Pikkupaku pesty

 

Ei erityisen tarkkaan
Kunhan talven ajan kertymät sain irti suurelta osin. Kesällä Mökillä on aikaa ja tilaa puuhastaa enemmän. Silloin perusteellisempi pesu ja vahaus. Jälkimmäisen homman voi jakaa usealle päivälle. 

Kahdesti vuodessa
Joskus useamminkin. Peseminen ei ole minulle mitenkään himohommaa. Mutta onnistuu, toistaiseksi, varsin hyvin. Pesutoimen suoritin Kerholla. Siellä on hyvät pesuvarusteet mutta pesuaineet ovat itseltäni. Vaan maksaahan sekin. Tosin auton pesu ja vahaus on paljon helpompi ja nopeampi kuin custom-tyyppisen prätkän. Jollette usko niin kokeilkaa. Pyörännavat ja vanteet, moottorin ja voimansiirron musta maali, satulan valkoisten alueiden piintymät, takalokasuojan mutkikkaat rakenteet ahtaissa väleissä, sivulaukkujen irroitus pesua varten, keulan alaosa jarrusatuloineen ja -levyineen, jne.

Ruostetta helmassa
Alusta sinänsä ei ole ruostunut ja ruostesuoja-aine on hoitanut hommansa mutta on kohteita joita ei ole tehtaalla eikä muutenkaan ruostesuojattu kuten etulokasuojien sisäpuolet. Ovat ruuveilla kiinni joten ne voi irrottaa ja kunnostaa tai, vaihtoehtoisesti, vaihtaa uusiin. Kyse ei ole kantavasta rakenteesta. Helmakoteloiden etu- ja takapäissä on lievää ruostumista havaittavissa. Niiden kunnollinen kunnostus, erityisesti etupäistään, vaatisi lokasuojien irrotuksen. Lokarit ovat liimalla ja ruuveilla kiinni muussa rakenteessa.

Arvo uutena
Tampereen Käyttöautossa oli tarjous: tasaraha kymppitonni, kaksi rengasarjaa ja vetokoukku. Ei paljon ajamattomasta autosta. Koska Mökki ja muut rakennus- ja harrastusasiat suosivat kuljetuskykyistä ajoneuvoa oli päätös hankinnasta helppo. Turbodiesel ja muutoin hyvin perusratkaisu teknisesti. Huollot olen, pääosin, tehnyt itse. Joko Mökillä tai Verstaallani. Mökkireissulla kesällä 2024 vaurioitui vasemman vetonivelen suojakumi. Sen jouduimme vaihdattamaan paikallisessa autohuollossa. Siihen ei minulla ollut riittävästi edellytyksiä Mökillä. Muuten olisin hoitanut homman itse. Verstaallani olisi onnistunut.

Pikkupaku pesty. Ruostetta helmapellien etupäissä. Tietää suvemmalla puuhaa.

Ajomäärä
170000 kilometriä takana. Kelvannut aina katsastuksessa isommitta harmeitta tai remonteitta. Nyt täytyy, syksyyn -25 mennessä, laittaa vasempaan takajarruun uusi jarrusylinteri. Toinen jarrumännistä on jumiintunut. Samalla tulee vaihdettua jarrunesteet ja muutakin pikkujuttuja puuhattua. Pikku iltapäivärupeama Verstaan pihamaalla kunhan kevät on lämmittämässä. Kaikki huollot ja pikku korjaukset olen tehnyt itse. Tulee halvaksi koska en laskuta kauheasti. Ruokapalkalla.

Hankintavuosi
2004 syksyllä. Sitä ennen oli vanha Nissan Coupé mutta se ns. lahosi pelleiltään. Valitettavasti olin tehnyt siihen koneremontin pari vuotta aiemmin eli sen suhteen taival olisi jatkunut. Siitä Daciaa ostaessa liike hyvitti tuhannen euroa kun olin saanut sen hiljattain katsastetuksi pienen, näennäisen peltirempan jälkeen. Meni, kuulemma, kaupaksi heti: teinirassiksi. Mc-Kerhokavereitani on töissä samaisessa autoliikkeessä eli olen siinä mielessä valveutunut että saan, halutessani, ylimalkaista sisäpiiritietoa mitä liikkeessä on tarjolla.

Vuosia takana
Hyvin on palvellut mutta kohtapuoliin, pitänee katsella uutta. Lähes samanlainen Dacia-pikkupaku maksaa nyt yli 20000€. Eli yli tuplasti edelliseen nähden. Tuskin tästä vanhasta, vaihdossa, hyvitetään edes tonnia. Uudessa pakuversiossa on paljon sellaisia toimia ja välineitä joita en tarvitsisi arkikulkuneuvossa kuten turvatyynyt kahdelle ja kaikenlaista nykyviritelmiä ja lisävarusteita jotka korottavat hankintahintaa. Moottori, kuitenkin, sama. Ehkä vähän käytetty voi tulla kyseeseen. Osamaksulla. Turbodieselillä tietenkin.

Pesusta likaantumaan
Kävin nuorimman veljeni asunnolla ihan paskan soratien päässä. Eipä ole enää Dacian kylki kiiltävä. Nyt riittänee varsin kevyt harjaus ja huuhtelu. Verstaan pihalla on tilaa pikkupesulle. Kerholle en viitsi huuhtelusta maksaa vitosta. Pesusta kyllä. Talo tarjoaa välineet letkusta, suihkusuuttimesta, ämpäristä ja painepesurista erilaisiin harjoihin ja usein, kesäaikaan, on liuottimia ja autoshamppoita tarjolla. Itse ostan kertaostona isoja astioita pesuaineita. Ne eivät, useinkaan, kestä pakkasta eli ulos tai kylmään rakennukseen tai auton tavaratilaan niitä ei voi jättää kuten ei autovahojakaan.

Laskut sekaisin
Autoja olen omistanut useita vaikka on ollut aika etten tarvinnut kuin joskus lainaksi. Autot eivät herätä minussa erityisiä tunteita nykyisin. Moottoripyöriä on, vielä, useita. Alkuunsa ne vaihtuivat liki vuosittain mutta sittemmin löysin kutsumukseni italialaisten pyörien parista. Useita eri italo-merkkejä mutta eniten Benellejä ja Guzzeja. Muunkinmaalaisia olen ajanut mutta ei oikein ole sytyttänyt. Japanilaiset menettelevät jos muuta ei saa.

Käytännöllinen matkailupyörä
Oma kokemukseni että suhteellisen iso jossa on hyvin tilaa kahdelle ja hyvä istuin selkänojineen. Huippunopeutta ei maassamme juuri tule käyttettyä enkä enää matkaile Pohjoismaita kauemmaksi. Pärjään varsin hyvin 1400 Californialla. Kookas ja painavahko on se mutta kevyt ajaa kun vauhtiin pääsee.

Ensimmäinen ammattini
Ammattikoulusta, keskikoulupohjaiselta linjalta, valmistuin autoasentajaksi. Työkseni sitä hommaa en ole tehnyt mutta alan tiedoista ja osaamisesta on ollut hyötyä myös moottoripyörien tekniikan suhteen. Myös osaaminen erilaisista työkaluista ja niiden käytöstä tulivat tarpeeseen. Toki maatilalla oli paljon tekniikan kanssa tekemistä ihan arkipäiväisyytenä jo varhaisessa nuoruudessa. Rakentelin kaikenlaisia apuvälineitä kuten kipinäsuojatun hitsauspöydän ja smirkelipukin taloudesta löytyneistä tarpeista ollessani vielä varhaisteini. Ovat edelleen käytössä kotitilalla veljelläni.

Toinen ammatti
Amiksen autopuolen jälkeen oli varusmiespalvelu Ilmavoiminen Teknillisessä Koulussa. Sieltä, ensin korpraalina ja kohta alikersanttina Lapin Lennostoon. Sittemmin ylenin ylikersantiksi. Asuin jonkin aikaa Ylöjärvellä ja olin Ylö-Tehtaat -nimisessä konepajassa töissä ja sittemmin eräässä metsäkonefirmassa pari vuotta. Sen jälkeen ilmailualan opintoja lisää Mäntässä. Työnantaja kustansi asunnon opintojen ajaksi. Myin rivitaloasuntoni ja kerrostaloyksiön Ylöjärvellä pois.

Työssä oppiminen
Se on kätevää ja saa palkkaa. Monet ammatit olen oppinut työtä tekemällä kuten komposiittialan osaamisen. Niin pitkälle että löysin itseni tekemässä avaruusaluksia komposiitistä sekä alumiinista. Sittemmin myös tutkasuojattuja laivoja ja komposiittisuojavälineitä sotilaille. Sekä ohessa omat puuhat hiilikuidun ja muiden komposiittirakenteiden parissa. Tässä samassa blogissa on juttuja niistä.