Ei sentään kaatohommia
Lisäksi puut olivat pätkitty valmiiksi. Mukavaa hyötyliikuntaa tunti - pari päivässä tai jopa kaksi settiä. Tuntuu hartioissa ja lapojen alla mutta ei pahalta. Lämminkin on heiluessa kirveen kanssa. Ilman tarjoilulämpötila +2. Lisään halkomisaikaa ja -tehoa hiljalleen. Ryskähommiin en ryhdy vaan tasaiseen suoritukseen. Ruoto kestää hyvin kirveen kanssa puuhastelun mutta klapien kantaminen käy hirvikolarissa vaurioituneen selkäni päälle ja voi tulla uneton yö. Mutta ehkä se siitä. Kumartelu on epämieluista. Pillereitä en mielelläni nieleskele.
Pääasiassa koivua
Suurin osa on koivua mutta valitettavasti oksaista. Osassa lahoa sisällä. Se tekee pilkkomisesta haastavaa. Myös kuusta on joukossa. Mänty halkeaa helposti. Veljeni tontilta kaadetut puut avarsivat maisemaa hienosti ja vaikuttanee myös siihen paljonko tontilla viihtyy suvella saivareita kuten hyttysiä. Ympärillä on hyvinkin sakeaa metsää mutta muiden mailla. Ja, valitettavasti, seisovaa vettä pikku puroissa ja lammissa. Mutta aukealla paikalla ja rannalla eivät itikat viihdy. Laiturilta katsellen on kolmeen suuntaan useampi kilometri, usein sinistä, järven selkää.
Eipä ihmeitä
Vaikka klapihommissa hieman kipua ilmenikin alaselässä niin ei vaivaa enää iltasella Kymmenen Uutisten aikoihin. Enpä taida pilleriä tarvita...
Iltahommina
Päiväseltään olen Kerholla tai Verstaalla prätkieni kimpussa mutta iltojen pidentyessä joutaa iltasella pikku puupilkontaan Nuorimman Veljen tontille. Sauna- ja takkapuiksi suurin osa menee. Onneksi liiterissä on tilaa ja toki voi pinota ja peitellä sateilta pressukatoksella. Pulssi vain hieman koholla ja kevyttä hikeä joka kuuluu asiaan. Muuten ei polttopuita tule. Kirveenvarresta painamalla klapeja syntyy. Toki koneitakin on tarjolla mutta on kirveellä ja koneella vielä hinnaneroa. Ja saunasta puhuen: pääsee pesulle ja kohta järveen uimaan. Nässyssä on olleet huonot jäät kuluneena talvena. Rannat ovat, osittain, jo auki olleet puolestavälistä maaliskuuta.
Pressulla peittäminen
Kun juuri kaadetut puut pilkkoo niin ne kuivuvat jonkin verran taivasallakin. Pressua ei pidä päällensä heittämän sillä se estää haihtumisen ja syntyy hometta ja muuta mikrobikasvustoa. Katos pitää olla ilmava. Homeiset tai muuten mätänemisen alkuun päässeet polttopuut eivät ole mukavia asuintiloissa.
Neljänä iltapäivänä
Toistaiseksi. Tosin tänään ulottuvissani olleet pölikät olivat isoimmat halkomani. Halkaisijaltaan noin puolimetrisiä, keskimäärin. Paksuja koivuja oli kaadettu. Yllättävän helposti ne näin keväällä halkeavat ja polttopuiksi muuttuvat kun vain kirveen saa kohti oksatonta kohtaa. Oksaisiinkin on olemassa välineet mutta ei itsellä. Pienemmät, alle ranteen paksuiset, jätin halkomatta. Eiköhän ne nuotiossa, kesäaikana, tule poltetuiksi makkaranpaistossa. Pienityistä klapeista kasvoi yli kaksimetrinen kartio kun ne läjälle heittelin. Kuivukoon nyt jonkin aikaa luonnon hoteissa ennenkuin liiteriin tai katokseen pinotaan. Varovasti, kun en aktiivi klapiasioissa ole ollut, kerrallaan aluksi, vain vajaat pari tuntia klapihommaa mutta viimeksi meni jo neljän yli. Eivät tulleet lapaluiden aluset kipeiksi. Joskus on, oudoksestaan, unensaanti säryn vuoksi ollut hieman hakusassa. Talon emäntä oli kotosalla ja keitti kahvit ja tarjosi piirakkaa, kaiketi mustikkatyyppiä.
Laitan tähän kuvan saavutuksesta kunhan tulen käyneeksi klapintekopaikalla.
Mökillä klapeja myös
Samaa hommaa on Perikunnan Mökilläkin kun taas kevät koittaa. Harjoitus levittää hartioita ja patit kasvaa löysiin hihoihin. Harjoitan lämpötaloustoimia pari - kolme kertaa viikossa jos ei sada tai on muuta menoa tiedossa.
Klapitöitä ja metsänhoitoa
Mökkitontilta on harvakseltaan kaadettu puita. Pääasiassa lehtipuita jotka uhkasivat mökkirakenteita. Osa puista olivat lahoutuneet sisäpuolelta. Pyrin pitämään rinteen kunttapohjaisena ja isojen mäntyjen hallitsemana puolivarjoisena. Tontilla on vakiintuneet polut joten aluskasvusto saa olla hyvin rauhassa. Mustikkaa varjopaikoissa ja männikössä puolukkaa enimmäkseen. Muutama mätäs rannassa juolukkaa joka on aliarvostettu marja. Pihlajiakin on katajien ja muutaman kuusen ohella.
Kävyt ja neulaset
Vähintään joka toinen vuosi on räystäskourujen tyhjennys. Mökin katto kerää ylleen neulasia, käpyjä, risuja ja lehtiä lähistön puista. Takasivun puolelta homma on helppo mutta etupuolen kanssa on jonkin verran tasapainoilua. Pitänee hankkia uudet, taiteltavat alumiinitikkaat. Vanhat ovat kärsineet. Myös savupiipulle menevät lapetikkaat pitänee uusia. Puu pyrkii mädäntymään katollakin. Paikallinen nokisutaritar tykkäisi kun olisi helppopääsyistä.
Räystäskourujen tulevaisuus
Ovat olleet paikoillaan kolmisenkymmentä vuotta joten ruostekin on päässyt alulle. Vaihtohommaa on tiedossa. Takaseinällä kourua ei, välttämättä, tarvita kuin terassin sisääntulon ja sähkökaapin välille. Etupuolella koko rakennuksen mitalle. Yleensä tuuli käy järveltä päin voimakkaammin kuin metsän puolelta. Vanhaa kuusistoa. Huolettaa se että naapurin metsä on tullut kaatoikäiseksi. Saa nähdä koska aurinko paistaa tontille pohjoisestakin.
Toukokuussa
Mökkikausi alkaa silloin perikunnan mökillä Itä-Savossa. Sisältää monenlaista puuhaa: siistimistä talven jäljiltä, tavaroiden siirtämistä, risusavottaa, rakenteiden korjaamista, uusien varusteiden asennusta ja päivittäisiä normihommia. Biohuussin kertymien kompostointi lienee ensimmäisiä hommia. Hiekkakuorma pitäisi saada tontille niin että sitä on tieosuuden ylläpitoon että parkkipaikan tasaukseen. Tontti kun on jyrkähkössä rinteessa ja tasaisia alueita niukasti tontin rajojen sisällä. Ajan hiekan, tai sepelin, alle ensin tasoittavaa maata. Säästyy soraa merkittävästi. Kiviä tontilla riittää.
Vesijohto
Lain pykäliä olen tulkinnut siten että mökkiin sisälle asti ei saa tulla painevettä mutta kantovettä saa kantaa kun tontille ei saa, tehokkaasti ja kustannusvastaavasti, tyhjennettäviä likaveden erotuskaivoja. Mökki kun on vain muutaman metrin päässä vesirajasta ja takana jyrkähkö rinne. Aikoinaan, kun mökki oli uusi, -60 ja -70-luvuilla ei ole ollut kovin tarkkaa rakennuspaikan suhteen. Siksi pyrimme pitämään mökkiä kunnossa ja, jopa, kehittämään sitä. Räystäskourut taitavat olla vaihdon tarpeessa mutta hulevesikaivot toimivat. Se ehkäisee rinnetontin eroosiota. Menneenä suvena puhdistin räystäskourut kaivoineen ties monennenko kerran. Myös keittiön viemäriin piti puuttua. Siihen teen pikku remontin vanhaa kunnioittaen. Varsinainen ruoka- ja juomavesi tuodaan astiassa Kirkonkylän Salen seinässä olevasta hanasta. Muut juomat ja ruoat paljolti myös Salesta.
Piharakennus
Siedettävän matkan päässä Mökistä. Helppo tavoitettavuus jalan. Sen kattoon tein väliaikaiskorjauksen. Sinkitty peltikatto joka oli jo aiemmin ollut käytössä muualla. Eli naulojen reikiä. Eiväthän ne paljoa vuoda. Vaan kuitenkin... Paikkasin uretaanilla reiät. Se on väliaikaista ja kestää, ehkä, jonkin vuodenkierron. Uutta kattoa kaipaa. Jonkinlainen setti siihen löytynee rautakaupan hyllystä. Vai olisiko lasikuituaaltolevykatto otollinen?
Yksi iso koivu
Sellainen riittää koko suveksi saunan ja takan lämmitykseen ja vähän seuraavaksikin. Kunhan klapit ovat kuivaneet. Suunnittelin kaatavani tontin rajan pinnasta yhden. Siinäpä pikku liikuntaa pokasahan ja kirveen kanssa. Moottorisahakin on mutta kun ei ole kiire...
Työkalujen ylläpito
Teroittelen kirveet, sahat, veitset ja puukot omatoimisesti. Saa juuri niin teräväksi kuin haluaa tai kykenee. Appiukkovainaalta jäi perinnöksi melkoinen kokoelma työvälineitä. Löytyy kuokka, lapioita, käsityökaluja, kalastusvälineitä, vene välineineen, köysiä, vesiletku, rakennustyövälineitä ja muuta pikkutarviketta niin ettei tarvitse lähteä Motonettiin nelänkymmenen km:n päähän ihan pikkuasian vuoksi ostoksille. Lisäksi "appiukkovainaan miljoonalaatikko" josta löytynee satunnaiseen tarpeeseen kaikenlaisia hiluja.
Kompostori ja karusellihuussi Mökillä
Näihin pitää keskittyä asian vaatimalla hartaudella. Saada esikompostoituva kansantuote karusellista kompostoriin. Ja mihin se sieltä. Pitäisikö laittaa kompostiin perustuva viljelyssarka...
Himoittaa jo
Mökille kalastamaan, jos mökkihommat eivät vie liikaa aikaa, tarmoa ja viitseliäisyyttä. Suunnitteilla on että keskikesällä, kesä- ja heinäkuissa, on jonkinnäköistä tuotantoa eri huolto- korjaus- ja uudisrakennuksen osalta. Toivottavasti mitään uutta rakennetta ei toteuteta. Kunhan vanhatkin pidän kunnossa ja siisteinä. Aitan takaseinän maalaus olisi toteutettavissa loppukesällä 2025.
Mökki on harrastus
Urakoimaan en ala. Vaan harrastan. Voimajuomaa silloin tällöin, saunomista ja muutaman päivän rentoutumisia eli enteemitäänpäivät. Toki niitä, eläkeläisellä, on ajoittain muutenkin. Näiden tekstien printtaaminen ruudulle rentouttaa muita paikkoja paitsi hartioita.
Ajokausi koittaa
California Adamant 1000 Triken osalta alkaa homma olla kunnossa. Hyvin monimutkaisen keulan rakenteen kävin läpi jo viitisen vuotta sitten. Useita tiivisteitä uusin. Otti, rauhallisesti toimien, toki, pari kuukautta. Nyt vain huolsin keulan uusilla öljyillä. Vaihdon keulaan vain voitelyöljyt mutta en iskunvaimenniöljyjä. Mietin pyörän maalaamista mutta siirrän tulevan vuoden tai perikunnan huoleksi. Aloitan sillä ajokauden tulevat yksi - kaksi kuukautta ja, sen jälkeen, ajan tyylillä ja arvokkuudella, hyvin siistikuntoisen California 1400 GTS:n sarvissa aina syyskuulle asti. Sille teen, kesämmällä, RVS-käsittelyn. Myös keulaan. Sen jälkeen Trike California 1000 Adamant jatkaa jos on tarve.
Lievästi epäsiistiä
Ajoon se ei vaikuta. Kymmenkunta vuotta tullut pörrättyä. Tämä on toinen, perusteellisempi, Triken täyshuolto. Erityisesti keulan osalta.
Tulin miettineeksi yhtä asiaa
Kaveripiiri on pienentynyt. Toki siihen vaikuttaa se että ikääntyminen on tyystin loppunut joiltakin. Muut vain ikääntyvät. Kuten itsekin vielä. Pitäisikö ryhdistäytyä "kadonneiden hahmojen" suhteen? Lienee myös ikääntymisen normijuttua että läheisimmät käyvät läheisemmiksi ja etäisemmät tuttavat jäävät, ikään kuin "sumuun ja sattumukseen". Näen niin, ainakin, täällä tänään.
Pitää käydä
Lahdessa Rikua ja vaimoaan moikkaamassa ja muitakin kavereita läheisyydessä asuvia kuten Masa ja muutama muukin. Tulee seikkailevaa ajoa sillä reissulla. Muualla maassa on kavereita vuosikymmenien ajoilta kuten Kuopiossa ja Rovaniemellä. Toki Pohjanmaata ja Savoa unohtamatta. Oli ilo johtaa suomalaisia moottoripyöräjärjestöjä toistakymmentä vuotta ja sen jälkeen oli Brysselinreissuja ja muualla Euroopassa hallinnon jäsenenä mukana EU-motoristikeskusjärjestöissä. Vaan sen jälkeen alkoi vapaampi toimintani mutta, lähinnä, omaksi edukseni. Luovuin aktiivisesta politiikan teosta vaan seuraan kyllä ja saan esittää mielipiteitä. On eri asia uskovatko vai olenko, edes, ajan tasalla.
Ei Kekkosta
Minusta ei saa ikiliikkujaa. Pitäydyn yksityisyydessäni. Jos puuhailla haluan niin on Kerho, Verstas ja Mökki, jonne voin kutsua motoristikavereita, sekä muutama muu kaveri, sekä pari - kolme motoristien kutsukokoontumista suvella. (Tätä kirjoittaessani sain juuri äsken kutsun erääseen, yleiseen rientoon Kauhajoelle. Myös entisillä mp-kerhojen ja niiden entisten ja nykyisten luottamushenkilöiden riennoissa olen pyörinyt kun ovat sitkeästi muistaneet kutsua. Viimeksi Kemiössä. Kiva ajomatka. Satoi koko ajan. Syksyllä Teiskossakin taitaa olla liki pakollinen riento. Jos jää pois niin siihen pitää olla oikein hyvä syy. Omat hautajaiset on, kuulemma, riittänyt syyksi. ) Sekä yleiset mp-tapahtumat ja kokoontumiset. Ajeluita osaan tehdä omatoimisesti haluttaviin tapahtumiin. Satunnaisesti Manselaiset tai kuppilat ja muutaman kokoontumisajon viikonloppukäynti. Niitä suorituksia varmasti riittää jopa päällekkäisinä viikonloppuina... Sisäistä kengänkiilloketta kuten Mauri eli Moog konsonantoi.
Olisikohan
Sunnuntai, 23. maaliskuuta ajokauden aloituspäivä? Säätä luvattiin äsken että toistakymmentä astetta lämmintä ja poutaa Mansessa. Kyllähän Trike sen kestää... Ostanpa lähimarketista harjakaisiksi mietoa valkoviiniä pahvilaatikollisen juhlistamaan kaudenkorkkausta korkkauksen jälkeen.
Vaihtoehto
Perinteisen vapunvieton sijasta pyörä baanalle. Vai se toinen vaihtoehto... Jos, vaikka, sataisi Pirkanmaalla ja, erityisesti, Tampereella, Hämeenpuistossa, on Hämmenpuiston keskivaiheilla patsas joka osoittaa selkeästi miekallaan Tampereen Työväentalon suuntaan. Viktor Jansson on sen veistellyt. Eli suunta on selvä, iltasella, kaupugin parhaisiin bileisiin Tampereen Työväentalolle uskosta tai poliittisesta asenteesta riippumatta. Toisaalta, tyttärensä Muumit ovat Mansessa erityisen suosittuja. Maailman suurin Muumimuseo löytyy. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti