California 1000 Adamant Trike Etulokasuojan kunnostusta

 

Päässyt alapinnastaan pahaksi
Nyt korjaan sen minkä voin. Vielä en ole metodia ruosteenpoistoon miettinyt. Toki helpoimmin irtoavan raaputin ja teräsharjasin. Mitäpä sitä puhallus"hiekkaa" tahrimaa lialla. Hiekkapuhalluskaapissa on suodattimet jotka erottelevat pienemmät puhallusjakeet pois.

Etulokasuoja todella vahvassa ruosteessa. Ruosteenpoisto, pohjamaalaus, pintamaalaus ja alustamassa pintaan.

 

Ruosteenpoistajaa tarvittiin

Laitoin muutamaa tuntia aikaisemmin ruosteenirrotus-sprayta. Kaksi alkuperäisruuvia laittoivat hieman hanttiin mutta liottamalla ja nytkyttelemällä lähtivät irti.

 

Lokasuojan kiinnitysraudat

Ne ovat kunnossa. Ei vikaa kromauksissa. Nekin saavat ruostumattomat kiinnitysruuvit ja vahauksen. Toki vastakierre on tavallista terästä. Siksi kannattaa laittaa hiukan öljyä tai vaseliinia kierteeseen niin saa toistekin avattua. 

Etulokasuojan kiinnitysraudat lähes uuden veroiset. Ei kolhuja eikä ruostetta.

Lokasuojan keskikiinnityskohdasta on maali kulunut pois osittain. Pitää puhdistaa ja maalata. Ruostetta ei ole maalatulla puolella.

 

Kuminpala

Laitan kiinnityskohtaan ohuen kumin. Vaikka vanhasta polkupyörän sisäkumista pala. Lakkaa hiertymästä. Maalipintaa korjailen mutta en sitä varten, vielä, hanki maalia. Kunhan ruostesuojaan. Kuvasta näkee että lokasuoja on ollut joskus asennettu väärään kohtaan.

 

Vasemmalla alkuperäisiä ruuveja ja aluslaattoja. Vaihtuvat ruostumattomiksi.

 

Kaavimella ja teräsharjalla sain pääosan ruosteesta pois. Loput hiekkapuhalluksella ennen maalausta.

 

Etulokari on muutoin siisti. Korjauksen ja vahauksen jälkeen vielä siistimpi.

 

Lokasuojan maalipinta suojateipattu. Kaksi teippikerrosta. Reunoihin enemmän.

 

Suojauksen syy

Hiekkapuhallus on sen verran raju toimi että hiukkaset voivat sinkoilla sinnetänne ja osua maalipintaan. Se ei ole siistiä. Lisäksi on naarmu- ja kolhiutumisvaara.

 

Lokasuojan alapinta heti hiekkapuhalluksen jälkeen. Rautapelti on vaaleanharmaata.
 

Arassa tilassa

Hiekkapuhalluksen jälkeen puhaltelin pölyt pois puhalletusta pinnasta. Mutta en paineilmalla sillä siinä voi olla vettä tai öljyä ilman seassa. Maalaus on tehtävä melko pian sillä ilmankosteus iskee suojattomaan rautapintaan hyvin nopeasti. Sen jälkeen maali tarttuu huonosti.

 

Ajankulu

Hommaan meni noin kaksikymmentä minuuttia. Tallikaveri kehoitti, kuitenkin, että teräsharjalla. Olisi se silläkin mutta samaan tulokseen pääsemiseksi olisi tarvinnut tehdä kyllä kauheasti hommia santapaperin kanssa eivätkä kaikki ruosteensyömät kuopat olisi tulleet puhdistetuiksi. Alumiinisilikaatilla puhalsin. Toki hiekkapuhallukseen valmistautuminen otti oman aikansa sillä se tarvitsee oheislaitteita: imurin pitämässä puhalluskaappia alipaineisena, suodattimen puhdistuksen x2 eli ennen ja jälkeen, valoroikan vedon puhalluskaapin valaisimiin, vedeneroittimen tyhjennyksen, paineimaletkun vedon ja, ennen näitä, "romppeiden" siirron harvoin käytetyn puhalluskaapin edestä pois ja takaisin. Kokonaisaikaa meni noin neljäkymmentä minuuttia. Jos olisi enemmän tiloja niin ei tarvitsisi vekslailla. Hiekkapuhallus, luonteeltaan, on samantyyppistä mielerauhaa tuottavaa kuin...

 

 Vasemmalla lasikuulapuhalluskaappi ja oikealla alumiinisilikaattipuhallus.

 

Alumiinisilikaattia

Vaikka puhutaan hiekkapuhalluksesta niin käytän, kahdessa erillisessä "puhaltamotilassa" alumiinisilikaattia kuten nyt ja toisessa lasikuulaa alumiinipinnoille. Ruoste on helppo juttu: ensin irtoruoste pois mekaanisesti ja hiomalla ja sen jälkeen hiekkapuhallus. Alumiinisilikaattia en lähistöltä saa mutta pitää kokeilla rautasilikaattia. Seulon alumiisilikaatista pois hienomman jaoksen joten sitäkin voi käyttää jatkossa polyttömämmin. On normaalia että puhalluksessa partikkelit pyöristyvät ja hiukkaskoko pienenee eli puhallustapahtuma hidastuu.

   

Hiekkapuhalluksen jälkeen, välittömästi, pohjamaali alapintaan.

 

Jatkossa maalausta

Hyllyyn on jäänyt vanhoja spray-pullojämiä. Tähän on hyvä käyttää pullonpohjat pois. Ei haittaa epätasaisuus tai valumat. Kunhan on maalia. Keskelle vedän "leveällä siveltimellä" raidan alustamassaa. Jos se on hyllyssä vanhuuttaan kovettunut niin kaupasta saa samaa ainetta suihkepullossa. Hyvä tästä vielä tulee.

 

Kun maali on kuivunut

Asennus paikoilleen. Siinä yhteydessä kiinnitysrautojen vahaus. Ulkopintaan voi tarvita tehdä paikkamaalausta pienille alueille.

 

Lokasuojan kiinnitysraudat ovat lähes uuden veroiset. Vahattu.

 

Etulokasuojassa kiveniskumassa keskilinjalla. Teippaukset pysyivät hyvin kiinni maalipinnassa. Liiankin hyvin. Siitä myöhemmin.

 

Kuraläppä

Poraan kaksi reikää lokasuojan takareunaan ja asennan kuraläpän. Säästää moottorin etupään ja laturin kuraantumiselta. Kuraläppä voi pysyä myös liimaamalla. Vaan en ole testannut asiaa ennen. Jospa testaisin. Ei se kuraläppä paljon maksa. Varastohyllyssä on metrikaupalla kumimattoa. Vaan saataisi vanha auton sisäkumikin sopivasti leikattuna, eli poikkissuunnassa, olla kuraläpäksi ihan pätevä kun sen ei tarvitse olla kuin noin viisi senttiä laokasuojasta alemmas ulottuva.

 

Ruostevapaa etulokasuoja

Kuten yllä kuvat kertovat niin lokasuojan alapinnan puhdistus oli perusteellinen ja nyt pinnassa on pohjamaali, pintamaali ja kiveniskumassa. Voi olettaa että melko pitkään kestänee.

 

Ulkopinnassa ei ole alkuperäinen väritys

Pyörä on kärsinyt edellisellä omistajallaan vaurioita. Hän maalautti pyörän Lahdessa minulle tuntemattomassa maalaamossa Saksassa tapahtuneen kaatumisen jälkeen. Sävyt ovat erilaisia kuin uutena. Ei ihan minun makuuni mutta en halua maalauttaa pyörää ainakaan vielä. Alunperin pyörä oli varsin tummasävyinen aikakauden tyyliin. Hyvin tumma viininhohtoinen.

 

Kevyt hionta

Lokasuojan takapään hion hienolla hiekkapaperilla niin että alla oleva maali ei hioudu puhki. Sen jälkeen suihkuttelen kermavärisen maalin pintaan ja mahdollisesti kirkaslakkaa viimeistelyksi.

 

Lokasuojan reunat

Niissä on tummenpi väri ja se on lokasuojan reunoista hieman lohkeillut. myös pohjamaali on irronnut paikoitellen. Ilmeisesti kiveniskemät syynä. Varovainen hionta, ei pohjamaalia vaan korjausväri suoraan puhdistettuun pintaan.

 

Maalikaupassa

Etsiessä korjausmaalia ei ole enää isompaa vaivaa sillä maalikauppaan kun vie värinäytteen niin se laitetaan koneen arvioitavaksi ja kohta saat kyseistä väriä olevan astian maalia. Ei ole kovin pitkä toimi se. Edellisen kerran, jo vuosia sitten, hain kolme tölkkiä vaaleaa väriä ja yhden tölkin punaruskeaa sävyä. Näytteet maalatuista osista mukaan ja kohta on oikeaa sävyä matkassa. Pitää vain käydä Rauta Otrassa Nekalassa.

 

Maali on haalistunut

Rautakaupan värintunnistus ja maalinsekoituslaite ei mieti värejä sen kummemmin vaan vaan tekee sävykopion siitä maalipinnasta mitä sille malliksi näytetään. Eli haalistuneelle maalille saa vastaavan värisekoituksen. On muitakin korjauskohteita pyörän maalipinnoissa. Kauppaan mennessä pitää olla näytteet matkassa.

 

Asennus

Ei isompia hankaluuksia. Ennen kromattujen tukiputkien asennusta laitoin niin sisään öljyä ja kääntelin. Ylimääräisen valutin pois. Ei ruostu sisäpuoli niin äkkiä. Käytän, pääosin, ruostumattomia ruuveja ja muttereita.

 

Laitoin lokasuojan päälle kumilevyn joka on keulan tukilevyn ja lokasuojan välissä.

 

 Lokasuojan tukien asennusta.

 

Lokasuoja asennettu ja jarrusatulat myös. Jarru toimii.

 

Jos keulakulma ihmetyttää

Kun tein kaksipyöräisestä kolmipyöräisen niin silloin on muutettava myös keulakulmaa eli emäputken ja keulan kulma ei ole sama. Vaikuttaa ajettavuuteen merkittävästi. Keula on säädettävissä epäskeskoilla joita on yhteensä neljä ja pyörivät säädettäessa pareina. Toinen yläkolmiossa ja toinen alhaalla.

 

Sivukotelon muutostyön jälkeinen koeasennus.

 

Sivukotelon muutos useiden eri osien siirron jälkeen.

 

Vasemman puolen sähköt

Siellä ei sivukoteloa ei tarvinnut muokata. Sinne siirtyi vain osa liittimistä ja johtimista. Osan alkuperäisliittimistä olen vaihtanut SuperSeal-liittimiin.

 

 Keula on koottu. Kuminen suojalevy on kuvan alareunassa näkyvissä.

 

Lähikuva akkukotelosta. Kameran linssi tekee suorat linjat kaareviksi.

 

Akkukotelo kesken

Laitan vielä lujitteet ulkokulmiin. Tämähän ei jää näkyviin niin ei tarvitse hifistellä.

Toinen laminaatio

Alla on, vielä, pahvisessa muotissaan osa tämän päivä saumalamioinneista. Osa kapenee pyörän rungon rakenteen mukana etupäästään. Ylettyy entisen akkukotelon takareunasta kytkinkoteloon asti. Tulee olemaan irrotettavissa suhteellisen helposti. Pitää tehdä vielä kahva. Tai laittaa jokin piironginlaatikon vedike.

Tuleva työkalukotelo laminoitu pahviseen muottiinsa. Tämänkin ulkokulmat sekä pyöristän että vahvistan lasikuidulla.

 

Siinä sunnuntaipäivän puuhia.

Lähdin majoituksesta vähän ennen yhtä iltapäivällä ja seitsemän huitteilla takaisin. Matkaan menee reilu puoli tuntia. Riippuu siitä mitä kautta kuljen. Melkein joka kerta käytän läntistä moottoritietä. 

 

Näistä osalaitoista saattaa tulla jutut erikseen koska lujitemuoviosia, suunnittelen, teen ja asennan lisää. 

Yks toinen juttu

Järjestelmäkamerani on epäkunnossa eli hyvälaatuisten kuvien kausi on katkolla. Pitänee etsiä apua asioista ammattilaisten parista. Tai sitten vain hankin uuden tai käytetyn järjestelmäkameran. Linssejä kun on jo kokoelma niin pitää ostaa niihin sopiva Canon. Toki jos halvalla saan käytetyn samanlaisen tai paremman muunmerkkisen putkineen niin harkitsen. Saa tarjota.

Tästä johtuu myös se että kuvien laatu, ainakin väliaikaisesti, kärsii eli ei ole kovin tarkkaa piirtoa. Vaan sillähän ei ole kovasti merkitystä kun nyt vain katsellaan kännykän näytöltä tihrustaen.