Mittarikotelot vaurioituneet
Tämän pyörän historiassa korjaan jo toista kertaa mittariston koteloita. Ne ovat tehty kuiduttomasta kertamuovista ja vuosikymmenten kuluessa ovat muovista pehmentimet haihtuneet. Siitä seuraa että muoviosat halkeilevat ja murtuvat vähäisestäkin syystä tai siksi että "sikistyvät". Kaikki ulokkeet ovat irronneet ja lohkeamia ja halkeamia ilmennyt. Eli hapertumaa.
Alkuperäisinä
Olisi voinut luulla että kromatusta teräspellistä. Ei kuitenkaan vaan ovat muovimassasta muotissa puristettuja kippoja joihin oli laitettu sähköä johtava pohjamaali ulkopintaan joka sen jälkeen on kromattu ohuesti. (Prosessi on hyvin tunnettu.) Hyvin siistin näköiset. Vaan ikä ja sen ohessa tulleet kolhut ja muovin pehmentimien haihtuminen ovat rakenteita rassanneet. Alla näkee ja lukee mitä on käynyt ja mitä on pitänyt tehdä koteloiden ja varoitusvalotaulun ylläpidon merkeissä.
Jatkuu kertamuovilla
Korjaus, lähinnä sisäpuolisesti, epoksihartsilla ja lasikuitukankaalla mutta vain osittain. Viimeksi touhutessani Verstaalla polyesterihartsin kanssa tuli sanomista yläkerran porukalta. Nyt heitä ei näkynyt niin olisin ihan hyvin voinut käyttää polyesteriä kun se on edullisempaa. Käytännön syistä ei varsinaisesta hartsihommasta ole työkuvia. Mutta kuvia aihiosta ja puolivalmiista ja valmiista saattaa hyvinkin tulla. Alla kuvia hartsihommien syistä.
Muovi murenina. Oli pysynyt ns. pyhällä hengellä matkassa. Mittarin etupää on ko. kierretapin varassa.
Pieniä irtopaloja. Vasemmalla "tapit" ovat ne osat joiden pitäisi pitää mittarit oikeissa asennoissaan. Lohkopalan korvasin epoksilla ja lasikuidulla.
Pyöreät "tapit"
En laita näitä liimaten takaisin sillä tuskin pysyisivät. Pitää keksiä jotain korvaavaa. Valitettavasti nopeusmittarin mittarikotelon sisällä ei ole tilaa laittaa, esimerkiksi, normiruuvia sillä kannalle ei ole tilaa. Pitää keksiä jotain lennokkaampaa. Huomisen aamupalalla, siinä klo. 10 - 11 maissa saatan asiaa mietiskellä. Löytyi tilaa kun hioi lasikuitua ohuemmaksi ja madalsin kiinnitysruuvin kannan. Ei ainakaan pyöri itsekseen auki koska ei ole tilaa.
Kiinnitys on "elävä"
Mittarikotelot on kiinnitetty varsin vähillä kiinnittimillä. Ilmeisesti siksi koska moottorista ja/tai ajamisesta aiheutuvat värinät muutoin saattaisivat vioittaa mittareita. Pyrin jatkamaan trendiä.
Joitakin mittariston ja ajovalojen johtimia. Osan johtimista olen suojannut muovispiraalilla.
Muovinen "kromi"-spiraali
Jostain marketin hyllyltä sen löysin. Kiersin sitä ohjaustangon kahvakytkimistä lähtevien johtimien suojaksi ja, ehkä makuasia, koristeeksi. Suunnittelin myös että laittaisin ko. johtimet ohjaustangon sisään. Liikaa hommaa ja heikentäisi ohjaustangon lujuutta se.
Oikean puolen korvake
Kuvassa vasemmalla. Sen kiinnitys, jo tehtaan jäljiltä, on tehty epäsymmetriseksi. Voisi spekuloida että mittareiden painoerojen vuoksi on näin toimittu. Mitään muuta syytä en oikein keksi. Kyseinen kiinnitystappi oli jo aiemmin irronnut. Kuten kuvasta voi havainnoida niin korjasin lasikuidulla ja hartsilla. Nyt teen samaa hommaa toiselle puolelle.
Alkuperäinen kierroslukumittari
Sen heivasin pois koska se ei toiminut. Kyselin kyllä Palannon mittarikorjaamon mielipidettä sen korjaukseen. Totesin että kyseisen toimen hinnalla ostan kaksikin tarvikemittaria sillä rahalla. Olisi, tietenkin, ihan asiaa laittaa alkuperäinen mittari kuntoon jos olisi ollut tarve tehdä pyörään täydellinen kunnostus esimerkiksi museorekisteriin merkitsemistä varten. Omatekoista trikeä ei siihen toimeen taida saada.
Joustavaa kangasteippiä
Paljaana olevia johtimia ja lisäasennusjohtimia suojasin, tässä yhteydessä, kangasteipillä ja ne teipin päät jotka eivät jää sen itsensä alle kiinnitin pienillä nippusiteillä. Osa vanhoista johtimien kuorista ovat kovettuneet eli vältän niiden taivuttelemista jyrkkiin mutkiin. Teippausten sisällä pärjäilevät pidempään, oletan. Muutoin käytän tavallista suojasukkaa, joustavaa nailonverkkosukkaa tai kutistesukkaa. Harvemmin liimasukkaa.
Vaalea liitin
Kolmenapainen. Oli saanut lämpöä. Kyseessä ajovalon liitin. Sen keskimmäisen pinnin kohdalla muovissa on selvä kuumenemisen jälki. Osoittautui hapettuman uhriksi. Ilmeisimmin lyhyen ajovalon liitin. Se kun palaa melkein aina päivällä. On siis ollut tulipalon vaara. Muovinen liitinrunko oli hieman muuttanut muotoaan. Käsittelin liitinpuoliskot puhdistusaineilla ja kiristin niiden rakennetta. Suojaan liitoksen paremmin jatkossa. Tarkoitus olisi siirtyä led-osastoon ajovalojen osalta. Virran suuruus putoaa murto-osaansa.
Nopeusmittari kotelon sisällä. Kolhuja on tullut ulkopintaan.
Mittarikotelo on korjattu jo aiemmin mittarin kiinnityskohdasta.
Se pitää irrottaa, pestä, voidella ja kiinnittää takaisin. Siitä lisää aiemmassa jutussa kun saan homman aikaiseksi. Kulmavaihteen vikaantumista luullaan usein mittariviaksi. Myös vaijerivika on tyypillinen jos sen huolto unohtuu. Harvemmin vikaantuu vaihteiston takapäässä oleva vaijerinpyöritin. Se kun pyörii vaihteistoöljyn seassa ja on metallia. Mittarin päässä kulmavaihde on muovia myös hammastuksen osalta. Oli hyvässä kunnossa kun sen purin osiinsa.
Nopeus- ja matkamittarit kokolailla siistit ja toimivat. Matkamittari ei kerro totuutta.
Tunnen pyörän historian
Siitä kerroin jo aiemmin. Sain edelliseltä omistajalta tiedon että muutama sata kilometriä puuttuu kun vaijeri oli katkennut jossain päin Saksaa. Ei vain muista kuinka monta. Rapiat 8000km on, mittarin mukaan, kun tulee satatuhatta täyteen eli mittari näyttää silloin nollalukemaa. Tripin nollausnuppi on kadonnut. Teen uuden oman designin mukaan. Saas nähdä saanko tämän elämän aikana mittarin "nollattua".
Kierroslukumittari vielä johdoissaan kiinni. Teippasin väliaikaisesti koteloonsa.
Teipatut lamput
Mittariston varoitus- ja merkkivaloja. Ylempänä kuution muotoinen valkoinen on hätävilkku. Vilkuttelee kaikkia vilkkuja samaan aikaan. Huvittaa käytetty ratkaisumalli kytkennässä: joka vilkulta tulee ja lähtee virtajohdot. Melkoinen nippu. Muutoin samanlaiset varoitus- ja merkkivalot nimesin irtiolon ajaksi etteivät mene vääriin kohtiin.
Kierroslukumittarin kotelo
Sekin on vaurioitunut. Mittari ei ole alkuperäinen vaan tarvike. Sen suhteen homma on helpompi: laitan tukitapin tilalle ruuvin. Eiköhän sekin pidä mittarikotelon kohdillaan. Alkuperäinen "varvikello" oli jo ostettaessa viallinen niin korvasin sen sorvaamalla alumiinistä kehystä matkivan osan ja sen levymäiseen pintaan istutin tarvikemittarin.
Nopeusmittari on erittäin jämpti koteloonsa.
Alunperin kromatut kopat
Kotelot sinänsä ovat hyvin palvelleet mutta olivat kolhuiset ja halkeilleet jo ostaessani pyörän, silloin kaksipyöräisenä. Siistin pinnan hiomalla karheaksi ja korjasin lovet ja kolot pois pakkelilla. Sen jälkeen maalaus. Kuten kuvasta näkyy on kiveniskemiä ja muita kolhuja tullut jälkeenpäin. Mutta nyt saavat olla sellaisenaan. Ajamiseen pyörä on tarkoitettu.
Toki ymmärrän jossain määrin nk. motoristeja joilla pyörä on "korkeakiiltoinen terassinseisoja". Ehkä se kuvastaa vaurautta omakotitiilitalon patiolla siinä Mercedeksen vieressä. Suviaikaan näen sen liki päivittäin silloin kun käyn Verstaallani ja ajan omakotialueen poikki kahvittelemaan läheiseen bistroon. Sellaista on Ylöjärvellä.
Mittaritelineen varoitusvalokotelo altapäin vahvistettuna epoksilla ja lasikuitukankaalla. Jo toista kertaa viidentoista vuoden aikana.
Kangasteippi
Käytän mielelläni laadukasta ja joustavaa kangasteippiä johtimien suojana. Kokemuksesta tiedän että ajan mittaan nekin hapertuvat ja lopetuspää lepattaa. Siksi katkaisukohtaan laitan nippusiteen niin eipä purkaudu.
Sama osa ylhäältä. Symbolit ja tekstit ovat kuluneet.
Ylimääräiset merkkivalot
Vasemmalla on kaksi punaista lediä: toinen on peruutusvaihteen päälläolon varoitusvalo ja käsijarrun varoitusvalo kun jarru on vedettynä ja virta päällä.
Piti katsastaa
Ennenkuin trikellä pääsi tielle piti se katsastuttaa. Se olikin mielenkiintoinen prosessi ja siihen tarvittiin kaksi katsuria. Valmista ei meinannut tulla millään. Siitä on juttua toisaalla. Yleensäkin kohdalle sattuu erikoisia viranhaltijoita. Kuten yli-innokkaita poliiseja. Vikoja pitää löytää vaikka väkisin.
Mittariston varoitusvalokotelon etusivu korjauksien jälkeen.
Muoviosien korjausmassa ja sekoitusvälineet.
Nopeusmittari ja sen kotelo etusivulta. Kätevä talttaveitsi puhdistukseen, ym.
Vanhojen poistoa
Osa edelliskerralla polyesterihartsilla kiinnitetyistä rakenteista piti purkaa pois. Karhensin tartuntapinnat ja levitin ohuelti epoksimassaa ja sen päälle painelin ohutta lasikuitukangasta. Siis kudottua, ei katkokuitua.
Nopeusmittarin sisäsivu jossa asentamani ruuvikiinniteinen kumitappi alkuperäisen muovisen sijaan. Vastaava myös toisessa mittarikotelossa.
Nopeusmittarin kotelon pohja jossa nopeusmittarin anturin vaijerin kiinnitysaukko ja kulmavaihde.
Nopeusmittarin kotelon tukipisteen kumitapin kiinnitysruuvin kanta madallettuna.
Vanhaa polyesterihartsia
Kun otin tämän, jo paljon ajetun pyörän käyttöön, ja tein siitä triken oli ensimmäisiä hommia korjata edellä mainitun Saksassa tapahtuneen kolarin vauriot ainakin välttävästi. Ovat, näköjään, pysyneet pääosin.
On kysytty
Että miksen ole tehnyt siten että olisi vuorannut mittarikotelon sisältä kokonaan. Siinä ei työteknisesti ole ongelmaa mutta kun polyesteri ja jonkin verran epoksikin kutistuu kovettuessaan niin ne pyrkivät sikistymään eli eivät pysykään kiinni koko alaltaan. Ulkopinnan suhteen ei olisi ongelmaa. Nyt ulkopinnat ovat välttävässä kunnossa ja saavat ollakin.
Harvassa kiinnikkeitä
Mittarin pohjaan kiinnittyy kuvan kaari jossa on pitkä holkki sisäkierteineen joka kiinnittää mittarikotelon ja toisessa reunassa korvake jossa kierreosa jolla mittari kiinnittyy kotelon aukosta mittariston muoviseen keskiosaan.
Kierroslukumittari on iso
Mahtuu juuri niukasti muovikoteloonsa. Kotelon sisällä vasemmalla on matalaksi hiomani ruuvinkanta joka kierteellä kiinnittyy kumitappiin. Alempana on musta muovitappi jossa on reikä keskiosan sispuolelle. Siihen tulee pitkähkö ruuvi joka kiinnittyy, kuvassa ylempänä näkyvän, "kiinnitysraudan" mutteriin. Näin kiinnitys toimii joustavana rakenteena. Aikansa.
Moottoripyöräsuunnistus
Erityisesti Keski-Euroopassa ajellessa, ennen navigaattoriteknologiaa, oli trippimittari kätevä apu. Tiesi, ainakin suurinpiirtein, kartasta katsoen ja ajetun matkan suhteen, kuinka kaukana on jostakin tavoitteesta tai tieto kuluneen päivän ajosuoritteesta. Tuhannen kilometrin trippimittari oli varsin riittävä sadan metrin tarkkuudella. Tosin Italialaisten kilometrit olivat hieman lyhyempiä... Mittarin mukaan.
Epoksihartsi on kovettunut
Mutta ei kovetu täysin kovaksi vaan on hieman "taipuisaa" joten se pysynee kiinni pitkään kovettuneen muovirakenteen tukena. Toki karhensin muovipinnat tarttuvuuden parantamiseksi. Ajokorttini on voimassa vielä muutaman vuoden. Katson sitten olenko vielä ajokunnossa. Toki lääkärintarkastuksessa se selviää.
Maalipinnan korjailua
Näkyvät maaliviat korjailen. Näkymättömät viat eivät ruostu. Ehkäpä tällä muutama vuosi vielä sujuu. Kaudenaloitus- ja -lopetuspyörä. Kokonaismatka vuodessa vain 2000 - 3000 kilometriä. Pari kokoontumisajoreissua, joutilasta ajelua joutessa ja joitan hupireissuja pidemmälle kuten mökkimatkoja ja muita huvituksia. Muilla pyörillä ajan muut ajot.
Maalipinnan puutteita
Kyseinen maali oli jo maalausta aloittaessa vähissä. Siksi toinen mittarikotelo on jäänyt hieman vähälle. Mutta on sentää musta mutta ei niin ryppyinen kuin oli tarkoitus.
Maalin lohkeamat ja naarmut
Pääasiassa jäävät piiloon eikä muovi ruostu. Tarkoitus ei ole entisöidä mutta tehdä riittävän siistiä ettei näytä ihan romulle. Tämä on jo toinen kerta kun mittaristoa pitää kunnostaa. Tosin yksi syy on se että aikanaan ex-omistaja oli kaatunut ja mittaristo oli ottanut kipeää. Oli korjattu Bostikillä. Se ei ole ihan parasta korjausainetta tähän aiheeseen. Alkuperäinen kierroslukumittari oli särkynyt. Siksi on tarvikemittari.
"Kuminiitti" oikealla
Kun ruuvi on löysällä niin kumiosa sopii sille tehtyyn reikään jämptisti: kun ruuvia kiristää niin kumiosa lyhenee ja pullistuu eli tarttuu lujasti mutta joustavasti kohteeseensa. Ihanteellinen tähän tarkoitukseen. Toimii ikäänkuin vetoniitti paitsi kierteen voimalla.
Viimeisen kohdan korjaus vielä alkamatta.
Murtumakohta
Oikealla oleva epämääräinen reikä on tukitapin entinen sijainti. Se kohdalle porasin isomman reiän kuminiittiä varten. Kätevä tarvikeosa sillä se sekä kiinnittää että joustaa. Vaimentaa värinöitä.
Merkkivalopaneeli vaatii vielä puhdistuksen ja fiksausta.
Merkkivalot kattavat
Ylhäällä vihreät suuntavalojen merkkivalot, vasemmalla punainen valo on öljynpaineen vähäisyyden merkkivalo, oikealla latausvalo, vasemmalla toiseksi alin rivi vapaavalo ja oikealla polttoaineen vähäisyydestä kertova keltainen, alinna ajovalojen ilmaisimet. Jos merkkivalojen polttimoita pitää vaihtaa niin pleksi ja ajovalo täytyy irrottaa. Lisäksi tarvitaan pitkäleukaiset pihdit.
Ohut maalikynä ja viivain
Varovasti toimien ja vakaalla kädellä saattaisi merkkivalojen symbolien maalaus maalikynällä jotenkin onnistua. Ikävän näköinenhän tuo nyt on. Pitänee jynssätä kunnolla.
Vain ulkopuoli
Kertynyt likaa, sormenjälkiä ja ties mitä. Pitänee löytää sopivan mieto aine ettei vanha muovi ota itseensä. Jos tarkka olisin niin piirtelisin merkinnät kuntoon. Toisaalta tiedän mitä mikin valo tarkoittaa ilman symboleitakin. Vielä.
Mittarit koteloineen jämptisti kiinni mittariston keskiosassa. Hieman korjauksen jälkiä näkyy. Pääasia on että mittarit, ym. pysyvät mukana.
Ei aivan täydellistä
Näyttää siis korjatulta. Jos olisi alkuperäisessä kunnossa niin pyörä olisi pitänyt nähdä jossain Keski-Saksassa noin kolmekymmentä vuotta sitten ennenkuin sillä oli kaaduttu. Mittarien kotelot ovat alunperin kromin väriset ja keskiosa mustaa muovia kuten nytkin. Ajovalon koppa, joka sekin on, nyttemmin, ryppymaalattu peittää mittariston alapuolen johdotuksen. Siksi keskiosan etureuna on kaareva.
Viidentoista millimetrin korotus
Porasin mittariston alumiinikkeeseen kaksi reikää ylemmäs että sain mittaristoa nostettua saman verran. Syy siihen on keularakenteen muutos sillä suunnittelin ja koneistin mekanismin jolla keulan kulmaa ja siten jättöä että muita ominaisuuksia saa portaattomasti muutettua. Vaikka tien laidassa. Kun löysin hyvän asennon keulalle niin siinä se on pysynyt. Riittävän vakaa ajettavaksi mutta sopivan tunnokas ohjaus.
Mittaristo kuljettajan näkökulmasta korjailun jälkeen. Tripin nuppi on omavalmiste.
Loppukokoonpano
Nyt kun mittareiden kiinnitys on kunnossa niin voi keskittyä muihinkin asioihin kuten neljään kaasuvaijeriin sekä sähköihin. Niistä tulee juttua aiempien päivämäärien päivityksenä sen aikaisten nimikkeiden alle. Akun siirto alemmas ja taemmas omaan laatikkoonsa sekä akkutilan tilalle tilava työkalulaatikko. Molemmat lasikuidusta.
Puhdistus, taivuttelua ja suojaus
Liittimen puhdistus hapettumista osoitti että yksi liittinpareista on kuumentunut ylimenovastuksen vuoksi. Puhdistin, kiristin ja suojasin liittimet. Eiköhän näillä jokunen kausi vielä mene. Tien päälle en ole jäänyt kuin hetkellisesti. Korjaan mahdolliset häiriöt ja viat, yleensä, jo matkalla. Moni vika aiheuttaa matkan keskeyttämieen mutta matkan lopettamista ei välttämättä.
Kun on ikääntynyt
Tuulen vastuksen voittamisen annan pyörän ja bensiinin hommaksi ja pleksin suojakseni. Samalla säästyy saamasta hyönteisiä partaan ja suojalaseihin. Alapään ruuvien reiät ovat vaurioituneet. Arvelin kunnostavani ne jollain jämäkällä liimakalvolla. Molemmin puolin.
Ei erityistä suojausta
Johtimet ja liittimet ovat hyvin pitkälti ilman ja sateen pieksettävänä. Ovat silti toimineet kymmenet vuodet. Nyt kun puhdistin, huolsin ja suoja-aineistin liittimet niin odotusarvoisesti menee huoletta muutaman vuoden ajot perille ja takaisin.
Pääseekö palkoille kun itse tekee?
No tuskin jos lasketaan sen mukaan millaista palkkaa sain ennen eläkkeelle jäämistäni. Tarvikemittaristoja myydään kaupan hyllyltä. Muunmuassa Storm-Motorilla on sellaisia myynnissä. Vaan eivät tyylillisesti oikein istu tämän ikäiseen
laitteeseen. Varalla on ajamaton 70-80-luvun vaihteen T3-mallin mittaristo. Sen tyylikieli on erilainen ja koko sirompi.
Mittarivaijeritarina
Kaksikin juttua. Normaalisti, jos pyörässä on kierroslukumittari niin monelle on jäänyt mieleen, erityisesti ison vaihteen päällä ollessa, mikä on silloin kerrosluvun ja nopeusnäytön suhde toisiinsa. Jos nopeusmittari pettää niin kierroslukumittarin lukema milläkin nopeudella kertoo kuinka kovaa mennään. Myös ajaminen muun liikenteen tahtiin ei sakotuskynnystä juurikaan ylitä. Ja, varoiksi, voi ajaa vielä hitaammin.
Mittarin vaijeri kestää sen minkä kestää jos sitä ei puhdista ja voitele. Ulkokuori pitää olla kunnossa ja sisäpuoli puhdas sekä voideltu. Huollon yhteydessä vilkaisen. Päästelen spiraalin sisään rasvanpoistoainetta joka tuo myös hienoa spiraalista ja vaijerista irronnutta metallipurua pois. Kuivuttuaan liuottimesta laitoin uutta ohutta öljyä spiraaliin ja vaijeri sisään. Voitelemattomuus ja sen myötä kitka ja ruoste syö vaijerin rikki ennenaikaisesti. Öljyäminen estää ruostumisen ja tekee pyörimisliikkeen liukkaaksi.
Maalivaurioita
Kiveniskemiä ja muistakin syistä syntyneitä vaurioita pyrin korjailemaan kunhan kevätaurinko paistaa lämpimästi.
Keulan rakenne
Keula on omaa suunnittelua ja valmistusta. Sen kulmaa voi muuttaa portaattomasti suhteessa ohjauslaakerointiin. Siinä on säädettävät ylä- ja alakolmiot. Alkuperäinen keulakulma ei sovellu triken ohjaukseen. Olisi kovin raskas. Nyt etupyörä on noin kymmenen senttiä edempänä verrattuna alkuperäiseen. Myös huoltoa pitää tehdä. Vaihdan keulan voiteluöljyn. Vaimenninöljy saa vielä jatkaa. Ohjauslaakerien voitelutilanne ja mahdollinen välys pitää tarkistaa. Keulakulma kun on loivempi niin laakerikuormitus on suurempi. Kyseessä isokokoiset kartiorullalaakerit.
Kaasuvaijeritarina
Teen kopiot nykyisistä vaijereista ja laitan voideltuina muovipussiin. Jos tulee tien päällä vaijeriongelma niin kohtapa ne on vaihdettu. Yleensä kyllä vain yksi vaijeri kerrallaan katkeaa. Edellisestä vaijeriviasta tein oiken jutun koska siinä tarvittiin poliisia ja viatonta ohikulkijaakin. Vain siksi että kurvasin tien pientareelle siksi että ei voinut kaasuttaa.
Kytkinvaijeritarina
Se tapahtui Metsäkylän Shellin terassin kupeessa toissavuonna kun tein lähtöä kahviteltuani: vaijerinippa irtosi vaijerin alapäästä. Kun ryhdyin välittömiin toimiin niin terassilla oltiin huolissaan ja kysyttiin olenko Autoliiton jäsen. Jos olisin niin olisin saanut, kuulemma, pyörän kuljetuksen merkkihuoltoon. Epäilys oli siis suuri kyvyistäni saada moottoripyörä ajokuntoiseksi. Vartti siinä meni, osin polvillaan, ja pullollinen vissyä. Sama nippa on edelleen käytössä.
Astetta haastavampi
Ajon aikanakin on vaijerinippa irronnut. Sitä ei kannata etsiä vaan pitää olla varanippa, pihdit ja ruuvimeisseli matkassa. Jos vaijeri on katkennut niin senkin voi korjata jos se on katkennut läheltä nippaa. Jos vaijerin pituudessa on varaa lyhentämiseen niin vaijerin käytettävissä oleva pää siistitään sivuleikkurilla, vedetään vaijeri kuoreensa ja lyhennetään kuorta sen verran kuin vaijeri on lyhentynyt. Kiinnitetään nippa vaijeriin ja kootaan osat pakoilleen. Taas voi ajaa. (Vaijerin voi reitittää, väliaikaisesti, suorempaa reittiä.) Hetken joutuu puuhastelemaan. Kun teen vaijereita pyöriini tarvikkeista niin pyrin tekemään hieman ylipitkiä. Katkeamistapauksessa on varaa lyhentää.
Jatkunee lähipäivinä
Myös aiempiin postauksiini saattaa hyvinkin tulla niiden aihepiirin omaisia lisäyksiä vanhojen juttujen väliinkin. Joskus hyvinkin vanhoihin tarinoihin ilmestyy jatketta jos niiden yhteydessä tulee uutta kerrottavaa. Tämänkertainen juttu on tuhannesseitsemässadasseitsemäskymmenesneljäs. Mukavia tekniikkahetkiä! Alla jotain muuta.
Aika etenee, vääjäämättä
Tätä kirjoitellessa laulaa Carola. Houkuttelemassa pappaa kokemaan temppuja. No, tämän tietävät 50-luvulla syntyneet. Levyvalikoimani ei ole erityisen iso mutta kattaa merkittävästi -50. -60. ja -70.-luvun musiikkia, klassista sekä viihdettä ja myöhempiäkin suorituksia. Punk-musaan asti, jne. Slaavimusa oli silloin menestyksekästä mutta Carola ja Laila toivat myös lännenmusaa. Saksaksi, ranskaksi ja italiaksi ja, tietenkin, ruotsiksi. Sitä edellinen, itselleni soittamani, levy oli paikallista Nolo&Rähjää. Sitä ennen Konttisen Mauria. Se on umpipirkanmaalaista. Jos tarvitsee musiikkia jossa on paikallisjuttuja ja syviä tuntoja sekä kieroa huumoria.
Carola oli varsin etevä: lauloi ranskaksi, suomeksi, ruotsiksi ja joitain muitakin kieliä suvereenisti. Kyllä Carolalta onnistui myös rock. Se oli sitä aikaa... Nk. rantaruotsalaiset ovat vaikuttaneet hyvin paljon viihdemusiikkiimme.
Toistolaitteet
Betonineliöt kerrostalossa, jossa asunnon olohuone on, olemme pyrkineet kalustamaan runsaasti että betoniseinille ei jää tarpeettoman iso rooli pilaamassa hyvää äänentoistoa. B&O on riittänyt meille ja naapureille jopa harmiksi jos sattuu että pitää luukuttaa. Kohtuuhintainen laatulaite alumiinistä valettuine kaiuttimineen. Ei säröä. Tosin B&O:lta on tarjottavaa jotain muutakin jos pörssi kestää. Vaan tyyli on.On koettu
On koettu
Aiemmin elämässä. Kun tili oli kunnossa, Osuuspankki tarjosi halpaa lainaa, oli omakotitalo ja iso auto sekä japanialainen prätkä. Oli velkaakin. Komeaa oli se kunnes tajusin että ei se ole, välttämättä elämän täyteys. Totuuden kokemus valistui myöhemmin tarpeettomaksi. Aina ei ole onni siellä missä luulotellaan. No, joku voi aatella että nyt luuseri kertoo juttua. Olkaa hyvät vain. Toisaalta, kulkumiehenä, on saanut kokea paljon... Vaan hoivaa on.
Ehkäpä lähden stadiin, joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti