Tiivisteenvaihdon perusjuttuja

 

Tiivisteistä
Montaa sorttia: on paperia, kuparia, alumiinia, teflonia, kumia, ym. ja silkkaa liimaakin tiivisteinä monia versioita. Kuten öljytilan ruuvin kannan alla oleva tiiviste, jos on alumiinia, voi käyttää uudelleen jos se ei ole kauhean litussa. Kurpariprikka, joka on hehkutettua, pehmeää kuparia, ensimmäisellä käyttökerralla hyvä vaan kovettuu käytettäessä eikä ole kovin hyvä uusintakiristyksessä eli saattaa jäädä vuotamaan. Melkoisen varma ja varsin usein monikertakäyttöinenkin tiiviste on o-rengas joka on urassaan ja kiristyy sileään tasopintaan. O-rengasta voi tarkastella kriittisesti: taittaa rinkulan jyrkälle mutkalle. Jos näkyy edes pienenpientä halkeamaa kumi on jo kovettunut tai siihen on muodostunut tasopinta niin uutta peliin. Toinen asia joka liityy, esimerkikisi öljypohjan tulppaan, on se että kyseisissä paikoissa on varsin lyhyt kierreosuus. Silloin ei sallita kovin suurta kiristysmomenttia verrattuna pitkäkierteisemmissä kohteissa joten uusi tiiviste tiivistää pienemmälläkin voimalla. Uusi proppu on helppo hankkia mutta jos moottorista, vaihteistosta tai perävaihteesta rikkoutuu alumiinissa oleva kierre tekee asiasta hankalaa ja siksi kunnostus voi maksaa. Yleensä, alumiinin kanssa, on hyvä olla varovainen ja hoitaa tiiveys kuntoon muulla tavalla kuin kovasti kiristämällä.

Tiivisteiden kiristys
Usein tiiviste on sellainen että se kiristyy vain siihen asti kuin sitä voi kiristää ylipäätään. Tasotiivisteitäkään ei saa määräänsä enempää kiristymään vaikka kuinka vääntäisi. Siinä vain kiinnityskohdat kuten niiden kierteet vahingoittuvat ja korjaamista tulee tehtäväksi. Usein vain ammattilaiset omaavat sellaiset välineet kuten erikoiskierretapit ja osamilliporat, vaikka ovat samannäköisiä kuin tavallisetkin marketin kierretapit ja "kairat" sekä kierrepakat mutta omaavatkin vain juuri sen koon sisä- tai ulkokierteen. Ulkokierre on monissa kierteenkorjausseteissä erikoiskierre vaikka korjausosa näyttääkin yksinkertaiselta. Jos ei ole näppituntumaa eri kierrekokoihin laitettavista kierreosista mutta haluaa tehdä homman kunnolla niin hankkimaan vain momenttiavainta. Jopa halvimmat momenttiavaimet ovat riittävän tarkkoja kotiasentajan toimiin. Kunhan muistaa, käytön jälkeen, nollata avaimen momenttiarvon.

Puhtaus
Ei riitä että on siistin näköistä. Hyvään tiivistykseen ryhtyessä kannattaa tiivistepinnat puhdistaa kaikesta, myös öljystä ja vanhoista liimoista ja mahdolliset naarmut ja, joskus, alumiinivaluissa olevat huokoset ja kolot, täyttää kemiallisella metallilla. Tiivisteissä, kuten kumisissa o-renkaissa, on usein uutena vahaa pinnassa estämässä pehmentimien haihtumista. Joissain tapauksissa kannattaa vaha pyyhkiä pois. Silloin tiiviste "pureutuu" paremmin tiivistettäviin pintoihin. Asentamisen yhteydessä pitää olla kohtuullisen puhdasta ettei, erityisesti liimattaviin pintoihin, pääse likaa tai öljyä. Eikä se ole muuallakaan mukavaa. Muistuu mieleen kun olin nuorempana metsäkonasentajan toimessa ja monitoimikoneeseen piti vaihtaa puomi ja pakkasessa sujuttelin jäykiksi käyneitä hydrauliikkaletkuja uuden puomin sisään. Ne koneet kun eivät ole niitä puhtaimpia mutta öljyn joukkoon eikä liitos- sekä tiivistepinnoille saa joutua likaa. Kaikki piti tulpata tai teipata umpeen. Teipit piti lämmittää ensin. Eikä pihkaa tai muita vierasaineita letkuihin. Olosuhteet olivat sittemmin, työelämän aikana, parantuneet sillä tein ensin pienlentokoneita ja myöhemmin, muunmuassa Horneteja ja sen jälkeen avaruusaluksien runkoja tasalämpöhallin hyvin valaistussa ja tehokkaan ilmanvaihdon omaavissa puhdastiloissa ESA:lle. Leppoista hommaa oli se ja sai matkailla ulkomailla. Aikanaan kyllä vastustin yksityiskouluun laittamista enkä ollut aluksi kovin hyvä oppilas. Kerran jäin luokallenikin. Koulumatkaakin oli kymmeniä kilometrejä. Aamulla puoli kahdeksaksi kahden kilometrin päähän pysäkille ja kotiin saavuin vähän ennen viittä. Mutta kyllä se sitten siitä...

Noin muutoin ruuveista
Vastaan on tullut varsin usein sellaisia ruuveja jotka on kiristetty äärimmäisen tiukkaan. Jotkut ihan poikki asti. Se on tarpeetonta ja rikkoo rakenteita. Olen monta Helicoil-kierrettä asentanut ruuvien vastakierteeseen, esimerkiksi öljypohjaan, kuin sytytystulppienkin kierteisiin. Tyypillisiä vaurioita kotihuoltajilla ruuvien kireyden suhteen, joka on kuitenkin, helposti vältettävissä. Kierteenkorjauksesta tulee hetkessä satasen remontti huollossa kun pitää laskea öljyt pois, öljypohja irrottaa, ottaa, pahimmillaan, kierteen sisään katkennut ruuvin osa pois, asentaa korjauskierre ja koota kokonaisuus. Tarvitaan tiiviste öljypohjaan ja, mahdollisesti, uudet öljyt ja suodatinkin. Suosittelen momenttiavaimen (Jopa kahden tai kolmen eri kokoisen.) hankintaa jos on epäselvää omien voimien tuntemisesta mutta on halua tehdä itse. Yleensä on niin että, normikierteisissä kierreosissa, tietämättä todellista voimantarvetta, pienet ruuvit kiristetään liikaa, aina poikki asti, ja isot jäävät löysälle. Hienokierteiset ovat asia erikseen. Vaikka olisi isokin hienokierreruuvi niin sen kiristysmomentti on usein alhaisempi kuin samanvahvuisen normikierteellisen. Usein ruuvin kannan alla on aluslevy. Toisinaan se voi olla myös tiiviste ja on silloin eri materiaalia kuin terästä. Sekin vaikuttaa kiristysmomenttiin. Ei ole ruuvin tai kierteen huonoutta jos menee kierre rikki tai ruuvi katkeaa. Tyypillisesti ruuvien kannoissa on merkintä mitä lujuusluokkaa ne ovat. Huonoimman laadun käyttö rankaisee... Mutta ei kannata ylilaatuakaan tehdä sillä se tekee homman arvokkaaksi.

Yleistiivisteet
Tiivisteet eivät sinänsä olle kovin kalliita mutta harvoin saatavilla juuri silloin kun tarvitsisi. Pelastuksena on se että koneliikkeet, kuten IKH, Biltema, Puuilo, Motonet, jne. pitävät hyllyissään tiivistemateriaaleja. Sellaisesta on leppoisaa askarella uusi tiiviste. Samalla kun käy ostoksilla niin kannattaa ostaa pieni kuulapäävasara, sakset (Fiskarsin mustakahvaiset kestävät liuottimia.) ja katkoteräveitsi sillä ne ovat tiivisteen leikkaamista varten.

Paperitiivisteen liimaamisesta
Kaikkia tiivisteitä ei tarvitse liimata mutta sille on myös monia syitä: juurikin öljypohja-asioissa kannattaa toimia niin että tiiviste liimataan toispuoleisesti vain öljypohjan tiivistepinnan puolelle. Tiivisteen yläpinta sivellään vaseliinilla kauttaaltaan ja öljypohja kiinnitetään. Pursunut liima ja vaseliini pyyhitään pois. Molemmat liukenevat, esimerkiksi, asetoniin jota on yleisesti saatavilla. Näin toimien on olemassa tiiviste jota voi käyttää monta kertaa. Liiman kuivumista ei tarvitse, välttämättä, odottaa vaan öljyt voi laittaa heti koneeseen. Sama prosessi koskee myös niitä venttiilikoppia ja muita koteloita joissa on paperitiiviste. Liimaus siis irrotettavaan puoliskoon. Siitä on helppoa ja siistiä poistaa vanha tai vikaantunut tiiviste. Valitettavan usein näkee että tiivisteliimaa on oikein pursunut ulos saumakohdasta. Se on tarpeetonta ja sisäpuolelle pursunut liima ei ainakaan paranna tilannetta. Ennen kuin kukaan huomauttaa niin osassa Guzzimalleja on venttiilikoppien tiivisteet o-rengastyyppisiä.

Tiivisteen valinta
Jos on alkuperäisestä edes pätkä tallella niin siitä saa mallin. Alan liikkeistä löytyy sillä on olemassa sellaisia kauppoja joissa myydään vain tiivisteitä. Osa on tukkuliikkeitä jotka eivät palvele yksittäisasiakasta. Mutta on siihenkin konstinsa...

O-renkaat
Niitä on valtavasti eri kokoja, muotoja ja laatuja, värillisiä, mustia ja värittömiä, moneen tarkoitukseen. On kuumankestäviä ja tavallisia. Siksi kannattaa mennä alan liikkeeseen mahdollisimman ehyt malli mukana. Siitä katsovat materiaalin, mitat ja kysyvät asennuskohteestakin että tulee oikea tuote. (Vanha tiiviste tai tiivisteen kohde malliksi mukaan.) Monesti riittää se että käy koneliikkeen hyllyjen välejä kävelemässä. Siellä on lajitelmalaatikoissa erikokoisia sekä erityyppisiä tiivisteitä ja eri materiaaleista. Sieltä vain sopiva rasia mukaan. Harvoin niitä kaikkia tarvitsee mutta jäi vielä varalle. Osassa kannet näissä valikoimarasioissa kannattaa pitää kiinni, jopa teipattuna, sillä kumitiivisteistä haihtuu pehmentimiä ja muuttuvat koviksi ja hapertuvat. Siihen menee, tosin, vuosikausia. O-renkaat eivät tarvitse liimaamista mutta ennen kiristystä tai paikalleenlaittoa voi kevesti voidella. Toki ei joka kohteeseen rasvaa. Kaupassa on erikseen tavallisia o-renkaita yleiskäytöön jotka kestävät noin sadan asteen lämpötiloja jonkin aikaa mutta pitkään lämpimässä tai kuumassa kohteessa on hyvä käyttää kuumankestäviä o-renkaita jotka ovat, yleensä, punaisia mutta muihinkin tarkoitukseen on värillisiä kumitiivisteitä. Jopa todella kuumiin paikkoihin mutta sellaista tuskin tulee moottoripyörässä vastaan. No, onhan venttiilikopassa ja sylinterin alapäissä kumitiiviisteitä. Hieman mallista riippuen. Esimerkiksi 1400-malleissa on ihan rutosti kumitiivisteitä. Se voi vaikuttaa huollon hintaan korottavasti.

Polttoainetankin sisäisen pumpun tiivistelaipan irrotus ja kiinnitys
Varsinkin jos pyörä on jo ikääntynyt niin polttoainetankin sisällä olevan pumpun irrotus tuo näkyviin myös polttoainesuodattimen. Se on yleinen syy laipan avaamiseen ja vaatii uuden tiivisteen. Eli samalla kun hankkii suodattimen niin myös uuden tiivisteen. Vanha on litistynyt eikä uusinta-asennus enää saa sitä tiiviiksi sillä asennustapa on eri kuin tavallisella tasotiivisteellä. Tiiviste on vain hieman paksumpi ja uritettu tiivistepinnoiltaan kun on rajoittimet joita vasten kiristys suoritetaan. Lisäkiristys saa vain tankin särkymään. Monet tankit ovat nykyään muovia ja niiden sisään on valettu kierreinsertit. Korjaamokirjan ohjeita noudattaen.

Kumitiivisteiden säilyttäminen
Oli sitten kyse tavallisesta o-renkaasta tai vaikka tankin alapohjan huoltoluukun tiivisteistä niin, ennen toimenpiteitä, hyvä on olla tarvittavat osat valmiina. Mutta joskus tulee hankittua ylimääräistä tai on vain päässyt tekemään kohtuuhintaisen kaupan poistomyynnistä, niin kumiosat on hyvä pitää pimeässä ja mahdollisimman vähähappisissa olosuhteissa eikä verstaan tai tallin ikkunalaudalla. Tai, niinkuin usein näkee, roikkumassa seinällä naulassa.

Säilyttäminen malliksi
Siitä voi olla apua että laitetaan vanha, käytetty tiiviste talteen. Ei niin että sitä käytettäisiin enää koskaan mutta joskus on hyvä olla vanha malliksi että saa oikean osan tarpeeseensa. Voi hyvin olla niinkin että samaa osaa käyttävät muutkin valmistajat tuotteissaan. Sekä eri hintaan tai saatavuus on, sillä hetkellä, hankalaa. Paljon on osia myös standardien piirissä joten osia voi saada muualtakin kuin merkkiliikkeen marmoripöydältä. Kuten suodattimet, monet sähkökomponentit, kahvat, renkaat, laakerit ja varmaan paljon muutakin. Tampereelta löytyy Korja-Kumi joka tekee tilauksesta kumiosia asiakkaan mielen mukaan ja laskuun.

Pakoputkien tiivisteet sylinterikansissa
Kahta päätyyppiä: metallipintainen jollain massalla täytetty o-rengas tai pehmeästä alumiinista (Tai hehkutetusta kuparista.) valmistettu litteä tiiviste. Kertakäyttöisiä. Kun laitetaan uudet tiivisteet niin kiristetään vain normaalisti ja katsotaan että myös pakokäyrän liittymä H-putkeen tai äänenvaimentimeen on liukuva. Ensin kiristetään mutterit sylinterikanteen kohtuullisella voimalla ja katsotaan että em. liukuminen, sen vajaan millin, tapahtuu myös pakokäyrän takapäässä. Pakokäyrä, asennuksen aikana, ei saa olla väännöksessä mihinkään suuntaan. Pakokäyrien vanhat tiivisteet sylinterikansissa voivat olla hyvin tiukassa. Niitä sattaa tarvita vääntää aika reippailla otteilla irti. Tasopintoja pitää suojella. Naarmut tai lovet ja karstakertymät tasopinnoissa eivät ole toivottuja. Siivoamiseen voi mennä hetki. Samalla näkee pakoventtiilien varret ja lautaset. Voi havainnoida onko kertynyt karstaa ja selvittää mistä syystä. Onko venttiilinohjureista vai männänrenkaista öljyvuotoa palotilaan tai onko ilma/polttoaineseos laiha vai rikas.

Pakokäyrän vikoja
Juuritiiviste voi myös ryhtyä vuotamaan. Ei ole yleistä mutta, esimerkiksi siksi että pakoputken tiivistelaippa ei ole suorassa sylinterikanteen nähden ja tiiviste muokkaustuu vain osittan kiristyksen yhteydessä. Jos pakoputken liitoskohdasta sylinterikanteen alkaa kuulua pientä supsutusta niin se, suurella todennäköisyydellä, pahenee. Silloin voi käydä niin että vauriokohta kasvaa isommaksi ja vielä osin palavassa tilassa oleva hyvin kuuma kaasu syttyy palamaan saatuaan happea ja vika etenee vauhdilla ja pakokanava sylinterikannessa sulaa. Se saattaa tulla kalliiksi. Vanhemmissa pyörissä oli alumiinikansissakin nk. juurimutterit. Ne pyrkivät, lämmönvaihtelun vuoksi, löystymään ja kierre sylinterikannessa vaurioituu. Näihinkin on, parikin tapaa, pitää juurimutterit kireällä mutta siitä joskus toiste oma juttunsa. Ne pakokäyrät jotka ovat kiinni sylinterikannessa kahdella M8 tai M6 muttereilla, mallista riippuen, ovat varmempia mutta eivät lämpövaihtelulle aivan immuuneja nekään. Huollon yhteydessä kannattaa koittaa ovatko löystyneet. Niissä on eräitä ongelmia sillä joihinkin sylinterimalleihin pakokäyrän kiinnityspultit ovat valettu sylinterikanteen. Joissakin taas ovat kierreiät kannessa. Joka tapauksessa, molempien suhteen on ollut puuhaa kun on vanhoista vehkeistä kyse. Korjausmenetelmiä on olemassa.

Pakokäyrän juuren tiivisteen kiristäminen
Niissä joissa on nk. juurimutteri onnistuu kiristäminen haka-avaimella. Niissä malleissa joissa, suurimmassa osassa, on kaksi ruuvia per sylinterikansi, on huomioitava että niitä kiristetään yhtä aikaa ja vaiheittain vuorotellen. Silloin pakokäyrän laippa painuu tasaisesti pakotiivistettä vasten ja tiivistyksestä tulee hyvä ja pitävä. Samalla pitää huomioida se että pakkokäyrän ja keskipöntön tai H-putken klemmarit eli kiristyspannat ovat löysällä että pakokäyrään ei jää vääntöä tai muuta jännitystä joka voi kostautua murtumana, vuotona sekä aiheuttaa muuta vaivaa riippuen siitä millä kohtaa pakoputkistoa sijaitsee lambda-anturi(t). Mitä vanhempi ruiskutusmoottorillinen malli on niin sitä taaempana ovat lambdat. Jos pakoputki vuotaa niin lambda voi antaa virhesignaalin ja se vaikuttaa polttoaineseoksen laatuun, kulutukseen ja, aikaa myöden, kuntoon. Usein nykymallien pakoputkistot ovat ruostumatonta terästä. Ne eivät ole kromattuja vaan tuottavat itse pinnalleen eri värisiä oksidikerroksia. Se on aivan normaalia vaikka kaikki eivät sitä siedä. Mutta eivät ruostu. Toki kromattujakin, tavallisesta raudasta tehtyjä, versioita on saatavilla. Itse pidän ylellisyytenä että pyörissäni on kestävät ja helposti kiilloitettavat ruostumattomat pakovarusteet. Naarmutkin saa hiomalla piiloon.

Vierintälaakerit
Ensin mainitut ovat hyvin pitkälle standardoitu eli samalla tyyppinimerolla saa aina samaa standardia. Tai sai. Nyt hinta kavaltaa mutta ei aina. On siis olemassa halpiskamaa halvalla vaan ei aina ja laatukamaa kovemmalla hinnalla mutta kilpailun kovetessa merkkitavarakin on ihan kohtuullisen kustannustehokasta. Merkkiliikkeestä laakerin saa vaikka ei ole mallia mukana. Nykyään myös isosta kaupasta kuten Motonet tai muu laajempi lafka vain kertomalla rekisterinumeron ja lisäksi että mikä laakeri ja mistä. Sitten hetken tietokoneen näytöllä puushatelua ja kohta tavara on tiskillä. Mallin mukaan ei isosta tavaratalosta saa kuin pään pyörittelyä. Varastot kun ovat tietokoneistettuja. Vain muutama moottoripyörävalmistaja maailmassa käyttää "omia mittojaan" eli kaksi mittaa kuula- tai rullalaakerin osalta on kuin suoraan vakiotaulukosta mutta yksi mitta ei. Se tekee osasta merkki- tai, jopa, mallikohtaisen. Siitä on helppo pyytää oikea hinta.

Liukulaakerit
Ne ovat usein merkki- ja mallikohtaisia. On niissäkin vaihtelua mutta tilaus on hyvin usein tehtävä ihan merkkiliikkeen tiskiltä tai netistä. Toistaiseksi olen saanut tarvittavat osat. En ole kuitenkaan aivan varma sillä on myös jäänyt tuota vanhaa varastoa.

Merkkiliikkeestä tilaaminen
Jos on tiivisteen puute eikä se ole mikään erikoistiiviste kuten yleensä ei, on niitä saatavilla monissa koneliikkeissä, joissain yksittäinkin, jolloin hinta on senttiluokkaa ja siinäkin on kate mukana. Viimeksi taisin hakea Guzziini tiivistesarjan kumiosien erikoisliikkeestä, siihen ei ihan kaikkea löytynyt mutta suurin osa o-renkaista kyllä. Pahvitiivisteet Biltemasta tai Korja-Kumista. Mallit olivat mukana. Merkkiliikkeen tiiviste on, yleensä aivan hyvä, mutta sen hinta on aivan suhteeton osien todelliseen materiaalihintaan nähden. Tosin on monessa liikkeessä se este että kysyvät minkä yrityksen laskuun osat tulevat. Siksi piti perustaa, aikanaan, osakeyhtiö jossa, nykyään, olen vähemmistöosakas. Mutta sillä nimellä saa tavaraa tukkuliikkeestäkin. On vain oltava kanttia painella ovenpielen painiketta. Toisinaan pyytävät kahvillekin. Ilmeisesti olen vaihtelua konttoripäivään. Sähkökomponentteja myyvistä liikkeistä saa kunnollisia liittimiä sillä marketeissa niiden halpiskopiot ovat hyvin huonolaatuisia ja niiden vesitiivisteet eivät kestä tai edes toimi oikein. Lasku tulee sitten perästä...

Keulan tiivisteet
Teleskooppikeula on, toistaiseksi, yleisin keulatyyppi. Katselen tapahtumissa ja parkkipaikoilla ohimennen keulojen kuntoja. Joskus näkyy aika karuja vikoja. Niistä ei pidä mennä omistajalleen huomauttamaan koska keskustelua aiheesta ei synny. Vaikka ihan hyvänhyvyyttäni mainitsin että keula vuotaa öljyä ja sille pitäisi tehdä huolto että kestäisi vielä jatkossakin. Lisäksi mahdollinen ajoneuvotekninen ongelma ajokäytöksessä. Tässä blogissani ole kuvannut juttuina muutaman tyyppillisen keulan huollon ja parin korjauksenkin. Joku niitä on lukenutkin koska tilastoista näen kävijöiden summan mutta en aikaa jota on käytetty asiaan. Kuulemma liikaa tekstiä ja liian vähän kuvia. Toisaalta, olen menossa juuri vastakkaiseen suuntaan: Tarkempaa ilmaisua osien ja rakenteiden suhteen sanallisesti välttämällä ammattisanastoa. Jos kuvia haluaa katsella siten että saa täydemmän ymmärryksen voi hankkia pyörämallinsa korjaamokäsikirjan niin siellä on vielä yksityiskohtaisemmin kuvattu kohteita. Mutta moottoripyöräilyä voi harrastaa vain ajamallakin ja huoltoliike hoitaa loput. Vain tankkaus jää itselle.

Etu- ja takarenkaan tiivistys
Tyypillisesti nykyään sisärenkaattomia usemmissa pyörämalleissa ja -merkeissä. Renkaat kun kuluvat ja vaihtokin tehdään nopeasti alan liikkeessä. Kohta on 1400 Californian eturenkaan vaihto edessä. Moni ei rengasta miellä tiivisteeksi mutta sitä se pääosin on. Täynnä paineellista ilmaa. Ennen väännettiin rengasraudoilla kumi irti ja takaisin vanteelle. Siinä välissä sujautettiin sisäkumi paikoilleen. Helposti hommaan, per rengas, menee puolikin tuntia rengasraudoilla. Useimmat vaihdattavat uuden kumit uusille renkaille talven aikana siellä missä pyöriä säilytetään talven yli. Moni motoristi ei siis törmää rengasasiaan kuin, korkeintaan, ostotapahtuman yhteydessä eikä aina siinäkään. Säilytyshallin kulmassa kun asia hoituu ja laskukin on jo maksettu niin mikä on lähteä reissuun. Tuskinpa kovinkaan monen nykypyörän työkalupussukassa on rengasrautoja matkassa saati pumppua. Tosin sen on korvannut paikkapullo ja paineilmapatruunat. Olenpa itsekin moiseen ryhtynyt ja perille päässyt. Varsinainen asia koskee myös vannetta, sen puhtautta ja siisteyttä. Vastaan on tullut aika hurjiakin paikkauksia kuten useamman paikkapullollisen pruuttaminen samaan renkaaseen. Sotku on melkoinen. Eräällä reissulla, kaksipäällä, rengas tyhjeni hitaasti. Onneksi oli painepulloja mukana ja sain selville mistä rengas vuotaa. Sisärenkaaton kun on. Sain "ikuiseen lainaan" vastaantulleelta motoristilta peltiruuvin joka oli hänen pyöränsä renkaasta oli irroitettu. Se reikään, vielä lisää paineilmaa ja ajamaan. Olisiko ollut reilu kymmenen pitkää kilometriä metsäväliä Etelä-Savossa kun tien laidassa oli, liki Anttolaa, autokorjaamo. Siellä sain irrottaa pyörästäni takapyörän ja -renkaan. Paikan isäntä sen sisäpuolelta siivosi ja laittoi niinsanotun kuumaliimapaikan eräänlaisella prässillä renkaan sisäpintaan. Hieman se oli epätasapainossa mutta ei haitannut alle satasen vauhdeissa juurikaan. Ajelin renkaan, myöhemmin tasapainoituksen jälkeen, nk. nahoille ja seuraavana keväänä uusi, jo syksyllä ostettu ja jätesäkissä ja viileässä säilötty, rengas alle. Jostain syystä renkaat maksavat jonkinverran enemmän kesällä.

Vanteen sisäpuolen ja renkaan liepeen puhtaus
Niihin olen kiinnittänyt huomiota. Kun päällikumi on irrallaan niin pesen vanteen sisäpuolelta sekä pyyhin renkaan liepeen puhtaaksi. Takavanteessa oli, viimeksi rengasta vaihtaessa, kolhu siinä kohtaa missä renkaan lieve tiivistää ilman sisäpuolelle. Puhdistin lisää asetonilla ja laitoin naarmuun mustaa maalia eli sain paljaan alumiinipinnan piiloon. Alumiini kun pyrkii hapettumaan niin se voi aiheuttaa hyvin hitaan vuodon vanteen ja renkaan liepeen välistä. Tähän asti olen käyttänyt 205 leveää, tällä kertaa indonesialaista, auton rengasta. Kestää moninkertaisesti sen mitä kuusi kertaa kalliimpi prätkän rengas. Kesässä meni kolmesataa euroa kuminpuruina maamme teille. Mutta se olikin pyörän ensiasennuskumi. Olen kuullut että auton rengas ei sovi mp-vanteelle. Silti niitä pyörissä näkyy. Alkuperäiskumi on leveydeltään 200 mutta autonrenkaiden leveydet kulkevat hieman eri asteikossa. Vastaava autonkumin leveys pitää valita 195:n ja 205:n väliltä. Nyt alla jälkimmäinen koko. Hieman matalampi kuin alkuperäisrengas. Se auttaa siihen että kuutosvaihteen saa laittaa päälle aikaisemmin kuin vakiokumilla. Jo alle 120 km/h kyydissä. Säästää bensaa ja helteellä etanolia.

Jatkuu...