Talviajelulle kolmipyöräisellä moottoripyörällä

 

Heti aluksi ilmoitus
Huomasin Gruppon ja erään toisen keskustelupalstan jutuista että lukijat ovat sitä mieltä että on olemassa vain yksi valmistamani trike eli kolmipyöräinen moottoripyörä. Guzzipohjalta olen tehnyt kaksi alusta loppuun asti valmiiksi ja niillä on Testmill- hyväksyntä ja katsastus takana eli ovat liikennekykyiset. Eroavat kuitenkin toisistaan.
Lisäksi olen osallistunut muutaman muun triken valmistamiseen ja liikenteeseen saattamiseksi. Kirjoitan tämän siksi että olen aiheen ohessa saanut moitteita siitä että valehtelen oman trikeni kyvyistä ja ominaisuuksista. Kahta aivan samanlaista trikeä en ole tehnyt vaikka maallikon silmään saataisi siltä vaikuttaa.

Saatanpa tehdä tempauksen
Kävin ajovarusteitani läpi. Varsin isoja kokoja vanhoissa tekstiilipuvuissa sillä sairastuttuani olen laihtunut "parhaista päivistä" rapiat kolmekymmentä kiloa. Niiden pöksyjen ja takkien alle mahtuu vaikka useampi tikkuri.

Kun pakkanen saa
En aja ennen kuin on tasaisesti pakkassäätä. Loskakeleillä lienee ikävä liikkua muun liikenteen seassa. Sellainen 5 - 10 astetta miinuksella ja poutaa niin on suhteellisen helppo tyyräillä. Mitä kovempi pakkanen niin sitä parempi pito.

Ajoneuvo
Se on, tietenkin, California Adamant eli valmistamani kaarteissa kallisteleva trike. Siinä on kitkarenkaat alla takana ja edessä asianmukainen moottoripyörän rengas. Moottoripyörille kun ei ole erityisiä vaatimuksia millainen rengastus pitää olla alla. Kunhan on urasyvyyttä.

Lämpöongelma
Tai siis lämmön puute. Pakkasella on haittapuolensa. Öljyn lämpö ja samalla moottorin käyntilämpötila ei ole moottorille suunnitelluissa rajoissa. Käyntivälykset ovat suuremmat sillä metallit, erityisesti alumiini, kutistuu kylmyydessä. Myös metalli on hauraampaa mutta, kokemukseni mukaan, se ei ole ollut varsinainen ongelma eikä haittoja ole ilmennyt siltä osin. Sen sijaan öljy kärsii sillä siihen sekoaa varsin runsaasti vettä talviajalla ja erityisesti silloin kun ollaan nollan tietämillä lämmön suhteen eikä voitelu siksi toimi suunnitellusti. Vesihöyry absorboituu öljyn sekaan ja sitä kertyy varsin runsaasti öljyyn eikä haihdu sieltä alhaisen käyntilämpötilan vuoksi. Siksi syntyy oljyn ja veden emulsiota joka saattaa aiheuttaa voiteluongelmia ja huohotusjärjestelmän tukkeumia. Näitä kaikkia olen kokenut. Jousitus toimii eri tavalla kylmässä sillä öljyn viskositeettilukema nousee korkeaksi kylmällä säällä. Aikanaan talvikäyttöpyöräni, uutena ostettuina, kestivät vain kahden talven ajot ja moottoriremontti oli edessä. Sininen savu pakoputkesta on siitä enne. Männät ja männänrenkaat piti vaihtaa ja venttiilit hioa.

Sata astetta
Öljyn lämpötila pitäisi olla, ainakin osasta matkaa, yli sata astetta että vesi haihtuisi öljystä mutta sitä ei tapahdu edes silloinkaan kun ilman lämpötila on lähellä nollaa eikä ainakaan alemman ulkolämpötilan aikana. Tässä suhteessa nestejäähdytteinen moottori ei kärsisi kovastikaan koska sen jäähdytysjärjestelmä pysyy automaattisesti suljettuna kylmänä aikana ja jäähdyttää vain silloin kun termostaattiohjaus sen sallii. Ilmajäähdytetty on parhaimmillaan kun ulkolämpötila on kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella.

Ajettavuus
Todennäköisesti kitkarenkaat eivät pidä lumella kuin prosentteja siitä mitä ne pitävät asfaltilla eli ennakoida täytyy kurveissa ja kulmissa sekä muun liikenteen aktiivinen seuranta talven liukkaudessa. Kitkarenkaat jotka trikessä ovat, ovat tarkoitettu talviajoon eli kesällä autossa ne kuluisivat kovin nopeasti mutta kevyessä trikessä takarenkaina ovat ookoo. Näillä on menty kolme ajokautta eli noin 9000 kilometriä. Toinen pari on valmiina varastossa.

Kokemukset
Trikellä en ole talviajanut mutta kaksipyöräisillä paljonkin. Aloitin, puolivahingossa, 850 GT:llä. Olin Hämeenkyrössä kaverille, Rainer Mäkipäälle, laitamassa hänen 1972-mallista Guzzi 850 GT-Californiaa. Siinä oli kytkinongelmia. Kuntoon tuli. Oli iltapäivä pitkällä ja hämärä laskeutui kun lähdin silloiseen osoitteeseeni Kuorevedelle. Alkumatka sujui loskasäässä mutta Tampereen jälkeen viileni ja lunta kertyi vauhdilla tielle. 

Orituvan liittymässä tapahtui
Pysähdyin kahville ja tankkaamaan. Tankatessani viereiselle mittarille ajoi maastoauto. Sen kuljettaja ryhtyi minulle irvailemaan ajokelistä ja siitä miten maasturilla pääsee vaikka minne. Sain tankkaukseni tehtyä hieman ennen kun hän. Tein lähtöä pöperölumessa hiljalleen kohti liittymää E65:lle kun kyseinen nelivetokuski veti reippaasti ohi kaartaen liittymässä jyrkäkösti. Autonsa lähti liukumaan sivuttain ja ajautui ojaan ja samalla kallioleikkaukseen. Ruttua tuli oikeaan kylkeen ja katon sivuun. Pysähdyin, laitoin pyörän sivutuelle ja menin katsomaan kävikö mitään. 

Syyllinen löytyi välittömästi
Huutamisesta päätellen minä olinkin syyllinen kun olin ajanut väärin risteyksessä ja hän oli joutunut väistämään ja sen vuoksi autonsa oli ajautunut kallioleikkaukseen ja syy on vain minussa. Päätin lähteä jatkamaan matkaani koska ei mitään fataalia ollut sattunut ja pyöräni rekisterikilpikin oli sopivasti lumen peittämä. Jälkeenpäin en ole asiasta kuullut. Nyttemmin kyseinen liittymä on eri kohdassa ja tiekin on useampikaistainen ja kallioleikkaus on tiestä kauempana.

Loppumatka
Nuoskalumi muuttui hiljalleen pakkaslumeksi kun matka eteni. Hitaasti ajelin eli mopedilla olisi ohi päässyt mutta en, kaatumisen pelossa, raaskinut entisöimääni pyörää turmelemaan. Matkaa kesti aikansa. Ei juurikaan ollut muuta liikennettä. Pyörän sain vuokraamaani autotalliin puolilämpöiseen tilaan sulamaan ja kuivumaan. Se jäikin, sillä pyörällä, viimeiseksi reissuksi sille vuodelle. Jatkoin 650 Tutto Terranolla talviajoa sivuvaunun kera. Kiitoksia Simonmaan Patelle Velorexin lainasta. Kuoreveden Halliin Rombolle kiitokset TT:n laturin uudelleen kääminnästä.

Talvikumit auton alle 0 euroa

 

Auto ulos tallista
Pihamaalla pari senttiä sulavaa lunta asfaltin päällä. 17.11. oli vielä poutaa kun Rouva ajeli Nauvosta kotiappäin suvikumeilla. Olin hänelle taannut että viikonloppureissunsa taideretriittiin hän voi ajaa huoletta kesärenkailla. Näin kävikin. Maanantai-aamuna, sen sijaan, oli jo maa valkeana. Ryhdyin hommiin. Ei tule kustannuksia. Toki hankintakustannukset ovat olleet vaan kun itse tekee niin työstä ei tule muuta kuin ajakulua. Renkaathan on aina, kuitenkin, ostettava. Maksoi mitä maksoi. Kuvia otan aiheesta myöhemmin.

Kalastajan housut
Tarpeelliset koska renkaanvaihtohomma ilman autonostinta on tehtävä maanpintatasossa loskalumessa. Lisäksi tarvittiin tunkki, krokotiilimallia, sen ja pyörän tukivarren väliin laudanpala ettei tule naarmuja sekä paineilmaa. Tallissani on kompressori jota ei tarvinnut edes käynnistää. Painesäiliössä oli hyvä latinki.

Paineet kohdalleen
Kävin talvipyörät läpi autotallissa painemittarin kanssa ja täytin käyttöpaineeseensa. Kesärenkaista, irrotuksen jälkeen, päästin painetta pois vajaan ilmakehän verran per rengas ja laitoin tallin perälle. Eivät olleet erityisen likaiset. Ehkä pesen myöhemmin.

Pyörä kerrallaan
En tunkkaa auton nostokohdista helmakotelon alta vaan alatukivarsien alta. Nousee muutamalla tunkin vivun väännöllä. Ei siis tarvitse nostaa itse auton koria vaan vain pyörän kerrallaan. Nopeuttaa ja helpottaa eikä tarvitse pelätä että tunkki nuljahtaa alta pois.

Tiukassa
Edellisellä kerralla, keväällä, oli suvikumit kiinnitetty autohuollossa ja pultit olivat yllättävän tiukassa. Piti vääntää tosissaan. Ristikkoavaimen poikkitagon toisesta päästä nostin kädellä ja toisessa päässä oma painoni. Aukesivat kaikki. Ristikkoavaimen alkuperää en muista mutta se on ollut monessa autossani matkassa jo vuosikymmenet.

Renkaiden kunto
Keväällä merkkasin talvirenkaisiin mikä oli missäkin auton kulmassa ollut. Nyt laitoin ne samoihin kohtiin. Renkailla oli ajettu vain noin 4000 kilometriä edellistalvena. Yhtäkään nastaa ei ollut irronnut ja niissä olevat kovametallipiikit olivat riittävästi ulkonevat. Kulutuspinnassa ei ilmennyt isompaa kulumaa. Pyrin muutenkin, nastarenkailla, ajamaan silloin kun tiellä on lunta ja jäätä. Paljas asfaltti, talvella, syö nastoja ja renkaita. Onneksi voin, useimmiten, valita milloin tarvitsee ajaa. Kesärenkaat olivat myös hyvässä kunnossa. Niillä on ajettu kahtena kesänä ja kilometrejä tuli siinä ajassa yli 20000. Mökkireissut Itä-Savoon ja muu matkailu kerää kilometrejä mutta eniten taitaa tulla lähimatkailusta ja kauppareissuista. Pakettiauto on hankittu siksi että Mökille on aina viemisiä kuten remonttitarpeita. Viimeksi katsastettu lokakuussa -24.

Renkaiden valinta
Pakettiautolla saa ajaa korkeintaan 100 km/h vaikka kulkisikin. Tämäkin on pakettiauto mutta yllättäen tällä saa ajaa 120 km/h. Ikäänkuin kevytversio. Käytännössä vauhti on, maksimissaan, juurikin tuo satanen. Sillä kerkiää normiteitä ihan hyvin. Siksi renkaat eivät ole kovin hinnakkaat ja saa käyttää henkilöauton renkaita. Olen ostanut edullisia kumeja. Ovat varsin kovaa kumia ja kestävät alla varsin hyvin ja pitkään. Nokian kopioita kuvioinniltaan. Kappalehinta 45 - 65€. Eli ei rasita eläkeläisen rahapussia kovin. Ajettavuus on ollut ihan riittävän hyvä käytetyillä nopeuksilla. Toki kokemusta ajamisesta on melko paljon, myös Rouvalla.

Talvirenkaiden allelaitto
Siinä kun nostin ja irrotin yhden pyörän niin laitoin toisen paikalleen. Ikäänkuin vaihetyötä edeten auton kulmasta kulmaan. Rauhallisesti toimin mutta eihän siinä mennyt kuin puolisen tuntia. Muutama talon asukas kävi jutulla mutta ei, tällä kertaa, kukaan tullut tiedustelemaan millä hinnalla laitan hänen autoonsa talvikumit alle. Vastaavaa on tapahtunut myös keväisin. Sen mitä ole seurannut taloyhtiön pihamaan autoja niin niissä on olleet jo talvirenkaat muutaman viikon ajan. Miksi ajaa suvikeleillä talvirenkailla? Vai onko niin että ihmiset eivät enää osaa vaihtaa autoonsa edes pyöriä?

Seuraava vaihe
Lastaan kesäpyörät auton tavaratilaan, pesen painepesurilla Kerholla kun käyn siellä muutenkin, annan kuivua ja pakkaan takaisin ja talletan ne autotallin perälle suvikelejä odottelemaan.

Säästinkö?
Riippuu siitä miten arvottaa oman työnsä ja rahavarantonsa. Tässä tapauksessa varannot säilyivät vaan kallista eläkeläisen aikaa kului. Todennäköisesti, jos eläke lasketaan vuorokauden kaikista tunneista, minuuteista ja sekunneista, en ehtinyt montaakaan senttiä "ansaitsemaan" eläkettä. Toisaalta: huoltoliikkeessä talvipyörien vaihto olisi maksanut 20 - 40€ ja lisäksi aikaani sekä polttoainetta olisi kulunut jossain määrin. Vähintäänkin olisin joutunut ajamaan useamman kilometrin. Nyt matkaa syhtyi kolme autonmittaa eli tallista ulos ja takaisin. Se ei liene iso kustannus.

Varapyörä
Pesii takana auton alustassa. Alkuperäinen, eli auto tuli ostetuksi yhdeksällä renkaalla aikanaan. Auto kaksine rengassarjoineen maksoi uutena tasan 10000€ toistakymmentä vuotta sitten. Vararenkaan kunto ja ilmanpaine pitää tarkistaa tai tilalle laittaa yksi kesärenkaista. Voi olla että käynkin kaverin autohuollossa ja pummin häneltä vararenkaan tilalle hyväkuntoisen, käytetyn, nastattoman talvirenkaan. Sopii kaikille keleille. Kesät talvet. Vielä en ole varapyörää tarvinnut tässä autossa.

Päivän saavutukset
Aamulla heräsin joskus yhdeksän tienoilla, aamukahvittelin, luin päivän lehden siinä ohessa. Niillä voimin siirryin autotallille ja vaihdoin em. renkaat alle. Juttelin tovin naapureiden ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan kanssa sekä myöhäislounastin. Sittemmin kirjoitin tämän itselleni muistiksi ja keitin pari mukillista tummapaahtoista kahvia että jaksaa olla hereillä. Täytin ristisanaa kahvin ohessa. Rouvakin tuli töistä. Nyt teeveen ääressä. Uutiset menossa.

Ajoitus kohdallaan
Ei mennyt kun pari päivää niin talvi oli tosiasia. Talvikumeja tarvitaan. Sulaakin säätä on luvassa mutta tuskin pitkään.

Hirvieläinmustelmia ja muistelmia muista elikkotapauksista

 

Mopedilla
Kölli-iässä tulin tyttäristä eräältä kesämökiltä ja tie kulki naapuritalon pihan läpi. Mopolla, tietysti, niin kovaa kuin sillä pääsi. Naapurin koiraa päin. Tuli kuusiaidan päästä yllättäen eteen. Lonkkaansa kärsi kuukauden verran. Ei kuitenkaan luuvammoja. En ollut pitkiin aikoihin naapurin Laurin kanssa puheväleissä. Myöhemmin kyllä kaveuruttiin uudelleen. Koirakin oli jo edesmennyt silloin muista syistä.

Moottoripyörällä
Liikkeellä Guzzin tonnisella mekaanisesti ahdetulla Centaurolla. Ruovesi - Kuru välillä peltoaukealla oikealta tuli hirvi tielle niin että lähdin sitä kiertämään takakautta. Suistuin ojaan mutta en kaatunut. Ojasta poispääsy olikin ongelma mutta eräs sora-autonkuljettaja pysähtyi ja jeesasi. Toki hän ihmetteli miksi ajan katupyörällä ojan pohjalla. Sanoin myyneeni enduroni pois. Kohta matka jo jatkui.

Tuliterä Guzzi 1400 neitsytajelulla moottoritietä Valkeakoskelle ja sieltä Kaarina Maununtyttärentietä Kangasalle näyttämään uutta hankintaa veljelleni. Tien oikealla puolella on, Kangasalan päässä, laajasti kangasmaastoa jossa kasvaa pieniä mäntyjä ja katajia. Erään männyn takaa pompahti pieni kauris tien yli siten että sen pikku sorkasta jäi jälki etulokasuojan maalipintaan. Oli lähellä ettei tullut syliin sillä silloin olisi ollut kaatuminen todennäköistä.

Lapinreissuilla on varsin normaalia että näkee ja väistää tai törmää poroon. Itse en ole törmännyt mutta etujarrukahvaa on tullut puristetuksi monta kertaa ja väistöjä tehdyksi. Poro kun ei ajoneuvoja pelkää. Kohdalle olen sattunut kun olin matkalla, muiden kera, Kontioralliin Savukoskelle. Ohi pyyhkäisi sinivalkoinen, katettu moottoripyörä varsin suurella nopeudella. Jonkin matkaa ajettuani näkyi tiellä oleva moottoripyörä sivutuella, erittäin kuollut kahtena kappaleena oleva poro suolineen ja säikähtänyt motoristi. Apua tuli muutenkin ja jatkoin matkaa kun totesin että ei ollut käynyt kovin huonosti.  Myöhemmin kuulin että pyörään oli tullut vain katevaurioita eikä kuskillekaan tullut kuin mustelmia ja ajoasu mennyt huonoon kuntoon.

Ajokaveri huonossa kunnossa. Itse kun olen tottunut ajamaan pitkiä matkoja kertaheitolla niin sekin saattaa aiheuttaa ongelman. Tällä kertaa kaverille jolla moottoripyörä, California II:n ei ole ollut pitkään siihen mennessä kun juurikin Savukoskelle olimme matkalla. Mitään varsinaista vaaratilannetta ei syntynyt kun pysähdyimme em. kokoontumisajon portille niin kaverin pyörä kaatui siihen. Ihmettelin asiaa ja kaverikin ihmetteli. Kertoi että hän ei vain saanut pidettyä pyörää pystyssä. Ei ollut voimia. Syytän itseäni sillä en ottanut aloittelijan kykyjä huomioon ja lisäksi suht pienikokoista henkilöä ja tonninen iso matkapyörä alla. Voimat vain olivat menneet. Pyörä siirrettiin sivuun porukalla ja "kaatajalle" tarjottiin ruokaa ja voimajuomaa. Paluumatkaan, viisastuneina, käytimme kahden yöpymisen taktiikkaa.

Pyhäjärveä kiertäessä Lempäälän, Vesilahden, Tottijärven-lenkillä on kyseinen hirvieläinvaara olemassa hyvinkin aktiivisesti. Itse olen selvinnyt jarruttamalla. Mutta ei juuri ole käynyt niin etteikö nelijalkaisia elikoita olisi ollut näkösällä pelloilla isäntien oraita tuhoamassa. Viime kerralla, mennäkesänä, ei ollut. Toki muuallakin on nelijalkaisia elikoita kulkenut.

Ruovedellä kolme kertaa lähellä. Ensimmäinen tapaus pari vuotta sitten alkukesästä kun hirviemo poikasineen ylitti Kurun ja Ruoveden välistä tietä avoimella paikalla. Ei tarvinnut edes jarruttaa. Toinen kerta oli lähempänä Ruovettä kun elikko tuli kovaa vauhtia oikealta ja paineli tien yli metsään. Tälläkin kertaa hirvi oli nopeampi ja onnekas. Kolmannella kerralla, lähellä Muroleen kanavaa, ylitti metsäkauris tietä ja jäikin seisomaan vasemmalle puolelle näkösälle. Ystävällisesti hiljensin vauhtia kävelynopeuteen ja kohdalle päästyäni kauris loikkasi metsään. Tyypillistä on että jos yhden näkee niin muitakin voi olla liki. 1400:lla Californialla olin liikkeellä.

Kadulla Nokialla. Kaupungin läpäisevä Rounionkatu kuului silloiseen työmatkaani. Hieman ennen aamukuutta ajelin töihin ja vasemmalta, omakotitaloalueelta, syöksyi hirvi kadulle. Törmäsin siihen ja moottoripyöräni meni sen alta irrottaen molemmat hirven takajalat. Pyörä korjattiin hyväksi vakuutuksen piikkiin mutta itse jäin osittaiselle sairaseläkkeelle. Sittemmin ennenaikaiselle eläkkeelle.

Jokin metsäkanalintu, jäänteistä päätellen metso, lensi Centauron vasempaa etuteleskooppia päin ja levitti suolensa sisältöineen vasemman sylinterin jäähdytysripoihin ja pakokäyrään. Tuoksusta en niin olisi välittänyt ja siivous oli hankalaa sillä suolet, ym. olivat kuivaneet jäähdytysripoihin kiinni. Tämä tapahtui välillä Rautavaara - Varpaisjärvi. Näillä Itä-Savolaisilla pikkuteillä on sinänsä kivat maisemat.

Jänis jäi ihan rehellisesti 1100 Brevan renkaan alle. Sitä tuskin huomasi. Näin vain vasemmassa silmäkulmassa vilahduksen ja sitten pieni pompahdus. Oli niin pieni ettei edes syötäväksi. Toisaalta, vaikka olisi ollut ukkorusakko niin aika muhjuksi olisi mennyt kahden renkaan jyräämänä.

Kävellen baarista naapurikylän puolelta pyörätietä taapertaessani kuulin kolauksen ja ihmisten säikähtäneitä ääniä. Satuin olemaan mutkan takana niin en nähnyt mutta kohta olin paikalla. Kauris oli sopivasti bussipysäkillä osin halvaantuneena mutta hengissä, ihmisiä pysäkin ympärillä, auto jonka oikea etukulma lievästi lytyssä ja auton omistaja. Kaikki tumput suorana. Muita loukkaantuneita ei ilmennyt. Kysyin onko kellään puukkoa. Auton omistajalla sellainen oli. Tylsä kylläkin. Leikkasin sillä, hieman vaivalloisesti, kauriin kaulan poikki kaularankaan asti. Osa ihmisistä oli vihaisia kun kauriin sillä tavoin tapoin. Kysyin että onko kukaan soittanut viranomaisille? Eipä ollut. Jatkoin matkaani huutelujen saattelemana. Jälkeenpäin en asiasta ole kuullut.

Kotimatkalla Mänttään myöhään kevätiltana olivat Mäntän poliisit ratsiaa pitämässä Lylynkankaalla ja viittoivat minut sivuun ja istutittavat auton takapenkille. Kyselivät henkilöpapereita ja pyörän papereita. Auliisti esittelin. Toinen konstaapeleista lähti ulos katsomaan pyörääni. Tuli takaisin ja harmitteli että väärä pyörä. Esitin vastalauseeni että ihan oikea se on ja maksettu. Ymmärsin keskustelusta että en ole haettu henkilö. Kysyivät onko henkilö L.L. tuttaviani. Sanoin että ei. Käskivät häipyä. Tiesinhän minä henkilön josta kysyivät mutta ei hän tuttavani ole vaikka tiedän hänet. Myöhemmin kuulin että häntä etsittiin veropetoksesta Amerikasta ostamansa HD:n kaupassa. Eikä ollut niihin aikaa harvinaista että poliisi tutki mielenkiinnolla "Amerikasta uitettuja" pyöriä. Myöhemmin kunnostin saman pyörän mutta eri henkilölle.

Autolla
Johtuneeko juurikin autosta että sieltä ei aina havaitse hirvieläimiä kuten moottoripyörällä ajaessa. Hirvikolaria en ole autolla ajanut mutta osallistunut kyllä. Pahin lienee silloisen Kuoreveden kunnan alueella tapahtunut jossa syksypimeässä ajoin autolla Mäntän suuntaan välillä Orivesi - Keuruu. Takanani oli kulkenut jo pitkään henkilöauto. Vilppulan liittymän jälkeen se lähti ohittamaan. Tilanne oli niin että oikealta, editseni, tullut hirvi törmäsi siten ohittavaan autoon ja että sen takapuoli meni tuulilasista sisään. Autossa oli neljä henkilöä: kaksi lasta takapenkillä, edessä vanhemmat. Mies ratissa. Pysähdyin, soitin hätäpuhelun, tutkin autossa etupenkeillä olevien kuntoa ja totesin että hengissä ovat vaikkakin tajuttomia. Muksut olivat varman päälle hengissä. Hirvi hengetön. Ambulanssi sekä muuta apuväkeä kuten minua pitkään ahdistelleet Mäntän poliisit tulivat paikalle yllättävän rivakkaan. Minut puhallutettiin. Kukaan ei kysynyt mitään. Asiasta ei uutisoitu enkä ole kuullut kuinka vakavasti etupenkkiläiset olivat loukkaantuneet

Vanha Datsun Bluebird sai ripamalliseen etumaskiinsa rastaspoikueen Kurun suunnalla kun tuoreella ajokortilla ratsastin. Ne olivat siinä elottomina päistään roikkuen kuin nuotit nuottiviivastolla. Tämä tapahtui seitsemänkymmentäluvun puolivälin jälkeen. Saattoi olla että porukalla kävimme silloin Käenkosken tanssilavalla. Huvittavaahan se oli, yhdeltä kantilta katsoen.

Vielä positiivista
Oli liki, mutkan jälkeen, että ehdin pysähtyä vaikka vaaraa ei ollutkaan. Paikka on, suurinpiirtein, Virtasalmen ja Juvan välillä: aikuinen joutsen oli vatsallaan keskellä tietä. Pysähdyttyäni lähestyin lintua ja se vain katsoi kun tulin kohti. Kosketin sitä selkään kevyesti ja katse jatkui eikä tullut nokkaa ottaan. Sitten kosketin kaulaa. Reaktiot hitaita. Katselin ympärilleni niin havaitsin että tien lähellä menee avolankainen sähkölinja. Melko varma oletukseni on että lievä törmäys ja jonkinnäköinen sähkötällikin oli sattunut. Varovasti levitin siipensä vuorotellen levälleen ja nostin sekä katsoin jalkansa eikä isompia ilmehtimisiä tai ääntelyä tapahtunut enkä poikkeamia käpälöimällä löytänyt. Oletan että sähköisku oli aiheuttanut lievän tajuttomuustilan. Palamisjälkiä en löytänyt.
Laulujoutsenella on varsin kauniit silmät kun katselee vajaan puolen metrin päästä. Eihän linnun sovi keskellä tietä olla. Varovasti otin kiinni siitä laajalla, hellällä otteella ja nostin syliin. Kevyempi kuin olettaisi koon puolesta. Ei muita reaktioita kuin katseen suunnan muuttuminen jälleen kohti kasvojani. Pidin, varoiksi, kaulastaan kiinni. Muutaman kymmenen metrin päässä tiestä pohjoiseen on järvi ja kannoin linnun rantaan metsän poikki hiljalleen ja laskin veteen. Istuskelin rantakivellä hyvän aikaa niin joutsen alkoi hitaasti uimaan järven selälle päin. Viimeinen katseensa jäi mieleeni. Sinne lähti omaan ympäristöönsä. Toivottavasti on vieläkin reissuissa mukana. Ainakin päässäni.

Vieläköhän?
Katselmus on tulevassa keväässä. Mikä on oma kuntoni ja millaista hoitoa tulen saamaan nykyisiin vaivoihini varmaan ratkaisee motoristitulevaisuuttani. Hirvieläimistä liikenteessä en välittäisi. Ehkä sitä riskiä kannattaisi välttää eli korpitaipaleet ajaa isompia teitä myöden kuin useampinumeroisia joka tähän asti on ollut tapana. Vai olenko jo tilastotiedoista syrjässä?

Useampinumeroiset tiet
Jos ei ole kiire tai valtaväylää ajaessa ei halua stressata niin maamme on täynnä sivuteitä. Tosin, usein, kuten keväällä ja syksyllä, tie voi olla likainen maatalousajoneuvojen vuoksi. Esimerkiksi Saksassa pitää traktorin, ym. renkaiden kulutuspinta puhdistaa aina ennen pellolta tielle siirtymistä. Meillä sellaista ehtoa ei ole. Savitilsat vain lentelevät. Samat "sivutiet" ovat myös ne joissa ympärillä on kulttuuri. Kulkee kylien ja peltojen läpi paljon enemmän kuin ns. valtatatiet. Toki se on usein köröttelyä. Mutta hyvin ymmärrettävissä sillä liikennevälineiden kirjo pikkuteillä paljon runsaampi kuin yksi- ja kaksinumeroisilla. Mummot kulkevat potkukelkoilla kesät talvet, mopopojat pörräävät, pyöräteitä tai suojateitä ei erikseen aina ole, jne.

Tämän jutun julkaistuani
Rikki meni miljoona ja satatuhatta päälle katsojakäyntiä blogissani. Tarkemmin tämän kirjoitushetkellä: 1100480 käyntiä.

Guzzin -70, -80 ja - 90 -lukujen isolohkoisen mallisarjan perävaihteet

 

Ajankulun ongelmia
On olemassa mennyt aika, josta tiedämme paljon, nykyaika josta pitäisi tietää paljon ja tulevaisuus josta tiedämme vähän ja arvailemme paljon. Tämä asia tulee eteen kun ryhtyy vanhemman mallisen Guzzin rakenteita kunnostamaan. Osia on vanhempiinkin malleihin saatavilla niin uusia kuin käytettyjä. Lähinnä tarkoitan California-mallisarjan osia. 850 - 1000 ja 1100 -mallistoa. Varsinkin rungot ovat hyvinkin ristiinsopivia.

Hieman erilainen perä
Koskee, esimerkiksi GT850:stä ja sen sisarmallia Californiaa jota myös GT Californiaksi olen kuullut sanottavan. Niissä on hieman isompi perävaihteen kotelo jossa on ns. irrotettava öljypohja jäähdytinrivoituksineen. Mutta sisäosat kokolailla vaihtokelpoiset uudempien perien suhteen. Toinen, myöhempi poikkeavan näköinen perä löytyy Daytona 1000:sta. Se on kevennetty versio vakioperästä ja suljettu voitelu eli ei huohotinta. Jälkeenpäin olen sellaisen asentanut. Pidentää tiivisteiden kestoikää.

Kävin tutustumassa.
Guzzin tehtaalla käyneenä 80-luvulla ja katsellessani sen ajan koneita, alan ammattilaisen silmällä, niin näillä, arvioisin, pääosin manuaalikoneilla oli mahdollista koneistaa toleranssien rajoissa. Se mikä on toleranssin raja on suhteellinen käsite. Jos jossain on tehty laadukkaita perävaihteita niin käykää vilkaisemassa ATA Gears oy:n tuotantolinjoja. https://www.atagears.fi/

Perävaihteissa vaihtelua
Kun nyt puhutaan perävaihteista, jotka ovat olleet pienehkö riippakivi koottaviksi, kaikkine eri välityssuhteineen, joita on valmistettu mallisarjakohtaisesti tiettyinä aikajaksoina vuosikymmenien aikana.

Varsin yleinen perävaihdeversio. Löytyy 850 ja 1000 -malleista. Hammaspyörien hammasluku vaihtelee riippuen malliversiosta. 

Merkittävät erot
Vetourakko on erilainen riippuen mallisarjasta. Uudemman erottaa ulostyöntyvänä vetourakkona. Yllä kuvassa on ns. vanhempi versio. Vaikka äkkiä näyttäisi samalta niin eivät sovi ristiin.

Tyypillinen virheasennon omaava hammaskosketus lautaspyörässä. Osuu huonoon kohtaan ja se näkyy kulumalovena joka hampaan ulkokulmassa. Ei se ollut 80-luvulla Tehtaalla kovin tarkkaa kokoonpanoa.

Miten on toimittu
Yllä oleva kuva huonona esimerkkinä. Kaikki osat pestyjä ja kuivia. Kokoonpano tehty ns. heittämällä eli pinionakselin laakerivälykset kokolailla kunnossa mutta hammasvälys ei. Pinionratas liian kaukana edessä. Lisäksi lautaspyörä oli shimmattu liian kauas pinionpyörästä.

 

Miten olisi pitänyt

Ensin kootaan rakenne siten että heitetään vain arviolta osat kiinni eli kootaan koko perävaihde ja lataspyörän ryntöpintoihin laitetaan ennen osien yhdistämistä väripastaa. Kokoonpano tehdään normaalisti kaikkine tiivisteineen. Kun asennus on valmis pyöritetään pinionpyörän akselia pyörimissuuntaansa ja toisella kädellä jarrutetaan vetourakon puolelta pyörimistä. Näin saadaan hammasvälys pieneksi ja väripastan siirtyminen vastapuolelle. Puretaan rakenne. Väripastan sijainti lautaspyörässä kertoo missä kohtaa hammaspyörien hampaiden ryntöpinnat kohtaavat. Tehdään päätelmät, pestään pasta pois, suoritetaan muutosasennukset ja sama väripastatarkistus uusitaan. Yleensä tarvitsee säätää sekä pinionpyörän että lautaspyörän sijaintia. Mielellään yhtä asiaa kerrallaan. Varsinkin hienosäätövaiheessa. Hommaan tarvitaan shimejä eli välilevyjä akseleille eri vahvuuksia. Paperitiivisteet ja niiden painuma kiristettäessä on otettava huomioon ja tiivisteitä tulee, lautaspyörän akselille, jokaisen shimmilevyn väliin. Näiden paperitiivisteiden vanhvuuksilla voi myös hienosäätää hammasvälystä. Homma ei siis ole mikään läpiheittojuttu.

 

Shimmatessa otettava huomioon

Lautaspyörän akseli on ns. uiva eli se liikkuu laakerointinsa sisällä. Kun shimmataan ja väripastalla tarkastetaan on lautaspyörän akseli oltava vedettynä vasemmalle eli mahdollisimman kauas pinionpyörästä koska käytössä hammaspyörien keskinäinen suhde näin käyttäytyy. Asiaa syynätessä maan vetovoimasta on apua: pidetään lautapyörän akseli alaspäin ja varmistetaan että se on akselinsa mukana liukunut myös. Muissa asennoissa tulee sutta.

  

Käytetyn lautaspyörän vastinpinnasta löytyi, säädön jälkeen, kelvollinen ja laaja ehyt alue.

Tehtaan jäljiltä
Varmasti on pitänyt melkoista ulinaa. Ääni on niitä asioita joka on helposti tunnistettavissa ja, yleensä, korjattavissa. Jos perä ääntää tai kuumenee se tietää että energiaa menee muuhun kuin kulkemiseen. Huonosti säädetty perävaihde on riski jäädä taipaleelle mutta myös kallis korjata vikaantumisen jälkeen. Verrattavissa ison moottoriremontin hintaan. Näissä kuvissa olevat hammaspyörät ovat kaikki käytettyjä joita olen kunnostanut ja säätänyt.

 

Pieni vetopyörä, siistissä kunnossa ja väripastan avulla sovitettu ison hammaspyörän kanssa yhteen siten että aiempi virhesäätö ei osu uuteen asentoon.

  

Uudet kartiolaakerit säädetty oikeaan välykseen. Tällä pinionpyörällä on ajettu yli 100000 kilometriä. Uudet laakerit ja tiivisteet niin taas homma pelasi.

Milloin hammaskosketus on ookoo
Kuten yllä, väripastalla tutkittu ja säädetty säätöosilla sellaiseen asentoon että kosketuspinta molemmissa hammastuksissa osuvat hampaiden keskialueella. Ei juureen mutta ei ulkoreunaankaan. Lisäksi pitää huolehtia oikeasta välyksestä hammaspyörien keskinäisen sijainnin ohella. Koska homma vaatii monia, toistuvia, kokoonpano, mittaus-, säätö- ja purkutoimia että näkee onko säätöalueet osuneet hammaspyörien liukupinnoille oikeaan asemaaan. Vaatii hyviä hermoja ja hieman osaamista. Sen oppii tekemällä.

Läjä perävaihteiden osia
Satuin saamaan, aikanaan, merkittävän läjän näitä peräkoteloita ja niiden osia joista sitten kasailin perävaihteita kilpailukäyttöön. Voisi sanoa että tein mittaus-, sovitus-, hionta- ja asennustyötä. Lähinnä kokoa - pura - kokoa - mittaa - pura - säädä - kokoa. Monta päivää meni per perä. Osia oli noin kymmeneen perävaihteeseen mutta niistä sai aikaiseksi kolme hyvää eri välityssuhteilla. Pääsinpä kerrankin osoittamaan ammattitaitoa "milliville-osastolla". Tarkastusväripastaa kului liki tuubillinen. Niillä perävaihteilla ajettiin melko monta kisaa ja palkintopallin keskikorokkeella sai kuljettaja seisoa melkoisen monta kertaa. Ja perät kestivät. Valitettavasti ko. Guzzi ei ole enää ulottuvissani sillä se myytiin Isoilla Dollareilla Amerikkaan keräilijälle. Kauppasumma oli tyydyttävä. 

Perävaihteiden eroja
Tässä ruljanssissa tulin oppineeksi perävaihteista aika paljon. Toki omiin pyöriinikin tein asennushuoltoa. Niillä ajelen ja tulen ajelemaan mutta kaikissa niissä on sen verran toleranssit pielessä, 1400:sta lukuun ottamatta, että pitää käyttää Molykotea kitkan surmaksi. Toki voi käyttää myös RVS:ää tai vastaava metallin lisäainetta mutta kun on aloitettu öljyn lisäaine Molykotella niin ei voi purkamatta ja pesemättä siirtyä toiseen liukasteeseen.
California 1400:ssa on kaikissa voitelukohteissa RVS ja hyvin rullaa.  Nyt on menossa pikkuhuolto eli katsaus siihen että ensi Suvi on varmasti viaton mutta ei neitseellinen.

Säätämistarpeen vuoksi
Kun nyt puhutaan perävaihteista, jotka ovat olleet pienehkö riippakivi koottaviksi, kaikkine eri välityssuhteineen, joita on valmistettu mallisarjakohtaisesti tiettyinä aikajaksoina vuosikymmenien aikana.

Tuli kokemusta
Tässä ruljanssissa tulin oppineeksi perävaihteista aika paljon. Toki omiin pyöriinikin tein asennushuoltoa. Niillä ajelen ja tulen ajelemaan mutta kaikissa niissä on sen verran toleranssit pielessä, 1400:sta lukuun ottamatta, että pitää käyttää Molykotea kitkan surmaksi. Toki voi käyttää myös RVS:ää tai vastaava metallin lisäainetta mutta kun on aloitettu öljyn lisäaine Molykotella niin ei voi purkamatta ja pesemättä siirtyä toiseen liukasteeseen. 

Metallin lisäaine
Torstaina, 07. 11. Kerholla, laitoin California 1400:sen moottoriin ja perävaihteeseen käyttöpaikkojen mukaiset RVS:t. Myöhemmin myös vaihteistoon kunhan saan pyörän sivutuelle. Takapyörän sain jo paikoilleen. Akseli pitää kiristää ja takajarrua pitää vielä vilkaista. Pesaisen jarrusatulan näkymättömissä olevat kohteet. 

Onko hintansa väärti
RVS vaikuttaa olevan kallista: litrahinnat tuhansissa euroissa. Onneksi millitratasoiset määrät riittävät. Yksi käsittely riittää vuosikausiksi ja monien öljynvaihtojen yli eli ei tarvitse joka kerta laittaa kuten Molykotea tai sitä korvaavia öljyn lisäaineita. Operaatio on helppo. Öljyntäyttöproput auki ja kohteen mukaista ainetta kohteisiin. Olen sitä käyttänyt myös keuloihin. Tiedä sitten onko sillä vaikutusta asiaan. Jos päätellään keulaputken väristä niin olen nähdyt joissakin purkamissani keuloissa sinistymistä. Se tarkoittaa että kuumaa on ollut. Onko se ollut voitelun puutetta vai vain liian tiukka sovite jotka kitkaa aiheuttavat? Lisäksi kun lämpö nousee niin teräs laajenee ja se taas lisää kitkaa. Aikanaan enduropyörissäni oli tätä sinistymisongelmaa.

Oma pääoma
Perjantaina 08. 11. sairaalassa kävin muistitesteissä. Jotain on tallessa, jotain kadoksissa. Mutta ei tiekartat ole päästä karanneet ja muistan vielä ja missä Guzzissa on jarru- ja vaihdepolkimet. Lääkärille on varattu aika. Käynti tutkimuksissa selvitti monta omituista asiaa. Naapurikylän baariveikoille kerroin päivityksen.

Aiemmin blogissani perävaihteesta.

Luistonesto moottoripyörässä

 

 

Normihomma
Jo jonkin aikaa luistonesto on ollut pakollinen toiminto uudemman pään moottoripyörissä. Se on tehnyt ajosuorituksesta turvallisempaa kuin ilman. Yhdessä pyöristäni sellainen on. Alkeellinen versio sillä se ei toimi kesken kaarretta kun kallistetaan kuten moottoripyörällä pitää tehdä. Uudemmissa pyörissä järjestelmä on jo kehittyneempi ja voi kiihdyttää kaarteessakin, kallistuksen aikana, suht tehokkaasti eikä lähde takarengas luistamaan vaikka "tuppi on nurin". Toki ei tehoakaan ole silloin paljoa käytettävissä vaan juuri sen verran että takarengas ei lähde luistoon eli mutka-ajon nopeuden voi maksimoida miettimättä että lähteekö takarengas alta. Järjestelmä vertaa etu- ja takarenkaan kehänopeuksien eroa. Jos takapyörä pyörii nopeammin kun etupyörä on oletus että takapyörä luistaa. Vanhemmissa luistonestoissa ei ole kaarreominaisuutta. Mutta uusi eikä vanhempi versiokaan ylinopeutta estä. Pitää vain muistaa, ulosmitatessa, järjestelmän kykyä sillä se ei ole tavattoman nopea reagoimaan. Voikin olla että mutkassa on hiekkaa, vettä tai öljyä joihin järjestelmä ei ehdi vastaamaan. Ei ole kaatumattomuustakuuta.

Abs:n ja luistoneston ero
Abs estää jarruja lukkiutumasta jarrutuksessa ja luistonesto, tcs eli traction control system, estää, moottoripyörässä, takapyörää lyömästä tyhjää kun voimaa tarjotaan eikä ole pitoa. Abs tulee englannin kielen sanoista: anti-lock braking system eli lukkitumaton jarrujärjestelmä. Joskus oma kielemme on selkeämpi.

Miten luistonesto toimii?
Perusmuotoisessa luistonestossa mitataan, moottoripyörässä, etu- ja takapyörän kehänopeuksia ja niiden eroa. Jos lukemat poikkeavat toisistaan niin luistonesto aktivoituu. Modernissa luistonestossa on mukana myös pyörän asennon, kallistuskulman, huomiointi. Myös etupyörän irtoaminen tiestä aktivoi luistoneston. Fiksummissa malleissa voi säätää mihin kulmaan keula saa maksimissaan nousta niin että tehoa rajoitetaan ko. asentoon nähden.

Milloin luistonesto käynnistyy ja aktivoituu
Nykypyörissä toiminto käynnistyy ajoon lähtiessä, yleensä muutaman metrin matkalla ajettaessa suoraan. Varoitusvalo sammuu. Luistoneston aktivoituessa, eli tilanne on päällä, varoitusvalo syttyy tai vilkuu silloin kun ollaan pidon äärirajoilla. Jos luistoneston varoitusvalo palaa koko ajan kertoo se että luistonestoa ei ole. Se voi johtua esimerkiksi vauriosta, liitinviasta tai lukukehän/anturin likaisuudesta.

Luistoneston ja abs:n yhteinen signaalirengas. California 1400:sen etupyörästä.

 

Takajarrun jarrusatula, sen "kilpi" ja siinä pyörylän sisällä nelikulmainen luistoneston ja abs:n yhteinen anturi takapyörän osalta. Edessä anturi kiinnittyy vasemman etuteleskoopin jarrusatulan kiinnityskorvakkeeseen.

Olenko tarvinnut?
Näin ensimmäisen 60000 kilometrin matkalla kyseisellä pyörällä ei luistonesto ole aktivoitunut normaalien ajosuoritusteni aikana. Testannut toki olen. Hiekkapinnalla reaktio tulee melko varhaisessa vaiheessa. Aiheuttaa sen että kuski nyökyttelee voimakkaasti sillä välillä on tehoa ja yhtä äkkiä sitä ei olekaan ja sama uudelleen kunnes kuljettaja ymmärtää vähentää tehoa. Uudemmissa näytetaajuus on suurempi eli nyökytystä on vähemmän kun pulsseja on enemmän.

Enko luota?
Luottamuksesta tuskin on kysymys. Olen vain oppinut tulkitsemaan tien pintarakennetta miten takarengas siihen tulee suhtautumaan kun kiihdytetään. Toki yllätyksiä ja virhearvioitakin on tullut vastaan. Silloin tekniikka puuttuu asiaan ja mittaristossa valot vilkkuvat.

Ne harvat kerrat
Keväällä saattaa asfaltin päällä olla likaa. Samoin syksyllä kun maatalouskoneista jää savea ja muuta moskaa tielle. Myös vesilätäkkö saattaa aktivoida luistoneston. Jälkimmäinen ongelma on osunut kohdalle. Liikennevalojen kohdalla oli jäänyt vettä asfaltin kulumakohtaan ja valoista lähtö oli aluksi normaali mutta lätäkön kohdalla takapyörä sutaisi tyhjää ja moottoriteho loppui hetkeksi. Siksi ei tullut luistoa mutta, sivustakatsojalle, varsin hupaisa näky kun vedon loppuminen äkisti kopsautti kypäräni ohjaustankoon. Pääni oli, onneksi ja tieliikennelain edellyttämänä, silloin kypärän sisällä ja kolaus melko voimakas.

Testaan
Keväällä ajoon lähdössä, jossain vaiheessa, testaan luistoneston. Helpoiten se sujuu sorapinnalla. Käytännössä teen yrityksen kiihdyttää niin kovaa että rengas ei pidä vaan lyö tyhjää. Silloin pitää luistoneston aktivoitua. Näin on tapahtunut. 

Katuenduropyörissä
Luistonesto on monessa merkissä ja mallissa säädettävissä eri asteisiksi tai, jopa, kytkettävissä pois. Toiminto ei liene kovin tarpeellinen metsäpolkuja ajellessa tai hiekkamontulla suditellessa. Kun taas abs voi olla kovastikin tarpeen. Paitsi ei takapyörässä.

Luistonesto ja abs
Kaksi eri toimintoa. Abs koskee jarruvoiman käyttöä rajoittamalla sitä jos tien pinta on liukas tai jarrutetaan todella lujaa. Käsitellään hidastuvuutta siten että osa ohjattavuudesta säilyy. Siinä suhteessa luistonesto on vastakkainen toimitila koska siinä käsitellään kiihtyvyyttä niin että ajonhallinta onnistuu. Ainakin jossain määrin.

Asiaa pitää harjoitella
Moottoripyöräpuolelta en ole kuullut vastaavaa mutta autolla kovasti jarrutettaessa on abs:n aktivoituminen johtanut onnettomuuteen: kuljettaja on säikähtänyt laitteen aktivoitumista ja lopettanut jarruttamisen. Vähintäänkin pitää olla tietoinen millaisia toimintoja ajoneuvossa on ja mitä ilmiöitä niiden toiminnassa on. Pitääkin reistata miten talouden Dacia toimii...

Nuotiopuheissa luistonesto ja abs
Nämä kaksi eri toimintoa monesti keskustellessa sekoitetaan toisiinsa. Toki sama tietokone eli pyörän keskusyksikkö näitä asioita käsittelee mutta komponentit joissa toiminta tapahtuu ovat osin eri laitteita. Mutta yhteistäkin on: molemmat toiminnot pyrkivät korjaamaan kuljettajan virheitä tai lieventämään tottumattoman kuljettajan liian rajuja toimia.

Renkaan pito
Jos ollaan liukkaalla pinnalla niin ilmoitus ja havainto tulevat helpommin koettaviksi. Ilmoitus tulee jo ennen kokemusta. Olen seurannut kun luistonestolla varustetulla autolla on yritetty jäistä mäkeä ylös. Kaasun painaminen ei auta mitään. Pitää vain saada rengas pitämään rauhallisella toiminnalla. Voi mennä kikkailuksi. Abs, sen sijaan, tekee parhaansa pysäyttääkseen liukumisen. Voi sekin olla nykimistä. Laitteet varmaankin kehittyvät edelleen.

Osin samat komponentit
Etu- ja takapyörässä ovat rei'itetyt kehät joita sähkömagneettinen pulssianturi seuraa. Pyörän keskusyksikkö ja/tai erillinen abs-yksikkö tekee laskelmiaan saamiensa pulssien erotuksesta ja määrittelee kulloisenkin tehontarpeen.

Tuleeko ristiriitaa?
Jos on vaihtamassa pyörää tai omistaa useamman pyörän eikä niissä ole samantyyppinen jarrujärjestelmä keskenään niin pitää pitää varansa että ei tottumuksesta toimi väärin. Varsinkin jos on tottunut abs- ja ajonhallintajärjestelmien tukeen ajossaan niin voi tulla paha paikka jos yllättäin käyttää totutulla tavalla pyörää jossa ei ole ajonhallintajärjestelmiä. 

Onko todellista hyötyä?
Turvallisuuden suhteen luistonesto kuten abs:kin ovat vaikuttamassa ajamiseen. Onko se kokonaisuutena turvatekijä sillä siihen voi iskeä toimintahäiriö joka voi aiheuttaa kaatumisen tai ainakin varoitusvalon syttymisen josta pitäisi tajuta että pyörä ei toimi odotetulla tavalla. Näitä järjestelmiä on ollut yli 20 vuotta enkä ole kenenkään tulleen kertomaan että luistonesto tai abs olisi pettänyt. Tai sitten asiaa ei ole edes huomattu katsoa tältä kannalta. Kaatunut mikä kaatunut.

Oma kokemus
Vain kahdessa omistamassani pyörässä on ollut ja yhdessä on edelleen luistonesto. Joskus sorapinnalla se on aktivoitunut mutta muuten ei. Sama koskee abs:sää. Sen verran nössö lienen liikenteessä. Toki kokeillut olen hallituissa olosuhteissa. Luistoneston aktivoitua ajamisen tyyli saa uusia vivahteita ja kaasukahvaa tulee löysättyä. Melkoista rytkytystä.

Onko ohjekirja luettu?
Muutamalta henkilöiltä, joilla on uudehko pyörä, kysynyt näistä asioista. Vastaukset, suurelta osalta, ovat hieman sinnepäin. Toisaalta, jos luotto itseen on niin hyvä ettei tarvitse kirjoja selata niin hyvää onnea vain!

Moto Guzzi 1400 rengaspainevahti

 

Ei erillistä ilmaisinta
Jo kaksi kertaa tämän pyörän historiassa, 60000 km:n matkalla, kyseinen toiminto on aktivoitunut.
Molemmilla kerroilla oli kysymys tositilanteesta eli renkaan tyhjentymisestä hitaasti ajon aikana. Takarenkaan suhteen ainoastaan. Eturengaskin on tyhjennyt mutta ei ajon aikana. Ohessa useampi tölkki oluttakin.

Toimintatapa
Mitään antureita renkaisiin ei liity vaan toiminto vertaa etu- ja takapyörän keskinäistä kehämittaa hyvin aktiivisesti ja tarkasti alkaen ajoon lähdöstä. Joka kerta.

Toimii vain ajon aikana
Ei siis silloin kun pyörä on pysähtyneenä. Sen aikana tapahtunut renkaan paineen lasku on havainnoitava kuljettajan toimesta. Toki, jos vajuminen jatkuu, tulee ilmoitus asiasta mittaristoon.

Neljä tehtävää samoilla osilla
Luistonesto, lukkitumaton jarru ja rengaspaineen muutoksen hälytin. Lisäksi, tietenkin, nopeusmittaus johon nämä kaikki toiminnot liittyvät. Nopeutta mitataan sekä etu- että takapyörästä abs-anturien toimesta.

Kuvassa etupyörän abs-anturi ja sen johdin ja johtimen suojus sekä etuakseli vasemmassa etuteleskoopissa.

Testasin
Lähdin ajamaan renkaat normipaineissaan. Pysähdyin mutta en sammuttanut moottoria. Päästin eturenkaasta hieman ilmaa pois ja lähdin ajamaan niin varoitusvalo syttyi. Totesin että järjestelmä toimii. (Saattaa toisinkinpäin käydä jos lisää ilmaa renkaaseen moottorin käydessä tai pelkästään että virta on koko ajan päällä. Tämä on kokeilematta minulta. Tajusin asian vasta nyt...)

Ajon aikainen ilmaisu
Joka kerran kun virta kytketään syttyvät myös ABS:n eli lukkiutumattoman jarrun ja luistoneston varoitusvalot. Kun lähdetään ajamaan niin jo muutaman metrin matkalla pyörän keskusyksikkö mittaa renkaiden kehämitat ja em. merkkivalot sammuvat. Jos jompikumpi valo syttyy ajon aikana uudelleen niin on epäiltävä vikaa joka, todennäköisesti, on renkaan tyhjentyminen. Valot eivät kerro onko kyse etu- vai takarenkaasta. Se jää kuljettajan tulkittavaksi. Mutta ns. varoitus on annettu keskusyksikön toimesta ja asiaan kannattaa suhtautua vakavasti.

Kun pysähtyy ja kääntää virran pois
Sen jälkeen, uudelleen käynnistettäessä syttyvät valot jälleen ja sammuvat kun lähdetään ajamaan. Mikäli valot syttyvät uudelleen ajon aikana on epäiltävä että vuotoa on edelleen.

Kuljettajan vastuulle
Jos asia toistuu eli varoitusvalot syttyvät ajossa niin on katsottava tosissaan että kumpi renkaista vuotaa. Toisaalta sillä ei ole merkitystä kumpi rengas vuotaa sillä matka on katkeamassa joka tapauksessa renkaan tyhjenemisen vuoksi. Asia selviää varman päälle.

Milloin muulloin varoitusvalot syttyvät
Juurikin niistä syistä joissa takarengas luistaa tienpinnan suhteen. Saattaa ilmetä kun kiihdytetään voimakkaasti esimerkiksi märällä pinnalla tai tien kitka ei ole korkea kuten jos on sorapintaa alla. Tämä ilmenee luistoneston valon välkkymisenä ja moottoritehon varsin dramaattisena vähenemisenä. Jos ABS-valo vilkkuu niin se kertoo että jarrutustehoa on päällä niin paljon että renkaat tai rengas, ainakin se jolla jarrutetaan, on osittaisessa luistossa. Tuntuu nyintänä ajon aikana. Kun ABS-valo palaa jatkuvasti niin jarrussa ei ole luistonesto päällä lainkaan. Siihen voi olla useita syitä kuten vaurioitunut asentoanturi tai muu vika. 

Tietokone avuksi
Vikoja jarruissa ja luistonestossa voi tutkia tietokoneavusteisesti siinä kuin muitakin pyörän hallintajärjestelmän toimintoja kytkeytymällä pyörän järjestelmiin. Itse käytän vanhaa läppäriä, asianmukaisia kytkentäkaapeleita ja GuzziDiagia. Ohjelmisto on ilmainen ja suomenkielinen. Vain kaapelit tarvitaan. 

Yleensä ottaen
Vikavalo, se punainen kolmio, saattaa syttyä hyvinkin monesta syystä. Kertoo että vikaa on. Tosinaan on helppoa päätellä mikä on vikana mutta silloin kun vikavalo vain tillittää orpona ja muita ilmoituksia ei mittaristossa näy voi asia olla hankala. Tietää pyörän kuljettamisen huoltopaikkaam jossa luetaan pyörän vikalogi. Se tietää jo rahanmenoa.

Ohimenevän vian vikailmoitus
Voi olla niinkin että vikavalo syttyy varsin vähäisestä syystä. Syystä jonka olisi voinut ohittaa noin vain tekemällä virta-avaimella tarvittavat liikkeet että vikatilan saa pois päältä. Vikatila ja vika ovat eri asia. Jos vika olikin vain tilapäinen ja ohimenevä häiriö ei sen takia kannata viedä pyörää huoltoon. Vikatilassa pyörällä on ikävä ajaa: pääsee kyllä liikkeelle mutta voimaa ei ole.

Tyypillinen vikailmoitus
Ei useinkaan johdu mistään varsinaisesta viasta. Sen voi generoida akun alhainen lataustila tai akun heikko kunto. Esimerkiksi käynnistyksen yhteydessä syntyvä alijännite. Tämän vuoksi voi, mikäli pyörällä pitää vielä ajaa, siirtää vikailmoitus vikamuistiin virta-avainta käyttäen ja jatkaa matkaa ilman tehorajoitusta. Kotitallissa läppärillä ja GD:llä vikalogia vilkaisten saa tietää, suomenkielellä, mikä pyörää riivasi, onko se ohimenevä häiriö vai vakavampi ongelma.

Jos tehorajoitus ei poistu tai uusiintuu liki välittömästi
Se on jo merkittävämpi ongelmatila ja tieto vakavammasta vaivasta. Sitä varten pyörä menee vikasietotilaan ja matkanteko hidastuu tai, pahimmillaan, katkeaa. Silloin vika on jossain vitaalissa komponentissa kuten jarruissa, moottorinohjauksessa tai voimansiirrossa.

Useimmiten matka jatkuu
Kun säikähdyksestä selviää niin kannattaa vetää henkeä ennen kuin tilaa korjaamon pakettiauton paikalle.

Jos on varautunut
On mukana vaikka miniläppäri jossa on suomenkielinen GuzziDiag ladattuna ja liitäntäkaapelit on muutaman minuutin juttu etsiä onko vikaa ja minkälainen vika. Lisäksi voi ajaa toimintotestaukset läpi. Ei liene nykyihmiselle kuin pikkuhomma. Vikoja tuskin saa lisää aikaiseksi.

Muut mallit ja ohjelmistokehitys
Koska 1400 on jo ikääntynyt pyörämalli niin siinä hieman vanhempaa teknologiaa kuten sitä myöhemmissä malleissa. Osaan nykymalleista ei ole GD:llä pääsyä. Mutta on myös malleja joihin on. Järjestelmät ovat kehittyneet vauhdilla ja sitä myöden GD:kin. Sen sivuilta voi etsiä ohjelmiston jolla tehdään perusasetuksia ja vianhakua. Löytyy myös ohjelmia joilla voi muokata pyörän toimintoja sellaisiksi kuin haluaa. Tehoa, vääntöä tai vain personoida pyörän moottorin luonnetta omiin tottumuksiin sopiviksi. Eikä maksa mitään. Näin olen tehnyt itse.

Mikä pitää muistaa
Ennen kuin lähtee muuttamaan mitään niin kannattaa kopioida alkuperäinen moottorinohjaustiedosto varmaan talteen. Varoiksi. Sen jälkeen voi tehdä moottoriohjaukselle sen mitä haluaa. Aina voi palata alkuperäiseen.

Muistelen maita

Moottoripyöräreissuilla
Kotimaan lisäksi on tullut ajeltua kaikki Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta. Italian pohjoispää on tullut tutuksi osittain. Erityisesti koillisosa kuten Trieste ja Udine sekä muutama pienempi paikkakunta. Eli Italiassa on tullut asuttua sekä töitäkin tehdyksi muunmuassa Torinossa. Yksi erityinen reissu jäi mieleen poiketessa Moto Guzzin tehdasvierailulla mutta siitä on jo ollut juttua aiemmin. Ohimennen tutustuimme, Rouvan kanssa, Venetsiaan. Hieman tyyris paikka. Sloveniassa piipahdin kohta sen itsenäistyttyä mutta en jäänyt asumaan. Liechtensteinissä olen kerran ruokaillut ja niillä eväillä ajanut Sveitsin poikki Geneveen. Siellä kävin opettamassa eräässä avaruusalusten osia tuottavassa yrityksessä käsivaraista tarkkuustyöskentelyä ja ohjaamassa erään avaruusaluksen asentohyrrän jalustan valmistamista. Kroatiassa tapaamassa tuttavia oli valaiseva matka maahan jossa byrokratia on kunniassa.

Pohjoisemmat maat
Saksassa ja siitä pohjoiseen on tullut ajettua paljon eli useampia reissuja siihen suuntaan. Toki Suomessa eniten ja toiseksi eniten Norjassa. En ole, enää, luvuissa mukana. Menee, välillä, mielikuvat sekaisin että mitä milläkin reissulla tapahtui. Ruotsi on ollut, yleensä, vain läpikulkumaa. Mutta on tullut siellä vietettyä aikaakin tuttavia tapaamassa. Poliitikkona olen pyörinyt, tietenkin, Brysselissä Belgiassa sekä samoilla asioilla Luxemburgissa. Myös Hollannissa eli Alankomaissa on ollut neuvotteluja ja motoristitapahtumia.

Baltia
Pääosin tutkimatonta minulle. Rouva on ehtinyt enemmän. Itse vierailin Virossa kun se vielä oli osa Neuvostoliittoa. Myöhemmin myös itsenäistyneessä Virossa. Mutta moottoripyörieni keuloista mikään ei ole sinne vielä kohdistunut.

Neuvostoliitto ja Venäjä
Molemmissa olen matkaillut mutta en kaksipyöräisellä. Autolla ja seuramatkoilla useita kertoja ei aikoina. Pääasiassa Leningradissa ja myöhemmin Pietarissa. Myös pikkuporukalla kuljettu sota-aikaisilla jäljillä.

Britannia
Lähinnä parhaiten olen viihtynyt Scotlannissa. Edinburgh rinnastuu varsin hyvin Tampereeseen vaikka onkin tuplasti asukasmäärältään. Väki hieman pidättyväisiä mutta kun juttuun pääsee niin sitä sitten riittää. Kaupungin koko on hahmotettavissa helposti ja nähtävyyksiä riittää kuten myös olutta ja wiskiä. Suurimman vaikutuksen teki kasvitieteellinen puutarha. On melkoisen iso laitos ja kasveja esillä kokolailla kaikista ilmastovyöhykkeistä arktiksesta päiväntasaajalle ja siitä etelään. Myös kasvien kanssa symbioosissa eläviä eläimiä oli havaittavissa. Paikallinen linnoitus on myös mielenkiintoinen. Sieltä löytyy myös museaalisia erikoiskohteita.

Espanja ja Etelä-Ranska
Motoristikaveriporukalla liikkeellä mutta lentokoneella. Parin viikon riento josta viikko Barcelonassa ja toinen viikko Ranskan puolella pikkuisessa maalaiskylässä sikäläisten motoristien vieraana. Espanjassa perusmuotoisilla turistimatkoilla Kanariansaarilla, enimmäkseen talvisydämenä Las Palmasissa. Oikein mukava hiihtoloma on se eikä luistovoiteista pulaa.

Amerikka
Vähille on jäänyt: ensin viikko Meksikonlahden rannalla Pensacolassa ja reilun viikon kestävä turnee oli Daytona Bikeweekillä jossa parhaat palat olivat moottoriradan tapahtumia. Ajomatka Pensacolasta Daytonaan oli kiinnostava. Main Street oli vain jonkin sortin uhoamista ja näyttäytymistä varten. Ei jaksanut kiinnostaa. Toki vähäpukeisia tyttäriä oli runsaasti. Yrittivät myydä jotain. Kallistakin siellä oli. Muutaman korttelin verran sivuun niin vaaleaa oluentapaista lientä sai jo puoleen hintaan.

Seuraavat kohteet
Tulevaisuuden hämärässä ovat ne. Moottoripyörällä kulku on melko todennäköistä sekä Pohjoismaissa ja mahdollisesti Baltiassa. Joissain tapahtumissa ja kokoontumisissa tulee käydyksi.

Saatan tähän jatkaa joitain tunnelmakuvia ja sattumuksia eri reissujen osalta.

Rengastunteikas moottoripyörä

Kahdessa pyörässä
Tosin trikessä eli California 1000 Adamantissa on taka-akselilla kaksi auton rengasta. Se ei yllätä ketään ja ne ovat katsastuksessa hyväksytty. Edessä vakio mp-rengas. Sen sijaan tämä sisäkaarteeseen kallisteleva kolmipyörä piti käyttää korkeamman statuksen omaavan laitoksen tarkastettavana. Tästä tuli siten ennakkotapaus. On, tietääkseni, edelleen ainoa lajiaan mutta tie on avattu tämänkaltaisille rakenteille. Kuka tekee seuraavan sisäkaarteeseen kallistelevan kolmipyörän? Voin paljastaa, parilla ehdolla, miten se tehdään.

Paljon pohdittua
Olin sairaslomalla useamman kuukauden, lähes vuoden, ennen eläkkeelle jäämistäni ja oli aikaa miettiä makuullaan eikä ansioasioista tarvinnut murehtia. Otin selvää trikeratkaisuista ja kävin joitakin koeajamassa. Eivät tyydyttäneet. Joko toiminta oli monimutkaista tai sitten se tuli myös kalliiksi. Tästä sain kimmokkeen miettiä asian uudelleen kun maatessa oli aikaa ja säryt pitivät hereillä. Ratkaisu oli todella yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Silloin oli Verstaalleni matkaa vain pari kilometriä niin sain samalla kuntoliikuntaa sinne ja takaisin raahautuessani. Toki reitillä kulkee myös Nyssejä. Nyt Verstas on yli kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä. Sinnekin on bussiyhteys mutta jää puolitoista kilometriä käveltävää.

Triken katsastus
Oli mielenkiintoinen tapahtuma ja hyvinkin ahdistava sillä katsastushenkilö löysi ongelmia sellaisestakin paikasta josta sitä ei edes voi löytää. Kuitenkin, esimiehensä opastamana, asia eteni ja sain leiman paperiin ja kirjauksen Traficomin tiedostoihin. Ehkä nuori mies hermostui siitä että ohjeistin häntä työssään että me molemmat saisimme asiamme kunnialla hoidetuksi. (Tärkein asia nuorelle inssille oli se mistä nopeusmittari saa tietonsa. Kuten kaikki tietävät niin nk. isolohkoissa vaijerin pyöritin on vaihdelaatikon takaosassa. Koska tiesin tämän asian olevan tärkeä niin otin ns. pikkulohko-Guzzin nopeusmittarin pyörittimen ja sovitin sen etupyörän akselille. Eihän se yhdistelmä totuutta näyttänyt mutta kelpasi mutinoitta.)

Auton rengastus kaksipyöräisessä
Moto Guzzi California 1400:ssa on takana jo sen historian kolmas auton rengas. (Kohta tarvitaan neljäs.) Olen saanut palautetta niin muilta motoristeiltä, poliisilta että satunnaisilta muilta henkilöiltä että ei ole laillista käyttää moottoripyörässä auton rengasta. Olen pyytänyt näyttämään että mikä lain kohta näin määrittelee. Ei sellaista ole. Oletusta se vain on ja ilkeilyä. Se että laki ei sitä kiellä ei ole, kuulemma, peruste käyttää auton rengasta. Siksipä olen asian kiertänyt käymällä katsastusasemalla ja/tai Testmill Pentanovalta (Nyk. Testmill) hakemassa testitulokset ajettavuudesta ja muista toiminnoista. Hyväksyntä on tullut ja jonkin verran rahanmenoa. Ihan ei tonni riittänyt fiskaalisiin kuluihin. Pitää siis paikkansa
että rahalla saa ja pyörällä pääsee. Nautinto oli siinä että kun kertoo asian uskottavasti niin homma etenee.

Tunteellisuudesta
Varsin monelle, kun ovat huomanneet, on mennyt havainto auton renkaasta moottoripyörässä ns. ihon alle. Olen saanut ärtynyttä palautetta tavallisilta ihmisiltä, motoristeilta ja, tietenkin, viranomaisilta. Ihmettelen asennettaan. Jopa ääntä on aiheesta korotettu kuulteni. Jopa pubikeskusteluissa. Tuskin kuitenkaan on niin että pyörineni olen muille uhaksi tai, kuten on havaittu, en uhkaa edes lainsäädäntöä. Olen tullut siihen tulokseen että auton rengas moottoripyörässä -ratkaisuja on tehty runsaasti koska monella on heti tuoda esimerkki siitä miksi ei näin saisi toimia. Mutta vastatuuleen huutamista se on vain. Muutamalla tutulla GW-harrastajalla on auton rengas takana mutta eivät ole sitä rekisteröittäneet. Kuulemma turhaa rahan menoa on se. Tuskin kiinnostaakaan ketään.

Hankala asia ymmärtää
Jos ilmenee että auton rengas moottoripyörässä on vaarallinen niin asiasta pitäisi säätää tieliikennelakiin ainakin asetus rengastyyppien tarkistamiseksi siten että niiden ominaisuudet ovat testatut eri ratkaisuina pyörätyypin mukaan. Siitäpä tuleekin laaja prosessi. L-luokkien ajoneuvoja kun on monia erilaisia niin niiden kunkin L-luokan tilanne pitäisi tarkastella erikseen ja tehdä päätöksiä sitä kautta. Tulee hankalia päätöksiä ja, todennäköisesti, mennään siihen että syntyy vain rajoituksia ja kieltoja eikä teknisiä tosiasioita painoteta riittävästi.

Onnettomuusmahdollisuus
Paha ottaa kantaa siihen kuinka paljon auton renkaasta moottoripyörässä tulee riskiä enemmän kuin moottoripyörillä yleensä. Jotain on Mikko Paason tutkimuksessa perää.

Oletus ja luulo auton renkaan suhteen
Lienevät nuo määreet hieman löysiä kumpikin. Siihen olen saanut törmätä sekä ihan tavallisten ihmisten joukossa että eri viranomaisten toimesta. Sittemmin on melu asiasta, ainakin kohdallani, pääosin vaiennut. Joko puute on lainsäädännössä, joka ei nimenomaan kiellä auton renkaan käyttöä mp:ssä, tai yleinen kokemus siitä että ongelmaa ei olekaan. Keksittyä problematiikkaa se mielestäni on ja tarpeetonta nipottamista ilman selkeitä perusteita ja näyttöjä.

Halpa liikennevakuutus
Nykyisin määräytyy liikennevakuutusmaksu jonkin minulle tuntemattoman kaavan mukaan jossa määritellään kyseisen pyörämallin ja merkin onnettomuusherkkyys. Sen tiedän että Moto Guzzi 1400 ei ole onnettomuusherkkä malli ja siksi ympärivuotinen liikennevakuutus on hyvin edullinen, ainakin itselleni, vaikka pyörän huippunopeus on yli 200 km/h. Harvoin olen tarvinnut. Vakionopeussäätimen korkein käyttönopeus on asetettu 180km/h arvoon.

Miten muu motoristit toimivat
Ennen minua ja edelleen on liikkeellä monia kaksipyöräisiä moottoripyöriä joiden muutoksia ei ole katsastettu eikä vaihtoehtoista rengastyyppiä ole merkitty rekisteriin eli Traficomin tiedostoihin ja rekisteriotteeseen. Sellaisten muutosten olen itselleni katsastusasemalla tulostuttanut ja leiman siihen pyytänyt. Kun olen kysynyt muilta motoristeiltä, jotka eivät ole katsastuttaneet pyöriään, autonrenkaan käytön riskeista tai muista muutoksista niin suurin riskitekijä on ollut viranomainen. Lähinnä poliisi. Silti eivät ole merkityttäneet rengastietoa. Jonain päivänä hyväksymätön rengasasennus voi tulla kalliiksi. Esimerkiksi onnettomuus on tapahtunut ja rengasasiaan tarraudutaan ottamatta huomioon muita vaikuttavia seikkoja. Lisäksi voi tulla esiin vakuutusyhtion mielenkiinto korvauksen maksamisen hylkäämisestä jos osoittautuu että pyörään on tehty hyväksymättömiä muutoksia.

Miten ulkomailla
Omalla kohdalla arvioisin että ei kannata lähteä autonrengasvarustuksella Saksaan. Siellä ollaan puritaaneja ja vaikka pystyisin osoittamaan paperilla että asia on hyväksytty EU-alueella Suomessa, saattaisi, kuitenkin käydä niin että matka keskeytyy. Tätä riskiä en aio ottaa. Pohjoismaat saavat riittää. Olen pääosan Euroopan valtioista kiertänyt moottoripyörällä ja vähän autollakin niin ei ole isompaa hinkua enää. Myös lukuisat työ- ja poliittiset matkani ovat suuntautuneet eri puolille Eurooppaa että sikäli on nähty Amsterdamin punaiset lyhdyt sun muut kirkonkylät.

Oletetut vaaratekijät
Minulle on selitetty että auton rengas on kovempaa kumia kuin mp-kumi. Varsinaisesti en ole mitannut. (Asiaa voi mitata vaan en ole saanut sellaista laitetta käyttööni.) Kertooko kumin kovuus kumin pidosta? Missä olosuhteissa, ilman lämpötila, tien pinnan laatu, kosteus ja lämpötila, renkaan lämpötila, ym. Ehkä vaikuttaa tähänkin renkaaseen mutta vastakkaista näyttöä en ole saanut ja pystyssä olen pysynyt. Yli 40000 kilometriä takana auton renkaalla ja vasta kolmas menossa. Alkuperäiskumia, jota kokoa valmistaa koko maailmassa, tietääkseni, vain kaksi valmistajaa, voi olla näppinsä asiassa. Tiedä en. Kalliita ovat eivätkä kestä ajollani yhtä suvea. Toinen ero mp-renkaan ja auton renkaan välillä on kulutuspinnan vahvuus jota mp-kumissa ole kuin noin puolet tai kaksi kolmannesta auton renkaan kuviosyvyydestä.

Useampi pyörä
Tällä hetkellä kirjoillani on enää kaksi pyörää joissa on auton renkaita nimenomaan takapyörissä. Olen kirjauttanut viranomaistoimena molempien pyörien rengastiedot Traficomin tiedostoihin. Katsastuksen kautta. Eikö tämä seikka jo kerro suoraan että lainsäädännössä on joko virhe tai ajatus on ollut se että asia on ihan ookoo. Vai onko ollut niin hupsu oletus että "ristiinnainti" on mahdottomuus. Sen tiedän että moottoripyörän rengas, eräissä kokoluokissa, ei sovi auton vanteelle. Mutta toisinpäin sopii. Kokemukseni mukaan. Kaikki motoristit tietänevät että sisärenkaallisille vanteille on eri mitoitus kuin sisärenkaattomille. Myös muita ehtoja on. Niistä voisin kirjoittaa oman juttunsa. (On pinnavanteita useampaa tyyppiä, valuvanteita ja, vähemmistössä, niitä muita.)

Sitten kun kaadun tai kolaroin
Motoristille ei, ehkä, ihan arkisimpia asioita ole tapaturmat. Ei ainakaan niissä porukoissa ja järjestäytyneissä jengeissä ja kerhoissa joissa olen ollut tai olen edelleen jäsenenä, ilmennyt erityistä vastustusta autonrengasasiaan. Mielenkiintoa kyllä. Mutta veikkaanpa, jos vaikka kolaroin ja tapahtuu vammautumista niin lehdistö, jos saa tietoa, kyllä tulee huomioimaan rengasasian. Se voi aiheuttaa keskustelua autonrengasasiasta. Tosin kukaan ei ole ollut asiasta kiinnostunut. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan...

22. huhtikuuta 2020. Samana päivänä auton renkaiden käyttö kuvan moottoripyörässäni sallittiin ja merkittiin Traficomin tiedostoon.

Koeajokausi

Ajoin kaksi suvea "kokeeksi" ilman katsastusta. Kun vaikutti hyvältä niin hain virallisen tiedon rekisteröintitodistukseen.

Sitä että tämän toimeni jälkeen auton renkaan käyttö moottoripyörässä olisi yleisesti sallittua. Asia pitää todentaa tapauskohtaisesti mutta aina voi viitata aiempiin toimiin. Kuten tähän. Ennakkotapaus, olkaa hyvä.

Traficomin tiedostot

Sen ylläpidosta minulla ei ole muuta tietoa kuin että siihen on lukuoikeus. Se että mitä viran- tai toimenhaltijat sinne kirjoittavat ovat näkyvissä ja siitä olen tyytyväinen. Jos haluaa muutosta tietoihin niin pitää hakea lupa Traficomilta.

 

Vähän perehtyneitä
Huomasin, aikanaan, poliittisella urallani ja varsinkin Liikenneturvan hallintoneuvostossa istuessani, että monilla liikennealan ammattilaisista on hyvin vähän tietoa moottoripyöräilystä ja siihen liittyvistä asioista. Tyypillistä myös on että katsastuskonttorilla asioidessani siellä ollaan sormi suussa kun tulee kaksipyöräisistä puhe. Katsastushenkilökunnalla ei ole aina edes moottoripyörän ajoon vaadittavaa ajokorttia. Sellaista pitäisi vaatia alan ammattilaisilta jotka tähän toimeen ovat alistettuina. Onneksi ovat omat motoristien instituutiot kuten MMAF, Smoto ja Moottoriliitto. Euroopan alueella Fema jossa olen ollut kuultavana. (Olin aikanaan ideoimassa Fem:n ja Eman yhdistymistä Luxembourgissa.) Tosin Moottoriliitto ei kiinnitä ihmeemmin huomiota tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen asioista. Tosin, viime aikoina, maantiemotoristit, kuten Smoto, ovat lähentyneet kilpailupuolen suuntaan eli Moottoriliiton kanssa. Tässä asiassa, osittain, historia toistaa itseään. Toivottavasti molemmat kunnioittavat toistensa agendaa eikä vain ole peesaamassa. Hieman olen epäluuloinen.

Poliisien osaaminen

Kaipaan Liikkuvaa Poliisia takaisin. Heidän kanssaan asiat olivat selviä ja asiointi tapahtui ilman isompia kinoja tai mielenliikkeitä. Sittemmin kun LP lakkautettiin niin homma sälytettiin tavan poliiseille. Edes ns. moottoripyöräpoliisien tietotaito ei ole aivan ajan tasalla. Olen saanut peruutetuksi perusteettomasta syystä saamiani sakkoja. Mutta aikaa, osin rahaakin, siihen menee.

 

Moottoripyörien rakentelu

Aihe joka jakautuu monenlaiseen suuntaan. On chopperien rakentelua, kilpapyörämäistä virittelyä katupyörään, matkapyörien varustelua, matkaenduroita, vanhojen entisöintiä ja kuinka monia muita tapoja puuhata moottoripyörien kanssa onkaan. Harva hallitsee koko kenttää ja niihin liittyviä lakeja ja säännöksiä. Itse niihin tutustuin perusteellisesti. Olen nähnyt rakenneltuja moottoripyöriä liikenteessä ja todennut, oppimani perusteella, että ei täytä kaikkia vaatimuksia. Toisaalta, miksi vaivautua kun kukaan ei vaadi tai valvo. Vastuu onkin siis kuljettajalla vasta silloin jos jotain sattuu. Sentään tuttavapiirissäni on huomioitu että muunneltu pyörä pitää olla liikennekelpoinen ja katsastuksessa hyväksytty.

Asia tuli vastaan
Sattui niin kivasti että kävi lapsuudentuttu, nykyinen poliisi, samaan pubiin missä jo aikaa kulutin. Tuli morjestamaan ja kippisteltyämme ja hyvät päivät vaihdettuamme jossain vaiheessa tuli moottoripyöräily puheeksi sillä nuoruudessaan hän oli sitä harrastanut myös. Sittemmin, perheydyttyään, asiasta luopunut. Kyseli että vieläkö minä prätkien kanssa häärään. Myönsin näin olevan. Piti sitten kertoa että millaisilla pyörillä ajelen. Kerroin, muun jutustelun ohella, että käytän takarenkaana auton kumia. Hän tokaisi siihen että laitonta. Kerroin että ei ole sellaista kieltoa olemassa. Sanoi että hän ottaa selvää. Puhuimme sitten muista asioista vielä tuopillisten mittaiset tovit. Odottelen soittoaan asiasta. Nyt on muutama viikko mennyt. Joko asia on unohtunut tai sitten hän on huomannut että siihen ei tarvitsekaan kommentoida. Omaan elämääni tai moottoripyöräilyyni tulee tuskin vaikuttamaan. Minulla asiat ovat kunnossa ja kaikin puolin laillisesti. Pidän tärkeänä että omat pyöräni täyttävät lain minimivaatimukset aina. Itsekin ajan aina selvinpäin.

Ympäristötekijät
Motoristit yleensä tai aivan satunnaiset henkilöt joskus puuttuvat pyöräni rengastukseen. Tietämättömyyttä tuntuu olevan kovasti. Kysyvät että enkö pelkää poliisitoimista kilven viemistä ja sakkoa. Joillekin tulee oikein väittämistarve asian tiimoilta ja kohta hermostuminen. Olen, nyttemmin, pitänyt lompakossa kopioita pyörieni rekisteriotteista ja niissä on selvästi maininta rengaskoosta ja vaihtoehtoisesta rengastyypistä. No, kopio voi olla väärennös, mutta on myös auttanut. Monta muutakin muutosta olen tehnyt mutta eri pyöriin. Suomen ensimmäinen sähkömoottoripyörä, osin, oli suotu minulle valmistettavaksi. Kuten seuraavakin. Toinen niistä on katukelpoinen, toinen kisakäyttöön valmistettu.

Muiden kysymyksiä
Auton rengas kaksipyöräisessä moottoripyörässä herättää kysymyksiä. Yleisin on että miten ajan kaarretta? Sanon että normaalisti. Niin, mutta miten sillä kallistetaan? Normaalisti, sanon. Heti tulee päätelmä että sehän menee sitten renkaan kulman varassa. No, ei sitäkään vaan kulutuspinta on tietä vasten. Seuraava on yleensä ihmettely että miten niin? Kerron että pyörän paino ja kaarteessa syntyvä, fysiikan terminä tunnettu, keskihakuvoima kääntää kulutuspinnan tietä vasten. Sitten tulee ihmetys että voiko niin matalalla rengaspaineella ajaa? Vastaan että ilmanpainetta on liki 2,5 baaria että rengas pysyy jämäkkänä. Sitten tulee vastakysymys että miten se sitten voi olla kulutuspinta tietä vasten? Kerron että juurihan minä vastasin. Onhan se kulutuspinta autossakin tietä vasten vaikka ajetaan jyrkkää mutkaa. Vyörenkaan ominaisuus on sellainen. Vannekoko 16 tuumaa ja 205 on leveys.

Ihan toinen asia: satunnaiset ihmissuhteet
Kuljen mielelläni oman kerhoni Kerholiivit ylläni. Osalle "hyvistä kansalaisista" se on, havainnoistani päätellen, iljetys ja olen siitä syystä saanut mainintoja matkan päästä huuteluna. Joko en reagoi mitenkään tai, tilanteesta riippuen, käynyt kysymässä että miksi. Vastausta en ole saanut. Paitsi heiton että itsehän tiedät! Mitähän pitäisi tietää? Arvaan kyllä mutta lainrikkojaa minusta ei saa.
Toinen ryhmä on se joka haluaa tulla liki iholle ja ovat yltiöystävällisiä. Yleensä humalaisia tai wannabe-motoristejä joilla moottoripyörän hankinta siintää jossain, toistaiseksi, tavoittamattomissa. Jotkut, jopa, kyselevät että mitenkä "bisnekset" sujuvat? Vastaan että olen eläkkeellä. Teinit vain vilkaisevat ja ovat omissa oloissaan, jos mahdollista, kääntävät selkänsä. Naisista jotkut kiertävät kaukaa mutta suurin osa on ihan mukavia ja pubissa tai ravintolassa saa heistä juttukavereita. Ovat kiinnostuneita mutta kyllästyvät heti kun kerron olleeni mp-järjestöasioissa. En siis ole kuin joku elokuvan maankiertäjä "Bronson" jolla on aina jotain jännää menossa. Pitäisiköhän keksiä itselle jonkunlainen "sivuminä"? Vaan en taida siksi ostaa H-D:tä. No, katsotaan jos ikää riittää.

Pubeissa kaupungilla kerholiivit päällä
Riippuu, osittain, että missä pubissa. Pääosin henkilökunta suhtautuu normaalisti tai, jopa, ystävällisesti. Toki minulla on Tampereella vakiopubeja ja ravintoloita joihin omaan asiakaskortin eli nauttimani mieto olut ja ruoka maksaa minulle vähemmän kuin tavan tallaajalle. Yksin istuessani usein minulle huudellaan lähipöydästä että tule tänne. Jostain siihen sitten ilmestyy tuopillinen ja joskus toinenkin. Mukavaahan on se ja säästän rahaa. Juttuakin riittää. Toki löytyy minulta tumma puku ja muita, huomiota ei-herättäviä kamppeita. Riippuu ihan kohteesta ja fiiliksestä miten milloinkin pukeudun. Jos olisin noin 30 - 40 vuotta nuorempi ja samalla egolla liikkeellä niin saattaisin saada turpiin. Mutta nykyään en saa. Toisaalta: Tampereella yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat suhtautuvat, itsellekin yllätyksekseni, mielenkiinnolla persoonaani. On ollut pitkiä keskusteluja. Voi olla että ovat vain uteliaita ja heidän ympyröissään tuskin pyörii pitkätukkaisia motoristeja viljalti.

Vakiopubit
Kesäkaudella eli toukokuun alku - syyskuun loppu -välillä en paikallisissa juuri käy mutta talviajalla poikkeilen, muiden asioimisten ohella, muunmuassa Vanhassa Montussa, Hovipojassa kun se on torilla bussipysäkin vieressä, Tampereen Teatteriravintolassa (Nyt rakennus on remontissa), Multisillan pubissa usein ja joskus myös Sääksvillessä, päiväkaljoilla koska siellä käy myös ikäisiäni motoristituttuja sekä, satunnaisesti, muissakin lähiöiden ja keskustan pubeissa varsinkin jos on bändejä esiintymässä. Koivistonkylässä on baari joka oli hyvä ja siellä oli bändi-iltoja mutta omistaja vaihtui ja siellä seurataan enää vain urheilua ja kanta-asiakkaat Tapparatakki, tms. päällään eivät suvaitse satunnaista kävijää juttukaverikseen. Kantiskortit löytyy lähes kaikkiin mainittuihin käyntikohteisiin. En aiheuta häiriöitä itse ja seurassani, toisinaan, tulee tuttaviani ja, jos hyvin käy, myös ystäviä. Pispalan Pulterissa käyn mielikseni syömässä. Siitä harjun yli ja alas pitkiä portaita jotka johtavat liki musiikkipubi Kujakollin ovelle. Juttu vaikuttaa siltä että pörrään ahkerasti kylillä mutta ei pidä paikkaansa vaan paikat ovat tulleet tutuiksi kymmenien vuosien aikana. Osa jo seitkytluvun loppupuolella vaikka olen kotoisin noin 40 kilometriä metsään päin. Vettä, Näsijärveä myöden, matka puolittuisi. Vanhassa Montussa on soolo- että bändikeikkoja kuten 2.11. Kadun Kaswatti joka esittää Irwinin biisejä antaumuksella.

Kerhojen tarjonta
Asuinalueellani tai sen lähistöllä alle viiden kilometrin säteellä, on moottoripyöräkerhojen toimitiloja. Yleensä niissä on myös yleisempi tila jossa voi tavata tuttuja ja uusiakin ihmisiä. Mukavaa on samanhenkisten kanssa sanailla vaikka muisteluksi se usein, ikäisilläni, tahtoo mennä. Toisinaan niissäkin on bändi-iltoja, ruokaa ja juomaa. Saunakin on monella kerholla käytössä. Kuten omallanikin eli LCR-mc.

Vaaraton
Kohta seitsemänkymppinen eläkeläisukko kun pyörii kylillä niin tulee kommentteja iästä. Lähinnä kölleiltä mutta myös pukumiehiltä. Hepä ovatkin tarkkoja kunniastaan. Olenkin ottanut haasteena ja ryhtynyt jutulle. Yllättyvät että kykenen älykkääseen keskusteluun. Herra ja oppinuthan minäkin olen. Vaikka kamppeet ovat hieman toiset. Ulkonäkö kun voi pettää. Pukumiehissä on myös mulkkuja joille ei voi oikein mitään. Eivät usko puhetta enkä nyrkkiä halua, hygieniasyistä, tarjota. Vaihdan pöytää tai baaria.

Että hyvin menee
Kieltämättä, näin rospuuttoaikana, kun moottoripyöräily ei onnistu, on vapaa-ajan ongelmia. Pub tulee helposti mieleen ajan- ja rahankulukkeena. Aina ei jaksa olla Verstaallakaan eikä Kerholla. Kotonakin viihdyn, melkein pelottaa, että niinkin paljon. Läppäri sylissä ja netti auki. Kuten just nyt.

Jää keikka väliin
Olisi Mauri Moog Konttisen keikka Tampereella Aikalisässä la. 26. päivä eli huomenna tätä kirjoittaessani. Sen sijaan olenkin kutsuttu Uudellemaalle erään motoristiporukan yhteiseen viikonlopun viettoon. Ohjelmassa elokuva, ruokailu, illanvietto saunomisineen ja paljon keskusteluja ja muisteluksia mp-reissuista ympäriinsä. Sunnuntaina, iltapäivällä kotiappäin.

Illanvietto vietetty
Jäi, jopa, muistikuvia tapahtumista. Elokuvasta en ihan kauheasti perustanut. Hevi-reissun jatko-osa. Mutta kuluipa siinä aikaa ja tarjoiluakin teatterissa oli. Yksityistilaisuus kyseessä. Päivä ja sitä seuraavat tunnit sunnnuntaiaamuun menivätkin jutustellessa ja viihtyessä. Ruokaa ja juomaa oli riittävästi ja tukeva aamiainen.

Dacia Logan Van pikkupakettiauton katsastus

 

En tällä kertaa itse
Vein siis tuttuun autohuoltoon jossa katsoivat mitä vikoja saattaa olla. Olihan niitä: yksi väljä ohjauksen raidetangon pallonivel joka vaihdettiin uuteen ja takajarrut puolsivat. Kallistuksenvaimentimen pään kumihela oli jonnekin kadonnut ja sen puute piti kolinaa töyssyisellä tiellä. Lisäksi puutteita valaisinlaitteissa kuten takasumuvalo pimeänä. Ne oli nopeasti kunnostettu. Itse vaihdoin äärivalon pikkupolttimon. Niitä pikkupolttimoita pitää ostaa muutama varastoon. Vien laitteen perjantaiaamusta tutulle katsastusasemalle ja saanevat aikaan hyväksynnän tai hylkäyksen. Joskushan vika voi huoltoliikkeelläkin jäädä huomaamatta. Kotimatkalla pikkupaku tuntui ohjaukseltaan jokseenkin jämäkältä. Myöhemmin kävin Kerholla reilun 20 kilometrin päässä ja totesin että kulku moottoritiellä oli varsin leppoista.

Päästöarvot
Katsastuksessa katsovat ne myös. Ei saa savuttaa eikä tuottaa nokipölyä. Siihen on lääke: ajan moottoritietä Helsingin suuntaan kymmenkunta kilometriä niin että on vauhtia sallittu satakaksikymmentä kilometriä tunnissa pikkuvaihteella niin että kone käy täysillä kierroksilla ja riittävän kuumana. Sen jälkeen pakokaasut kelpaavat katsastajalle.

Ajoa on ollut
Lähentelee hiljokseen 170000 kilometrin suoritusmatkaa. Pääosin olen tehnyt huollot itse mutta kaikkea tarpeellista ei itselläni ole. Nytkin tarvittiin laitetta jolla etupyörien suuntaus varmistettiin huoltoliikkeessä pallonivelen vaihdon yhteydessä. Parisataa valtakunnan ecua siihen vajosi. Kyllä oli hyvä ajaa eikä keulasta kuulunut klonksetta ja kolinaa. Kallisteluvaimentimen päässä oleva kumiosa oli murentunut ja pudonnut. Sen tilalle uusi kumiosa.

Torstaina ja perjantaina
Jatkoa seuraa kun olen "leimalla" käynyt. Nyt lähden joka torstaiseen Kerhoni kerhoiltaan. Viikonloppu kuluu kavereiden kanssa jossain Uudellamaalla. Kohtapuoliin ovat myös Kerhoni vuosikokous, halloween ja pikkujoulut hieman myöhemmin. Kävin Sääksjärven katsastusasemalla näyttämässä auton paperit ja itse auton. Toiveet korkealla. 

Katsastus
Tuli hylkäys ja korjauskehotus. Olisin voinut itsekin korjata ja säästää muutaman kympin. Sen sijaan tarjosin korjausta Sääksjärven Nesteen autokorjaamolle. Pikkujuttu heille ja saivat osatkin edullisesti. Nyt vein 28.10. uudelleen konttorille. Takajarru oli parempi vaikka pieni ero olikin puolten välillä. Pitänee vasemman jarrusylinterin toimintaa herkistää. Muut korjatut kohteet olivat kelvollisesti korjattu. Samalla kun laitan talvirenkaat alle niin tulee tuo jarrun ero katsottua kuntoon.

Jälkitarkastus
Jarrut riittävän hyvät, osavaihdot todettu tapahtuneeksi ja muutenkin vaikutti siltä että homma on kunnossa. Leima tuli. Poikkesin ja palkitsin itseni katsastuskaljalla Sääksjärveläisessä pubissa. Tapasin tuttuja ja motoristikaverinkin. Hyvä päivä tänään.

Voisi vaihtaakin autoa
Toisaalta, turhaa rahanmenoa ja vanha vehje toimii ja liikkuu. Muutoin ei pakettiautoa tarvittaisi kuin mökkiasioihin. Siellä on pysyvä pieni remontti koko ajan menossa. Viimeksi huussiremppaa ja muutama muukin toimenpide on kiikarissa. Sekä normaali ylläpito. Jossain kuistilla puu mätänee ja se pitää korjata, klapeja kuskata, pihahommia, räystäskourujen puhdistusta ja sellaista pikkupuuhaa niin ei tule aika pitkäksi. Jollei muuta niin maalattavaa vaikuttaa olevan tarjolla aina.

Uusi, melkein samanlainen
Hinta on kaksinkertaistunut. Uutena, vuonna 2009, tämä pakettiauto maksoi tasan kymppitonnin ja nyt samanlainen tuplasti enemmän. Se laittaa harkitsemaan. Vetokoukku laitettiin jälkeenpäin huollon yhteydessä. Tyytyväinen laatuun vaan kyllä ikä jo painaa. Vielä ei katsastushenkilö ole raportoinut ruostevaurioista.

Varaosien tarve
Varaosia on kulunut: kaksi raidetangon niveltä, yksi alapallonivel, etujarrupaloja vaihdettu kaksi kertaa, yksi vetonivelen suojakumi (Sen vaihtotyö oli kallein ajoneuvon historiassa. Useamman satasen kun vika ilmeni Mökillä ollessa niin en pystynyt itse hoitamaan hommaa vaan piti viedä merkkihuoltoon.), valojen polttimoita, rengaskertoja muutama ja tuulilasikorjauksia kiveniskemien vuoksi pari. Huollot mukaan lukien laskua ei ole tullut kuin reilut kolme tonnia auton tähänastisessa huoltamisessa ja korjaamisessa. Useimmiten olen huollot ja korjaukset tehnyt itse. Öljyt ja suodattimet olen hankkinut, useimmiten, Tesoman Autotarvikkeesta.

Tämä ei ole tärkeää
Lähinnä kirjoitan itselleni muistiinpanoja. Internet muistaa...

California 1400 GTS 60.000 kilometrin huolto jatkuu

 

Vaikka jutun otsikko on sama mutta suunnittelu ja duuni jatkuvat
Juttuun tulee jatkoa asianomaisiin kohteisiin ja uusia kohteitakin voi tulla eli tiedonjanoisten pitää hieman rullata blogitekstiä alaspäin löytääkseen lisää ilmaisuani. 1400 Guzzien omistajia lienee useampia. Sekä varoitukseksi sellaisen himoitsemisesta. Jämäkkä laitehan tämä on. Tykkään ajettavuudestaan.

Aiempaa suunnittelua
Edellisessä jutussa kävin läpi yleisesti vielä tekemättömiä huoltojuttuja.

Takapyörän irrotus
Syynä vanteen kunnostus. Sitä varten pitää takapyörä irrottaa. Se ei ole kummoinenkaan homma kunhan pyörän saa nostettua sen verran korkealle että takapyörän voi pujottaa lokasuojan alta pois. Käytän kahta pientä suuntaisnostinta.

Renkaanvaihdon yhteydessä
Joka kerta pitää pestä ja voidella vetourakot, tarkistaa vaimenninkumien kunto ja o-renkaiden kunto. Jos ei niin vetourakot kuluvat ja syntyy iskurasituksia jotka voimistavat voimansiirtolinjan kulumista. Kärsijöihin kuuluvat, uritusten ohella, kardaani urineen ja ristikoineen, vaihdelaatikon ulostuloakseli, vaihteiston hammaspyörät ja laakerit sekä kytkin akseleineen.

Aikaa kuluu
Hiljokseen, selkääni säästellen, purin takapyörää pois parisen tuntia. Kerhoilta on torstaisin niin porukkaa tuli Kerholle ja huutelivat kohta kahville yläkerran ravintolaan. Keksejäkin olivat laittaneet tarjolle. Energiaa olikin kulunut niin pikku suolenlataus oli kohdallaan. Itselläni oli eväänä kotimaisia kauden omenoita. Nautin ne myöhemmin.

Kerholla lattialla
Koska pyörä on siellä talvijemmassa ja Verstaallani on nostin varattu ja muutenkin ahdasta niin Kerhon lattiatasolla on tilaa juuri sen verran että voi takapyörän irrottaa viemättä muilta tarpeellista talvisäilytystilaa. Itselläni on Kerholla enää vain kaksi pyörää: California 1400 GTS ja California 1000 Adamant Trike. Eli ne pyörät joilla eniten ajan. 1400:lla tuli menneelle suvelle hieman yli kymmenentuhatta ja C. Adamantille noin 3000 kilometriä. Eli monen menneen vuoden normi määrä. Kolmekymppisenä "aviottomana ja maattomana köllinä" saattoi tulla vuoteen yli 30000 kilometriä. Ajoin sekä kesät että talvet. Asustelin joskus Rautavaaralla ja kävin viikonloppuisin Turussa kun oli erään yhdistyksen kokouksia ja muita, kosteahkoja, menoja. Parikymppinen pakkanen on helppoa poutaa mutta nollasää ja alijäähtynyt vesisade on haastavaa. Silloin oli kaksi käyttöpyörää talviajoihin: 650 Tutto Terrano ja 750 NTX. Guzzin ketteriä pikkuenduroita.

Pikku purkua
Toimenpide on yksinkertainen. Vasen sivulaukku pitää ottaa irti sekä vasen iskunvaimennin että saa jarrusatulan ja siihen liittyvän jarrukilven irti kun taka-akseli on vedetty pois. Takanavan vasen akseliholkki vedetään pois tiivisteestään. Vasen äänenvaimennin on irrotettava kiinnikkeestään, kolme ruuvia auki ja äänenvaimennin kääntyy vasemmalle ja alaviistoon joka riittää siihen että saa taka-akselin vedettyä pois paikoiltaan.

Takanavan vetokytkin
Sen kanssa pitää olla tarkkana ettei se irtoa kumivaimentimesta vaan tulee samaa matkaa takanavan kanssa. Jos käy niin että pyörännavan vetokytkin lipsahtaa pois paikaltaan ei auta kuin koota takanapa ja perävaihde yhteen uudelleen akselin kera. Ai, mistäkö tiedän...

Takapyörä pujotellaan pois
Peräpää pitää olla sen verran korkealla että takapyörä mahtuu kallellaan kulkemaan takalokasuojan oikealta puolen pois. Pyörässä on hieman vakiomallia pidempi lokasuoja. Peräpäähän, kun pyörä oli uusi, tein jatko-osan ja uuden kilpitelineen sillä olin muilta 1400:sen omistajilta kuullut että pyörä tahrii takapäänsä helposti. Muutakin tuli tehtyä: siirsin astinlaudat uuteen asentoon että ergonomia toteutuu. Ohjaustanko vaihtui myös. Isoin pleksi sisältyi kauppahintaan mutta mallikohtaiset sivulaukut ostin vasta pari vuotta myöhemmin ja tein niiden suojaksi itse kaatumaraudat. Ovat olleet jo tarpeen. Kaatuminen tapahtui paikoiltaan.

Tuplanostimet
Kaksi suuntaisnostinta: etummainen astinlautojen kohdalla missä runko on leveimmillään tukevuuden vuoksi ja toinen nostaa takahaarukan poikkiputkesta. Etummainen nostin hoitaa pyörän pystyssä pysymisen ja takimmainen takahaarukan nostamisen niin että takapyörän saa pois.

Takavanteen kunnostus
Siitä tulee lisää tietoa kunhan siihen asti pääsen. Takarengasta en irroita vanteelta. Viat ovat pääasiassa vanteessa ja vanteen puolissa sekä vähäisesti navassa. Jos ovat. Kiveniskemät ovat aiheuttaneet kyseiset vauriot maalipintaan. Takanapa vaikuttaa siistikuntoiselta. Pesu paljastaa. Kunnostuksen teen näin alkutalvesta että mahdolliset maalipinnan korjaukset ehtivät kuivua kunnolla ja voin suorittaa ennen kevättä perusteellisen vahauksen takapyörän mustaksi maalatuille osille.

Homman aloitusasetelma. Uusi nostin ekassa hommassaan. Noin 30 senttiä riittää.

 

Kuvissa näkyy

Tietenkin nostimet joista etummainen on ollut matkassa parikymmentä vuotta ja takimmainen on uusi. Se piti voidella hyvin sillä näissä on siinä asiassa säästetty. Missä lie vinkuintiassa tehdyt. Etummaisessa on varmistin eli puikkorautaa voi siirtää nostokorkeuden lukitsemiseksi reiästä reikään. Ei se kierre periksi anna eikä pyöri itsekseen. Vai pitäisikö epäillä nostokierteen kuntoa? Takimmaisen nostimen väitetään nostavan jopa 500 kg.

Takapyörän viereisessä nostimessa on sivuilla kiinnityskorvakkeet. Betonilattiallakin niistä on apua koska vakauttavat melkoisesti jos vahingossa tai mutteria vääntämällä aiheuttaa pitkittäisliikettä. Nosto tapahtui edessä astinlautojen kohdalta ja takana takahaarukan poikkiputkesta. Tämän pyörän rakenteet ovat varsin järeitä ja painoakin neljänsadan kilon liki. Vasemman äänenvaimentimen ja takarenkaan välissä on led-toiminen sumuvalo. Osin omavalmiste. Myös kaatumaraudat, edessä ja takana, ovat omaa valmistetta. Takakaatumarauta on yhtä osaa ja kiertää ympäri pyörän takaosan. Etukaatumaraudat ovat California 3-mallin raudat mutta ylösalaisin. Calista tein kolmipyöräisen niin se ei kaipaa rautojaan. Tässä vielä tekemättömänä muualla kuin suunnitelmissa.

Vasen sivulaukku ja äänenvaimennin

Se ja oikeanpuolimmainen myös, mutta myöhemmin, pitää irrottaa lisätoimien vuoksi. Äänenvaimenninta ei tarvitse ottaa pois vaan irrottaa kolme ruuvia kannattimestaan niin se kääntyy riittävästi sivuun että taka-akselin saa vedettyä pois. Pakokäyrän ja äänenvaimetimen välissä on taipuisa rakenne.

Taka-akseli, vasemman puolen holkki, aluslaatta ja mutteri. Hyvässä suojavoiteessa.

 

Holkit ja akseli

Akseli on alunperin niin päin että sen mutteri on vasemmalla takaa katsoen ja on melko syvässä upotuksessa eli tarvitsee erikoisavaimen ja oikealta puolen äänevaimentimen osittaisen irrotuksen että akselin saa pois. Taannoin käänsin akselin toisinpäin eli mutteri tulee perävaihteen kylkeen ja on kokonaan näkyvissä. Ei se kaunista ole mutta helppo avata ja kiristää. Saa nähdä kuka huomauttaa aiheesta ensin. Lisäksi kuusiokoloavain istuu akselin toiseen päähän hyvin. Toki, nyt, joutuu löysäämään vasemman äänenvaimentimen irti osittain.  

 

Puhtaus ja voiteleminen

Pesu ja voitelu ennen takaisin asennusta kaikille näkyviin tuleville osille ja pinnoille.

Holkki tekee hommiaan takanavan huulitiivisteen sisällä eli huulitiiviste tiivistyy holkkiin. Siksi pitää olla lievä voitelu ettei tiiviste kulu ennenaikaisesti. Kuluminen voi vaikuttaa laakereihin ja tiivisteihin siten että niihin pääsee kosteutta ja likaa sillä niissä on vain pölysuojat jotka nekin kuluvat. Jossain vaiheessa pitää tehdä tiivisteiden vaihto. Pesen akselin ja levitän sen pintaan ohuelti vaseliinia. Se estää hapettumisen ja ruostumisen eli jatkossa akselin saa pois varsin helposti. Ruostuminen ja muu hapettuminen jumittaa. Akseli ja sen holkit ovat sinkittyjä mutta niiden kestoikä, voitelematta, voi olla vain muutamia vuosia. Riippuu olosuhteista. Ulkona säilyttäminen on mopon turma pitkällä aikavälillä. Vähän ajetuilla mutta ikääntyneillä pyörillä ruostuminen on valitettavan yleistä.

 

Perävaihde kun pyörä on irrotettu. Nyt kun osat ovat hyvin näkyvisssä niin pesen ja vahaan.

 

Vasen iskunvaimennin ja jarrusatula irrotettuina. Pestävää riittää.

 

Pesua varten

Pitää hankkia iso vati tai muu laakea astia ja muovikelmua sillä Kerhon väki tykkää siististä lattiasta. Minäkin tykkään sillä kontatessani ja maatessani lattialämmitteisellä betonilattialla eivät vaatteeni tahriutuneet. Jäsenillä on velvollisuus kerhotilan siivoukseen. Maksan mielelläni siististä ympäristöstä ja osallistun myös ylläpitoon.

Vain harvat Kerholla

Muutama jäsen huoltaa ja osa korjatakin omat pyöränsä. Muut eivät ihmeemmin vaivaudu. Joko ajaminen jää muutamaan tuhanteen kilometriin per suvi tai sitten on pörssi niin kunnossa että voi seisottaa pyörää huoltoliikkeen talvisäilössä ja hakea sen keväällä ajoon. Tapansa kullakin. Mutta heillä onkin vaivattomia ja varmatoimisia amerikanpyöriä. Jotkin pyörät eivät ole liikahtaneet suven aikana milliäkään. (Yhteen Kerhon hallitus oli laittanut järeän ketjulukon maksamattomien jäsen- ja säilytysmaksujen perimiseksi. Nyt lukko on poissa. Kerholla on myös palvelu: ulkopuoliset voivat tuoda pyöriään talvisäilytykseen kohtuullisella hinnalla.)

Pakoputket ja äänenvaimentimet

Pakokäyrät ovat kaksikerroksiset. Eivät ole kromattuja vaan ruostumatonta terästä. Naarmut voi hioa putkista ja vaimentimista tahnalla piiloon jos niitä syntyy.

 

Perävaihteen vetourakko. Muovikehää pitää hieman varoa ettei hajoa. Toimittaa kurasuojan tehtävää. Vaseliini vaihtuu uuteen.

 

Mahdollinen toimi

Perävaihteen öljynvaihto on näin mahdollinen. (GL5-öljyä +molybdeenisulfidi tai RVS.) Sitä kun ei voi tehdä ellei takapyörää irroita. Täyttöproppu kun on pyörännavan puolella. Näkyy yllä kuvassa puoli kolmen kohdilla. Öljy ei paljon maksa mutta peräremontti ei jääne tuhannesta eurosta paljon auki. Säännöllinen öljynvaihto pitää hammaspyörät, akselit, tiivisteet ja laakerit kunnossa. Vaihtoväli 50000 kilometriä. Mutta voi sen puolittaa.

Lievää vähäisempää öljyvuotoa

Kardaanin ja perävaihteen sauman paperitiiviste hieman falskaa koska savinen pinta on tummunut sauman takaa. Ei aiheuta toimenpiteitä toistaiseksi. Paperitiivisteillä on sellainen tapa. Takanavan vetourakko, sen sijaan, on hyvissä voiteissa. Sekin on hieman tahrannut ympäristöään. Siitä ei ole kummenpaa haittaa. Ylimääräinen rasva pois ja hieman uutta vaseliiniä vetouriin.

 

Pesuvati

Pitänee käydä ostamassa isohko, matalalaitainen allas pesuhommia varten. Silloin kun pyörä on "nipussa" näihin takahaarukan kohteisiin on vaikea ulottua siistimistarkoituksessa. Nyt on tilaisuus puhdistaa kohteita.

 

Takanavan puoleinen vetourakko ja kuminen sysäyksenvaimennin vaalean laipan vasemmalla puolen näkymättömissä.

 

Haittamahdollisuus

Navan vetourakon juuressa on tiivisterengas. Olisi huono asia jos laipan takana olevaan kumivaimentimeen pääsee rasvaa. Saattaa vaikuttaa haitallisesti vaimenninkumien kuntoon, kestoon ja ominaisuuksiin. 

 

Laakerivika jos ilmenee

Kulunut laakeri vetourakon keskiössä ei ulospäin oirehdi mutta kuluminen alkaa. Sen havaitsee, kun purkaa, että metallipurua on ympäriinsä. Samalla menee kaikki laakerit vaihtoon ja molemmat uraholkit vaihtoon. Jos pahaksi pääsee. Muutama tapaus tullut vastaan.

 

Takapyörän jarrun puoli jossa abs-signaalikehä. Rengas on tavallinen auton kumi.

 

Jarrulevyn irrotus

Sen asennon, kuten myös abs-levyn aseman merkitsen. Ihan vain varoiksi. jarrulevyn ja abs-kehän poisto helpottaa vanteen maalipinnan kunnostusta. Jarrulevy on ruostumatonta terästä. Sen irrottaminen on hieman hankalaa sillä ruuvit ovat liimattu kierteisiinsä ja melko suurella momentilla. Niiden avaamiseen on menetelmä. Pelkkä vääntäminen vain rikkoo ruuvien kannat. Loppujen lopuksi ei jarrulevyä tarvinnut irrottaa. Vain abs-kehän irrotin niin tuli puhdasta. Tiski- ja hammasharja toimivat.

 

Takapyörän laakerit

Niitä on neljä kappaletta. Osa on sysäyksenvaimentimessa ja loput takanavassa. Teen tarkastuksen ettei ole välyksiä, karheutta pyörimisessä tai tiivistevikoja.

Takajarrun satula

Kumiosat ehyet. Tavanomaisen likainen. Pesu auttaa. Palat kuluneet jo puoleenväliin. Laitan uudet. Vanhat voi jättää takalaukun pohjalle varalle. Jarrulevyt ovat kuluneet normaalisti. Ei vaihtotarvetta koska käytän pehmeitä "mustia" jarrupaloja jotka ovat hellävaraisia levyille. Sintteripalat syövät ruostumatonta jarrulevyä ihan himokseen. Sellaiset olivat tehtaan jäljiltä. Annoin kaverille ja laitoin pehmeät palat.

Renkaan ulkonäkö

Nyt varsin "savinen" pesen renkaan ja käsittelen sen kuminpuhdistusaineella. On sitten jälleen musta. Etukumille sama. Pintaa renkaassa on, vähintään, jäljellä noin 10000 kilometrin matkaan. Renkaan leveys on 205 ja on pyöreäkulmainen auton rengas. Merkitty koko- ja tyyppimerkinnältään pyörän tietoihin eli näkyy Traficomin tiedostossa. Maksaa noin 40 - 60€ kappaleelta riippuen merkistä. (Pari kertaa on poliisisedät olleet hieman hätiköityneitä kun ovat minut pysäyttäneet ja havainneet että auton rengas on alla ja olettaneet sellaisen olevan laitonta. Törmään muutoinkin tähän asiaan ihan maallikoidenkin toimesta.) Olen esittänyt suoran kysymyksen: onko jokin erityinen syy kieltää auton renkaan käyttö?

Tiskiharja on paras pesuväline pulloharjan ohella kun vannetta pitää pestä.

 

Jakkaran päällä

Selkävaivaisena on helpompi tehdä pesuhommat seisaaltaan kuin että pesukohde olisi asfaltilla. Suoritin toimenpiteen Kerholla. Siellä on hyvät fasiliteetit moneen asiaan. Kaksi pyöristäni talvehtii Kerholla. Myös tätä pientä huoltoa teen Kerhon tiloissa.

Pesu viittä vaille valmis. Rengas jatkaa vielä kolmannenkin ajokauden. Vuotuinen ajomäärä on ollut noin 10000 kilometrin luokkaa.

Muilla kaksipyöräisillä

California 1000 Adamant Trikellä hieman yli kolmetuhatta kilometriä menneenä suvena. Verstaallani on pari projektipyörää. Muut kaksipyöräiset ovat talouden kaksi polkupyörää eli viiskytluvulla valmistettu Jaquar ja paljolti osaentisöimäni Venus Special joka on jo ylittänyt sadan vuoden iän. Vanhuksella, karkeasti laskien, tulee vuoteen hieman yli kolmesataa kilometriä. Lähinnä tärkeitä asiointimatkoja lähikylien pubeihin ja ihan muita reissuja lähiseudulla muun huvin vuoksi. Teemana kuntoilu ennen ja jälkeen nautinnon.

ABS-kehä irrotettuna takanavan pesun helpottamiseksi.

Takanavan keskiö pesty kun ABS-kehä oli hetken irrotettuna.

Puhdistus onnistui

Lähinnä siksi että otin ABS-kehän irti ja sain pestyä sen alla olevan alueen. Vanteen navassa on kirjoitusta ja numeroita. Niistä suurin osa lienee prosessimerkintöjä sekä muuta informaatiota kuten pyörimissuunnan nuoli ja käyttötarkoituksen merkki. Italialaista alumiinivalua. Takanapa on lyhyt putki. Sisäpuolta ei ole pinnoitettu. Tosin ei se kauheasti näykään.

Jarrusatula kiinnitetty väliaikaisesti puhdistusta varten. Hammasharjaa tarvitaan.

Jarrulevyn kunto

Ei ole ilmennyt toimintahäiriöitä. Sen sijaan on lievää kulumista havaittavissa. Vajaa millimetri on paksuutta kadonnut tähän mennessä vaikka käytän pehmeitä jarrupaloja. Levy jatkaa toistaiseksi hommiaan. (Tyypillisiä jarrulevyvaivoja ovat nypytys, jarrupolkimen pitkähkö tyhjä liike ja ns. haukkaaminen eli yllättävä jarrutehon kasvu. Nypytys voi johtua kahdesta syystä: joko jarrulevy on kiero kuumentumisen tai ulkopuolisen syyn, kuten iskun, ansiosta tai sen pinta on osin lasittunut ylikuumentumisesta ja siksi levyn pintamateriaali on muuttunut.) 

Jarrusatulan kunto

On vielä likainen. Kumiosat ehyet ja likutapit liukuvat. Jarrupalat kuluneet saman verran molemmin puolin. Käytännössä kelpaa käyttöön.

 

Jarrupalat

Menevät vaihtoon jo alkukesästä. Enää hieman yli millimetri käyttövaraa. Käytän ns. "mustia" jarrupaloja eli varsin pehmeitä jotka ovat ystävällisiä jarrulevyille.

Sysäyksenvaimentimessa oli hieman kuminpurua. Kokolailla normaalia mutta vähäistä kulumista.

 

Osille pesu ja kuntotarkistus

Varsinaista kulumista ei isommin ollut. Kiertovälystä ei ole vielä ilmennyt. Jos sitä on niin joustinkumit on vaihdettava uusiin. Jos välystä ilmenee niin se vaikuttaa muuhun voimansiirtoon iskurasituksena. Laakerit ovat kriittisimmät osat. Ovat kiinni lievällä lämpösovituksella eli helposti vaihdettavissa talliolosuhteissa. Myöskään hammaspyörät vetolinjassa eivät pidä iskurasituksista.

Pyörännavan keskiö pestynä jonka ympärille keskittyy sysäyksenvaimentimen osat. Ohut o-rengas on urassaan.

 

Tumma kehä

O-rengas tiivisteen kahta puolen näkyy alue johon sysäyksenvaimentimen lyhyt edestakainen liike vaikuttaa. Juuri se liike jonka vaimenninkumit sallivat. Kunhan on puhdas ja kevyesti voideltu niin toimii. Jos napaan tulee laakerivika niin tämä kohta kuluu nopeasti pilalle. Laakerit ovat kertakäyttöisiä. Ei siis säädettäviä joita joskus oli vanhemmassa kalustossa. Vielä on ohjauksessa käytössä säädettävät laakerivälykset. Useimmiten kartiorullalaakerit. Takahaarukoissa ja pyörännavoissa niistä on sittemmin luovuttu.

 

Kun ei ole välitetty

Kohdalle on osunut useita pyöriä joissa ei ole huomioitu näitä osia ja niiden huoltoa eli puhdistusta ja kevyttä voitelua. Se tehdään samalla kuin renkaanvaihto. Melkein kaikissa moottoripyörissä on samanlainen takanavan perusrakenne kuin tässä pyörässä. Vetotapa ei asiaan juurikaan vaikuta.

Renkaanvaihdon yhteydessä

Koska silloin ovat osat näkyvillä tai helposti purettavissa huollon, tai vain puhdistuksen suhteen, pääsee vähillä vioilla ja pyörän käyttöhistoria saa jatkoa.

Kaksi pyörännavan kumitiivistettä. Puhdistus ja asennus paikoilleen.

 

Kumitiivisteet

Tyypillisesti O-renkaita. Niiden kunto tarkastetaan ja jos eivät ole kunnossa, eli kovettuneita tai kuluneita, menevät vaihtoon. Niiden hinnat ovat edullisia. Vanhat mukaan liikkeeseen malliksi niin saa sopivat uudet. Hinnat ovat joissain kymmenien senttien kohdilla. Koska kauppiaaalle parin osan myynti on tappiollista joutuu useassa paikassa maksamaan muutaman euronkin hinnan. Silti se tulee halvemmaksi kuin pyörän remontointi tiivisteiden huonouden tai puutteen vuoksi. Tällaiset tiivisteet ovat bulkkikamaa ja hinnat kilpailutettu.

Pahan päivän varalle

Kun kerran kauppias myy niin kannattaa ostaa, yhdellä kertaa, useampi tiiviste ja pakata ne minigrip-pussiin etteivät hapetu ja kovetu sekä säilytys pimeässä. On seuraavallekin kerralle uudet tiivisteet. Tiivisteet eivät, myöskään, kestä auringonvaloa vaan kovettuvat.

Huulitiivisteet

Silmämääräisesti, pesun jälkeen, arvioituina laitoin jatkoon. Seuraan niiden kuin laakereidenkin kuntoa. Jossain vaiheessa tulee osavaihtoja vastaan. Voitelu auttaa tiivisteitä kestämään mutta liioitella ei saa rasvan suhteen. Liika tulee pois ja tahrii mutta voi aiheuttaa vaaratilanteenkin. Valitettavasti on olemassa ns. himorasvaajia joiden jälkiä olen saanut korjata.

Vetourakon juuressa tiiviste on kotonaan. Estää maantiekuran pääsyn uraholkkiin ja laakerointeihin. Vain voitelua ja asennusta vaille.

 

Vetourat molemmin puolin

Vastakappale on perävaihteessa. Sekin pitää siivota ja voidella hyvin kevyesti kauttaaltaan siten että voitelematonta pintaa paljaaseen metalliin ei jää. Ajossa sinne voi päästä vettä ja jos rasvaa ei ole tapahtuu ruostumista ja siten ennenaikaista kulumista. Myös liian isolla vaihteella ajaminen kuluttaa näitä osia ennenaikaisesti. Ajossa pitää moottorin kierrokset olla noin 3000 tai yli niin ikävää ja keskiön hampaita kuluttavaa resonanssia ei synny. Renkaanvaihdon yhteydessä on helpoin puhdistaa tässä jutussa näkyvät kohteet. Sama myös perävaihteen öljynvaihdon suhteen. Peräöljyä ei voi vaihtaa jos takapyörä on paikoillaan sillä öljyn saa pois mutta ei uutta tilalle.

Peräöljyn vaihto

Sillä ei ole tarkkaa meneekö hieman vaihtovälin yli tai jos vaihto tapahtuu etuajassa. Kunhan öljyä on. Käytän lisäaineistusta. Kaksi proppua ja huohotin ylimpänä ovat irrotettavissa. Huohotin siksi irti että se on voinut saada likaa sisäänsä. Sen irrottamiseksi pitää ottaa muovinen kehä irti. Samalla osat on hyvä pestä ja tarkistaa huohottimen toiminta. Muunmuassa Bräkleen on tehokas saamaan öljyisen lian irti. Peräöljyn vaihtoväli on suhteellisen pitkä eli 50000 kilometriä. Olosuhteissamme öljyyn kertyy helposti vettä joka pilaa öljyn joten olen puolittanut vaihtovälin. Öljyä kuluu vain vähän kerrallaan. Öljytulpissa kannattaa käyttää alumiinisia, kuparisia tai Usit-tiivisteitä.

Muovikehä irrotettu ja kohteet ulottuvilla kunhan on vielä pesty paremmin.

 

Ei näkyvää kulumaa

Sisäpuolinen hammastus on kestänyt hyvin 60000 kilometriä. Jatkanee vielä kaksi - kolme kertaa pidempään. Ehkä enemmänkin. Riippuu huollon laadusta. Perävaihteen laakerointi on kriittisin osa voimansiirrossa. Siksi laakereiden kunnon tarkistus, puhdistus, huolto ja voitelu. Laakereissa on kestovoitelu. Jos laakeri vikaantuu niin se vaihdetaan uuteen.

Perävaihteen "näkymätön puoli" pesty ja vetourakko ja huulitiiviste pesty. Vain voitelua ja kokoonpanoa vailla.

 

Huohotin

Sen vielä vilkaisen että se toimii. Jos se on tukossa merkitsee se sitä että perävaihteen sisällä paine nousee ja se aiheuttaa painetta huulitiivisteille jotka kuluvat nopeasti ja alkavat vuotaa. Toisaalta venttiilin pitää olla napakasti kiinni silloin kun perävaihteessa paine on alhainen kuten ajon jälkeen sen jäähtyessä. Silloin perävaihteen sisään ei saa päästä epäpuhtauksia eikä vettä. Vain ulospäin virtaus sallitaan. Otan huohottimen irti, puhdistan ja testaan sen venttiilin 

ilmatiiveyden.

 

Huohottimen tarkastus

Otin sen irti, pesin hyvin ja kokeilin sekä paineilmalla että omin poskin puhaltamalla ja imemällä. Havainto oli että ilma liikkuu molempiin suuntiin. Nyt jää selvitettäväksi onko se tarkoitus vain onko venttiilin kuula jumittunut tai vaurioitunut. Mielenkiintoista.

 

Porukan päätös

Guzzistien kanssa keskustellessa minulta kysyttiin että kuinka hyvin ilma kulkee kun keuhkovoimilla huohottimen eri päistä puhaltaa. Vastauksen oli että varsin hitaasti. Sen kautta pidempi sisäänhengitysyritys veisi tajun. Myös toiseen suuntaan puhaltaessa ilma kulkee samalla tavoin eli hitaasti. Päädyimme tulokseen että se vaan on sellainen eikä viallinen. Siis useamman pesukerran jälkeen.

 

Huohotin.

Täyttöpropun tilalle putki

Ohuehko putki joka tulee muovikehän läpi ja sen päässä olisi tulppa. Silloin peräöljyn vaihdon vuoksi ei tarvittaisi takapyörän työläähköä irrotusta. Huonona puolena saattaisi olla että öljyt kyllä vaihtuisivat vaivattomasti mutta vetourakon puhdistus ja voitelu jäisivät tekemättä. Peräöljyn suositeltu vaihtoväli on 50000 kilometriä eli melkoinen matka. Ei tule joka kesä vastaan.

Perävaihteen puhdistus on vaiheessa. Kyllä se siitä mustuu kun jynssää.

Huohotin on ylimpänä. Epäilen siinä vikaa.

 

Muovinen suojakehys ruuveineen ja taka-akselin oikean puolen väliholkki joka tulee perävaihteen keskiöön. 

Ei vaurioita eikä ruostetta

Pyöriä kun olen huoltanut joskun työkseni niin on saanut nähdä kaikenlaista. Puhtaus ja sopiva voitelu on kovin monelta jäänyt huomioimatta. Jos näistä asioista ei huolehdita niin käyttöikä lyhenee tai tulee, ainakin, kalliimmaksi. Huollot tekevät perusasioita. Ei niillä ole aikaa purkaa, pestä ja voidella paikkoja varsinkin jos pyörän omistaja ei sitä erikseen vaadi ja maksa. Kuten kuvista näkyy osat ovat, ainakin ulkoisesti, kuin uusia. Ylläpito ei paljoa vaadi mutta sitä pitää vaatia tehtäväksi jos ei tee itse.

Väliholkki voideltu ja asennettu. Vetourakko vielä odottaa voiteluaan. Ruskea kehä on iso huulitiiviste. Kulutusosa kuten laakeritkin.

Yksinkertainen rakenne

Takanavan ja perävaihteen osia ei ole montaa mikäli perävaihdetta ei tarvitse purkaa ja kokonaisuus on selkeä. Asentajalle helppo homma. Perän purkaminen ei kotiasentajalle onnistu. Pitää olla erikostyökaluja, mittavälineitä ja osaamista. Olen perävaihteita kunnostanut ja säätänyt jopa kilpakäyttöön mutta en tee sitä enää. Valitettavasti, tässä perämallissa, ei tiivistettä saa vaihdettua purkamatta perävaihdetta. Tietää ainakin tiivistehankintoja. Onneksi hyvälaatuista tiivistepaperia saa Biltemasta. Muutaman sadan metrin päästä asunnosta. Ja sitten askartelemaan.

Silmälläpidettävää

Perävaihteen pinionpyörän akselin päittäisvälys pitää olla nolla. Silloin laakerit ja vetohammastukset ovat sopivalla välyksellä. Perävaihteen sisällä on oikealla pieniläpimittainen kuulaakeri ja vasemmalla isompi kuulalaakeri ja niillä seurana huulitiivisteet.

Muuta puuhaa perävaihteen kanssa

Pesin perän paremmin ja myös jarrusatula sai ulkoisen puhdistuksen. On siistimmän näköistä kun mustaksi tarkoitettu on mustaa eikä tumman harmaata.

Pyörännavan tiiviste ja kevyt voitelu. Laakerit tarkistin: ei välyksiä. Yli 60000 kilometriä on jo takana.

 

Standardikamaa

Jos laakereissa ilmenee vaurioita kuten ruostetta, välyksiä tai karkeaa käyntiä ovat nämä laakerit standarditavaraa ja löytyvät laakerikauppiaan hyllystä. Eivät ole erityisen kalliita. Laakerin tiivistekehään on merkitty laakerin tyyppi. Sillä tiedolla saa oikean kokoisen laakerin kauppiaan hyllystä. Itse asioin Top-Osassa tiiviste- ja laakeriasioissa. Myös IKH myy vastaavaa tavaraa. Ainakin jälkimmäisessä tarjotaan kahvia ja keksejä asiakkaalle.

Seuraava laakereiden tarkistus

Koska pyörä vanhenee niin sen osat myös. Kulumista ei voi estää ja se voi tapahtua hitaasti huomaamatta. Siksi, aina, kun on jokin osa irtaallaan, niin pitää tutkia se ja sen ympäristö että asiat ovat kunnossa. Myös ennakoiva huolto- ja osavaihto voi olla hyödyllistä kun ajoneuvolla on ajettu paljon.

Laakerit piilossa

Takapyörässä, jos sitä ei pura niin pitkälle kuten tässä jutussa, voi jäädä huomaamatta että laakeri voi olla joko kulunut tai, jopa, ruostunut. Molemmat syyt johtavat osavaihtoon. Laakerit ovat takanavassa pareina. Tarkoittaa että jos toinen laakeri on kulunut niin samalla akselilla olevat laakerit joutuvat suurelle kuormitukselle ja vika etenee nopeasti ja voi olla vaarallista tai tulla kalliiksi. Siksi seuranta on tärkeää.

Kumikytkimen vetolaippa sakaroineen ja laakerointeineen. Syvennykseen hieman vaseliinia ennen asennusta.

Takapyörän napa koottuna.

 

Asennusvaiheessa

Vetourakko voidellaan kauttaaltaa kevyesti kuten vastakappaleensakin ennen kokoonpanoa. Liikaa ei passaa rasvaa laittaa sillä sitä ei saisi päästä sysäyksenvaimentimien kumiosiin. 

Rakenteet hieman ylimitoitettuja

Pyörä on painava mutta vastapainoksi varsin kestävä. Monet kohteet ovat jämäköitä ja, mikä tärkeää, helposti saavutettavissa kotihuoltajankin tapauksessa. On ilo saada pääosin tehtyä perushuolto ilman erikoistyökaluja Kerholla ja Verstaalla.

ABS-kehä asennettu toimipaikkaansa ja tiiviste voideltu.

Tiiviste on kaksihuulinen. Pölyhuuli uloimpana. Pesty ja voideltu kevyesti. Takana näkyy laakeri.

 

Kokoonpano

Silloin voidellaan akseli kauttaaltaan ohuelti kuten myös laakereiden sisäkehät. Näin välttyy hapettumilta ja osat ovat helppoja purkaa ja koota. ABS-kehän ruuveista yksi laittoi vastaan irroittaessa. Sen korvasin ruostumattomasta teräksestä valmistetulla. Saatan vaihtaa kaikki ruuvit uusiin jossain vaiheessa. Yleensä käytän haponkestäviä kuten tuo yksi ruuvi malliksi. Käytin kiinnityksessä keskilujaa ruuvilukitetta.

Vanteessa on kiveniskemiä. Laitan maalia isoimpiin iskemäkohtiin. Maalin kuivuttua vahaus niin vanne hohtaa taas.

Monet iskemät

Varmaan satoja pikkukivien osumia joista on maali lohjennut. Vanteessa on jo useita iskemiä. Joitakin aiempia olen jo korjannut. Koska takapyörä on alumiinia niin paljastuttuaan maalin alta se pyrkii hapettumaan. Syntyy kosteuden kera eräänlaista ruostetta, tässä tapauksessa alumiinioksidia. Sillä on ikävä tapa mönkiä maalipinnan alle ja tehdä siellä huomaamatonta tuhoa. Siksi paikkamaalaus ja sen kuivuttuaan vahaus. Vahakin estää alumiinin hapettumista. Kaikkia pikkuiskemiä en maalannut yli. Vain noin puolen millimetrin ja sitä isommat lohkeamat ylimaalasin.

Kuvassa oikealla

Näkyy venttiili ja sen vieressä tasapainoituspaino tarralla kiinni vanteessa. Tasapainoitan omien pyörieni pyörät itse. Tasapainoituslaite on varsin yksinkertainen. Hieman hidas mutta tarkka.

 

Muuta tarkastelua

Kävin kaikki takapyörän puolien kunnot läpi katsomalla onko maali halkeillut tai lohkeillut isommin. Ei ollut. Tarkoittanee että kuormitus, sisäiset jännitteet tai tiestä saadut iskut eivät ole aiheuttaneet vikaantumista. Vain kiveniskemiä. Myös venteen ulkoreunassa oli pieniä vaurioita. Ne ovat syntyneet rengastöiden yhteydessä. Myös vanteen reunassa olevat Guzzi-tarrat ovat saaneet vaurioita. Ne voin poistaa jatkossa repalehtimasta. Jos olisi löytynyt murtumia tai muita, vakavia vaurioita olisi uuden takapyörän hankinta edessä. Etupyörän tarkistan myöhemmin. Sille tulee sama kohtelu.

Alumiinilaadut

Pääjako on valualumiinit ja valssatut alumiinit. Ensin mainittu on kovaa ja joustamatonta materiaalia, jälkimmäinen jakaantuu todella moneen laatuun. On hyvin pehmeitä ja hyvin lujia laatuja ja kaikkea siltä väliltä. Jälkimmäisiä käytetään niin maa-ajoneuvoissa, veneissä, laivoissa kuin lentokoneissa sekä avaruusaluksissa. Jokaiseen lähtöön on alumiinia. Toinen asia on että kannattaako sen käyttö taloudellisesti.

Paikkamaalattu vanteeseen muutaman vuoden kolhut.

Vaha. Tarkoitettu tummille maaleille. Tästä riittää monille vanteille.

Vahatessa

Ilmeni että pesu ei ollutkaan ihan puhtaaksi asti. Vahatessa lähti kiillotuskankaaseen aika paljon mustaa. Siis osa maalista oli hapettunutta ja irtosi vahatessa vaikka vaha ei itsessään olekaan puhdistavaksi mainittu.

Otti aikaa

Koska jokainen vanteen puola piti vahata joka sivultaan niin niistä tuli 28 puolaa, jokaisessa neljä sivua. Lisäksi puolien välit niin vanteessa kuin navassakin sekä helpoimmat kohteet eli vanteen ja navan sivut. Käytin vahaamiseen vajaat kolme tuntia reippaasti työskennellen. Pitää muistaa käyttää sellaista pesuainetta jatkossa joka ei poista vahaa. Saatan uusia vahauksen ennen allelaittoa eli teen "toisen kerroksen" kunhan nykyinen vahaus on riittävästi kovettunut.

Lopputulos on jokseenkin tyydyttävä. Pääasia ettei pääse hapettumaan. Vahattuna helpompi puhdistaa.

Renkaan sivujen puhdistus

Rengas on jossain määrin harmaantunut. Erityisesti sivuiltaan. Johtuu kumin hapettumisesta ja maantiepölystä. Pitänee etsiä aine millä saa kumin mustaksi. Joskus olen nähnyt tarkoitukseen käytettävän käytettyä jarrunestettä. Se tosin on vaarallista maalipinnoille.

 

Takapyörän akselin poikkeava asennus

Puhdistuksen jälkeen voitelu ja asennus mutta siten että akselin työnsin vasemmalta oikealle. Toki väliholkit ja muuta osat ovat alkuperäisillä paikoillaan. Vain vasemman puoleinen äänenvaimennin pitää irrottaa kiinnikkeistään mutta muuten saa olla kiinni. Nyt taka-akselin asennus ei ole aivan niin siisti kuin alunperin mutta irrotus ja kiinnitys helppoa ja nopeampaa.

 

11.11. Marraskuun maanantai

Kävin kiinnittämässä takapyörän ja vasemman puolen äänenvaimentimen. Siinä on yksi piiloon jäävä M8 ruuvi joka on hankalassa paikassa avattavaksi ja kiristettäväksi. Kuusiokolokanta ja avaimelle ei tilaa ole. Vaihdan sen kuusiokantaiseksi ruuviksi niin tavallisella lenkkiavaimella onnistuu. Jos varastossani ruostumatonta laatua niin sellainen. Jonain päivänä. Ei haittaa vaikka yksi irtoaisi sillä ruuveja jää vielä kaksi toimeensa. Sama toiselle puolelle.

Vekslaamista

Iso pyörä on raskas tuuppia ja vielä raskaampi käännellä. Lisäksi on vaara että kaatuu. Hiki tuli. Nyt on nostin pyörän rungon etuosan alla ja etupyörä kevyesti ilmassa. Tutkin sen toiminnan eli tarkistan laakereiden ja jarrujen kunnon. En "taluttanut" sivusta vaan istuin satulalla ja jaloilla liikutin. Onnistuu tasaisella vaikka askelpituus lasketaankin senteissä.

Etupyörä

Saa sama kohtelun aikanaan eli pesun, maalipinnan iskemien korjauksen ja vahauksen. Se on jossain määrin hankalampi kuin takapyörä sillä en haluaisi irroittaa jarrulevyjä. Etupyörän saan irti kunhan takapyörä on paikoillaan ja pyörän suunta vaihdettu. Nyt on keula seinää kohden. Vaikka Kerholla on useita eri mallisia pyöriä, lähinnä amerikkalaisia, niin tämä on suurin fyysiseltä kooltaan mutta kolmipyttyinen Triumph on tehokkain.

 

Etukumi kohta vaihtoon

Ehdin aloittaa kauden kyseisellä, kulahtaneella renkaalla vaan uusi on hankittuna ja sporttisessa Pirellissä pitäisi olla parempi pito kuin Metzelerissä. Pyrin ajaa M:n loppuun sillä P. todennäköisesti ei tykkäisi karheasta kevätasfaltista. Parhaat reissut tapahtunevat kesä- ja heinäkuussa kun on valoisaa liki koko ajan.

Jarrulevyjen irroitus arveluttaa

Koska joka ruuvi on liimattu homma vaatii osaamista. Tyypillisesti kuusiokoloruuvin kanta voi pilaantua jos ruuvia avataan väärin voimaa käyttäen. Myös tavan avaaminen, onnistuttuaan, vaatii toimenpiteitä: ruuvien kantojen kunto tarkistetaan kuten kierteenkin kunto joka, lisäksi, puhdistetaan entisistä liimajäämistä. Samoin tapahtuu navan puolella kiinnityskierteille. Sekä tasopinnat siivotaan liimajäämistä. (Takapään abs-kehän ruuvitkin olivat liimattu varman päälle sekä kehän ja navan välissä oli kerros liimaa.) Onnistuu kyllä mutta on työlästä. Siksi ostin tiskiharjan ja otin käyttöön vanhan hammasharjan että saan lian pois irrottamatta jarrulevyjä. Vahaaminen voi olla haastavaa.

Joskus tulee vastaan

Jarrulevyt pitää vaihtaa silloin kun jossakin kohdassa levyssä ilmoitettu minivahvuus on saavutettu. Käytän pehmeitä jarrupaloja. Ovat hieman edullisempia kuin tehokkaammat jarrupalat mutta säästävät jarrulevyjä nopealta kulumiselta. Nämä ovat pyörän toiset etujarrulevyt kuudenkymmenetuhannen kilometrin matkalla. Palojen kulutuksen määrää en ole laskenut.

Etupään laakerit ja keula

Ohjauslaakereihin ei tarvitse kajota sillä säädin ja voitelin ne viimeksi -24 alkukesästä. Ajovalon muovisen ja katkenneen säätöosan vaihdoin vastaavaksi metalliseksi. Keulaöljyt ovat noin 20000 kilometriä ajetut eli tulee vaihto ajankohtaiseksi. Viimeksi purin -23 koko keulan pieniksi palasiksi ja puhdistin osat. Nyt vain öljynvaihto. Etupyörän akseli irti ja vanhat nesteet voi valuttaa alakautta pois. Jossain vaiheessa pitää vaihtaa keulan putkien liukulaakerit ja tiivisteet. Vielä ei tunnu välyksiä ja keula toimii äänettömästi eli ei kolahtele. Tiivisteet ovat toimineet. Koska ajan vain noin kymmenentuhatta kilometriä vuodessa tällä pyörällä niin en ihan joka vuosi keulaöljyä vaihda. Huoltotaulukko antaa jopa 40000 kilometrin vaihtovälin. Melkoisen pitkä on se.

Etuakseli jonka "mutteri" on kierre vasemmassa teleskoopissa. (Kuvassa oikealla.)

 

"Orpo ruuvi"

Oikean puolen teleskoopin alapäässä on akselin lukitusruuvi. Kätevä systeemi. Puhdistan ja voitelen kevyesti.

Yllättävän vähän kiveniskemiä teleskooppien alapäissä. 60000 km takana.

Abs:n ja luistoneston yhteinen anturi ja sen johtimen kiinnitys. Ylempänä lokasuojan kiinnikkeet.

 

Kerää kuraa

Abs:n kaapelin suojakiinnike oli taakseen kerännyt maantilikaa. Irrotin ja pesin jokaisen kolosen.

 

 Jarrulevyn alkuperäinen asento merkitty teipillä. Ruuvit avattu.

Oikean puolen jarrulevyn sisäsivu. Kelpaa vielä, ainakin, yhden kesän. Vahvuutta alarajaan enää kaksi kymmenesosamilliä. Puolikelluvaa tyyppiä.

Pyörän toiset etujarrulevyt

Ensimmäiset kuluivat varsin nopeaan kun jarrupalat olivat sopimatonta tyyppiä. Uudet levyt odottavat hyllyssä kunhan vaihtoaika tulee.

Etunapa oikealta kun jarrulevy on irrotettu. Akseliholkit paikoillaan.

 

Pestävää on

Musta maali on kiiltävää mutta vasta pesun ja vahauksen jälkeen. Tiski- ja hammasharja tässäkin ovat tarpeen.

Vsemman puolen jarrusatulan takapuoli ennen jarrupalojen irrotusta ja pesua.

 

Jarrusatuloiden siistiminen

Vaatii tiski- ja hammasharjapesua. Erityisesti sisäpuoli on "saveentunut". Ajan kanssa lika saa aikaan korroosiota. Jarrupaloja ei tarvitse pestä. Kunhan "savet" harjaa pois kuiviltaan.

Oikean puolen jarrusatulan etupuoli. Kuraa on kertynyt. Paloissa on vielä kulutuspintaa.

Etulokasuoja saa pesun ja vahauksen sekä uudet "kromilistat".

 

Varsin tyydyttävä keulaöljy ja sen annostelulaite. 

Takapään iskunvaimentimet

Niihin en tee itse mitään vaan vien joskus ammattilaisen huollettaviksi. Johtuu että itsellä ei ole välineitä kyseiseen hommaan. Noin yleensä keulat ovat moottoripyörissä hyvin kunnossa (Jos eivät "makaa" eli jouset ovat kuoleentuneet. Pilaa ajettavuuden.) mutta takajousitus on joissain pyörissä kuin hyppykepillä etenisi. Nämä iskunvaimentimet ovat erillisillä kaasusäiliöillä mutta muutoin melko tavanomaiset. Toki paluuvaimennus on pikasäädettävissä sekä jousipaineen säätö hitaammin haka-avaimella. Ovat olleet varsin tyydyttävät. Kuten runsaasti ylempänä olevan iskunvaimennikuvan todistamana on jousi varsin vähän esijännitetty. Siksi vaimennuksen säätökin voi olla suhteellisen löysässä asennossa. Ajan, enimmäkseen, yksin.

 

Moottori

Siinä ei ole muuta kuin perushuoltoa ja venttiileiden säätö. Jälkimmäinen toimenpide vaati tekemään hankintoja: muutama kymppi meni tiivisteisiin. Tulpat jo vilkaisin. Tarvinnee laittaa uudet keskitulpat kun tuleva ajokausi on päässyt alkuun. Sivutulpat säädän ja annan jatkaa hommiaan.

 

Venttilien säädön yhteydessä vaihdettavat tiivisteet.

Ylhäältä alaspäin

Venttilikoppien kehätiivisteet, tulpanreikien tiivisteet ja venttiilikoppien kiinnitysruuvien tiivisteet. Ennestäänkin on joitain tiivisteitä hyllyssäni mutta ei täyttä settiä. Nyt on ja vanhat saavat olla varalla tiiviissä muovipussissaan valolta suojattuina.

Käytännössä kestävät pitkään

Kumiosat kovettuva useammasta syystä kun ovat kuumahkoja paikkoja tiivistämässä. Setti tiivisteitä ei ole ihan halpa, siksi käytänkin, soveltuvin osin vanhojakin tiivisteitä missä sellainen on mahdollista. Jos epäilen tiivisteen kuntoa voi sen pintoihin, puhdistuksen jälkeen, käyttää tiivistemassaa ja näin saada, tiivisteen jäljellä olevan kimmoisuuden lisäksi kemiallista tukea. Omalla kohdallani ei ole ollut ongelmia. Mutta nyt laitan, kun 60000 km on takana, kaikki tiivisteet uutta. Homma ottaa hieman aikaa sillä kevyesti voideltujen tiivisteiden oikea sijainti on tärkein asia. Ei sovi kulmissa oikoa. Siinä suhteessa paperitiivisteet ovat varsin helppoja käyttää.  Huom! kiinnitysruuveissa on pidäkkeet eli ne eivät kiristy kuin yhteen kireyteen. Lisäkiristystä ei voi tehdä.

Venttiilien säätö

Se on hyvin perinteistä hommaa sekä vaatii hieman osaamista ja työkaluja joilla koriste- ja venttiilikopat irrotetaan. Venttiileillä on ruuvisäätö johon on omat työkalunsa kuten välysmitta. Toki pitää osata kiertää moottoria siten että säädettävän venttiilin ajoitus on säätökohdallaan. Muutoin säädöstä ei ole apua.

Edellinen vastaava huoltotoimi.

Blogin eteneminen

Blogijuttuni ovat olleet melko harvassa nykyään mutta hieman pidempiä. Ehkä, myös, perusteellisempia. Kaiketi aiheet ovat vähissä.

 

 Jatkuu jos jatku ei katkee...