Vähän voimasiirtoa
Kardaani, kytkin ja niiden mekanismit ovat seurannan alla. Mitään vikaa ei ole ilmennyt. Mutta ei tulekaan, ainakaan yllätyksenä, kun käy lävitse vaivanpaikat muutaman vuoden välein jos pyörällä ajetaan. Matkaa tällä pyörällä tulee vuodessa vain kaksi - kolmetuhatta kilometriä. Muut matkat muilla pyörillä.
Vaihteisto on vanha
Peräisin kuusikymmenluvulta. Siitä kertovat esimerkiksi rakenteet jotka ovat oikeanpuoleista vaihdepoljinta varten ja muutama muukin yksityiskohtaa. Myös sisäisissä rakenteissa on pieniä eroja.
Vaihteiston takapää. Kytkimen vivun palautinjousi on hieman ruosteessa ja likaa kertynyt rakenteisiin. (Kuvassa jo alustavasti pesty.) Oikealla näkyy osa kardaanin etupään nivelestä.
Vaihteiston takapään kaluja
Vasemmalla
vaihdevipu, kaksi kuusiota peräkkäin on vaihteensiirron säätöä varten,
kytkinvipu palautinjousineen ja oikealla kardaanin etupää. Tämä alue jää
monilta huomioimatta vaikka siellä on vitaaleja komponentteja kuten
vaihdevivun akseli ja sen pallonivelet. Harva niitä eestyy pesemään ja
voitelemaan. Se aiheuttaa epämääräistä vaihteensiirtoa ja välivapaita.
Monen vaihteiston takakannesta puuttuu kytkinvivun palautinjousi. Se
tekee kytkimen käytöstä epämääräistä ja kuluttaa kytkimen painelaakeria
tarpeettomasti. Kytkinvivun akseli kannattaa ottaa irti huollon
yhteydessä, puhdistaa ja voidella. Ei joka huollossa mutta muutaman
kymmentuhannen kilometrin välein tai, ainakin, kytkinvaijerin vaihdon
yhteydessä.
Kytkinvivun huolto
Kuvassa näkyy kytkinvivun akselin yläpää. Sen alapäässä on sokka joka irrotetaan ja nostetaan vivun akseli ylös. Toimi on vuosittainen jos pyörälla ajetaan. Pestään, esim. Bräkleenillä vivun ja korvakkeiden reiät sekä akselitappi. Voidellaan, kevyesti, vedenkestävällä vaseliinilla ja kootaan. Kytkimen käyttö on kevyttä. Toki kytkinkahvankin akselille voi tehdä saman. Eikä vaijerikaan voitelua karsasta. Muihin osiin ei tarvitse kajota. Toki jos on vanha pyörä niin kytkimen painelaakerin kunnon tarkistus voi tulla kyseeseen jos pyörällä on ajettu jo yli viisikymmentätuhatta kilometriä. Jos laakerin neuloissa tai sen molemmin puolin olevissa levyissä on kulumajälkiä niin kannattaa laittaa uusi laakeri päätylevyineen. Voi säästää varallisuutta kun ei tarvitse koko vaihteistoa remontoida. Merkkihuoltokaan ei tee tätä kuin pyynnöstä ja tuntipalkalla.
Kytkinvaijerin huolto
Se irrotetaan ja tarkistetaan että sen muovipäällinen on ehyt. Jos on kulumia niin liimakutistesukalla korjaantuu tai laittaa vain uuden vaijerin. Vaijerin voitelu tapahtuu siten että ohuehkoa öljyä sujutetaan vaijerin ja sen kuoren väliin niin että sitä tippuu toisesta päästä pois. Näin voi olla varma että vaijeri on voideltu eikä korroosio pääse kuluttamaan sen osia. (Kun vaijerin irrottaa niin kytkinvivun jousi todennäköisesti putoaa pois paikaltaan.)
Nopeusmittarin vaijeri
Se on suht helppo irrottaa: alapäästä ja yläpäästä sormimutterit auki ja vaijeri on irtaallaan. Ennen irroitusta pitää katsoa mikä oli vaijerin reitti mittarista vaihteistoon. Vaijeria irrotettaessa on katsottava alapään osalta että vaijerin pyöritin ei irtoa vaan vain vaijeri pyörittimestään. Jos messikinen pyöritin irtoaa se tietää vaihteistoremonttia sillä sen vaihteiston sisäpuolen osat putoavat pois paikoiltaan eikä pyöritintä saa enää toimimaan ja irto-osat pyörivät vaihteiston sisällä. Vaijerin voi vetää kuorestaan esiin, pestä, kuten kuorikin sisäpuolelta, esim. Brakleenilla, odotetaan kuivumista yön yli vaijerin kuori pystyssä, laitetaan öljyä kuoren sisään ja tyonnetään voideltu vaijeri kuoren sisään ja asennetaan paikoilleen. Voitelematta vaijeri ei ole pitkäikäinen ja sillä on taipumus ruostua sisäpuolelta. Rospuuttoajan mukavia pikkupuuhia.
Akkutelineen irroitus
Akku ensin pois. Akkuteline on viidellä ruuvilla kiinni ynnä kolme mutteria. Ne kun avaa niin alla on näkymä ja suora kontakti kytkinvipuun ja sen yhteydessä oleviin rakenteisiin. Paikka on usein hyvinkin likainen joten pesuainetta ei kannata säästellä.
Kytkivivun osat: laakeritappi, sen sokka ja jousi. Ruskea juttu on kytkinvivun liikematkan säätö.
Välys pitää olla
Kytkintä, sen vipua ja vaijeria ei saa säätää niin että välys on nolla. Pitää olla pieni tyhjä liike. Muutoin painelaakeri kuluu nopeaan ja kytkin voi ryhtyä luistamaan. Ei mitenkään harvinainen vaiva. Jos säätövarat eivät riitä on kytkinremontin aika ja se vaatii vaihteiston irrotuksen ja kaikkien sen takana olevien komponenttien irrotuksen ja rungon takapään nostamisen pois. Tietenkin myös kytkimen purkamisen, uudet levyt, jos on tarpeen ja kokoonpanon. Noin yhden työpäivän rupeama ja pyörä on taas ajokunnossa. Tältä osin mallit 1000 ja 1100 ovat varsin identtiset.
Kytkinvivun akselin reikä on kulunut jo soikeaksi. Edellisen omistajan aikana pyörää on huollettu vain merkkihuollossa.
Kaikki ei kuulu huoltoon
Pyärn omistajan hommiin kuuluu, jos haluaa pitää pyöräänsä hyvässä kunnossa, seurata laakerointien kunnot kuten kardaanin ristinivelet, takapyörän navan ja perävaihteen vetourakot, sysäksenvaimentimien (Kumi- ja kitkavaimentimet.) tarkastus ja sen keskiön voitelu kevyesti. Onnistuu parhaiten renkaanvaihdon yhteydessä. Myös kardaanissa on katsottavaa: etunivelen kunto ja voitelutilanne ja takapään uraholkin kunto, puhdistus ja voitelu. Muualla tärkeät laakerit ovat ohjauksessa ja pyörien keskiöissä. Välyksiä ei saa löytyä.
Vaihdelaatikon takapää kun kytkinvipu on irrotettu.
Likainen paikka
Vaihteiston takapää ja osin päällipuoli ovat likaisimpia paikkoja mitä pyörässä on. Vaikka ei öljyä mistään tihkukaan niin maantielika ja -sora löytää näille main. Ja jää niille sijoilleen. Rakenteet voi pestä ensin normaalisti ja vielä kerran jollain liuottimella niin tulee yllä näkyvää jälkeä. Jos tarvitsee huoltaa niin ei ole liasta kovin haittaa. Ruostetta joihinkin osiin on ilmestynyt muttei mitenkään vakavalla tavalla. Marketin hyllystä löytyy erilaisia painepulloja ja kannuissa olevia tehokkaita pesuaineita. Pitää kuiten olla ruiskuttelematta maalatuille pinnoille.
Painelaakeri
On myös huoltokohde. Se saa voitelunsa vaihteistoöljystä ja on tiivistetty o-renkaalla ulkoilmasta. O-rengas on yllä kuvassa näkyvän mustan painimen ympärillä. Kun paininta aikoo irrottaa niin ensin ympäristö puhtaaksi ja laakeri tulee painimen perässä ulos ja jos ei tule niin magneetilla voi auttaa. Laakerissa ei saa olla vaurioita. (Kuva alla jossa on jo törkeät vauriot.) Kulumaa ja siitä aihetunutta vauriota ei tunnista kytkinkahvasta puristamalla vaan vilkaisemalla ko kohdetta. Akkutelineen pohjalevyn irrottaminen antaa tilaa toimenpiteelle. Pyöränosturista on suuri apu niin ei tarvitse kyykkiä. Kytkin mekanismissa pitää olla löysä alue alussa. Jos laakeri pyörii koko ajan niin se ei kestä. Suosittelen laittamaan vaihteen vapaalle aina kun ollaan pysähdyksissä pidempään kuten liikennevaloissa.
Tyypillinen painelaakerivika. Lisäksi yleinen vanhoissa pyörissä.
Kuvan tarina
On ollut yritystä, ehkä nuukuuttakin, sillä painelaakerin päätylevyt oli käännetty toisinpäin ja matkaa jatkettu. Se ei juuri asiaa parantanut vaan kulumista tapahtui lisää. Irronnut erittäin kova laakerimetalli ajautuu vaihteistoöljyn joukkoon ja tekee siellä öljyn joukossa kuluttavaa tointa. Tässä sentään ei ole ajautunut laakerineuloja vaihteistoon mutta sellaistakin on nähty. Tarina lyhyesti: eräs guzzisti tuli Verstaalleni ja tiedusteli että josko säätäisin pyöränsä kytkimen kun se ei oikein toimi. Siitä jo arvasin että laakeri on rikki. Sattui olemaan varaosa hyllyssä niin vartin päästä asia oli hoidettu. Kehotin vaihtamaan vaihteistoöljyn ensitilassa ja hankkimaan magneettipropun vaihteiston tyhjennystulpan tilalle. Tiedä sitten, ei ole tullut tietoa. Toinen Guzzisti vaihtoi Hondaan kun oli sama vika. Antoi vahingon kiertää.
Kytkinlevyjen kuluessa
Vaihteiston takakannessa
oleva kytkinvipu on varustettu säätöruuvilla. Sillä säädetään kytkimen
toimintaa. Lisäksi siinä pitää olla pieni välys. Kun kytkinlevyt
kuluvat, välys kasvaa ja kytkimen toiminta, näennäisesti, heikkenee.
Säätämällä asia pysyy kunnossa. Epäilen, että monessa tapauksessa, ei ole osattu säätää kytkintä oikein vaan kytkin on jäänyt lievästi laahaamaan eli painelaakeri on pyörinyt koko ajan ajon aikana.
Kardaanin etupää ja sen ristinivel. Rungon poikkiputki etualalla. Akkutelineen pohjalevy on irrotettu.
Oikeassa alakulmassa
Kuvassa
on
nopeusmittarin vaijerin alapää. Otan sen irti molemmista päistään,
vedän vaijerin ulos, pesen sen ja huuhtelen vaijerin kuoren
sisäpuolelta. Pitää ostaa iso pullo Brakleenia. Kun pesuaineet ovat haihtuneet lasken voiteluöljyä
sisäpuolen läpi. Helppo juttu ja voitelu on taattu pitkäksi aikaa. Nopeusmittarin vaijerin kuori on vanhuuttaan kutistunut eli lyhentynyt. Asia pitää korjata joko kumitötteröllä tai pätkällä kutistesukkaa. Aina on jotain pientä fiksattavaa. Huoltamaton vaijeri kestää aikansa ja tulee kauppaan asiaa. Vaivaa ja rahanmenoa. Kardaani on peräisin 70-luvun Mazda Savannasta ja taka-akseli saman aikakauden Datsunista. Uusin vain ristinivelien nivelristikot. Muutaman kympin juttu. Osia hommailen myös
Helmiseltä.
Vaihteisto on vanha
60-luvun lopulta. Valitsin kyseisen vaihteiston siksi että siinä on vinohampaiset rattaat jotka ovat läpeensä karkaistut. Myöhemmin tehdyt ovat pintakarkaistuja. Vaihteiston erottaa siitä että välityssuhteet ovat hieman tiuhemmat ja ulkoisesti siinä on valuosa joka mahdollistaa vaihdepolkimen asentamisen oikealle puolelle pyörää. Kuten joissakin kulttuureissa on käytäntö kuten Britanniassa ja sen alusmaissa.
Vaihteiston huohotus
Koska vaihteiston lämpötila vaihtelee sekä ulkoilman mukaan se myös lämpenee ajossa ja jäähtyy parkissa. Silloin vaihteistosta joko pyrkii öljyistä kaasua ulos tai jäähtyessä se imee kosteaa ilmaa sisäänsä mikä ei ole lainkaan hyväksi. Olen tehnyt karkean venttiilin tarkoitusta varten. Siihen sisältyy suuriläpimittainen letku joka tekee mutkan ylöspäin ja päätyy pienen pullon pohjalle. jossa on myös vaihteistoöljyä. Pullosta on vapaa reitti ulkoilmaan.
Käytännössä suljettu piiri
Pullon pohjalla on valmiiksi samaa öljyä muutama sentti kuin vaihteistossa. Letku on pari senttiä irti pullon pohjasta. Kun vaihteisto kuumenee sieltä ensin tulee ilmaa joka pääsee pullosta pois. Sieltä tulee myös öljysumua ja joskus ihan öljyäkin joka päätyy pulloon. Kun moottori ja vaihteisto jäähtyvät niin paine laskee vaihteistossa ja letkun kautta imee öljyä pullosta. Tämä vaihtelu jatkuu ajossa ja ajon ulkopuolellakin eikä kosteus pääse kiusaamaan vaihteistoa pitkässäkään seisonnassa.
Vaihdelaatikon harvoin nähty yläpuoli. Päälle tulee akkutelineen pohjalevy.
Vasemmassa yläkulmassa on vaihteiston huohotusliitin josta letku kulkee lenkin kautta pullon pohjalle.
Miksi pohjalle
Syy on siinä että vaihteisto ei imisi ilmaa jäähtyessään tilavuudeltaan tiivistyvän ilman tilalle. Ilman mukana, todennäköisesti, tulee myös kosteaa ilmaa. Tämä "hengitys" kun toistuu satoja kertoja niin ei ole ihme että vaihteistoon kertyy vettä. Vaihteisto, toki, lämpenee mutta ei käy niin kuumana että se haihduttaisi kaiken veden. Lisäksi vesi, ajan kanssa, sekoaa öljyyn ja syntyy emulsiota joka ei voitele kovin hyvin. Se on sitä ruskeaa tai ruskeankeltaista, olminväristä, mönjää. Pullon pohjalla on valmiiksi voiteluöljyä eli letkussa liikkuu edestakaisin vain vaihteiston sisäilmaa ja öljyä. Ei uutta ilmaa.
Huohotusaukossa on tavanomainen letkuliitin ja letkuside kiinnittää letkun. Vasemmalla käynnistinmoottori.
Uudemmissa vaihteistoissa
Vaikka ovat kokolailla samalla muotilla valettuja mutta niiden huohotus on erilainen ja huohotin on eri paikassa ja siinä on venttiili. Ainakin osassa viisivaihteisia. Minä kun tykkään näistä vanhanaikaisemmista ja voin niiden osalta suunnitella toimintoja mitä ei silloin, 1960-luvun muinaisuudessa, ei ole ajateltu.
Kevättä odotellessa
Pari kuukautta niin baana vetää jo puoleensa. Siihen mennessä saanen huollon päätökseen. Vastaavan huollon tein jo 1400 Californiaan. Kausi alkaa, joka tapauksessa, Trikellä. Likaiset ja soraiset tiet on parempi valloittaa kolmella renkaalla. Pitänee ryhtyä suunnittelemaan millaisen ajokaudenavausajelun Trikellä teen. Säätkin ratkaisevat. Ihan surkealla kelillä katselen vain ikkunasta ulos. Ehkäpä ajan Tampereelta Kuruun ja sieltä Parkanon suuntaan Länsi-Aureeseen ja poikkean
Aurettaressa kahvilla tai lounaalla. (Aurettaressa saa henkilökunnalta makua ja näköä hivelevää tarjoilua kesät talvet. Pihamaalla on vanhoja autoja. Voi nekin jotakuta kiinnostaa.) Kahviteltuani käännyn siitä Seitsemisen suuntaan. Ajelen edelleen Sisättöön ja siitä Viljakkalaan. Siellä on on kaksikin kahvilaa joista saa virvoitusta.
Bistro Viljattaressa poikkeilen usein. Loppumatka onkin varsin tuttua baanaa Tampereelle. Pääosa matkasta on asfalttia vaan Seitsemisen osuus pääosin sorateitä. Trikellä sekin sujuu ihan huvituksena. Edellyttää poutasäätä ja noin kymmenen astetta lämmintä, ainakin. Päivät pitenevät vauhdilla...
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti