

Alennusvaihteellinen vai suoraveto

Molemmilla on etunsa. Eroja on rakenteissa ja virran tarpeessa. Suoravetoinen, siis ilman alennusvaihdetta oleva startti, vaatii suuren virtamäärän että syntyy kunnollinen magneettikenttä ja rauta-ankkuri pyörähtää riittävän suurella teholla. Suoravetoinen startti ei ole magneettinen kuin käynnistyksen aikana. Alennusvaihteellinen, sen sijaan on koko ajan magneettinen. Siksi siinä käytetään pajon muoviosia kuluvissa kohteissa kuten bendixin ja solenoidin välinen vipuvarsi. Metallipuru olisi hyvin haitallista sähkömagneetin ja ankkurin kapeassa välissä. Melko pitkälti ratkaisee millainen akkukoko on valittu. Isolla akulla pyörähtää suoravetoinen startti hyvin. Sen sijaan alennusvaihteinen startti ei tarvitse kovin suurta hetkellistä virtaa. Siksi pienikin akkukoko riittää. Pieni akku myös latautuu nopeasti täyteen tehoonsa ajoon lähdettyä.

Suunnitelmia jatkoksi

Eli seuraan, tarkemmalla korvalla kuin tähän asti, miten tämä kiinanstartti pelaa ja irroitan, pudistan ja voitelen kevyesti. Riippuu siitä paljonko matkaa tulee suoritetuksi ja missä olosuhteissa. Kevät on rasittavinta aikaa pölyn suhteen.

 

Ei alkuperäisiä

Olen lisännyt lukuisia johtimia pyörääni. Saan niiden avulla tietoa sillä vakiomittariston ohella pyörässäni on moottoriöljyn lämpömittari ja kaksirivinen lambdanäyttö seoksenmuodostumisen seuraamiseksi sekä erilaisille, ulkoisille sähkölaitteille, liittymiä. Lisäksi on takasumuvalo, edessä lisäpitkät ja etusumuvalot. Jälkimmäisiä käytän myös ns. huomiovaloina. Yhden takalaukun takapäässä on myös lisäjarruvalo. Olen suunnitellut taakse myös lisätakavaloja. Ainakin vilkut kaatumarautojen kulmaan. Alkuperäiset vilkut ovat takana isot mutta vasemman ja oikean ero takalokasuojassa on vain noin kymmenen senttiä.

Mitä seuraavaksi?

Sitä pitää miettiä. Laturi tulee ensimmäisenä mieleen. Viime vuonna sen kouraan otin enkä silloin huomannut vikoja. Lähinnä mieleen tulee laakerivika etummaiseen laakeriin jota hihnaveto rasittaa. Tein toisessa yhteydessä myös laturille roiskesuojan. Jos ei sitten ilmene sähköistä vikaa.

Kardaania vilkaisin. Ei havaittavaa vikaa. Mutta etuniveltä en tarkistanut. Se edellyttää takahaarukan irrotusta että pääsee kaikkiin kohteisiin käsiksi.

Jarruja pitää seurata. Nesteet olen vaihtanut viidenkymmenentuhannen kilometrin huollon yhteydessä. Jarruissa on mahdollisuus että jumittuvat jos ei pidä puhtaana. Nykyjarruissa ei ole männissä kumisuojia. Likaa voi päästä ja jumittaa. Olen kohteet irrottanut etuhaarukasta samalla kun olen jarrupalat vaihtanut ja silloin puhallellut paineilmalla isommat kurat pois. Jarrupaloissa olen siirtynyt pehmeisiin, "mustiin" paloihin. Levyt kestävät niiden kanssa pidenpään mutta jarruteho on tuntumaltaan hieman huonompi. Vuonna -26, viimeistään, pitää laittaa uudet jarrulevyt sillä nykyiset ovat ohentuneet lähelle vaihtorajaa. Vasta pyörän toiset jarrulevyt menossa. Jarrut ovat tehokkaat. Varalevyt on hankittu.

Pyörän navat. Tarkemmin laakereiden suojauksen kunnon tarkistus ja puhdistus.

Keulan suhteen tein tarkistuksen sillä purin sen yksin osin. Liukuholkeissa ilmeni kulumaa. Ne tulevat vaihtokuntoon tulevaisuudessa. Riippuu tulevasta ajomäärästä. Ajohinkuni on laantunut. 1400:lla tulee enää noin 10.000 kilometriä suvessa. Muilla pyörillä lisää kaksi tai kolme tonnia yhteensä. Vaikka aikaa olisi.

Suunnitelmia

Otan, kokeeksi, pleksin irti kunhan kesälämpöiset säät alkavat. On pitkä aika kun olen ajanut ns. nakupyörällä. Siinä ajoviima suhisee korvissa ja rajoittaa, jonkin verran, miellyttävää ajonopeutta. Pleksi telineineen on pikakiinnitteinen. Kyselin maahantuojalta uutta pleksiä. Sellaisen saa mutta maksaa yli 500 euroa. En tilannut. Toki voisin kokeilla jotain tarvikepleksiäkin alkuperäiseen telineeseen. Pitää mittailla. Takana on auton rengas, kuusitoista tuumaa ja 205 leveä. Siinä kulutuspinta kestää kymmeniätuhansia kilometrejä. Suunnitelmissa on vaihtaa kokoon 195. 

Polttoainevalintoja

Normaalisti, ja kylmillä säillä ehdottomasti, 95-oktaanista bensiiniä tai korkeampioktaanista mutta helteellä olen ajanut etanolilla eli E85:lla. Ei tule juuri sen halvemmaksi kuin bensiinikään mutta tehoa tulee lisää. Eli kiihtyvyys paranee etanolia polttaessa. Toinenkin hyöty on etanolista: se "pesee" palotilat, mäntien päät ja venttiilit karstasta sekä moottori käy viileämpänä ruuhkissakin. Koska pyörässä on lambda-takaisinkytkentä se mahdollistaa eri oktaaniluokat niin että vaurioita ei pääse syntymään. Kylmällä säällä, kun moottorikin käy kylmänä, etanolin palojäte, vesi, ei haihdu kovin tehokkaasti, joutuu osa siitä öljyn joukkoon. Se ei ole hyväksi koneelle. Siksi vain helteellä. Bensiiniä voi sekoittaa missä suhteessa tahansa. Etanolilla käyntiääni on ärhäkkäämpi.

Voitelusta

Tyypiltään, mutta ei merkiltään, suosituksen mukaisia öljyjä keulaan, moottoriin, vaihteistoon ja perään. Lisäksi RVS-käsittely muutaman vuoden välein.