Menneenä suvena
Havahduin siihen että polttoainetta kului liki kuusi litraa sadan kilometrin matkalla.
Voi olla että suuttimet ovat liian isot tai luistien neulat ovat liian korkealla. En muista enää mille kohtaa ne asetin vuosia sitten. Tietää pientä purkamista. Samalla tulee puhdistettua ja säädettyä. Säädöt vasta ulkotiloissa keväämmällä. Kerholla ei haluta käryjä sisälle.
Kansi- ja mäntäremontin jälkeen en olekaan muuttanut kaasuttimien ja sytytyksen asetuksia. Ei enää tarvitakaan niin isoa "syöttöä" kun palotilat ovat tiiviit ja palaminen kuumenpaa ja tehokkaampaa. Eli on syytä ryhtyä säätämään seosta laihemmalle. Tämä voi tietää edullisempaa reissuntekoa kuin ennen. Tosin triken vuotuinen ajomatka per vuosi jää 2000 - 3000 km välille. Muilla pyörillä muut metrit. Myös kannenpulttien jälkikiristys lienee ajankohtainen. Tuleepa katsottua venttiilien säädöt samalla. (Vaihdoin männänrenkaat ja venttiilit uusiin ja kevyempiin sekä hioin paikoilleen. Myös venttiiliohjurit kunnostettiin Tammer-Dieselissä.)
Yksinkertaiset kaasuttimet
Ei montaakaan liikkuvaa kohdetta: luisti ja luistin neula, kohokammion koho ja sen mekanismin liikuttama neula joka säätää polttoaineen pinnan korkeutta kokokammiossa. Ja toisella puolella sama. Säädöt pitää olla prikulleen samat molemmin puolin. Tarvitaan työntömitta ja alipainemittarit. Jos on seosmittari niin se on jo ylellisyyttä. Toki sellaisenkin olen hankkinut.
Ei vakiokaasuttimet
Olen muokannut kaasuttimet siten että kaasuvaijerit eivät vedä enää suoraan kaasuluisteja vaan rakentelin vipumekanismin ja sen avulla poistettua kaasuluisteista niiden jämäkät palautinjouset. Nyt on pakko-ohjattu kevyt kaasun kääntö eikä ranne kuormitu kaasun jatkuvasta väännöstä. Köykäinen on ajella. Vaati vain neljän kaasuvaijerin asennusta. Vasempaan kaasuttimeen menee kaksi vaijeria yhdelle vaijerikehälle ja sen viereiseltä kehältä lähtee kaksi vaijeria oikean puolen kaasuttimeen. Yksinkertaista ja suhteellisen vahvaa mekaniikkaa. Voi myös morjestella oikealla kädellä. Vaijerien kesto on heikoin lenkki. Nykymoottoreissa kaasuläppää säätää askelmoottori. Se vaatii toimiakseen tietotekniikkaa.
Kaasuluistien vivut
Kaasuttimen muutoksessa vaijerikehät ja niiden akselit ovat kuulalaakeroidut. Sekin hieman keventää eikä juurikaan tapahdu kulumisen aiheuttamaa muutosta säädöissä. Oli niin kiire, muka, päästä kokeilemaan että viimeistely unohtui. Ehkä jonain päivänä kevennän ja nätistelen kaasareiden muotoa.
Monta tapaa säätää
Seosta ja moottorin käynnin ominaisuuksia voi säätää monella tapaa. Kohoa voi säätää siten että kohokammion polttoaineen pinnan korkeus muuttuu. Suuttimen kokoa voi vaihtaa, ja luistin neulan korkeutta voi säätää. (Jos hienostelemaan alkaa niin luistinneulan putkenkin voi vaihtaa kuten neulankin eri muotoiseen.)
Toistaiseksi perussäätöä
En kajoa kohojen toimintaan enkä vaihda suuttimia. Kokeilen ensin laskea luistien neuloja. Katson mitä siitä seuraa. Laitan asiasta tietoa kunhan siihen päästään. Toivoakseni.
Materiaalivaihtoa
Olen heittänyt metallinkeräykseen vanhat ruuvit ja mutterit ja korvannut ne haponkestävillä ja ruostumattomilla ruuveilla. Ei taistelua ruosteen suhteen eikä jumittuneita ruuveja. Eikä tule edes kalliiksi.
Pakillinen tarvikkeita
Ajan mittaan on kertynyt kaikenlaista tarpeellista ja vähemmän tarpeellista kamaa kaasutinhuoltopakin pohjalle ja lokeroihin. Laitan kuvia myöhemmin. Painemittarit ovat tarpeen ja sellaiset löytyvät tarvikepakista. Jokin verran suuttimia ja muitakin osia. Suuttimia voi valmistaa itsekin: sehän on vain sorvausta, poraamista, kierteitystä sekä jyrsintää. Pitää vain löytää sopiva messinki- tai pronssitanko josta suuttimia voi kaivaa esiin sorvilla.
Seoksen laihentamisen etuja
Epäilen, tulppien värin ja polttoaineen kulutuksen perusteella, että seos palotilassa on liian rikas. Saattaa olla että saan, jopa, noin 20% muutoksen kulutukseen. Teho tuskin merkittävästi muuttuu. Jos hyvin käy. Lievästi laiha seos on ookoo pohjoisessa ympäristössä sillä harvoin on hellettä. Laihan seoksen polttaminen nostaa käyntilämpötilaa, öljyn lämpötilaa, pitää palotilan puhtaana ja antaa tehoa kohtuullisesti. Mutta ei aivan täyttä tehoa. Vahinko että etanoli, sinällään, ei käy kaasutinmoottoriin. Sekoitusta voi käyttää ja etanolin polttaminen laskee käyntilämpötilaa. Sopii helteelle. Öljyn voitelukyky paranee kun lämpötila nousee. Toki rajansa silläkin. Se että Guzzin öljypohjaan kertyy vettä kertoo että kylmänä käy. Öljyn lämpötila pitäisi saada kunnolla yli sadan asteen. Kylmänä käynti merkitsee myös huonoa hyötysuhdetta. Teen, tämänkin pyörän suhteen, muutoksen.
Syy rikkaaseen seokseen
Kaasuttimet ovat säädetty aikanaan eri venttiilien ja männänrenkaiden aikana sopivaksi. Taannoin vaihdoin kyseiset osat eli tein ns. yläkertaremontin mutta en tullut säätäneeksi kaasuttimia. Vain sytytystä säädin hieman. (Virrajakajan kärjistä ja sen keskipakosäätimestä teen jutun erikseen. Pitkä siitäkin tulee.)
DellOrton perushäiriöistä
Ryypyn luistit tai niiden kumiset tiivisteet voivat renata. Luistit eivät luista joko hapettumisen vuoksi tai ryyppyvaijerien takeltelun takia. Niiden palautusjouset eivät ole erityisen tehokkaat. Suosittelen nostamaan tankin irti ja katsomaan että kaasuvaijerin jaotin toimii ja on puhdas sekä hyvissä voiteissa. Myöskään vajerit eivät saa takellella tai tahmata. Jos ei toimi niin vaijereiden puhdistus sisäpuolelta tai uudet vaijerit. Tämä on, vielä, trikessä tekemättä. Alkaakin olemaan vihoviimeisiä juttuja pyörän keväthuollossa. Sähköt ja muut pikkujutut ovat työllistäneet.
Ehkäisevä kumi
Ryyppy- ja kaasuvaijereiden alapäissä pitää olla suojana ns. kumitutit. Ryyppyluistit ovat herkkiä lialle ja jumiintuvat jolloin ryyppy on päällä koko ajan enemmän tai vähemmän. Siitä tulee havainto että monella DellOrton omistajalla ryyppy- ja kaasuvaijerien alapäiden suojakumit puuttuvat. Jos niitä ei ole pääsee sateella vesi kaasuttimeen ja se aiheuttaa nyintää ja muita omituisia oireita kuten alumiinin hapettumista eli syöpymistä.
Kaasukahva
Otan irti, puhdistan sen sisäpuolen ja tarkistan molempien vaijereiden kunnon ja jos on kulumaa niin korjaan. Vaijerit kuorineen ovat Storm Motorin peruskamaa. Jotain vaijereita ja vaijerinippoja saa kohtuuhintaan Biltemasta. Mutta vaijerien vaipat pitää hakea muualta. Jälkimmäiset vaijerit eivät ole erityisen laadukkaita mutta jos matkalla vaijeri katkeaa tai nippa irtoaa niin korjausarjasta voi olla hyötyä jos on hieman työkaluja matkassa saa vanhaan kuoreen, vaippaan eli spiraaliin pujotettua varavaijerin eikä alle kerrottua vaivaa tarvitse nähdä. Mutta pyörän alkuperäiset työkalut eivät riitä. Tarvitaan monitoimikalu ja hieman muitakin kilkkeitä.
Tyypillinen vaijerin korjaus
Katkennut vaijeri on suht helppo jos sen mitta riittää vielä lyhennyksen jälkeen. Risaantunut kohta leikataan irti. Mitataan paljonko vaijerista on katkennut kaikkiaan eli vaijerin kuorta lyhennetään saman verran. Toki mahdollisimman vähän että vaijeri yltää vielä. Vaijerin päähän liitetään tarvikenippa ja asennetaan. Vaijerin kuoren päässä oleva metalliholkki kannattaa myös siirtää katkaistusta vaijerinkuoren pätkästä jäljellä olevaan vaijeriin. Kytkin ja kaasuvaijerit ovat tyypillisiä kapineita joiden katkeamiseen matka katkeaa myös.
Vaijerien ruostesuojaus
Ohut öljy, kuten CRC tai vastaava kulkeutuu vaijerin ja spiraalin välissä, ajan kanssa, koko vaijerin matkalle. Yläpäästä öljyä sisään kunnes alapäästä tulee tippa ulos. Työläämpi homma on irrottaa vaijerista sen nippa ja vetää vaijeri pois spiraalistaan. Pesu ja voitelu on tällöin helppoa. Ensi liotinta spiraalin sisään ja sen kuivuttua huomiseen niin voiteluöljy samalla.
Ruoste tappaa
Vaijereita voi, ennakolta, voidella ohuella öljyllä. Siitä on kaksi hyötyä: ei ruostu eikä kulu niin nopeasti. Tämmöisiä pikkuhommia riittää kevättä myöden. Nopeusmittarin vaijerin jo pesin sisältä ja päältä sekä voitelin kuivuttuaan. Vielä on jäljellä kolme ryyppyvaijeria, neljä kaasuvaijeria ja kytkinvaijeri. Matkassa kannattaa olla terävä ja hyvälaatuinen sivuleikkuri tai kalliimmanpuoleinen yleistyökalu jos tulee vaijerivaiva. Se ei ole ehkäistävissä ilman ennenaikaista vaijerivaihtoa. Ikään kuin varoiksi. Mutta jännempää.
Vaijerien muovikuori
Usein näkee että kuoren alta pilkistää vaijerin spiraali eli se osa jonka sisällä vaijeri liukuu. On, toki, kalliita vaijereita jossa spiraalin sisällä on teflonputki. Niitä ei pidä voidella. Joka tapauksessa muovinen ulkokuori pitää olla ehyt sillä vanhempiin vaijereihin pääse vesi sisään sitä kautta ja aiheuttaa korroosiota. Kutistesukka tai liimakutistesukka ja hätätilassa vaikka tavallinen teippi estää kosteuden pääsyn vaijerin sisälle. Niitä kannattaa sillointällöin vilkaista. Nykypyörissähän ei ole yhtään vaijeria vaan kaikki on sähköistä signaalia, joko analogista tai bittejä. Se vähentää, merkittävästi, huoltokohteita kunhan toimivat.
Vaijerin lyhennys tai uusinta
Sekä kaasukahvassa sekä vaijerien alapäässä on vaijerikehät joiden uriin vaijerit kiertyvät kun kaasukahvaa käännellään. Se aiheuttaa hidasta vaijerimetallin väsymistä kunnes yksi tai useampi vaijerin säie katkeaa. Matka ei jatku ennen toimenpiteitä. Vaihtoehdot ovat joko lyhentää vaijeria ja vaijerin kuorta saman verran mikäli vaijerin mitassa on lyhentämisvaraa. Käyn ostamassa Storm-Motorista vaijeria metritavarana. Otan nykyiset, monia vuosia palvelleet, vaijerit irti ja teen niiden mittojen mukaan uudet vaijerit vanhojen spiraalien sisään. Käytän ruuvinippoja. Voin laittaa uudet vaijerit heti käyttöön tai ottaa uudet vaijerit mukaan ja ajaa vanhoista vaijereista viimeisetkin kyvyt. Sen haitta on että pitää tien varressa, suurella todennäköisyydellä, tehdä vaijerivaihto. Tuskin niin koskaan käy että vaijeri katkeaisi autotallissa omia aikojaan.
Vanha vaijerin spiraali
Vaijeri on sitä kuluttanut eli langasta kierretty spiraali on hieman kulunut sisäpinnastaan. Se ei ole haitta vaan uusi vaijeri ikään kuin asettuu "vanhoihin uriin". Storm-motorin markkinoima vaijerin korjaussarja. Ei teräslaadultaan vastaa merkkivaijereita mutta riittää harrastajalle. Kun asian tietää niin osaa varautua.
Ryypyn vaijerit
Koostuu useammasta osasta. Itse vaijereita on kolme. Tankin alla rungon kupeessa on vaijerijaoitin jossa ryypunvivusta lähtevä vaijeri kahdentuu kaasuttimille. Sen puhdistus ja vaijerien kunnon tarkistus, puhdistus ja voitelu.
Maaliskuussa -25
Ilmeisesti loppupuolella maaliskuuta otan triken käyttöön. Säät sanelevat sekä oma into. Toistaiseksi siitä ei ole ollut isompaa puutosta. Silloin pääsen paremmin säätämään kaasuttimia ja, ehkä, myös sytytystä. Ajokokeita pitää tehdä. Säätovarusteisiin kuuluu myös stroboskooppi. Sillä saa sytytyksen säädettyä hyvin tarkasti. Vauhtipyörän kyljessä ovat molemmille sylintereille omat ajoitusmerkit. Kärkisytytteisissä järjestelmissä sytytysennakko muuttuu hilj tien varressaalleen kun kärkien laahurit ja kärjet kuluvat. Siksi kärjet pitää, hioa, puhdistaa ja säätää ajoittain perusasetuksiin. Homma ei ole vaikea kun on välineet. Eivät edes kalliit. Oikean puolen kaasuttimen irroitan niin ei ole ahtautta kärkien säädön suhteen. Joskopa ajelen pikkuteitä toukokuussa vihonviimeiseen, niin minulle on kerrottu, Nummijärvi-kokoontumiseen. Siellä on rantamökki jo varattuna. Muutenkin kokoontumisajokulttuuri on selkeästi vähenemässä mutta tuskin loppuu sillä jossain määrin nuorempia on tullut remmiin mutta vanhemmasta päästä motoristeja on alalta kadonnut jonnekin. Enpä enää itsekään jaksa joka viikonloppu olla "rypemässä ja kyntämässä" jossain. Mutta Pohjoisen Guzziralliin lähden. Tällä tietoa. Toki muihinkin, satunnaisesti. Kokoontumisia on joka viikonloppu koko kesän ajan. Ponutaipaleellakin olisi mukava pyörähtää. Voisi poiketa yöksi, pariksi, samalla reissulla Mökillä jos tekee mieli.
Negatiivinen lämpötilaongelma
Näissä pohjoisen oloissa Guzzin moottorit käyvät lähes aina liian kylmänä. Siksi kuluminenkin on nopeampaa ja polttoaineen kulutus suurempaa. Pyrin tässä huollossa siihen että moottori kävisi lämpimämpänä ja silloin voiteluöljynkin ominaisuudet olisivat paremmat ja sitä myöden kitka vähäisempää.
Tumma rantu
Löytyy sylinterikannen ja sylinterin välistä. Lievää öljyn tihkumista. Edellisen, kansiremontin, jäljiltä ei ole, vielä, tehty jälkikikiristystä. Teen sen samalla kun katson venttiilivälykset. Yksi homma, kaksi tehtävää. Itse asiassa venttiilivälykset muuttuvat pienemmiksi kun kantta kiristetään. Pitääpi katsella onko hyllyssäni venttiilikopan tiivisteitä.
Ei kannata pidättää hengitystä
Teen muut toimenpiteet, kuten sähkölaitteiden ja johdotuksien läpikäynnin ensin, ja puutun kaasuttimiin myöhemmin kevätpuolella -25. Koeajo on tärkeä osa säätämistä. Ja on vänkää tehdä kokeiluja. Tavoite on kuitenkin saada sytytys ja sen myötä myös palotapahtuma ajoitettua niin että tehoa olisi hyvin ja kulutus pienempi. Teknisesti moottori on kunnossa ja käy vaimealla äänellä. Ei kilinöitä eikä kolinaa. Mukavaa puksutusta. Äänenvaimentimien hommaa hoitavat California 1100:sen pöntöt on tehty kiillotetusta ruostumattomasta teräksestä. Siis kokolailla ikuiset jos ei tule peräänajoa. Lisäksi hyvin hiljaiset.
Maalipinnoissa sanomista
Lähinnä lasikuituosissa on lohkeamia. Yhden syyn näin kun humalainen henkilö istui tauolle takakatteen päälle erään tapahtuman yhteydessä. Ei alta millin vahvuinen lasikuitulevy sitä kestä. Tuli kudos- ja maalivaurio. Käytännössä pitää ottaa maalinäyte, noin kämmenen kokoinen, kuten sivukoppa, ja poiketa läheisessä K-raudassa jossa on laitteet selvittää maalin väri ja sävy sekä koneet joka näillä ehdoilla tekee pari pulloa spraymaalia odottaessa. Lisäksi pitää ostaa maalarinteippiä suojaukseen ettei väri mene väärään paikkaan.
Kuvia tulossa ajan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti