California Adamant 1000 Trike Komposiittihommia: tasolaminointia ja koteloita

 

Homman nimi
Jo Triken valmistuttua huomasin että takarunkoon jää tyhjää tilaa akkutelineen osalta ja siitä taapäin. Nyt, vuosien jälkeen, ryhdyin tilaa hyödyntämään. Päätin tehdä, näin aluksi kolme kannellista osaa: akkutelineen pienelle akulle, työkalukotelon ja tavaratilan joka on lasikuitulaatikoista suurin. Niille tulu tilaa kun siirsin pyörän johtosarjan kaksi haaraa eri reiteille rungon rakenteen sisäpouolelta sen ulkopuolelle. Eihän sähkö sitä teidä missä se kulkee.

Lasilevylle
Kätevä ja kokolailla oikoinen taso laminoitua lasia. Pinta-ala hieman yli puoli neliötä. Mahtuu hyvin työpöydälle. Ensin irrotusainekäsittely lasilevylle päivää aikaisemmin. Seuraavana päivänä levitin karhennuskankaan levylle ja kiristin sen levyn toiselta puolen jota ei ole irrotusainekäsitelty. Teippi tarttuu. Kuvia ei ole kuin alkuun ja loppuun kun se muu aika on lievästi kiireistä ja hieman sottaista. 

Voi kestää
Tämä juttu ei ole erityisen kiireellinen. Voi olla että ei kannata ihan joka viikko vilkaista kuinka etenee. Se riippuu tekijän haaroista kuten vanha sananlasku sanoo. Sisältää parin viikon ajan pelkkää toistoa. Eikä edes joka päivä.

Laminointi
Lasikuitukangas, tällä kertaa, edullista katkokuitumattoa. Kaksi kerrosta riittää lujuudeksi tähän tarkoitukseen. Vain lopullisen tuotteen yläreunaan tarvitaan tukea. Se nähdään sitten. Vai onko se kansi?

Lasilevy pöydällä maton päällä ja työvalon heijastuma.

Karhennuskangas pingoitettu irrotusainekäsitellylle lasilevylle. Tahra ja teippi nurjalla puolella eivät haittaa.

Lasilevylle laminoitu kaksi kerrosta lasia ja päälle karhennuskangas.

 

Miksi tasolevystä

Lähinnä siksi että kolme koteloa kansineen pitää rakentaa niin jokaiseen osaan, niin kansille kkuin koteloille olisi tehtävä muotit. Sekään ei riitä vaan niiden sisäpinnat pitää olla lievästi ulosvetosuuntaan aukeavia tai rakentaa avattava muotti joka osalle erikseen. Jos pitäisi tehdä kutakin osaa vaikka kymmenen kappaletta eli kuusikymmentä osaa kaikkenansa niin sarjatyötä varten kannattaisi tehdä jokaiselle omat muottinsa. Mikäli joku niistä maksaisi. Nyt ei maksa kuin oma työpanos eikä tarvitse käydä ostamassa isoa kappaletta kiiltäväpintaista vaneria. Lisäksi puutyötä johon minulla ei ole ihmeemmin välineitä.

 

Tavallaan työlästä

Mutta ei se juuri haittaa sillä aikaahan on... 

Kipossa on tela asetonissa. Ei kuivu ja voi käyttää uudelleen kuivuttuaan. Asetoni haihtuu rivakkkaan. Sama liemi riittää moneen säilytykseen. Kansi kipon päällä.

 

Asetoni

Ihmisen nahkaa ei kannata sillä pestä eikä huuruja hengittää. Mutta muutoin hyvä liuotin. Jotkin aineet liukenevat asetoniin rivakasti. Hanskat kouraan ja kohtuullinen ilmanvaihto tai iso tilavuus ympärillä. Saatavissa yleisesti. Kertakäyttöhanskat eivät kestä asetonia. Asetonista haihtuva kaasukaan ei ole hengityskelpoista että suojausta tai hyvää ilmavaihtoa tarvitaan.

 

Polyesteri

Ei sekään juotavaa ole. Saattaa aiheuttaa allergiaa ajan kanssa ja kovettumiskaasuja ei kannata hengittää. Tuottaa, pitkässä altistuksessa, syöpää ja keuhkovaivoja. Vaatteenakaan polyesteripaita ei kummoinen ole. Tämmöinen pikkuhomma, jota harvakseltaan teen, ei tietenkään mitään oireita aiheuta.

 

Polyesterihartsin levitys

Yleensä telalla mutta onnistuu se tavallisella maalipensselilläkin. Karvoituksen pituutta voi säätää saksilla.

 

Levityksen jälkeen

Kannattaa poistua työtilasta. Kovettuessaan hartsi luovuttaa kaasuja jotka eivät ole erityisen terveellisiä. Nykyhartsit ovat hajuttomampia kuin vielä joitakin vuosia sitten. Mutta en tiedä onko hajuttomuus hyväksi vai onko voimakas haju aiemmin ollut kaupallinen este? Ainakin kyseinen kaasupäästö ei ole terveellistä. Entisessä elämässä olin, muunmuassa, työsuojeluvaltuutetun toimessa. Että jotain kaasuista tiedän.

Vasemmalta: kovetin, hartsi ja asetoni puhdistukseen.

Karhennuskankaan tarkoitus
Se tekee laminaatin pinnan sopivan karheaksi kun se repäistään pois. Siihen tarttuu hanakasti sekä hartsi että maali. Siksi se poistetaan, laminaatin kovettumisen jälkeen vain käsiteltävistä kohdista kunnes homma alkaa olemaan valmis. Maalaus ei ole välttämätön jos kohde ei näy. Kuten tässä tapauksessa. Karhennuskankaan voi myös jättää rakenteen pintaan. Mutta en minä.

Homma etenee
Ylihuomenna irrotan rakenteen lasilevyltä ja uusin toimenpiteen eli teen yhden levyn lisää maanantaina. Seuraavan keskiviikkona, jne. kunnes kuusi levyä on tuotettu. Niistä rakennan California 1000 Adamantiin rungon sisäiset tavaratilat ja akkutelineen. Toki lattarautaa tarvitaan kiinnittimiksi sillä pyörän rungon takaosassa ei ihmeempiä kiinnityskohteita ole.

Ensimmäinen hartsipurkki
Tuli käytetyksi lasikuitulevyjen teossa. Taisi olla Puuilon valikoimista. Hieman juoksevampaa ja täysin kirkasta verrattuna Bilteman halvempaan hartsiin. Molemmat ovat kelvollisia tähän ei-niin-tarkkaan hommaan.

Valmis levy vielä suojaavien kankaiden välissä. Levy itsessään on läpinäkyvä. Alla oleva katkokuitulasirullan pääty kuultaa läpi.

 

Hieman jäi kaasukuplia

Niistä ei lujuudelle ole haittaa mutta jos haluaisi maalata niin joutuu hieman hiomaan ja, ehkä, paklaamaan kuplien muodostamia pikkupieniä monttuja laminaatissa. Tosin lopullinen tuote jää kokolailla piiloon ja ulkopuolen maalina on mattamusta mutta sisältä kiiltävä valkoinen. Sitten kun saan aikaiseksi. Hartsin lopullinen kovettuminen ottaa aikaa. Kun polyesterin hajua ei enää ole levyä haistellessa on kovettuminen jo pitkällä.

 

Irrotusaine levitetty. Annetaan hetki kuivahtaa.

Aiemmin tehty irrotusainelevitys

Siitä jää osa lasilevyyn. Mutta lisä varmistaa että seuraavakin levy irtoaa. Itse tuotteeseen eli, tällä kertaa, suoraan levyyn, ei kummoista muottia tarvita. Jos olisi kyseessä sarjatyö eli kappaletta monistetaan niin silloin kannattaa tehdä joko sisäpuolinen tai ulkopuolinen muotti. Tässä tapauksessa näistä valmistettavista levyistä kootaan vain yksi tuote joka sisältää kaksi tavaratilaa joista yksi on irrotettava, toinen kiinteä ja pieni, kiinteä akkukotelo edellisten alapuolella.

 

Jos parempaa laminaattia haluaa

Suoraa levyä tehdessä on helppoa tehdä laminointi lasilevylle kuten tässä mutta lisäksi toinen lasilevy joka tulee sen päälle ja siihen runsas paino. Silloin ylimääräinen hartsi puristuu pois ilmakuplien ohella. Toinen tapa on kääriä laminaatti yhden muotin ja muovipussin väliin ja alipainepumpun tai/ja paineohjattavan autoklaavin sisään jossa paine nostetaan korkealle ja kuidun sekaan jää mahdollisimman vähän hartsia. Kappaleet, kovetuttuaan, ovat hyvin kovia, kevyitä ja jäykkiä. Jos niin halutaan. Niitäkin olen puuhastellut.

 

Lasilevy kiillotettu jälleen. Likatahrat ovat lasin toisella puolen ja, osin, alla olevan pöydän pinnassa. Molempia lasin sivuja voi käyttää vuorotellen.

Levyn liitokset
Lisäksi pitää tehdä kulmalistaa samalla menetelmällä. Siihen tarvitaan parimetrinen kulmalista muotiksi. Toinen tapa on käyttää alumiinisia listoja suoraan mutta silloin ne pitää niitata ja liimata laminoinnin sijasta. Kolmas vaihtoehto on käyttää listoja tai teippiä vain ulkokulmien tukena kunnes sisäpuolinen kulmalaminointi lasikuitukankaalla on valmis. Onneksi on karhennuskangasta riittävästi koska joka koteloon eli kolmeen, tarvitaan per kotelo, kahdeksan kulmalaminointia. Kannet ovat harkinnassa. Maalarinteippi ja ohut rautalanka riittänee pitämään rakenteita koossa laminoinnin aikana. Kerrottakoon että maalarinteippi ja karhennuskangas olivat riittävä tuki sillä homma on edennyt.

Keveyden vuoksi
Olisin voinut tehdä kotelot hitsaamalla teräspeltiä yhteen. Välineet siihen on. Tulee turhaa painoa ja hommansa on siinäkin sekä tulee kalliimmaksi. Kulmat eivät ole suorakulmia vaan loivempia tai jyrkempiä sekä yksi kaareva sivu sillä kyseinen tila  laajenee, pyörän kulkusuunnassa, taaksepäin. On vain suunnittelusta ja rakentamisesta kiinni tuleeko tavaratilasta reilun metrin mittainen. Aika ja viitseliäisyys ratkaisevat. Kohtahan ajosäätkin alkavat. Kiirekiire. Lisäksi akkukotelo. Se on helpoin valmistaa. Kantti kertaa kantti ja pohja. Taidan aloittaa siitä. Kaksi - kolme senttiä akkua korkeampi boksi. Pehmuste pohjalle ja kulmiin. Pitää ostaa Bostikia kun hyllyssä levännyt on jäykistynyt. Ei ennen ehtinyt kuivua kun oli aina paljon liimattavaa.

Hartsi
Sitä on useita sortteja mutta edullinen markettilaatu, Biltema, kuten tässä, on lähes väritöntä. Jos on halu väreihin niin hartsiin voi sekoittaa väripigmenttijauhetta ja saadaan haluttua väriä tai sävyä. Itse asiassa hartsiin voi sekoittaa erilaisia kuiva-aineita tai hartsiin sekoamattomia mutta saman painoisia nesteitä joilla saa aikaiseksi monenlaisia efektejä. Niinkuin koristemielessä. Jos haluaa mustaa hartsia niin se on ilmaista: vaikka mustaa tuhkaa sekaan niin tummat sävyt ovat taattuja. Vain mielikuvitus on rajana mitä herkästi valuvasta aineesta voi tehdä.

Jos tekisi lasikuitukankaasta
Lujuus olisi suurempi kuten hintakin. Hartsin määrässä säästäisi. Toisaalta ohut lasikuitukangaslaminaatti on turhan notkeaa jos siihen ei tehdä muotoja. Esimerkiksi pallo- tai putkirakenteena se on erinomaisen luja taivutuksen suhteen. Tämä ei vaadi kalliita kankaita, vaikka niitäkin hyllyssä hieman on, vaan jämäkkä rakenne joka johtuu siitä että katkokuidusta tulee varsin paksu laminaatti normaali-ilmanpaineessa. Toki, kun suoraa laminaattia teen, voisi sitä tehdä vaikka prässissä kahden jämäkän teräslevyn välissä. Mahdollisuus olisi mutta koneillani syntyy vain hieman yli puoli metriä kanttiinsa -levyjä. Mutta hyvin, hyvin kevyitä. Lisäksi levyjä varten pitäisi tehdä jäykisteet ja alle valutusallas kun ylimääräinen hartsi valuu pois. Sotkua tulisi. Jos joku tuo hiilikuitukangasta ja epoksia ja haluaa ultrakevyttä laminaattia niin onnistuisi. Mutta ihan avaruusaluslaatua ei. Siihen tarvittaisiin laite nimeltä autoklaavi jonka lämpötilaa ja painetta voi säätää. Sekä järeitä muotteja joiden sisäistä painetta voi säätää myös. Sellaisia laitteita tarvitaan kun tehdään hävittäjälentokoneita ja avaruusaluksia. Harrastajalle kelpaa kevyempikin setti. Muistuma: työkaverini teki kolmivuorohommia "autoklaavinkuljettajana". Yövuorossa hän kuivasi asiallisia sieniä autoklaavissa suuressa paineessa ja sai todella hyvää kamaa aikaiseksi. Ns. värit päälle. Ja heti. Mutta kärähti jossain vaiheessa puuhistaan. Mutta, ammattilaisena, joita maassamme on vain vajaat kahden käden sormet laskien, ei ollut pajalla varaa irtisanoa.

Kotiviihteissä välillä
Nyt on Blues Brothers ruudulla, ties kuinka monennen kerran. Yhden rapean illan muistan useiden vuosikymmenten takaa Pitäjänmäeltä kun porukalla katseltiin...

Esteellistä
Perhana, Bang&Olufsen olisi tuuttaamassa kahdesta alumiivaluisesta kajarista R&B:ia ja Rouva meni juuri nukkumaan. Ei voi luukuttaa. Naapurissa luukutetaan. Pöh. No, onneksi on, lohduksi, mietoa E-marketin Magyar Feher Bor-valkoviiniä. Sattui hehtaarihalli Verstasmatkalle. Ostin myös vissyä. Ei baaria tällä viikolla. Joku raja se on myrkyilläkin. Laadutkaat kuulokkeetkin ovat mutta ei se ole sama asia. 

Maanantaina 10.3.
Jatkuu lasikuitulevyn teko. Tällä kertaa kolmikerroksista kaksikerroksisen edellisen jälkeen sillä tavaratiloihin on saatava jämäkät pohjalevyt. Saan Verstaalla tehdä tiettyinä päivin näitä käryhommia mutta en torstaisin. Silloin voi kiillottaa lasilevyä ja leikata laminoituja levyjä muotoonsa. Kaksikerroksinen menee Fiskarsin saksilla ja paksumpia voi leikata vanhoilla peltisaksilla. Kunhan ensin mittailee ja piirtelee leikkuulinjat.

11. maaliskuuta tiistaina
Laminoin jälleen yhden kolmikerroksisen levyn. Yksi kaksikerroksinen on tehty myös. Jälkimmäinen on taipuisa. Sivut ja pohjat tavaratiloihin tulee kolmikerroksisista lasikuitulevyistä. Päädyissä voi käyttää ohuempaa laatua. Tämän jälkeen teen pahvista ja ilmastointiteipistä tavaratilojen mallit. Ohessa mitoitan taaemman tavaratilan kannattimet. Ne syntyvät lattaraudasta. Muotovalmiit metalliosat hiekkapuhallan ja maalaan.

 

Rungon sisäpuolen "tyhjennys"

Alkuperäiset sähköjohtimet kulkevat rungon sisäpuolella. Siirsin ne ulkopuolelle. Siten tuli avointa, taapäin leviävää ja syvenevää tilaa noin metrin verran. Ehkä en käytä koko matkaa sillä taaempi osuus jäisi takasatulan alle. Toisaalta, vähänhän sillä on ollut käyttöä. Enemmän ulkonäköjuttu.

 

Pahvimallit

Akun pahvipakkaus käy hyvin akkutelineen mallista mutta tavaratilan pahvimallin tein aaltopahvista teippaamalla palat yhteen. Silloin laitan levystä tekemäni palat pahvimallin sisäpuolelle ja laminoin sisäkulmista yhteen ohuella lasikuitukankaalla ja hartsilla. Pahvimallin poiston jälkeen laminoin pyöristetyt ulkonurkat lasikankaalla. Siistiä ja tukevaa. Taaimman ja isoimman tavaratilan, takasatulan alle ulottuessa, on useita kymmeniä litroja. Sen materiaalia vielä mietin. Saattaa sekin tulla lasikuidusta mutta eri menetelmällä. Jospa löytäisi jonkin sopivan kokoisen muoviastian jonka ulko- tai sisäpintaan laminoin suoraan katkokuidusta jämäkän laatikon. Mukavaa puuhastelua.

 

Laatikoiden kiinnitykset

Etummainen lepää alkuperäisen akkutelineen päällä tukevasti ja yltää kytkintilan kotelo-osan takareunaan asti. Sen pidempää ei voi tehdä koska se ei mahtuisi ulos etusatulan alla olevasta aukosta. 

Akkuteline suunnittelussa

Hieman akkua isompi kotelo johon tulee pohjalle pehmuste ja vesireikä. Sivuillekin tulee pienet palat neljälle sivulle että ilma vaihtuu ja mahdollinen kosteus poistuu.

Akkukotelon kannattimet tulevat molempiin päätyihin. Eteen kaksi ja takapäähän yksi pidempi.

 

Akun yläpuolelle

Jollain aikavälillä syntyy kardaanin ja akun yläpuolelle tavaratilaa. Pitää vain tehdä lisää kolmi- tai nelikerroksisia lasikuitulevyjä. Taaimmaisin kotelo tulee olemaan huomattavasti isompi kuin etummainen. Sinne tulee kevyempiä tavaroita kuten leirintävälineet kun taas etummaiseen koteloon sijoitan mukana kuljetettavat työkalut ja pienen määrän varaosia. Näin paino jakautuu tasaisemmin.

 

Homma etenee hiljalleen

Akkukotelosta ja työkalukotelosta on jo muodot esillä mutta kokoonpano on kesken. materiaalit on hankittu ja osin jo käytetty. 

Vasemmalla akkukotelon pohja laminoitu kiinni. Työkalukotelo samassa vaiheessa.

 

Karhennuskangas ja maalarinteippi

Niitä yhdessä käyttäen saa tuettua nurkat ja kulmat oikeisiin asentoihin siiheksi asti kunnes laminointi on kovettunut. Homma etenee vaiheittain. Yllä kuvassa on pohjien laminoinnin kovetus käynnissä. Siihen menee aikaa. Loppukovetuksen teen uunissa miedolla lämmöllä.

 

Seuraavaksi kulmat kiinni

Leikkasin tekemistäni levyistä haluamani levynpalat muotoihinsa. Tässä ne kiinnittyvät toisiinsa. Muitakin menetelmiä on olemassa mutta katsoin tämän keinon olevan kätevämpi koska ei ole sarjatyön tarvetta. Muotilla kun saisi runsaasti aikaiseksi smanmuotoisia osia eli toistensa kopioita. En vaivautunut.

 

Malliksi laitoin pehmeät pohjalevyt molempiin koteloihin. 

 

Pehmusteet

Akkukoteloon, vasemmalla, tulee pehmusteet myös pääty- ja sivuseinille. Lisäksi vesireiät molempiin.

 

Hartsi, kovetin ja työvälineiden pesuaine.

 

Päätoimiset työkalut.

 

Koteloiden uunitus

Lisää lujuutta ja nopeuttaa kovettumista. Samalla säästää kovettimen määrässä eli kovetinta ei tarvita paljoa ja lämmittämällä osat saa äkkiä kovettumaan.

 

Lasikuitulaatikko toimii uunina lattialla ja auton sisätilalämmitin lämmönlähteenä.

 

Jos kiinnostaa

Hartsihommat, polyesteri tai epoksi, kovettuakseen, nopeasti käsittelykuntoon, tarvitsevat hieman lämpöä. Jos tekee kuin tässä kuvissa on niin rakenteessa pitää ottaa huomioon että lämpöpuhallin ei puhalla "umpiperään" vaan lämmin ilma on päästettävä myös ulos. Jos kiertoa ei olisi niin lämpöpuhallin tekisi turhaa työtä ja aiheuttaisi palovaaran.

 

Uuni avattuna uunituksen jälkeen.
 

Välillä käännellen

Koska lattia ei lämpene niin kappaleita on hyvä käänellä eri asentoihin että kovettuminen on samalainen osien joka puolelta.

 

Lisää kolmikerroksisia tasolevyjä

Yksi kerrallaan koska käytössäni on vain yksi suora lasilevy jonka irrotusainekäsittelen joka "valun" jälkeen että tuotteen eli levyn saa lasista irti. Se kovettuu puolessa vuorokaudessa sen verran että sitä voi leikata saksilla. Näistä levyistä tulee tavaratila takakatteen etuosaan heti entisen akkutilan jälkeen. Akkukotelo jää sen alapuolelle. Tavaratilan pohjaan tulee saranoitu luukku että akkuun pääsee käsiksi. Edestä päin lukien on "työkalukotelo" sen takana, alempana on akkukotelo ja sen yllä tavaratila joka jatkuu katteen alla reilut puoli metriä taapäin. Kokolailla samanlainen kuin työkalukotelo mutta leveämpi sillä pyörän runkokin on taaempana leveämpi. Kannattimet teen lattaraudasta. Taivutan, poraan kiinnitysreiät ja kiinnitän ne pyörän rakenteisiin ruuveilla. Kuten tavaratilankin lattarautoihin. Tavaratilan olisi voinut tehdä syvemmänkin mutta uskon että tämäkin rakenne on riittävä. Jos en muuta mieltäni ja innostu jatkotoimista.

 

Karhennuskangas kiristetty irrotusainekäsitellyn lasilevyn pintaan.
 

Yksi levy kerrallaan

Karhennuskankaan käyttö auttaa ilman poispääsyä katkokuituisesta lasikankaasta. Tähän laminoin kolme kerrosta katkokuitulasia. Näitä pitää tehdä kolme kappaletta ja leikata levyt sopiviin mittoihin, liitetään toisiinsa ja saadaan kotelo takakatteen alle. Jälkeenpäin syynään että tarvittaisiko koteloihin kannet vai riittääkö kuminauhaverkko pingotettuna "kanneksi". Jos vaikka tulee iso töyssy ja kamat pomppaavat pois laatikoistaan. Jospa saisi Rouvan tikkaammaan ompelukoneella vesitiiviistä kankaasta kuminauhareunaiset "kannet". Vaihtoehtona on tehdä kannet lasikuidusta. Saranointia voi miettiä.

 

Taaemmasta tavaratilasta tuli tällainen. Tosin vasta pahvisessa muotissa.

 

Piti tulla muuta

Osoittautui että se säilytystila, minkä oli ajatellut, olisi ollut mahdoton irrottaa ilman kardaaniakselin irrotusta tai koko takakatteen irrotusta. Siksi suunniteltu tila jäikin tylsännäköiseksi laatikoksi. Toki syvyyttä löytyy.

 

Pahvista väsätty "muotti" pitää mittoihin leikatut levyt paikoillaan. Ohut, kudottu lasikangassuikale sisäkulmiin hartsin kera kovettumaan.

Pohjan liitoslaminointi seinämiin kiristettynä teipillä.

 

Pikkukamera vääristää reunoja. Laminointi kovettumista vaille valmis.

 

Vasemmalla reunanauhaa laatikoiden reunoihin. Säästyy vammoilta. Lasikuitu voi olla hyvinkin ikävää ihmisnahalle.

 

Tavaratilan kulmien ja pohjan laminoinnin kiristys teipillä.

Työkalukotelo on maalaamista vaille valmis. Repäisykankaat poistuvat pohjasta ennen maalaamista.

 

Kannet, salvat ja kahvat koteloihin

Teen samalla periaatteella eli leikkaan sopivat palat kaksikerroksisesta levystä ja niihin kolmikerroksiset noin 20mm:ä leveät reunat ettei kura ja vesi ihan suoraan sisään pääse. Teen niiden laminoinnit ennen varsinaisten koteloiden maalaamista sillä käytän koteloita "muotteina" että kansista tulevat jämpit. Saranoita en laita mutta jonkinlaiset salvat kyllä. Ehkä näitä useampi. Myös saranalle voi olla tilaus. Ei ehkä tuota ensimmäistä salpaa sillä pitää olla myös tilaa avata se. Voi olla että salvat tulevat laatikoiden sivuille eikä päätyihin.

Kahvojen suhteen on hieman hankalaa sillä korkeus on rajoitettua. Pitää tarkkaan katsoa että kuinka alas voi loorat asentaa. Työkalukotelen etupähän tullee "kieli" joka lävistää kannen reunan ja takapäähän salpa. Vastaava ratkaisu koskenee myös tavaratilaa mutta akkukoteloon laittanen salvat molempiin päihin. Akkukotelon pohjaan solukuminen tulee "matto" ja samaa kamaa kapeat siivut pystysuuntaisesti kotelon seinämiin mikä estää akun liikkumisen kotelossaan. Johtimille tulee vesitiiviit läpiviennit kotelon yläreunaan. Pohjaan yksi reikä ja kanteen teipillä peitetty reikä. Jos akulle sattuu "vahinko". Harvinaista mutta mahdollista. Akkuhapon pursuminen pilaa ympäristöä merkittävästi. Maalit eivät sitä kestä.

 

Kannen aihio sovituksessa.  Vasemmalla pientä jälkikorjausta.

 

Pakkelia

Eli tavallista hienokittiä sipaisen sivuihin ennen maalausta. Pakkelointi ja sen kovetuttua, hionta, ovat leppoisia hommia. Saan hyllystä pois vanhat pakkelipurkit kun jämät laitan näiden kylkiin.

 

Kannen aihio akkukotelon päällä. Vääristymät kameran laajakulmalinssin aiheuttamaa.

 

Kannet kaikkiin

Sekä vesireiät pohjiin. Ensin teen koekokoonpanon ja katson että laatikot saa  pois suhteellisen helposti yhdessä tai erikseen. Harkinnassa on laittaa jonkinlaiset kahvat. Ehkä narulenkit eli kaksi reikää per laatikon pääty lukuun ottamatta akkukoteloa joka tulee ruuveilla kiinni pyörän runkorakenteisiin. Isommat laatikot ovat nostettavissa pois niin se helpottaa muunmuassa huoltoa ja mukana kulkevat työkalut tai tavarat ovat kannettavissa kohteeseen.

 

Kaikki kolme koteloa

Ja kannet niille. Tänään, 26. maaliskuuta - 25 sain kannet siihen tilaan että ovat vain vaille viimeistelyä. Eli pakkelia hieman pintaan, hionta, kovetus, pohjamaalaus ja myöhemmin pintaväri joka lienee kiiltävä musta. Saan hyllystä ainakin yhden tölkillisen pois. Tulevalla viikolla lie kotelot kansineen valmiit. Pääsen niitä kiinnittämään pyörän rakenteisiin. Työkalukotelo on helpoin kiinnittää sillä se tulee entisen akkutelineen paikalle. Muut vaativat hieman rakentamista: kannakkeita ja tukia.

 

Ennen maalausta akkukotelon kannen aihion sovitusta. Seuraavaksi kannen osien "liimaaminen" yhteen.

Sovittamaan

Vaatimukset ovat että kansi on jämpti ja sen voi kiinnittää jokunlaisilla salvoilla. Vesitiiviiksi en tee mutta kunhan ei lika pääse vapaasti kohteisiin.

 

Maaliostoksille

Puuilo on lähimpänä Verstasta. Sieltä haen pohjamaalin. Hyllyssä on läjä sekalaisia spraypulloja joten laatikoiden värit voivat olla moninaiset. 

 

Työkalukotelon pohja

Sen alle tulee kuminpala tai suikaleet liimaten sillä laatikko tulee lepäämään alkuperäisen akkutelineen päällä. Kotelon pohjaan tulee, varoiksi, vedenpoistoreikä oikeaan takakulmaan. Se on alin kohta ajettaessa. Kaksi muuta koteloa eivät ole samansuuntaiset.

 

Akkukotelo ja tavaratila

Niiden keskinäinen sijoittelu selvinnee kun pääsen sovittamaan. Olen miettinyt myös sijoitusta jossa akkukotelo on tavaratilan alla ja välissä on saranoitu kansi jonka kautta akkua huolletaan mikäli se sellaista vaatii.

Maalaustarpeet

Hiomakangasta on jo tarpeeksi mutta hionta- ja pohjamaalia pitää hankkia. Viimeksi, päivän parin, jälkeen pohjamaalauksesta pintamaali pintaan. Voi tulla kirjavaa sillä yritän käyttää spraypullojeni jämät tähän hommaan. Ulkopuolet kuitenkin kiiltävällä mustalla. Sisäpintohin voisi laittaa jotain vaaleampaa sävyä.

 

Kaikki ei käy komposiittihommiin

Saksien pitää olla mustakahvaiset. Niitä saa myös pidemmillä terillä olevaa mallia. Oranssit (ja punaiset vasenkätisille) Fiskarsit eivät kestä tässä hommassa sillä välineiden pesuaine on asetoni joka sulattaa tavallisen muovin. Lisäksi lasikuitulevyjen laminointiin käyttämäni tela pestynä. Tyypillisesti ovat kertakäyttöisiä mutta jos laittaa astian pohjalle asetonia sen verran että tela pysyy nestepinnan alla. Toki ensin telasta pitää poistaa mahdollisimman paljon hartsia. Ja liotuksen jälkeen kuivata asetoni. Se on etevä aine haihtumaan.

 

Nelikankainen levy

Aiemmin tein kaksikankaisia, kolmikankaisia ja tähän, isoimpaan ja takimmaiseen koteloon, pohjalevyksi nelikankaisen. Katkokuitua vain. Toki sitä voi käyttää myös muualle kuten pidempiin laitoihin. Tein laminoinin jo aamusta koska tiedän että tiloissa muut harrastajat eivät pidä polyesterin kovettumisen tuottamasta kärystä. Metodi on sama kuin edellisissä. Akkukotelo tulee kiinni tähän "tavaratilaan" siten että sen kotelon reunat tulevat 5 - 10 millimetriä tavaratilan pohjan yläpuolelle. Akkukoteloon tulee kansi. Korotus siksi että akkukoteloon ei pääsisi vettä tai likaa. 

Levyjen vahvuus

Eli kaksi, kolme ja nelikankaisia. Mitä paksumpi levy niin sitä jäykempi. Toki jäykkyyttä voi tuottaa muullakin tavalla eli ottaa muotiksi vaikka aaltokattopellin. Saa taatusti jäykkää mutta vain yhteen suuntaan. Kaksisuuntaisesti jäykkä levy vaatii jo kolminkertaisen määrän materiaalia. Tässä tapauksessa materiaalin pinta-ala on alhainen eli leveys maksimissaan noin 40 senttiä ja rakenteen laidat toimivat jäykisteenä. Hiljalleen saan mitoitettua pahvimallineen avulla tämän kolmannenkin rakenteen. Siinä pitää ottaa huomioon myös kardaanin olemassaolo sillä, erityisesti, sen takapää tekee sekä ylösalaista liikettä jousituksen myötä että myös lievää sivuttaisliikettä runkoon nähden koska tämä trike on kaarteissa sisäkaarteeseen kallistelevaa tyyppiä ja harvinaisuus lajissaan. Tavaratilan kiinnitys on vielä hieman avoinna mutta uskoisin että hyödynnän rungon yläputkissa olevia kiinnityskorvakkeita, pultinreikiä tai laitan niitä lisää. Eiköhän minulla ole omaan ja itse suunnittelemaani trikeen oikeus tehdä tällaisia pikku parannuksia. En siis puutu jarruihin, olemassa oleviin rakenteisiin vaan homma on vastaava kuin sivulaukkujen asennus tavalliseen moottoripyörään.

Jatkoa tulee taas joskus

On pari muutakin pikkuhommaa kesken. Ensi kuussa (Huhti-) olisi tarkoitus startata Trike baanalle ja isoin kotelo on vasta aloitettu ja toistaiseksi suoraa levyä. Pari lasikuitulevyä laminoin juuri lisää. Tällä kertaa yhden nelikerroksisen. Syynä se että sinne tulee painavaa kamaa sen oman pohjan kannatettavaksi. Mielenkiintoista on mihin suven ensiajelulla suuntaan. Olisiko kahvila. Kuten Länsi-Aureen Auretar joka on auki ympäri vuoden. Myöhemmin aukeaa Ylöjärvellä kesäkahvila Villa Vino kauniissa järvimaisemassa ja ympärillään vanha maalaiskylä tuulimyllyineen.

 

Nelikerroksisesta kokoonpano

Sama prosessi uudelleen eli ensin muotti aaltopahvista teipaten. Aiemmin tehdyistä levyistä leikatut osat laitoin muovikotelon sisään ja sinne ohuella lasikankaalla sisäkulmiin laminoin tuet. Niiden kovetuttua puran pahvimuotin. Ulkokulmiin laminoin muutaman suikaleen lasikangasta ja tavaratila on valmis. 

 

Akkukotelo pohjamaalissa ja ylösalaisin. Vaatii pientä paklausta vielä.

 

Tavaratilan kannen laidat "liimattu" hartsilla. Ulkokulmiin teen vanhvistukset kun hartsi on kovettunut.

 

Akkukotelon kannen reunojen laminointi. Ruskea juttu on karhennuskangasta.

 

Työkalukotelon kannen sisäpuolen saumojen laminointi.

 

Hyvin ohut lasikangas

Käytin mittana työkalukoteloa jonka ympäri kiersin kolme kerrosta maalarinteippiä. Se mittalisä riittää kannen rakenteen muotoiluun niin että se istuu jämptisti ja suhteellisen tiiviisti työkalukotelon päälle. Etureunaan tulee salpa, takareunassa on koukku. Kannen siis voi nostaa helposti pois ja käyttää vaikka työalustana jos on pikkuosia purettavaksi.

 

Pientä pohjapakkelointia ennen maalausta. Karhennuskankaat poistetaan sitä ennen.

 

Kuusi osaa.

Kotelot ja kannet

Kuvassa jo pitkälle valmiita laatikoita. Tasoitteella eli pakkelilla oiottua laminointointaa hiottavaksi tulevalla viikolla 14 -25. Ensin karkea tasohionta, sitten pakkelia, uusi tasohionta, ehkä vieläkin löytyy tasoitettavaa... sitten hionohionta, pohjamaali, joka, viimeistään paljastaa lovet ja virheet. Kun nekin on käsitelty niin lisää pohjamaalia ja parin päivän päästä pintamaali. Sitä on hyllyssä, vajaita spraypulloja kiiltävää mustaa. 

 

Paukkupullovärjäystä

Aloitan niillä. Jos ei riitä niin jatkan muilla ylijäämäväreillä. Tietää pitkällistä tölkkien ravistelua sillä ne pyrkivät sakkautumaan pohjastaan eli väripigmetti tiivistyy tölkin pohjalle ja tukkii suuttimen eikä hommasta tule mitään. Kun näkee hieman vaivaa niin saattavat toimia maalilähteinä. Joskus on tölkistä paine hävinnyt niin sillä ei ole enää juuri mitään tarkoitusta. Paukkupullosana lienee perintöä siinä että nuorisolla on tapana heitellä em. purkit nuotioon jotka siellä räjähtelevät. Saattavat lähteä lentoonkin niin aiheuttavat vaaraa ympäristölle. Mutta jännää...

Kerholla purkit poltetaan 200 litran tynnyrissä kannen alla. Laillisuudesta en tiedä mutta muuttuvat hankalasta jätteestä metallijätteeksi. Eli kiertoon...

 

Verstaalla ei sisällä maalata

Pitää odotella tyyntä säätä niin paukkupullovärjäys onnistuu ulkosallakin. Tosin kohta on ilmassa kaikenlaista kuten kasvien siitepölyä ja tiepölyä. Ehkä sateen jälkeen tyynellä säällä onnistuu ulkosalla.

Jatkossa hiontaa

Yllä kuvassa karkeaa pakkelia joka täyttää mahdolliset virhemuodot. Kovetuttuaan hiontaa ja hienopakkeli pintaan, lisää hiontaa, pohjamaalaus paljastaa virheet, jne. No ei sentään. Eiväthän nämä jää näkyviin. Maali pintaan ja kuivumaan. Akkukotelo näkyy vähiten kun se painavana tulee mahdollisimman alas. Toki akku on pieni ja siksi kevyt. Ei edes puolta siitä mikä oli pyörän alkuperäinen akkukoko.

 

Takalaukkuja on kaksi

Toinen niistä on takakatteen alla taka-akselin takapuolella jousitetun massan puolella. Sen päällä on matala lastitila jotan lievän hankaluuden vuoksi en ole juurikaan käyttänyt. Tämä alempi laukku on otettavissa irti avaamalla "takaluukku" ja vetämällä laukku taapäin pois telineestään. Takatteen yläpuolella on toinen samanlainen takalaukku. Se on asennettu ruuvikiinnityksellä eli huonosti irrotettavissa. Osin turvallisuussyistä. Molemmat laukut pitkittäisellä keskilinjalla.

Takakatteen alla on sen etureunasta taapäin taka-akseliin saakka, molemmin puolin, yhteensä noin 50 litraa. Ne ovat varattu leirintätarvikkeille ja kaikelle sellaisille pikkutavaroille joita reissun päällä tarvitaan tai voi tarvita. Ehkä.

 

Painonjakautuma

Kaksi suuntaa: ajosuuntainen tasapaino ja poikittainen tasapaino. Tässäkin, kuten kaksipyöräisessäkin moottoripyörässä on painojakautuma otettava huomioon. Pelkän jousituksen ja iskunvaimennuksenkin suhteen. Keulapainoinen on hankala ajaa ja takapainoinen on epävakaa. Siksi on ollut suunnitelmissa jo vuosia tämä pyörän keskilijalle tuleva noin metrin mittainen kapeahko tavaratila. Se ei rasita rakenteita sivusuuntaisesti ja on alempana kuin muut tavaratilat. Se vähentää kallistelutarvetta kaarteissa. Siksi painavat tavarat tulevat keskilinjalle ja mahdollisimman alas. Siksi perinteinen lyijyakku on kaikista alimpana.

Kallistelee

Suunnittelin tämän triken siten että se kallistuu sisäkaarteeseen kun mutkaa ajaa. Sitä enemmän mitä nopeammin ajaa mutta vähemmän kuin soolopyörä. Ratkaisu oli yllättävän yksinkertainen. Kyse on massan hallinasta.

 

Muutakin komposiittipuuhaa

Mutta helppoa sillä takakatteen alla oleva vasemmanpuoleisen tavaratilan pohja on hieman murtunut. En tiedä miksi vaikka se on yli millimetrin paksuista lasikuitukomposiittia. Olisiko osunut johonkin. Ohjelmassa tavaratilan pohjan pesu asetonilla, hionta karheaksi ja pari kangaskerrosta katkokuitua sekä karhennuskangas päälle. Parin päivän päästä karhennuskangas pois. Valmista.

Asiaan mitenkään liittymättä edelläolevaan:

Muistelma erään pyöräni kotelorakenteisesta rungosta

Olin tulossa Alppien yli Italiasta Itävallan kautta Saksaan raskaalla tonnisella matkaendurolla. Raja-asemalla minut pysäytettiin. Pyöräni päällä oli paljon kamaa: kolme takalaukkua, tankkilaukku ja sen kaksi sivulaukkua ja reppu. Ohjasivat sivuun ja kolme haalarimiestä ryhtyivät purkamaan lastiani. Minun piti olla läsnä mutta en saanut osallistua. Yksi rajavartija oli vieressäni koko ajan. Kaikki reissukamat levittivät asfaltille, puristelivat ja ravistelivat vaatteitani, pyysivät riisumaan kalsareilleni siinä ulkosalla,  irroittivat satulan, polttoainetankin ja etukatteet, tyhjensivät renkaista ilmat, satulan päällistä irrottelivat ja melko karuilla menetelmillä. Katteiden alta ei, tietenkään löytynyt mitään niin kiinnittivät huomionsa pyörän rungon rakenteeseen jonka kaksihaarainen kotelorakenne on ohjauslaakeroinnista takahaarukan kiinnityskohtiin. Porasivat sen alareunaan porakoneella reikiä, noin 10mm kukin. Katsoivat sitten sisään taipuvavartisella kameralla. Eivät löytäneet mitään mitä sitten etsivätkään. Siihen jättivät, veivät työkalut mennessään. Onneksi itselläni oli jonkinlainen setti työkaluja joilla sain suurimman osan irrotetuista rakenteista kiinni. Kamppeiden pakkaaminen otti aikaa. Siitä sitten Itämeren rantaan ajelin yhdellä, lyhyellä, yöpymisellä teltassa "rastin" levikkeen paskavallin takana ja ehdin Helsinkiin menevään rahtilaivaan. Laivalla sain paremmat työkalut lainaksi ja koottua kulkupelin, matkan aikana, parempaan kuosiin. Helsingin rannasta ajelin Pitäjänmäkeen muutamaksi päiväksi vierihoitoon. Myöhemmin Vilppulassa Vimpyn kerhotiloissa hitsailin runkoon tehdyt reiät umpeen. Se olisi kyllä varsin epäillyttävää mutta vaihdoin pyörän toiseen erimalliseen seuraavan talven aikana enkä asiasta ole maininnut. Liekö laite vielä jossain ajossa? Mallia Quota Mille.

Jos olisin huumekuriiri

Moottorin sisällä olisi kyseisessä moottorimallissa ollut melkoisesti tilaa. Sitä eivät Saksan tullissa tutkineet. Noin, niinkuin, vinkiksi. Pari kiloa mahtuisi jos öljyn määrästä tinkii puolitoista litraa.