Pala keinonahkaa
Jäännös eräistä muista hommista. Löytyi hyllynperältä. Muita toimia tehdessäni Triken hyväksi havaitsin että satuloiden päälliset ovat kärsineet. Lähinnä hiertäneet toisiinsa. Kun ei nyt huvittanut muut jutut ja kauppaan oli asiaa niin poikkesin Puuilossa ostamassa liimaa pienen tuubin ja kumihanskapaketin samalla reisulla kun kävin Verstaallani. Siellä puuhasin samaisen triken tuulisuojan kanssa. Pleksin alaosa oli murtunut. En sitä kummemmin muunnellut muuta kuin lujitin kiveniskemäteipillä viallisia kohtia kahta puolin. Siitä joskus juttu.
Satulan suurin vihollinen
Ei ole kuljettajan takamus vaan aurinko. Koska alkuperäinen päällinen ei ole nahkaa nähnytkään vaikka sitä yrittää matkia eli nk. kerninnahkaa. Aurinko lämmittää mitä tahansa tummaa kohdetta kovasti. Varsinkin kun heti keinonahan alla on hyvin lämpöä eristävää vaahtopehmustetta. Päällisen ikää on helppo pidentää heittämällä vaikka jokin kangas tai muu peite silloin kun satula on auringolle altis. Tai varjoisa parkkipaikka. Toinen vihollinen on satulan pehmuste. Varsinkin jos satula on muotoiltu voimakkaasti. Pehmuste painuu kasaan ja kovettuu ajan kanssa niin päällinen joutuu venyttävän kuormituksen alle. Tyypillinen vika on myös se kun istuinkohdalle tulee pitkittäissuntainen murtuma. Eli istuessa persvaon kohdalle tulee ryppy jonka aiheuttamana tulee murtuma. Se johtuu pehmusteen painumisesta. Varsinkin peltirunkoisissa satuloissa päällyste repeää, tai leikkautuu, kulmakohdissa ja muuallakin satulan alareunoista alkaen. Silloin on käynyt niin että ensin kuluu pellin reunan ympäri liimattu huopa ja sen jälkeen päällyste. Itselle on myös käynyt niin että pyörän parkissa ollessa on satulaan tumpattu tupakki. Sellainen harmittaa.
Otti aikaa
Kaksi tuntia meni satulahomman kanssa Kerholla. Yläkerrassa oli yhdistyksemme hallituksen kokous. Hauskalta kokoukselta kuulosti. Olin Kerhoni ensimmäinen puheenjohtaja ja perustajajäsen joskus kauan sitten. Nyt on nuorempien vuoro. Kannan kerhoni liiviä. Värit ovat valko-puna-musta. Tosin, kerhoiältäni en ole Kerhon vanhin, sillä oli pitkään muualla kuten Vilppulassa Vimpy ry:n riveissä ja Italiassa Rokabanda-mc:n porukoissa. Lieneeköhän tapahtumissa saadut palkintoni vielä heidän baarinsa, eli Piluttis-pubin seinähyllyllä Udinen hyvässä kaupungissa?
Etusatulan takaosan keinonahka on kulunut.
Päin ahteria
Musculus gluteus maximus x2 ovat pitkällä reissulla helposti rasittuvat elimet. Siksi satulan pitää olla, vähintäänkin, siedettävä. Lyhyillä matkoilla menee sellaisenaan mutta hiottaa vaatetuksen läpi jos on pitkä reissu ja sattuu vielä lämmin sää. Mukana kulkee kumiremmeillä kiinnitettävä pala lampaanturkkia. Ei ihan sovi pyörän väreihin mutta hoitaa peräpään ilmastointitarpeet.
Takasatulan "nahassa" sama vaiva.
Keskinäistä kitkaa
Takasatula on ruuveilla kiinni. Etummainen ei. Satulat ovat hiertäneet toisiinsa ja päälliset niiden välistä kuluneet mutta eivät ihan kauheasti rikki asti. Joutessani hieman kunnostin.
Satulat ovat erilliset
Paljon on totuttu kahden hengen satuloihin mutta tässä pyörämallissa on kaksi erillistä satulaa joista etusatula on pikakiinnitteinen ja lukolla varustettu. Tästä yksilöstä edellinen omistaja oli lukon poistanut. Ilmeisesti on renkannut.
Runkoputkien välissä takasatulan alla
Paksu akseli jossa laakeripesät molemmissa päissä on taka-akselin ylemmän keinuvivun rungon puoleinen tukipiste. Triken rakenteet ovat omaa suunnitteluani ja valmistetta. Toistaiseksi ainoa sisäkaarteeseen kallisteleva trike jonka olen nähnyt jos niitä korkeita kaupunkimopoja, joissa on kaksi etupyörää, ei lasketa. Muutoin runko perustuu Moto Guzzin Tonti-runkoon.
Keinonahkajämäpala. Riittäisi vielä muuhunkin.
Kerhoni baarijakkarat
Keinonahalla päällystin ja korjasin sekä koti- että kerhokalusteita ja siitä jäi tilkkuja yli. Aluksi oli iso rulla ko. keinonahkaa jota käytin satuloiden ja naarmuuntuneiden sivulaukkujen päällystämiseen ja sitä varten oli teollisuusompelukone. Tuli värkättyä kaikenlaista muutakin tuotetta.
Takasatulan etureunan paikkapalat liimattu.
Rikkinäiset kohdat päällystetty satulan perältä. Oikealla oleva lovi on satulan lukkoa varten. Pitänee sellainen asentaa.
Päin ahteria
Muovirunko
Satulat ovat muovia. Ei niin hyvä satulan pohja kuin teräspelti vaikka heikkoutensa on siinäkin, pyrkivät ruostumaan vanhuuttaan. Satuloiden pohjissa on ns. kumitapit joiden pitäisi osua pyöreiden runkoputkien päälle. Nämä ovat pysyneet kuosissaan mutta havainto on että joissakin Cali-kolmosissa ne ovat luiskahtaneet rungon sivuun. Silloin satula ei ole oikeassa asennossa ja rungon tutinat välittyvät ahteriin asti. Satula on menettänyt muotonsa.
Etusatulan alapuoli. Kuvassa näkyvä pinnoite on asentamani jo vuosia sitten.
Liimaa ja nitojaa
Sikäli muovinen satulapohja on helppo satulan päällystyksen kanssa. Mutta satulanahan pingoittaminen on lievästi työlästä että se ei ole liian kireällä tai rypyillä. Siihen oppii kyllä kun muutaman satulan on kunnostanut. Pehmusteilla on suuri merkitys. Lisäksi nämä satulat ovat muodokkaat. Usein näkee vain suoria "lautoja". Tässä tietää istuvansa satulassa.
Satuloiden vasemmat sivut ja yläpuoli. Korjaukset näkyvät hieman.
Takasatulan lisävaruste
Tosin nyt irti. Takasatulaan on olemassa selkänoja. Laitan paikalleen jos ilmenee kysyntää...
Myös kuljettajan kannalta olisi hyvä olla selkätuki tai vain lantion tuki. Se pitää olla helposti irrotettavissa eivätkä rakenteet saisi olla kovin erottuvat. Pitää miettiä asiaa. Ehkä tuohon satuloiden väliseen rakoon saa sen verran tilaa, takasatulaa siirtämällä taapäin noin 10 millimetriä, että saisi jonkinlaisen tukirakennelman rakennettua.
Satulat yläoikealta.
Alkuperäiset satulanpäälliset
Pyörää ostettaessa olivat risaantuneet. Ei ollut mahdollisuutta korjata. Siksi vaihdoin päällysteet. Vanhoja käytin muotoonleikkauksen mallina. Muotoilin hieman etummaista satulaa ennen päällystystä. En laittanut pelkääjänpaikan hihnaa. Taisi joskus olla pakollinen. Sain päällyskankaan ilmaiseksi. Jokin jäännöspala. Samaa keinonahkakangasta käytetään, tai on käytetty, muunmuassa ambulansseissa. Ohuudestaan huolimatta varsin lujaa tavaraa. Vaikuttaa kestävän uv-säteilyäkin. Vettä hylkivää materiaalia.
Satulan korjausjuttu.
Kausihuollon syy
Ulkonäkö hieman rupsahtanut. Maalausta en ihan ensitilassa kunnosta. On naarmuja ja lohkeamia. Se kulkee kyllä mukana näinkin. Koska moottori on hiljattain kunnostettu ja tulee säädetyksi kuluvan talven aikana voin ennustaa että mukava ajokausi tulollaan. Siksi kiinnitän nyt huomiota ns. kulutuskohteisiin kuten sytytys, kaasuttimet, keula, vaihteisto, kardaani, perävaihde, jarrut ja valaistus. Vaseliiniä kuluu, öljyjä ja muita nesteitä vaihtuu. Keulan oikean puolen teleskooppi pitää irrottaa sillä sen vaimennuksen säätö on jumittunut. On löytynyt sopiva asetus niin nuppi ja sen käyttämät mekanismit ovat käytön puutteessa jäykistyneet. Vasen teleskooppi toimii ja säätyy normaalisti.
Keulassa sinällään ei ole moitittavaa.
Kun homma tökkii tai ei maistu
Akkutelineen rakentaminen uuteen paikkaan jäi hetkeksi jäähylle. On mukava tehdä muuta välillä. Kuten tämä satulahomma. Kieltämättä isoin prosessi on akkutelineen paikan vaihto ja sen entisen tilan uudelleenkäyttöönotto. Siihen tulee tavaratila. Sinne mahtuu niitä tavaroita jotka vievät nyt varsinaisissa tavarankuljetuspaikoissa tilaa.
Trikellä on monta nimeä
Matkan varrella, heti uutuuden, ajoin tämän pyörän tunnetusta lahtelaisesta moottoripyöräliikkeestä silloisen omistajan kotipihaan. Sillon kutsumanimi oli California 3 tai pelkkä Cali.
Pyörä vanheni omistajallaan pari vuosikymmentä ja sain tiedon että se on myytävänä. Koska olin ensimmäinen ikinä tällä pyörällä ajanut ja sen kunto vielä välttävä hain sen Lahden hyvästä kaupungista talliini kohtuukustannuksin ja seuraavana talvena rakensin siitä triken sillä olin, osittain, hirvikolarin jäljiltä toispuolisesti halvautunut ja särkyjä oli eikä kävely sujunut kovin hyvin. Silloin Verstaani oli Sääksjärvellä Lempäälässä joten projekti sai nimen Sääksjärvi Trike. Sittemin, erotuksena muista pyöristä, California Trike. Ja myöhemmin, maailman kovimman "aineen", adamantinen, mukaan Adamant Trike. Toistaiseksi on toiminut.
Pieni muutos
Koska trikessä on auton perävaihde ilmeni että se on varsin pitkä välitykseltään joten ykkösvaihdekin oli pitkä. Se ei ole hyväksi kytkimelle eikä viitosvaihteelle. Siksi hankin "tiheämmän" vaihteiston 60-luvun lopulta joka on tarkoitettu 700cc moottorille. Alkoi kulku olla kohdallaan. Vaihteita viisi ja ykkönen tarpeeksi lyhyt että hidasajo sujuu ilman kytkimen luistatusta. Poliiseja ajoneuvo vaikuttaa kiinnostavan. Yleensä ajelevat pitkän matkaa perässä tai viittovat levikkeelle. Prätkäpoliisit ovat olleet, pääasiassa, asiallisia.
Mahdollisesti jatkoa tulollaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti