California 1000 Adamant Trike Laitekatsaus: startti, laturi ja muuta

 

Mitä pitää vilkaista
Aloitan tärkeimmästä: riippuen mallisarjasta, vaihtovirtalaturi ja sen oheiskomponentit. Generaattori tai magneettoperiaatteella toimiva laturi löytyy edestä kampiakselin päästä muovi- tai alumiinikuupan alta. Siinä on kaksi pääosaa: pyörivä ankkuri ja kenttäkäämi. Generaattorin ankkuriin kuuluu myös liukurenkaat joita vasten hiiliharjat nojaavat. Paljon muuta ei olekaan kuin johdinnippu ja sen jatkeena liitin ja sitten tulevat vastaan tasasuuntain ja jännitteen säädin. Niiden toimiessa laturista ja oheislaitteiden muokkausvaikutuksesta saadaan noin 13 Voltin tasavirtaa akkua ja pyörän muita sähkölaitteita varten. Laturin teho on pitkälti moottorin kierrosluvun varassa sillä laturi pyörii kampiakselin kierrosnopeutta. Käytännössä riittävää virtamäärää tulee vasta kun moottori pyörii noin 3000 kierroksen minuuttinopeutta. Käytännössä normaalissa ajotoimessa. 

Lähtökohta aiheeseen
Kun tein käynnistinmoottorin huollon 1400 Californiaan niin huomasin että hyvään aikaan. Jos olisi mennyt kovasti pidempään niin likaisuus ja voiteluaineen puute olisi rikkonut startin. Lika sinänsä ei ihmeemmin ollut herkissä kohdissa vaan lika oli mukanaan vienyt voiteluaineet laakereista. Se olisi edistänyt kulumista jatkossa kunnes tulisi se "ensimmäinen käynnistysyritys" jossa ei tapahdu käynnistymistä. Tässä jutussa laajensin asiaa vanhempien pyörien puolelle. Vedenkestäviä voiteita on montaa merkkiä. Yksi hieman arvokkaampi ja toinen kohtuuhintainen.

Sähkölaitteiden toimimattomuudesta
Usein, vanhoissa pyörissä, käy niin että jokin toimilaite ei toimi kun se ei saa sähköä. Vika voi olla laajemman järjestelmän piirissä ja vianetsintä voi olla työlästä. Karkeasti ottaen kannattaa lähteä helpoimmasta päästä ja tutkia onko sähköä ylipäätään olemassa. Akku on silloin katsottava ensin ja todettava tilanne. Jos virtaa löytyy akusta niin siitä lähtee useille eri reiteille virtaa erinäisten komponenttien kautta kuten virtalukko, sulakerasia ja kahvakytkimet. Sulakerasia on seuraava tutkimuskohde. On tarpeellista tietää mikä johtimen reitti vie minnekin. Kytkinkaaviosta on tällöin apua. Jos sitä ei ole käytössä niin koetuskynä tai edullinen yleismittari jolla voi mitata jännitettä ja vastusta on hyvä apu yksistään tai kaavion kanssa yhdessä. Yleensä sähköjärjestelmän johtimet ovat värikoodattuja eli voi seurata pelkän värin perusteella mitä toimintoja kunkin johtimen päässä on. Virran puutteen syy voi olla huono liitos, välissä olevan laitteen vikaantuminen kuten kahvakytkimen toimimattomuus. Periaatteessa yksinkertaista. Se taas on hankalaa että johtimet kulkevat, yleensä rungon suuntaisesti eli ovat piilossa satulan ja polttoainetankin alla sekä ajovalon "kuupan" sisällä. Joskus joutuu purkamaan tavaraa pois homman hoitamiseksi. Pikku vikakin voi aiheuttaa hikoilua.

Toinenkin laturimalli
Saprisa, joka toimii magneettoperiaatteella. Vain yksi liikkuva osa joka on myös kampiakselin etupäässä. Siinä on pyörivä kestomagneetti kiinteän kenttäkäämin ympäröimänä. Antaa kierroksilla hyvin virtaa. Tässä pyörässä on se. Erittäin yksinkertainen. Pesen vain sen ottamalla kenttäkäämin irti ja laitan sen siistiin kuntoon odottamaan ajotoimia ja pitämään 20Ah:n akun hyvässä vireessä. Laturin ilmajäähdytyksen vuoksi siihen pääsee helposti likaa, erityisesti, jos on takapäästään liian lyhyt etulokasuoja. Tässä pyörässä on alkuperäinen lokari.

Kolmas laturimalli
Sekin hiiliharjaton. Merkki on Ducati Energia. Esiintyy osassa Guzzeja. Minulla ei ole pahaa sanottavaa. Sen kiinnitys ei ole kartiolla vaan on kiilan varassa kampiakselin lieriömäiseksi koneistetussa etupäässä. Sopii siis vain juuri tähän kampiakselimalliin. Muut ovat Morse-kartiolla ja niitä voi käyttää ristiin muissa eri malleissa. Tätä ei.

 

Ducati Energia on magneettotyyppinen virtalähde.

Bosch-generaattori hiiliharjoineen pikkulohko-Guzzin nokalla. Ylinnä sytytyssignaalipyörä antureineen. Varsin lujia laitteita.

Vuosimallista kiinni
Latureiden eri merkkien suhteen lienee ollut kilpailua markkinoilla. Se selittää ainakin sen että käyttöön on tullut monia laturimerkkejä eri aikakausina. Tietääkseni Bosch on näistä luotettavin vaikkakin monimutkaisin. Tehoakin löytyy.

Laturin puhtaus
Eturenkaasta lentää kuraa ja kosteutta laturiin. Osassa malleista on tuuletin, kuten alla kuvista näkyy. Muovinen korotuskehä ohjaa ilmavirran siivikkoon josta se kulkee ankkurin ja käämin läpi ulkoilmaan. On omistajan mielenkiinnon varassa haluaako puhdistaa laturin vaikka parin vuoden välein. Kosteus aiheuttaa korroosiota. Esimerkiksi pitkä seisotus ulkona ilman sateensuojaa.

 

 Laturin koppa irrotettu. 3 kpl ruuveja. Jäähdytystä varten muovikehä kopan ja moottorin välissä.

 

Kenttäkäämi irrotettu laturista puhdistusta varten. Ympärillä ilmanvaihdon ja jäähdytyksen mahdollistava korokekehä.

 

Tarina kertoo

Olen kuullut että jos kenttäkäämin irrottaa pidemmäksi aikaa magneettisen ankkurin päältä niin ankkurin kestomagnetointi kärsii. Toisaalta, hyvin harvoin niin tarvitsee tehdä. Lähinnä huollon ja puhdistuksen merkeissä kuten nyt. 

 

Onko unohdus käynyt

Muutama pyörä on tullut vastaan ja korokeosa on puuttunut laturin kotelosta. Kuumeneminen saattaa pilata laturin käämin eristeet. Tietää latausvalon syttymistä ja jonkin aikaa ajettua matkan loppumista

Saprisan kenttäkäämin takapuoli. Kohtuullisen siistissä kunnossa.

Kun katsoo tarkemmin

Käämien väleissä on tyhjää tilaa ja sinne likakin osaa hakeutua ja jäähdytysilma ei pääsee täydellä tehollaan jäähdyttämään. Jos käämit ovat kovin kuumat niin se on pois virrantuotosta. Käytännössä tulen upottamaan tämän neutraaliin pesuaineeseen joka hiljalleen irrottaa piintyneenkin lian. Sitten huuhtelu kuumalla vedellä. Jos on vielä likaa niin uusinta. Pesun jälkeen kuivaus, tarkastus ja asennus paikalleen. Ei kummoinenkaan homma.

Laturin koppa

Se on kärsinyt matkan varrella. Sen pinta on röpelöinen kiveniskemien vuoksi ja valkoinen Guzzi-teksti on, raameineen, himmennyt. Myös sen kiinnitysruuveja on kiristetty liikaa ja siksi muovi on halkeillut. Voi olla että saan muovin tottelemaan.

 

Saprisan kolminapainen johdinliitin, vähintäänkin puhdistusta vaille. Ehkä vaihdan vesitiiviiseen liittimeen. Polttoainetankki pitää irrottaa. Sitä ennen tyhjentää.

 

Pitää, ehkä, käydä liitinkaupassa

Tavallinen SuperSeal-liitin lienee tähän tarkoitukseen liian hentoinen virranvälityskyvyltään. Liitin on runkoputken kyljessä tankin alla joten se on osittain suojattu lialta ja kosteudelta mutta yli neljäkymmentä vuotta on jälkensä jättänyt. Etsiskelen jostain vesitiiviin liitinparin tai laitan tähän liittimeen, jos on kunnossa, jonkilaisen suojauksen, hupun. Myös johtimet ovat paljaana. Niille voisi laittaa myös suojasukan.

 

 

Saprisan ankkuri. On kiinni kartioliitoksella ja yhdellä erikoispultilla kampiakselin päässä. Kaksi reikää kehällä ovat tasapainoituksen vuoksi.

Muuta huomioitavaa

Koska ankkuri on kampiakselin päässä niin akselilla on huulitiiviste. Ei näy pienintäkään öljyvuotoa. Toivottavasti asia pysyy näin.

 

Kiinnityspultti kampiakseliin on erikoinen ja siihen on syynsä.

Vanhojen sähkölaitteiden tyypilliset ongelmat
Varsinkin ulkosäilytyksessä ja/tai kylmillä ja sateisilla teillä paljon ajetulla pyörällä ilmenee helposti lieviä tai keskivaikeita sähköhäiriöitä ikääntyessään. Sähköisiä komponentteja kun ei voi kovin hyvin suojata lialta ja hapettumilta pitkäaikaisessa käytössä. Jälkimmäinen vaiva koskee usein ikääntyneitä pyöriä koska liitoksien ja muiden kontaktikohtien metallit ajan kanssa hapettuvat. Se aiheuttaa liitoskohtien löystymistä. Asia on helppo hoitaa kuntoon: kaivetaan kohteet näkyviin, asianmukaiset kohteet puhdistetaan ja liitoskohtien virran välityskyky varmistetaan. Sitä varten on työvälineensä ja aineensa. Tällä pyörällä kun on ajettu viidellä eri vuosikymmenellä. Toki eri kuosissa mutta runko- ja rekisterinumero ovat olleet samat koko ajan.

Nähnyt vettä
Pyörä on ollut sateessa edellisessä elämässään kaksipyöräisenä. Sekä laturiin että käynnistinmoottoriin on päässyt vettä sisään. Se ei ole rikkonut mitään mutta jälkiä on jättänyt. Jos vesi pääsee laakereita ruostuttamaan alkaa nopea kuluminen. Nyt ei ole käynyt niin. Teen tiiviimmän kokoonpanon eli kunnostan tiivistykset ja maalaan ruostuvat pinnat.

Hiiliharjat
Kulutustavaraa. Koska kontakti liukurenkaaseen on jousivoimalla toteutettu ja laahain eli puhekielessä "hiili" kuluu hiljalleen. Tyypillinen vikaantuminen on hiilten loppuun kuluminen. Hiiliä saanee varaosana ainakin Boschiin. Myös liukurenkaat tai kehät kuluvat mutta hitaammin. Magneettoperiaatteella toimiva laturi, kuten tässä, ei tarvitse hiiliharjoja tai muita kuluvia komponentteja lainkaan. Vain yksi liikkuva osa. Olen hankkinut halvalla rikkinäisiksi epäiltyjä startteja ja latureita. Saan edullisia varaosia joko niitä kunnostamalla tai vain osia ottamalla.

Lisää kuvia
Kunhan taas olen Kerholla tai Verstaalla niin laittelen kuvia lisää oleellisista kohteista. Irroitan polttoainetankin ja vilkaisen mitä kuuluu sähkölaitteille ja niiden liittimille. Ovat pyörän alkuperäisiä osia. Pyörän historia on tiedossani. Yksi lievä kolari oli edellisellä omistajalla jonka vuoksi maalaus meni uusiksi.

Hihnavetoinen laturi 1400:ssa
Aivan saman tyyppinen kuin autoissakin. Sen etu on hihnavedossa koska sillä saadaan välitys kaksinkertaistamaan laturin kierrokset joten sähköä pukkaa jo tyhjäkäynnilläkin. Löytyy monista Guzzimalleista. 1400 laturin toiminnan tarkastin 50.000 km huollon yhteydessä ja vaihdoin sen hihnan. Menee taas muutaman vuoden. Teho ja jännite riittävät hyvin litiumakulle.

Akku California Adamant Trikessä
Tällä kertaa on ollut perinteinen, suljettu lyijy-happoakku, noin 20Ah:n sähkövirran säilöntälaite. Sen neljäs talvehtiminen. Sinne laturi laittaa tulevan energian säilöön. Talviajalla kaksi - kolme kertaa tavallisesta akkulaturista koska tyypillinen akkumalli purkautuu hitaasti ihan itsekseenkin. Akku on täysin irti pyörän muista sähkölaitteista. Voi, nimittäin, käydä niin että akun varaus purkautuu nopeammin jos se on kiinni pyörän virtapiirissä. Varsinkin kun nyt on juttua 80-luvun pyörästä. Periaatteessa on, jopa, tulipalovaara. Alkuperäisesti tähän pyörään on asennettu yli 30Ah:n akku. Se oli sen ajan akkutekniikkaa. Enää ei tarvita niin isoa akkua vaan nykyaikainen pikkuakkukin kykenee homman hoitamaan. Akkujen purkauskyky on, nykyään, parempi ja tehoa irtoaa, hetkellisesti, kovasti.

Muuta tähdellistä puuhaa
Kyseinen pyörä on siis ikääntynyt ja joitakin vuosia sitten muutin sen kolmipyöräiseksi eli trikeksi. Muutos ei vaikuttanut sähköihin muuta kuin että takavaloja on tuplasti. Nekin led-tyyppisiä. Vuosien mittaan pyörään on tehty muutoksia siten että akun +navalta lähtee useita johtoja eri toimintoihin. Ne on tehty tekemisen innossa kun on tullut lisävarusteita tai jotain on muuten vain muutettu. Kaikkia muutoksia, vaikka itse olen tehnyt niistä osan vuosikymmenten mittaan ja pyörällä on ajettu yli 160.000 kilometriä. Tosin ei kaikkia minun toimestani sillä pyörällä oli eri omistaja kun se oli uusi. Muistan oikein hyvin kun sen upouutena ajoin Hyvässä Lahden Kaupungissa Routon Rikun myymälästä uuden omistajansa kotipihaan kun ostajalla ei ollut ajokamppeita matkassa. Matkan varrella pyörä on maalattu uudelleen kahdesti. Samalta herralta, hänen lopetettuaan harrastuksen, kävin sen ostamassa sillä, tosiasiassa, minähän pyörän "neitsyyden" otin heti rekisterikilven asennuksen jälkeen.

Ruuvimeisselin varassa +napaan kuuluvat johtimet. Tähän tulee muutos.

Jakorasia kuten entisellä neidillä
Yksinkertainen tapa on laittaa vain yksi +johdin jakokiskoon josta muut johtimet lähtevät siististi niputettuna käyttökohteisiinsa muovikotelon sisältä. Samalla tulee tutkituksi vuosikymmenien ikäiset johdinniput kulumisen tai muun syyn aiheuttamilta vaurioilta. Ainakin johdinnippujen suojasukat ovat murtuilleet. Että pikku entisöintiä myös. Yllä kuvassa näkyvä liitos siis piilotetaan ja siitä yksi johdin akun plussaan ja siten ettei tärinä tai muut voimat hemputa akkukenkää rikki. Sellainenkin tapaus on nähty. Akku pitää tukea kunnolla heilumattomaksi. Ehkä laitan myös päävirtakytkimen satulan alle. On siellä piilossa. Lisäksi se suojaa sekä akkua tahattomalta purkautumiselta. (Jää valot päälle eli muuta vastaavaa tai voro rikkoo virtalukon.) Myös mahdollisen luvattoman käytön estämiseksi. Tosin vain kerran on yksi pyöristäni ollut luvattomassa käytössä kauan sitten. Guzzia ei ole kukaan halunnut. Mutta kaiken varalta... Kai tyhmiäkin varkaita on?

Johtonippujen teippaaminen
Suojasukkien ohella on monissa pyörissä käytetty teippiä johtonippujen suojaukseen. Muoviteipit eivät kestä pitkään. Laadukas kangasteippi on itselleni mieluisin. Kuitenkin sen loppupää pitää "sulkea". Käytän siihen nippusiteitä tai liimakutistesukan pätkää. Sellaiset johdinniput, jotka kulkevat ohjauksen suuntaan, pitää laittaa hieman väljähköön suojasukkaan ettei synny kiristystä tai yhtä kohtaa johon taipuminen keskittyy. Eli jouheat johdinreitit. Kutistesukka toimii liitosten lähellä pitämällä johtimen ja liittimen yhdessä ja mahdollisen taipumisen heti liittimen juuressa. Vanhoissa pyörissä, kuten tämä, johtimien muovikuori kovettuu. Etenkin niillä kohdin jossa johdinta ei ole suojattu tai lämpimissä kohteissa.

Uusi akkuteline
Suunnitteilla on että teen pikkuiselle 20Ah:n akulle laatikon jossa on hieman pehmusteita ja pohjassa reikä siltä varalta että laatikkoon pääsee vettä tai akku vuotaa. Laitan sen alkuperäisen akkutelineen taakse ja mittansa verran alemmaksi. Sille on useampi syy: Saan akkutelineen tilan muuhun käyttöön kuten vain tavaratilaksi ja jossain pikku huolto/tarvikesetinkin on oltava. Akkukotelolle myös kansi niin pysyy puhtaanpana. Lasikuitu ja polyesterihartsi lienee sopiva materiaalivalinta eikä paina kovasti. Biltemasta kävin ostamassa nk. telttapatjan. Siitä saan akulle mukavan pehmusteen akkukotelon sisään.

Startin huoltoa
Merkiltään Valeo. Hyvin yleinen merkki eurooppalaisissa autoissa ja muissa ajoneuvoissa. Laite on ollut vuosikaudet eli useampia kymmeniä vuosia käytössä. Arvelin että kulumaa saattaisi olla. Hiilet olen siihen vaihtanut uudet muutamia vuosia sitten. Ne olivat suhteellisen hyvässä kunnossa paitsi että toisen hiilen jousi oli hieman omituisessa asennossa eikä sen puristusvoima ollut kummoinen. Voi olla omilta jäljiltäni. Toinen vaihtoehto on että jousi on huonosti kiinni. Siihen en ole kajonnut. Hiilisilta on kovaa bakeliitiksi kutsuttua komposiittimateriaalia ja herkkä hajoamaan. Näin olikin käynyt. Syytä en tiedä. Osan saa korjattua. Alkuperäinen Bosch siirtyi "paremman kaluston" piiriin. Siitä myöhemmin.

Pyörän tuntemus
Oletan, varsin suurelta osalta, että pyörän omistaja/haltija tietää mistä osista pyörä on tehty. Tiedot on helppo hankkia sillä pyörän mukana tulee, aina, omistajan käsikirja. Siinä kerrotaan em. asioita ja paljon muuta. Tämän ikäisissä suomeksi mutta myöhemmin englanniksi ja muillakin kielillä. Vaan tämä on niin vanha että kirja on takuuvarmaksi suomeksi. Ja netissä lisää.

Käynnistinmoottorin sisäsivu heti irrotuksen jälkeen.

 

Irrottaminen pyörästä

Akun +kaapeli irti akusta. Sitten voi irrottaa startin johtimet solenoidin takapäästä. Sillä paksu johdin on virrallinen aina jos akku on kiinni pyörän virtapiirissä ja jos sen kanssa sössii tulee vika. Startti on kiinni kahdella M8 pultilla. Ne auki niin startti on irti pyörästä.

Käynnistyshammaspyörä on ehyt eikä ihmeemmin kulunut. Kertoo siitä että käytössä ovat olleet hyväkuntoiset akku, virtakaapelit, käynnistysvirtapiiri ja käynnistinmoottori.

 

Vauhtipyörän käynnistyshammastus on hyvässä kunnossa.

 

Melko siistiä

Startin asennusaukosta näkyy varsin puhdas kytkintila ja vauhtipyörä. Usein kytkintilassa on runsaasti pölyä ja muuta pikkutöhkää. Osa liasta irtoaa kaksilevyisestä kuivakytkimestä ja sen ulkokehän käynnistyshammastuksesta. 

 

Vähällä käytöllä

Tällä trikellä ajelen keväällä ja syksyllä. Ajomatkaa tulee suhteellisen vähän eli noin 2000 - 3000 kilometriä vuodessa. Pääosa ajoista tulee California 1400 GTS:llä. Muilla pyörillä vain vähän.

Ennakoiva huolto

Sille ovat kaveritkin nauraneet että miksi pitää ryhtyä "ehjää korjaamaan"? Kannattanee miettiä miksi. Kauppias tykkää kun uutta saa myydä. Miksi korjata vanhaa jos saa uuden tilalle? Taitaa olla hondanomistajien puuhaa. Pesu ja kunnostus osille niin taas mennään muutama suvi. Vaiva on pieni. Toki edellyttää että on välineet ja tila jossa huoltaa ja korjata.

Vasemmalla ylhäällä vaihteiston huohotusletku, keskellä vapaavalon kytkin ja alempana, epäterävästi, startin johtimia ja aina jännitteellisen kaapelin suojakumi.

 

Uutena ollut Bosch

Jossain vaiheessa käynnistinmoottori on vaihtunut varaosana ostettuun Valeoon. Siitä kertoo se että tässä pyörässä on vaihdelaatikko jonka toiminnot toimivat sinällään Boschin kera mutta tilalle laitettu Valeo tulee lähemmäs vaihdelaatikkoa ja siksi yllä olevassa kuvassa näkyy uudelleen muokattu vapaavalon anturin kiinnitys. (Ruuvinvaihto matalakantaisempaan ja anturin karan lyhennys.) Pitänee hieman pestä vuosien saatossa tuhrautunutta ympäristöä. Bräkleenillä käy ketterästi. Vaikka kaikki tiivisteet ovat asiallisia mutta kyllä ne vaan, hiljoksiin, vuosien myötä, vuotavat. Toki, silloin kun tämän pyörän tiivisteet on tehty, ei osattukaan kuvitella sellaisia öljyjä kuin nyt on: notkeita.

Hiilisilta jonka metallikuoressa lievä ruostevaurio. Ei haittaa toimintaa kunhan on siivottu. Hiilisillassa on vikaa.

Muuta harmia

Toinen hiilistä on jumiutunut. Se ei ole normaalia. Syyksi osoittautui jumiintunut hiilen paininjousi. Startti toimi silti moitteettomasti. Kunnostuksen paikka, kuitenkin.

Takapää kun hiilisilta on irrotettu. Ruostetta täälläkin. Pyörää, tai starttia, on säilytetty ulkona kohtuullisen pitkiä aikoja. Ajan kanssa pukkaa vikaa.

Planeettapyörästö. Kohtuullisen hyvissä voiteissa. Välikansi jostain syystä irronnut ja tarttunut kenttämagneetteihin. (Vas.)

Välikannen irtoaminen

Ei ole harvinaista tämän tyypin Valeolle. On tullut vastaan muuallakin. Kiinnitän kannen paremmin kun teen kokoonpanon.

Hiilet hyväkuntoiset ja jatkavat toimessaan kunhan hieman fiksaan nk. hiilisiltaa ja siivoan. Hiilissä ei vikaa. Kyllä tästä kalu tulee. 

 

Hiilisillan materiaali

Aikanaan puhuttiin bakeliitista. Se on lämpöä kestävä muoviseos. Hyvin kovaa ja vanhemmiten haurasta. Osoittautui että hiilisilta on hajonnut kolmeen osaan joista yksi varsin pieni. Ajattelin laittaa sen kuntoon. Ostin tuubiparin epoksiliimaa.

Hiilisilta kolmena palana. Sitä on aiemminkin yritetty korjata ja saatu toimimaan.

 

 Vasemmalla hajonnut hiilisilta. Oikealla uusi.

 

Korjaus aloitettu. Ensimmäisellä liimauksella kaksi isointa osaa yhteen.

Ensin rikkinäisten osien pesu

Osa sietää, toisin kuin jotkin muut muovit, asetonia. Sillä huuhtelin mahdolliset rasvat ym. liat pois. Yllä kuvassa näkyy liimasauma noin klo 10 tietämillä. Täytin sauman epoksilla. Halkeaman toinen pää on hentoisessa kohdassa klo 2. Yksi pala puuttuu oikean puolen kiinnitysruuvin aukon vierestä. Kunhan tämä liimaus kovettuu teen epoksista korvaavan rakenteen. Leppoisaa askartelua.

Ankkurin akselin takapää. Kiinnitys kunnossa ja laakerointi myös. Likaista vaseliinia. Purku, pesu, voitelu ja takaisin nippuun.

 

Tällä ajomääräällä

Koska 1400 California on se ykköspeli niin tämä toimittaa rospuuttoaikojen matkamoottoripyöräilyintouden keväin ja syksyin. Huhtikuu ja lokakuu. Noin karkeasti. Talouden ainoa analogiapyörä. On hyvä palata vanhaan ajoittain. Jos digihommissakin on hoitoa on tässäkin. Ei paljoa jos osaa. Mutta aina voi parantaa. Pyörän kestävyydelle on tärkeää kolme asiaa: ajotapa ja voitelu vaan pikku säädötkin pitää hoitaa kuntoon. Sekä hyvä huolto ja hyvät öljyt. Valvoline 20W50 mineraaliöljy on osoittautunut kohtuullisen hyväksi aineeksi. Koneeseen ja vaihteistoon on tehty RVS-käsittely joitakin vuosia sitten.

Ankkurin akselin päittäislaakerointi. Alinna laakerilaatta, aluslaatta ja ylinnä uralukko jotka kiinnittyvät akselin päähän.

 

Ruosteen poisto hiomalla

Muutamassa kohdassa rakenteissa on ruostumista hieman. Puhdistus ja maalia päälle. Kummallisia pistepuikon iskuja oikealla Valeo-tekstin liki. Mitä lienee

Keraamiset kenttämagneetit ovat kunnossa ja kiinni hyvin. Vain pesu tarvitaan.

 

Ilmiö johon homma perustuu

Toisin kuin normaalit käämin, eli sähkövirrallisen johdinkierukan, sisällä oleva rautaydin, on magneettinde silloin kun niitä ympäröivään käämiin syötetään sähkövirtaa. Ilmiö toistuu myös toisinpäin: kun liikkuva magneettikenttä kohtaa raudan tai muun siihen verrattavan materiaalin se tuottaa sähkövirtaa johtimiin. Jotkin materaalit saadaan magneetisiksi jossa magnetismi pysyy aikansa. Tässä on kyse tästä jälkimmäisestä magneettisuudesta. Voi olla että selityksessäni on puutteita. Blogiini voi laittaa palautetta. Keskikoulussa ei fysiikka ollut ihan ykkösaiheeni vaikka matematiikka oli. Opettajani olivat vihaisia kun hakeuduinkin amikseen koneitten pariin enkä lukioon. Millaisen teoreetikon maailma minussa menetti!

Opettajani

Edesmenneitä. Muistan heitä lämmöllä ja oli etuoikeus käydä yksityiskoulua kun muita uhkasi sen aikainen tasapäistävä peruskoulu. Tavallaan demokratiaa sekin. Mieliaineeni oli joukko-oppi. Sen myötä matemaattinen osaamiseni nousi jyrkästi. Ikävät numerot muuttuivat arvoiksi kuten kirjaimiksi a ja b, c ja d, jne. ja homma lähti kulkemaan. Useilla luokkakavereilla ei. Asia, osittain, kääntyi päälaelleen. Ehkä siksi olen seurannut arvoja enkä numeroita sillä olin pitkään politiikassa sekä kansallisella tasolla että EU:ssa. Oli kiva johtaa moottoripyöräjärjestöjä. Olihan minulla kavereita apuna kuten Kekku, aiempi "esimieheni", ainainen kisakaverini ja muut mukavat ukot ja eukot Brysselissä asti. Mutta vanhoja muttereita pyörittelen mielellään edelleen kuten juttu kertoo.

Solenoidin rakenne kunnossa, välivipu ehyt eikä bendixissä valittamista. Vain pesu.

 

Mekanismit kunnossa

Solenoidin rautasydän, yllä kuvassa vasemmalla, siirtää mustan vivun välityksellä oikealla olevan bendix-rattaan vauhtipyörän kehähammastukselle. Samalla solenoidin liikkeellä kytkeytyy akusta tuleva virta startin hiiliin ja niistä ankkuriin.

Ankkurikäämi on kunnossa. Sille pesu, kevyt voitelu akseleihin ja kokoonpano.

Osat pestyinä kuivumassa. Sitten kokoonpano. Ei tarvittu uä-pesuria.

 

Alhaalla keskellä kuvassa

Kaksi pientä päästään katkaistua valkoista kolmiota ovat eristeet jotka tulevat hiilien alle. Jos ne irtoavat tai hajoavat  jostain syystä niin käynnistinmoottori ei toimi ja starttinappia painettaessa startista nousee savu. 

Ylhäällä keskellä

Pitkähkö akseli ja sen päässä hammaspyöriä on alennusvaihteen palenneetta pyörästö. Siitä oikealla on musta, muovinen hammaskehä jonka sisällä se pyörii ja muuttaa suuren kierrosluvun vääntömomentiksi jolla pyörän tai auton moottori käynnistyy.

Yllä kuvassa vasemmalta ylärivistä alkaen

Solenoidi ja sen sydämen jousi ja sydän vipuineen. Planeettapyörästö akseleineen ja sen kehähammastus jossa solenoidin tukilevy. Keskellä vas. hiilisilta, startin kuori, ankkuri, planeettapyörästön kansilevy ja bendix-suuntaiskytkin hammaspyörineen. Alarivissä akselien päittäislaakereita, akselien lukitusosia, ruuveja osien kiinnitykseen, hiilten eristelevyt ja startin kuoren etuosa. Solenoidin ulkopintaa ei pidä voidella. Silti jotkut tekevät niin mutta siitä seuraa, ajan kanssa, solenoidin toiminnan hidastumista ja kärjen palaminen. Solenoidin toiminnan seuraaminen on helppoa: jos startti vain naksahtaa mutta ei pyöri on vikaa joko solenoidin kärjissä tai huono akkuteho. Myös startin rele voi renkata.

Yksikertainen rakenne

Toki isokoisempi suoravetokäynnistinmoottori on vielä yksinkertaisempi mekaanisesti mutta sellainen vaatii tehokkaamman akun ja laturin kuin nyt käytössä oleva. Tässä purettu alennusvaihteinen startti on pienempi ja kevyempi eikä ole sähkösyöppö. Uuden käynnistinmoottorin hinnat, merkistä ja myyntipaikasta riippuen, 400 - 800€, teettää sen että muutaman tunnin puuhaan kunnostamalla vanhaa kalustoa. Ehkä säästän...

Ulkokuoren maalaus

Osin sisäpuoleltakin, kuten aiemmin kuvista näkyi, on käynnistinmoottori saanut sisäänsä vettä. Ollut ilmeisesti, ulkosäilytyksessä. Itselläni pyörät kastuvat vain sateella ajaen ja pesussa. Muutoin ne ovat sisällä joko Kerholla, Verstaalla tai asunnon läheisessä autotallissa. Ajon aikana, vaikka sataisi, on moottori ja sen laitteet, sen verran lämpimiä että vesi kyllä haihtuu pois.

 

Osien puhdistus

En ryhtynyt hiekkapuhaltamaan vaan poistin ruostetta ja likaa mekaanisesti sekä kemiallisesti. Pesun ja kuivauksen jälkeen maali.

Ylhäällä vasemmalla moottorin vaippa, vieressä solenoidi ja alhaalla vetohammaspyörän kotelo ja startin takakansi. Se oli huonoimmassa kunnossa.

 

Maalin annan kuivaa

Maalasin tavallisella mustalla Mastonin spraymaalilla. Osat saavat kuivua useamman viikon. Ennen asennusta vahaan ne niin pysyvät siitinä. Tässä pyörämallissa käynnistinmoottori ei ole piilossa kannen alla vaan koko ajan näkyvissä ja on maantiekuran kanssa tekemisissä. 

Sisäpuoli

Sinne eivät ranskalaiset ole maalia tuhlanneet. Ainakin takapään peltikotelon pinta oli paljas. Nyt siihen tulee muutos.

Kommutaattori puhdistettuna. Erinomaisessa kunnossa: ei merkittäviä naarmuja tai kulumista ja pinta on riittävän sileä. Lievää ruostetta.

 

Ruosteen poisto ja voitelu

Poistin ruosteet mekaanisesti. Kokoonpanon yhteydessä voitelu vedenkestävällä vaseliinillä. Aiemmin ruostuneet kohdat on nyt puhdistettu ja maalattu.

Käynnistinmoottorin alennusvaihde välilevyineen voideltuna.

 

Toisen, samanlainen startin, hajonnut hiilisilta koottuna. Toinen liimauskierros menossa.

Maalarinteippi muottina

Tuore epoksihartsi on harmaata. Kovettunut on läpinäkyvää. Korvaan hartsilla ne kohdat joiden paloja en löytänyt liimattavaksi. Voi olla että näin tulee lujempaa rakennetta. Hiilisilta on kovaa mutta hyvin haurasta ainetta. Kovettuneen, ylimääräisen epoksin viilaan pois kunhan on kovettunut kunnolla. 

Jämäosat

Kun on useita samanlaisia, käytettyjä startteja niin olen tehnyt siten että puran ne, valitsen niistä parhaat osat ja kokoonpanen niistä yhden hyvän. Seuraava on sitten vain toiseksi paras ja viimeiseen jää ne kuluneimmat jämäosat mutta uskon senkin saavani käyttökelpoiseksi tasolla välttävä. 

Analoginen moottorinohjaus

Puhutaan ns. kaasutinpyöristä jossa kaikki on vanhanaikaista ja mekaanista kuten katkojan kärjet. Niissä ja niiden näpräämisessä on oma viehätyksensä. Toki tahtoo kädet tahriutua. Käytän kyllä kumihanskoja mutta joskus huomaan että innoissaan puuhatessaan ne eivät olekaan kourissa vaan kädet ovat jo mustuneet.

 

Käynnistinmoottori niputettu

Koekäyttö on tekemättä mutta startti on paikoillaan. Muutama kuva aiheesta.

 

Koottu ja valmis asennukseen.

 Käynnistinmoottori asennettu paikoilleen ja kytketty virtapiiriinsa. Pullo on vaihteiston huohotusletkun päässä. Pysyy vaihteiston kylki siistinä.

 

Jatkoa seuraa

Lähiviikkoina laitan kapineen takaisin nippuun ja asennan paikoilleen. Teen pikku talvikäynnistyksen. Onhan se mukava kuulla hetken aikaa V2-puksutusta. Kuvia tulee lisää. Ajankulua on vielä sähköjohtojen kanssa sekä akkutelineen teossa ja sen asennuksessa uuteen paikkaan taaemmas ja alemmaksi.

Halvin markkinoilla oleva käynnistinmoottori

Hintahaitari on melkoisen laaja. Halvin: Aviamo, kallein maksaa liki 800€. Kumpaankaan en aio seota. Korjaan vanhoja jos tarvitsee. Varaosia on saatavilla.

 

Laturin kenttäkäämi

Melkoisen likainen. Pesu auttoi aiheeseen. Hapettumat saavat olla sinällään. Eivät näy kun kansi on paikoillaan. Tarkempi saattaisi teräsharjata ja maalata ruostumaan pyrkivät osat. Toki asia on niin että tällä ruostumistahdilla kestää aika kauan ennenkuin osa on niin huono ettei kelpaa käyttöön.

 

Kenttäkäämi sivulta alumiinikansineen.

 

 Laturin kenttäkäämi pestynä. Kapeasta pulloharjasta jäi lankoja pestessä sähkömagneettien väliin. Nypin pinseteillä pois.

Yleinen siisteys

Varsin hyvä. Kampiakselin huulitiivisteessä ei ole ollut vuotoa vaikka se on ollut virassaan vuosikymmeniä. Toki moottoria on kunnostettu siltä osin kuin olen katsonut tarpeelliseksi. Kuten uudet männänrenkaat. Käynti nätistyi ja öljynkulutus, kuten harmaa savu pakoputkista, loppui. Uusin myös venttiilit ja venttiilien ohjureihin laitatin "linerit" eli ohjurit "putkitettiin". Kun vein kannet ja venttiilit Tammer Dieseliin olivat venttiilit mukana joten välykset menivät oikein, seetirenkaat koneistettiin uusien venttiilien mukaan ja hiottiin tiiveiksi. Laitatin alkuperäistä kevyemmät venttiilit, kiitos Jussille Ylöjärveltä kilpaosista. 

Kone käy nätillä äänellä. Ruostumattomasta teräksestä tehdyt äänenvaimentimet ovat 1100 Californiasta peräisin. Muuten on kone alkuperäiskunnossa. Kytkinlevyt laitoin uudet. Vaihteisto ei ole alkuperäinen vaan vanhemmasta 80-luvun T-mallista lainattu. Siihen tein itse peruskunnostuksen. Tätä kirjoitettaessa on reilut kolme kuukautta kun lähden katselemaan keväisiä pirkanmaalaisia maisemia.

Kestomagneettinen ankkuri paikoillaan. Pultti on vielä irti.

Laturi koottu.

Laturin koppa pesty ja siistitty.

 

Kopan korjausta

Se on vielä tekemättä. Ylempien kiinnityskorvakkeiden ruuvit on joskus kiristetty liiaksi ja ovat haljenneet. Kuumailmapuhallin ja liima hoitanee kunnostuksen. Muuten saa olla sellaisenaan. Kuraläppä etulokariin voisi olla asiallinen juttu laturin puhtauden suhteen.

Hiekkapuhallus eturenkaasta

Laturin koppa ottaa vastaan kaikki mikä eturenkaasta lentää taaksepäin. On iskemiä ja karheaa pintaa. Mutta saa olla. Kyllä ikä saa näkyä eikä se vaikuta laturin toimintaan. 

Polttoainetankin alla

Siellä sijaitsee lataukseen liittyviä osia ja liittimiä sekä sytytyspuolat. Nekin pitää puhdistaa ja katsoa että virralla on vapaa kulku. Edellyttää polttoainetankin irrotuksen. Tyhjennän tankin ja nostan pois. Siihen liittyy letkujen irrottelua ja yhden ruuvin avauksen tankin takapäästä. Tapahtunee viikolla kolme.

 

Kahvakytkimet

Ohjaustangossa on merkittävä määrä sähköisiä hallintalaitteita. Tärkeimmät lienevät käynnistysnappi, tappokatkaisin, valokytkimet, äänimerkin painike ja pari muuta. Tässä mallissa on muovikoteloiset kytkimet. Vaikka aika tiiviit ovatkin sinnekin pääsee likaa sekä kosteutta ja kytkimien käyttämisestä syntyvää pölyä. Toistaiseksi ei ole ilmennyt kahvakytkinten osalta vikatoimintoja tai sitten en vain ole huomannut. Kahvakytkimet keräävät likaa ja lika kosteutta. Kohde on helppo: avataan, puhdistetaan ja voidellaan kevyesti ja kasaus. Sen jälkeen toiminta on varmempaa ja osat kuluvat vain hitaasti. Myös sähkönkulku paranee.

Varovainen avaus

Kahvakytkimet ovat ruuvikiinnitteiset siten että kytkinkotelot ovat kahdesta osasta: ylä- ja alaosasta. Molempiin puoliskoihin kulkee johtimia. Tarkoitus on puhdistaa kytkimien sähköiset kosketuspinnat ja tutkia niiden johdotusten kunto. Muovipäällysteiset johtimet menettävät, ajan kuluessa, niin kutsuttuja muovin pehmentimiä. Silloin johdinpäällysteet sekä lyhenevät että myös murtuilevat. Näitä kohteita etsin ja korjaan jos on tarve. Viimeksi puhdistus, kytkentäpintojen suojaus ja kokoonpano. Toivoakseni ajokausi alkaa varmatoimisella pyörällä. Kuvia aiheesta tulee kun pääsen asiassa eteenpäin.

 

Välimerkki

Tässä välissä täytyi käydä Kangasalla laskemassa vanha motoristiystävä keveisiin multiin Vatialaan. Yleensä ottaen, näitä valitettavia luopumisia, on nykyään melko usein. Ei ole hyvä elää vanhaksi...

 

Toisen käyttöpyöräni käynnistinmoottorin huoltoa. 

Jatkoa tälle hommalle jossa Triken eli California 1000 Adamantin johdinsarjaa kunnostan. Johan se onkin viitisenkymmentä vuotta asiansa ajanut mutta kannattaa varautua ennalta etten jää tien laitaan. Kahvakytkimien ja emäputken osalta pitää tutkia tarkemmin. Siinä johtosarja on ohjausliikkeen mukana kääntyilevä eli liiitokset ja johtosarjan taipuminen ja hiertäminen rakenteisiin olisi mahdollisimman vähäistä ja laittaa, mahdollisesti, notkeammat johdinsuojat.

Voi ryhtyä

Myös lisää muuta siistiä sähkölaitepuuhastelua luvassa. Myös ohjelmointi eli digihommat toimivat. Monet ostavat ties mitä lisäpalikoita pyöriinsä tehontarpeen nostattamiseksi. Täällä kysytään että miksi, kun voi alkuperäistä ohjelmistoa ohjelmoida ihan halunsa mukaan. Ensin, toki pitää kopioida, alkuperäinen ohjelmisto neutraaliin ympäristöön ja sitten ryhtyä puuhastamaan digitaalien parissa. Aina niitä hutia sattuu mutta asian suhteen voi oppia jos on kykyä. Joskus innostuskin riittää.

 

Vanhoja horinoita

Onhan tuolla, yllä, yli kymmenen vuotta vanhoja blogijuttuja. Blogini on ylittänyt miljoonan kävijän määrän kauan sitten. Mutta ei yhdenyhtä mainosta. Takuulla. Jos linkkejäni ei mainoksiksi lasketa vaan informaatioksi. En siis tienaa blogillani eli ei ole minkäänlaista painetta mainostaa tai puuttua muiden asioihin. Paitsi jos kaverit haluavat... Hankin kymmenen vuotta lisää kirjoitusoikeutta tähän blogiin. Voisi lyödä vetoa koska jutut loppuu. Kaverin kävin eilen, seitsemän tuntia sitten, 04.01.-25 kuoppaamassa. Otin pari olutta muistokseen. Prosit!

Erinomaista ajokauden odotusta: laittakaahan Guzzinne, Benellinne, Morininne, Ducatinne, Laverdanne jne. rullaamaan kunhan asfaltti on kuivanut!

Nuorena motoristina

Kotipaikka on reilun seitsemän kilometrin päässä lähimmästä asfalttitiestä. Tuli opiskeltua soralla ajoa melkoisesti. Oli siis juhlaa kun pääsi asfalttibaanalle kaasuttelemaan. Ihan kirkonkylälle asti tuli ajettua eli noin 30 kilometrin päähän. Sellaiset ajotapahtumat olivat normia eli kirkonkylän kioskin kulmalle paikalliset motoristinalut keräännyttiin vaihtamaan mielipiteitä ja puhumaan leuhkia juttuja. Kotikylältä pääsi kahteen suuntaan sorateitä. Parempi vei Mutalan suunnalle Kuruntien varteen ja se toinen, tiehoitokunnan ylläpitämä paikallistie, kulki Kyrönlahden suuntaan Kuruntielle myös. Siellä oli kesäkioski. Mutalassa oli kaksi kauppaa, postikonttori mutta ei yhtään kioskia. Tosin bensiiniä sai. Kotikylällä oli kesäkauppa avoinna kun mökkiläiset tulivat. Siinäpä sitten pyörittiin ja tutustuttiin naapurikylien nuorisoon. Toki moni oli jo kansakouluajoista tuttuja.

 

Tilanne nyt

Ei kaupan kauppaa. Lähin kauppa kotikylästä vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä Kaiharin kylässä. Vaan onpa kylälle tullut kesäravintola: Villa Vino. Aloittelee toukokuussa ja syksyllä sulkee ovensa. Heikkilän talon kupeessa Ylöjärven Kuljun kylässä. Hieno järvimaisema. Myös Vanhan Heikkilän päärakennus piha-aittoineen vuosisatojen takaa. Näytillä sen ajan kodinkoneita, ja autenttinen pirtti tulisijoineen. Myös Vikelän tuulimylly on samalla mäellä. Olen syönyt tuulimyllyssä jauhettua ruisjauhoa leivän muodossa. Nykyisestä saatavuudesta en tiedä. Samalla mäellä on kolmen maatilan päärakennukset ja muita rakennuksia. Valitettavasti lapsuuteni Vikelän vanhat rakennukset ovat purettu. Heti kun tie on keväällä kuivanut niin ajelen sinnepäin lounastamaan.